Eräällä tavalla turhautunut olen. Voisiko luonnehtia, että jos tuntee ja kokee saavansa kaiken, ei halua oikeastaan mitään - ei tunne mitään. Liian helppoa, haasteet nolla, mielenkiinto zero. Itseäni ei kiinnosta pätkän vertaa kukaan mies, joka tulee juttelemaan sillä silmällä, oli tämä sitten 1 yön haaveissa tai oikeasti kiinnostunut. Ja hetero olen. Näitä miehiä tulee jonkin verran aina kun liikkeellä. Lienee tullut jonkunlainen mitta täyteen, tylsyys, tyhjyys. Ja sitten: harvoin, jos koskaan, otan itse kontaktia silmilläni hymyillen oma-aloitteellisesti. Ja kun otan, saan aina jokaisen pällistelemäni miehen, jos näin haluan. Ja rakastuvat ja haluavat perheen. Toisaalta sanoisin itselleni, että nyt lopetat hemmoteltu kakkiainen tuon itkemisen, olisit onnellinen. Juu, totta. Toisaalta, haluaisin tuntea tunteita itsekin, rakastua, perhe jne., ja suru on puserossa em. asioiden takia. Kun mikään ei tunnu miltään, mikään ei riitä. Aina toivon parempaa miestä, ei riitä kiinnostus edes syvemmin tutustua, saati mitään seksiä harrastaa. Tässä voisin kommentoida itselleni jälleen, että voisin katsoa peiliin ja löytää tyytymättömyyden lähteen sieltä. Kyllä, täysin totta tämäkin. Jos ei ole sitä onnen kantamoista tuolla omissa perustuksissa, näkee sen puutteen muiden huonoutena. Juu juu, kaunis olen kun puunaan ja ehkä muutenkin (itsekritiikki), mutta loisteen varaan en eloani ja arvojani rakenna. Sisällä kun on se kauneus ja kauheus, joka kestää, ja jos kehitys ei lopu sillä(kään) saralla tyytyväisyyteen, lihojen alla on se todellinen ihmisen kauneus ja asiat, mihin keskittyä ja pitää kiinni.
No, mitäs laitan itseni - sitä saa, mitä tilaa. Tätäkään itkuvirttä ei olisi, jos menisin juottoloihin tavan näköisenä. Terveisin aasi, joka nälissään kuolee kahden heinäpaalin väliin - ei kattokaas tiedä, kummasta söisi ensin.
No, mitäs laitan itseni - sitä saa, mitä tilaa. Tätäkään itkuvirttä ei olisi, jos menisin juottoloihin tavan näköisenä. Terveisin aasi, joka nälissään kuolee kahden heinäpaalin väliin - ei kattokaas tiedä, kummasta söisi ensin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onni ei löydy ulkopuoleltasi vaan sisältäsi.
Tutustu omaan itseesi ja opi rakastamaan itseäsi,
niin löydät rakkautta muitakin kohtaan.
Nyt olet egosi otteessa ja sitä kautta ei onni
koskaan tavoita sinua...
Tästä tuli mieleen Stephen R. Covey:n kommentti "Satisfied needs don't motivate". Mikä pitää paikkansa kylläkin.
Miehet, ei saa olla liian helppo! Itse en ainakaan ole. Olen ollut useammankin naisen kanssa niin, että nainen on ollut luonani ja seksiä ei ole harrastettu. Kaksi näistä sanoi, että "näin ei ole koskaan ennen käynyt".
nykyaikainen hieman ihmissuhteissa seonnut nainen.
Kiinnostusta ja vientiä löytyy ja seurauksena on tunteiden epäselvyys. Vähitellen tästä kaikesta kehittyy sairas ihmissuhdepeli jolla ei ole tekemistä mitään oikeiden ihmissuhteiden kanssa vain sen mitä kulloinkin itse pelistä irtoaa molemmille osapuolille.
Sinun täytyy itse miettiä ensin mitä suhteelta haluat vai haluatko olla yksin. Sinun tulisi kysyä itseltäsi myös "mikä on se parempi mies" kuin se jota kulloinkin tapailet. Saanen sanoa ettei sellaista olekaan vain erilaisia miehiä on.
