Purkaudun tänne, anonyyminä ja tietäen ettei minun tarvitse kuunnella kuinka väärässä taas olen ja jäädä taas haavi auki katsomaan että aha, minäkö se yksin syyllinen taas olin. En halua kuulla exän mielipidettä ja puolustuspuhetta tästä asiasta niin se on aivan sama että puran oloni tähän ja kerron mielipiteeni ilman selittelyjä!
Olen itkenyt silmät turvoksiin sitä että miten sinä EX olitkin niin iso pas..a! Millä oikeudella sinä henkisesti alistit iloisen ihmisen luonteen, pidit itsestään selvänä ja loit esim. uraa ajattelematta toisen toiveita vierelläsi. Pidit kodinkoneena, lapsesi kokopäivähoitajana ja tulit illalla puts kliin kotiin tyytyväisen lapsen luokse ja ihmettelit miten vaimo on pahalla päällä, idiootti! Olin saanut sen hiljaiseksi kun tiesin ettet työpäivän päätteeksi jaksa kuunnella kitinää!!! Millä oikeudella käytit huumorintajuani hyväksi tehden minusta tosikon!!! Siinä tosin et muuten onnistunut kuin niin että olin tosikko vain sinulle. Inhoan tapaasi kävellä edelleen nokka pystyssä elvistellen ja kulisseja tehden. Millä oikeudella aikoinaan menit ja petit! Se että et kunnioittanut avioliittoamme sai minut halveksimaan sinua. Vaikka muka annoin anteeksi ja jatkoin vuosia liittoa niin kosketuksesi sai aikaan aikalailla vain inhoa sen jälkeen. Olen niin pettynyt ja vihainen ja katkera itselleni että annoin sinun touhuta elämässäni liian monta vuotta!!!! Olin niin tyhmä että uskoin kaiken kääntyvän ja paranevan, ja että toinenkin voisi muuttua eikä vain niin että sinä koitit muuttaa minut johonkin sinun raamiin. Ja sitten uskoin vielä tyhmä siihenkin, että kyllä yhdessä tästä vielä hyvä tulee, kun olin niin lapsellinen, että, kun oli tullut luvattua sitä ylä- ja alamäessä -puppua. Onneksi tulin järkiini ja lähdin! Enää ei tarvitse kuunnella sitä miten toinen on aina oikeassa ja niin näppärä joka asiassa (aaltoja!), ei haistella sun ällötäävää tupakan hajua ja miettiä kenen kanssa tällä kertaa hääräät ja kuunnella perään seli seliä. Eikä tartte kuunnella enää mitään muitakaan valheita. Ylipäätään ei tartte enää alistua sille että toinen pitää tyhmänä, laittaa huutamaan ja nalkuttamaan päivän selvistä asioista kuin pikkupenikalle! Huusin kerran liittomme aikana että sinä vielä kompuroit tuohon viisasteluusi, toivottavasti polvesi ovat nyt ruvella! Mene välillä peilin eteen ja myönnä että vikaa on sinussakin ja että olet joskus väärässä! Eikä sinun mielipide kiinnosta aina kaikkia ihmisiä, pidä joskus suusi kiinni kun ihmiset puhuvat! Nyt kun pääsen virallisesti sinusta eroon otan hääkuvamme ja hautaan sen maanrakoon ja samalla hautaan sinut pois elämästäni aviomiehenä. Olet enää lapseni isä ja keskustelen ainoastaan niistä asioista jotka liittyvät siihen. Inhosin sinua jo pitkään ja nyt en enää anna näiden asioiden pilata yöuniani ja uutta elämääni. Hyvästi.
(Uskokaa tai älkää mutta johan helpotti *ravistelee koiran tavoin itseään ja taputtaa olalle* Ja nauraa itselleen, vaikka onkin ihan tervejärkinen ihminen normaalisti niin johan tuli ryöppy).