Etsit jotakin syvempää rakkautta ehkä mutta et saa siitä kiinni kun olet huomannut mistä asioista miehet kiinnostuvat ja toisaalta myös mistä itse kiinnostut miehissä. Miettisit oliko sinulla unelmia aikaisemmin ja milloin tämä tyhjyys sisälläsi alkoi. Ehkä ajattelit joskus että rakkaus olisi maailmaa suurempi asia ja nyt sitten olet huomannut että se on samalla tavalla arkista kuin kaikki muukin pinnalta ja se on suuri pettymys sinulle. Mutta sen merkittävämmän rakkauden ihminen itse rakentaa itsensä sisällä ja ehkä se tekstisi perusteella se kyky sinulta toistaiseksi puuttuu vaikka näet sen pilkahduksen itsessäsi.
Osalla ihmisistä ei ole kykyä huomata ajan kulumista eikä nähdä miten asiat ovat menneet omassa elämässää kunnolla ja selvästi. Kaikki vaikuttaa yhdeltä vilinältä ja tunteita on suuntaan jos toiseen ja ihminen pakenee niitä sitten siihen autaaseen itseensä.
Veikkaisin että mittailet ihmisten tasoa liikaa ja omaa tasoasi ja asetat tavoitteita kulloinkin mutta nyt olet huomannut että sen uuden mäen takana on vain entistä suurempi laakso.
Syy minkä takia kirjoitan tästä on se että aika moni ihminen tuntee tyhjyyttä sisällään, kukin hieman eri syistä. Olen nähnyt läheltä miten se vie ihmisiä myös masennukseen asti. Olen myös itse löytänyt sisältäni myös tyhjyyttä ihmissuhdeasioissa juuri sen takia että esimerkiksi kaltaisesi naiset jotka kuvailevat itseään kaunottariksi ja saavansa kenet tahansa eivät kiinnosta. Ei sen takia etteivät he olisi upeita vaan sen takia etteivät he ymmärrä rakkauden päälle mitään.
Mutta totuus on se että kuulostat todella aneemiselta henkilöltä jota esimerkiksi itse en todellakaan tapailisi nykyisellään koska en jaksa tyhjän päällä liitäjiä ja näkisin ettei siitä voisi tulla mitään koska et oikeasti tahdo rakastaa ketään paitsi tulla rakastetuksi itse. Myös miehen tunteet kuolisivat sitä mukaa pois kun näkisivät sinun pelisi läpi tai sitten he olisivat sinun kanssasi että olisi jokin edustava vaimo tai seksilelu. Ehkä tällaisia miehiä oletkin jo tavannut.
Rakkaus on niin saamista, antamista kuin jakamistakin. Miettisin noita asioita ja alkaisin rakentamaan sieltä sisältäpäin asioita toisenlaiseen elämään.
Mutta usein niille joille elämä on pelkkä käden mitan päässä oleva karkkipussi josta kulloinkin valita se just sillä hetkellä maukkain karkki ovat niitä jotka tylsistyvät siihen eivätkä ne joille elämä on aina melkein saavuttamattomissa oleva runsaudensarvi.
Pidän viestistäsi ja siinä on enemmän totta kuin puppua, mutta ("kuulostat todella aneemiselta henkilöltä jota esimerkiksi itse en todellakaan tapailisi nykyisellään koska en jaksa tyhjän päällä liitäjiä ja näkisin ettei siitä voisi tulla mitään koska et oikeasti tahdo rakastaa ketään paitsi tulla rakastetuksi itse") et voi tuomita ihmistä yhden viestin perusteella näin jyrkästi.
Minulla on sama "ongelma" kirjoittaneen kanssa enkä todellakaan allekirjoita väitettäsi siitä, ettenkö tahtoisi rakastaa ketään vaan saada vain rakkautta osakseni. Haluan rakastaa ja olen rakastanut ja rakastan. Ongelmani on se, että useat miehet kiinnostuvat minusta aluksi ulkonäköni takia, jonka jälkeen asiat mutkistuvat joko siksi, etten tiedä kuka on kiinnostunut minusta aidosti ja kuka "hurmaantunut" tai siksi, että ulkonäköni asettaa miehelle odotuksia tai paineita, joihin hän tai minä emme hänen mielestään lopulta pysty vastaamaan. Ja nopeasti huomaan, että suhde ei anna mitään tai mies ei pysty lopettamaan ylisuoriutumistaan ja vain rakastamaan.
Olen kokenut, että miehet haluavat tehdä minuun vaikutuksen, josta olen imarreltu, mutta joka sitten kääntyy miehen riittämättömyyden tunteeksi ja saa miehen vetäytymään suhteesta kanssani. Jos syy todella on minussa, haluaisin tietää, mitä voisin tehdä toisin, kun ulkonäköni on mitä on.