Olen itkenyt silmät turvoksiin sitä että miten sinä EX olitkin niin iso pas..a! Millä oikeudella sinä henkisesti alistit iloisen ihmisen luonteen, pidit itsestään selvänä ja loit esim. uraa ajattelematta toisen toiveita vierelläsi. Pidit kodinkoneena, lapsesi kokopäivähoitajana ja tulit illalla puts kliin kotiin tyytyväisen lapsen luokse ja ihmettelit miten vaimo on pahalla päällä, idiootti! Olin saanut sen hiljaiseksi kun tiesin ettet työpäivän päätteeksi jaksa kuunnella kitinää!!! Millä oikeudella käytit huumorintajuani hyväksi tehden minusta tosikon!!! Siinä tosin et muuten onnistunut kuin niin että olin tosikko vain sinulle. Inhoan tapaasi kävellä edelleen nokka pystyssä elvistellen ja kulisseja tehden. Millä oikeudella aikoinaan menit ja petit! Se että et kunnioittanut avioliittoamme sai minut halveksimaan sinua. Vaikka muka annoin anteeksi ja jatkoin vuosia liittoa niin kosketuksesi sai aikaan aikalailla vain inhoa sen jälkeen. Olen niin pettynyt ja vihainen ja katkera itselleni että annoin sinun touhuta elämässäni liian monta vuotta!!!! Olin niin tyhmä että uskoin kaiken kääntyvän ja paranevan, ja että toinenkin voisi muuttua eikä vain niin että sinä koitit muuttaa minut johonkin sinun raamiin. Ja sitten uskoin vielä tyhmä siihenkin, että kyllä yhdessä tästä vielä hyvä tulee, kun olin niin lapsellinen, että, kun oli tullut luvattua sitä ylä- ja alamäessä -puppua. Onneksi tulin järkiini ja lähdin! Enää ei tarvitse kuunnella sitä miten toinen on aina oikeassa ja niin näppärä joka asiassa (aaltoja!), ei haistella sun ällötäävää tupakan hajua ja miettiä kenen kanssa tällä kertaa hääräät ja kuunnella perään seli seliä. Eikä tartte kuunnella enää mitään muitakaan valheita. Ylipäätään ei tartte enää alistua sille että toinen pitää tyhmänä, laittaa huutamaan ja nalkuttamaan päivän selvistä asioista kuin pikkupenikalle! Huusin kerran liittomme aikana että sinä vielä kompuroit tuohon viisasteluusi, toivottavasti polvesi ovat nyt ruvella! Mene välillä peilin eteen ja myönnä että vikaa on sinussakin ja että olet joskus väärässä! Eikä sinun mielipide kiinnosta aina kaikkia ihmisiä, pidä joskus suusi kiinni kun ihmiset puhuvat! Nyt kun pääsen virallisesti sinusta eroon otan hääkuvamme ja hautaan sen maanrakoon ja samalla hautaan sinut pois elämästäni aviomiehenä. Olet enää lapseni isä ja keskustelen ainoastaan niistä asioista jotka liittyvät siihen. Inhosin sinua jo pitkään ja nyt en enää anna näiden asioiden pilata yöuniani ja uutta elämääni. Hyvästi.
(Uskokaa tai älkää mutta johan helpotti *ravistelee koiran tavoin itseään ja taputtaa olalle* Ja nauraa itselleen, vaikka onkin ihan tervejärkinen ihminen normaalisti niin johan tuli ryöppy).
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hienoo, et oot päässy eroon.....mä vähän samankaltasessa tilanteessa. Voimia uuteen elämään!!
millasen naisen kanssa joku mies parka on tuhlannut elämäänsä.
olisit sanonut sille miehelle. no mutta omaa syytäsi oma paha olosi.
=) Ei muuten ole omaa syytä ja arvaa vaan kuinka paljon ja kuinka usein sitä yritti tuskaansa saada kuuluviin. Tiedätkö kun joskus kohtaat ihmisen joka on niin omahyväinen että se ei näe kuin itsensä, siitä oli kyse. Sinun onni jos et sellaista ole kohdannut.
palstalla!
Tässä oli surullinen esimerkki avioliiton pitkittämisestä.
Menetit elämästäsi monta hyvää vuotta ja elämänilon pitkittämällä avioliittoa. Näin minäkin tein ja menetin elämäniloni.
Liian usein tällä palskalla käsketään vain jatkamaan avioliittoa, vaikka ero olisi parempi ratkaisu!
täällä ollaan erottamassa.alistamista,pettämistä,väkivaltaa ja yms.kenenkään ei tarvi hyväksyä,mutta muuten ei ketään neuvoa eroamaan täällä kannata,taustoja tuntematta.
En missään tapauksessa ole avioerojen kannattaja mut tämä kirjoitus on todella hyvä ja teit varmasti oikean ratkaisun oman elämäsi suhteen. Kunpa x-miehesikin lukisi tämän ja AJATTELISI!
niiden lukea, jotka täällä nyyhkivät huonoa suhdettaan, pettävää, itsekeskeistä, alistavaa, väkivaltaista, valehtelevaa, piittaamatonta, omahyväistä puolisoaan ja kyselevät neuvoa, miten jaksaa eteenpäin.
Myötä- ja vastoinkäymiset saa laittaa romukoppaan jos joutuu vuodesta toiseen olemaan yksin niitä jaksamassa, setvimässä ja sietämässä samalla kun toinen vain porskuttaa eteenpäin törkeästi toisen kustannuksella!
Kyllä se näin on. Jokaisella on vain yksi elämä, ei sitä tarvitse eikä kannata kynnysmattona viettää, sanovatpa ilkeät kielet ja mielet mitä tahansa.
Voimia sinulle, varmasti saat onnen takaisin elämääsi kun rakastat itseäsi ja pidät huolta itsestäsi ja lapsestasi. Älä enää tuhlaa voimiasi kenekään yleiskoneena ja piikana.
vain tyypillinen yksipuolinen katkeran naisen syyttelylitania, joita tämä nettimaailma suorastaan pursuaa. On se kummallista, miten täydelliset ja ihanat naiset aina onnistuvat löytämään sen täysin läpimädän puolison.
ettet itse ole joutunut tällaisen narsistin alistamaksi...ja et ole ilmeisesti edes katsonut vierestä kun tällä tavoin on jotakuta kohdeltu! Tämä henkilö ei varmastikaan ajattele itseään täydellisenä ja ihanana ihmisenä tällaisen kohtelun jälkeen. Kestää kauan ennenkuin tästä nousee! Joten kannattaa ensin tutkia ennen kuin hutkia!!!
Pelästyin jo, että olen unissani kirjoittanut elämäntarinani, mutta mieheni ei tupakoinnut.
Mitta kun täyttyy, niin helppoa oli lähteä yli 40-v liitosta.
Kyllä minäkin pitkitin ja yritin kestää. Ensin lasten vuoksi ja mitähän lie vanhanaikaista ajatusta ollut, että erota ei voi.
Mieheni osasi vain pitää niin hienot kulissit ulkopuolisiin, että minähän se nyt tyhmä olin, kun lähdin niin mainion miehen luota.
Toisaalta hän ei uskonut, että tulen ihan omillani toimeen, koska eläkkeeni on pieni ja säästöni olin antanut jo lapsilleni.
Onneksi en ole yksin (siis olen nyt yksin), joka on kokenut avioliitossaan liian ison ylämäen ja sitten sitä alamäkeä ei kuitenkaan tullut.
Jaksetaan vain nyt eteenpäin.
Itse olet katkeruutesi aiheuttanut......
Tässä se taas nähdään kun miehet "ei aavista", herranpieksut sentään, ootte työ melkoisia putkiaivoja. Kirjoittajan tekstistähän tuli hyvin selvästi ilmi että asiaa on yrittänyt korjata. Jos näette että kumppanilla on huono olla niin miksi sitä ei voi kysyä notta mikä on ja kuunnella ja korjata tilannetta, yhdessä.