Sinulle tämän ketjun aloittaja: mieti todella mitä itse haluat ja etsi noita asioita tapaamistasi ihmisistä. Uskaltaudu rohkeasti tapaamaan ihmisiä ja anna itsellesi mahdollisuus tuntea ja oppia tuntemaan. Älä odota, että suhde on heti alkuun kaikkea sitä mitä olet aina toivonut, vaan ole kärsivällinen ja katso hieman pidemmälle, jos se vaikka muuttuisi. Jos ei muutu, niin ei tietenkään kannata jäädä roikkumaan suhteeseen, joka ei tunnu miltään.
Lykkyä pyttyyn! :)
Et sä miestä etsi vaan sielua tyttörukka.
Omaasi ja toisen ihmisen.
Ota se vasemmanpuoleinen heinäpaali. Mä nakerran jo tätä oikeanpuoleista. Näin ratkesi sekin dilemma etkä ihan nälkään näänny, kato joskus tarvii toistenkin jeesiä ja siksihän sä tänne kirjoitikin.
kokeilla erilaisia miehiä - jotain ihan uutta ja erilaista, mihin et oo yleensä törmänny. Vaihda vaikka hengailumestaa, käy paikoissa joissa et yleensä käy. Jos sä vaan et etsi sen kaltasta miestä mihin sä eniten törmäät nyky-ympyröissäs?
Mulla on ihan sama juttu, mut oon mies. Kaikki naiset joiden kanssa juttelee melkein järjestäen osoittaa kiinnostustaan ja mulle haaste on nolla. Ja oon tykätty ekalla silmäyksellä ja musta tosiaan tykätään vaan ulkonäön vuoksi ja sisäinen minä ei saa mitään huomiota vaikka se ois ees joskus kiva.
Valitan sulle miehenä että tää maailma vaan on tällästä. Ei oo kivaa jos vaan katotaan aina ulkokuoreen:(
Olen ikäni "kärsinyt" siitä, että minun sieluuni ei ole kukaan halunnut kurkistaa. Olen kaivannut sielunkumppania, ihmistä joka arvostaisi herkkyyttäni, ajatuksiani, minua. Aina ovat kiinnostuneita ulkonäöstäni, aina on vaan kehuttu kuinka nätti olen. Ihan sama, mitä olisin sanonut tai tehnyt, ei se ole miehiä kiinnostanut yhtään. Surullista mutta totta, minusta tuli sitten sellainen yksinäinen kaunotar, jota ihmetellään kun olen sinkku, mutta kun en ole kenenkään koriste-esineeksi halunnut ruveta. Olen sitten yksin perkele.
Valitettavasti varmaan suurin osa ihmisistä luulee että jos joku on ns. hyvännäköinen, niin lähes mitkään normaalielämän ikävyydet/ongelmat eivät kosketa ko. henkilöä ja että heillä elämä olisi kuin elokuvissa. Mutta sitten kohtalotovereita ei löydy juurikaan.
Iso osa miehistääkään ei varmasti tajua erityisen kauniin naisen nähdessään, ettei ole kauhean helppoa olla sellainen. Ja varmasti näteillä naisilla on ympärillä vielä enemmän kateellisia kuin vastaavilla miehillä.
Tuo on totta mitä kirjoitit. Kateellisia löytyy. Usein kateus perustuu harhaluuloihin ja ennakkokäsityksiin. Vain tärkeimmät ihmiset elämässäni tietävät, että olen paljon enemmän kuin pelkkä "kaunis" kuori, mutta useimpia ei kiinnosta kuin se kuori tai sitten heille riittää se, että nainen on kaunis. Minulle kun ei riitä se, että miehelle riittää, että olen kaunis, koska silloin mies on se pinnallinen en minä, vaikka kaunis olenkin ja valmis sen myöntämään. Ja miksei sitäkään saisi ääneen sanoa ilman, että pidetään egoistisena pintaliitäjänä...
Pelkkänä kuorena oleminen on toki pidemmän päälle hajottavaa, eikä elämääkään voi rakentaa sen pelkän "kuoren" varaan.
Kun sattuu olemaan ei-pinnallinen mies, niin se tuntuu oudolta seurata kun monet toiset miehet ovat niin pinnallisia. Vaikuttaa lähinnä lapselliselta. Löytyy jostakin toki naisiakin jotka sanovat että miehissä vain ulkonäöllä on väliä, sellaiset on helppo kiertää kaukaa;)
Minusta sen kyllä saisi pystyä myöntämään jos on kaunis. Onhan paljon helpompi olla porukassa jossa ollaan tyytyväisiä omaan itseensä, eikä kadehdita ympärillä olevia - usein vielä täysin perusteettomalla suomalaisella kateudella.