Avioliitto on kahden kauppa, ei "yhden ostajan ja porskuttajan" ja toisen joka maksaa sen elämällään olemalla liian joustava, ymmärtäväinen ja epäitsekäs.
meilläkin ex-vaimo muuttu vähän ennen eroa herkästä herttasesta ihmisestä täysin harakaksi.kun yritti kysellä kaikkien ilkeilyen jälkeen mikä se mättää,niin sai ympäripyöreitä "en minä tiedä" vastauksia".jälkikäteen olen miettinyt ex:n käytöstä,hän kai yritti saada minun tekemään jotain,että olisi saanut "syyllisen",näyttänyt hänen lähtemisensä paremmalta.naisten aivot on kuin viemäriverkosto,yritetään tuoda asiat esiin niin monimutkaisesti,ettei tämmönen yhden putken omistaja aina tiedä missä mennään.
Juu, mutta entäpä jos miehelle on vuosi toisensa jälkeen sanonut mikä vaivaa ja mies on luvannut yrittävänsä siinä missä minäkin, mutta käytännössä nuo lupaukset ei muuta yhtikäs mitään? Milloin on oikeus erota? Miten paha olo pitää olla että voi luovuttaa? Me ollaan yritetty, käyty puhumassa perheneuvonnassa...miltä minusta pitäisi tuntua kun miestä omien sanojensa mukaan stressaa kun minä vaadin huomiota?! Avioliitossa rakastuneiden pitäisi NAUTTIA toistensa seurasta eikä sen pitäis kummallekaan olla mikään ikävä velvollisuus. Vai onko mulla ihan liian vaaleanpunaiset lasit päässä?! Miehet: mikä näissä seuraavissa on epäselvää? a)Voitaisiinko joskus tehdä jotain yhdessä? b) Voisitko ostaa joskus kukkia? c) Älä pidä minua itsestäänselvyytenä. Minä saan mieheltäni vain kettuilua että "Pitääkö joka päivä kyhjöttää sohvalla monta tuntia?!" ja "Niin, KOSKAAN en ole kukkia tuonu joo!" Yritin jossain vaiheessa itse toteuttaa noita mutta huomasin, etten koskaan itse saa/ tule saamaan samanlaista kohtelua. Huoh. Kaipa minä olen sitten ihan kamala akka kun minun seurassani on PAKKO olla.
oliko ne huomionosoitukset vääränlaisia,siitä en ota syyllisyyttä itselleni,että olisin ex-vaimoani jotenkin laiminlyönyt,minusta hän menetti ainoan aikusen ihmisen joka hänestä välitti.meinaan vaan,että näistä uusista rakkauksista ei tiedä.
Heippa=)
Olipa mukava lukea ajatuksianne vuodatuksestani.
Ja kiitos sympatiasta kaikille jotka ymmärsivät pointin ja tietysti muistakin kommenteista:D. Sen verran jatkan, että ihan tervejärkinen ihminen ja ei edes katkera enää täällä kirjustelee. Piti vaan oppia kantapään kautta mm se ettei toista todellakaan voi muuttaa eikä myöskään estää toisen muuttumista. meidän tapauksessa ihan molemmin päin piti se oppia. Joskus se vain sitten menee ristiin niin pahasti, että on parempi erota.
Voimia Heli, voimia! Älä päästä pahaa oloasi liian pahaksi, kestää tovin saada itsensä jaloilleen....
Tuolla parisuhdeosastolla on hyviä keskusteluja tuosta aiheesta mitä laitoit, pistäydy siellä ja tee uusi aloitus johon noi kysymykset.
Pitäkää huolta toisistanne ja parisuhteestanne, joskus se huolenpito on sitä että erotaan joskus sitä että jatketaan samaa rataa ja parhaimillaan sitä että kuulutaan yhteen ja voitetaan vaikeudet.
Onnea ja Iloa Elämääsi!