Minulla ei nyt kovin kamalaa ongelmaa ole, vai mitä.
Mutta kuitenkin äskeinen puhelu tätini kanssa taas ärrrrrrrrrrrrrrsytti niin paljon että saanen avautua?
Täti 60 ja tässä samassa voin mainita äitini 65 ovat molemmat samaa laatua:
TYHJÄNNAURAJIA.
Lapsena pahoitin mieleni montamonituistakertaa kun jutuilleni naurettiin ja koin sen ivanauruna.
Nyt aikuisena tajuan tietysti että ihan se niin ei ollut, he vaan hekottelevat hautaan asti asialle kuin asialle.
Eipä juu tee mieli kertoa oikeastaan niille enää yhtään mitään mistään.
Samaa hekotusta sieltä vaan tulee, asialle kuin asialle.
Kerroin pinenstä ongelmastani tädilleni ja hän vaan naureskeli, sitten kysyin että ihmettä hän siinä nauraa!
Vastauksena oli naurunpyrskähdys.
Heko heko.
Mutta kuitenkin äskeinen puhelu tätini kanssa taas ärrrrrrrrrrrrrrsytti niin paljon että saanen avautua?
Täti 60 ja tässä samassa voin mainita äitini 65 ovat molemmat samaa laatua:
TYHJÄNNAURAJIA.
Lapsena pahoitin mieleni montamonituistakertaa kun jutuilleni naurettiin ja koin sen ivanauruna.
Nyt aikuisena tajuan tietysti että ihan se niin ei ollut, he vaan hekottelevat hautaan asti asialle kuin asialle.
Eipä juu tee mieli kertoa oikeastaan niille enää yhtään mitään mistään.
Samaa hekotusta sieltä vaan tulee, asialle kuin asialle.
Kerroin pinenstä ongelmastani tädilleni ja hän vaan naureskeli, sitten kysyin että ihmettä hän siinä nauraa!
Vastauksena oli naurunpyrskähdys.
Heko heko.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kieltämättä hekottelulla höystetty kommunikointi voi viedä kertojan jutusta pohjan pois etenkin jos haluaa puhua vakavasti. En kuitenkaan usko etteikö tätisi tai äitisi ottaisi sinua vakavasti, vaan todennäköisesti he ovat oppineet erikoisen kommunikaatiomallinsa omilta vanhemmiltaan ja kokevat niin olevansa turvallisella maaperällä kuin esittämällä vakavaa naamaa.
Jotkut tosin ovat oikeasti tasaisen hyväntuulisia sattuipa ihan mitä tahansa, joten sellaiset ihmiset ovat joskus hyvinkin tervetulleita tilanteissa joissa tunnelma alkaa kiristymään murjottamisen ja katkeruuden puolelle. Voisin kuvitella teidän sukujuhlia melko vapaiksi tunnelmistaan kuin sellaiseksi ujoksi kyräilyksi?
Niinpä niin, joskus on itse kunkin oivallettava mitä kannattaa kertoa äidille/tädille ja mitä ei. Ehkä sinua ärsyttää asiassa se, että tiedät jo etukäteen heidän suhtautumisensa ja silti vain toivot saavasi toisenlaisen vastauksen? Olisiko helpompaa, jos myönnät ettei heistä ole keskustelemaan vakavasti kuten sinä haluaisit? Voisitko jättää sen tyyppiset asiat jonkun muun ihmisen kuultavaksi ja rajaat jutun aiheet äitisi/tätisi kanssa sellaiseen, missä heidän hekottelustaan olisi sinullekin iloa?
Hekottelevat sukulaisesi viihtyisivät mainiosti Jamaicalla.
Siellä soi rento regee okei ja porukka tykkää hekotella auringossa.
Suomalaisia moinen jatkuva hyväntuulisuus ärsyttää suunnattomasti, he kun ottavat kaiken itseensä herkästi. Suomalaisilla on myös sananlaskuja kuten "itku pitkästä ilosta" sekä "mies se tulee paskahousustakin - vaan ei tyhjän naurajasta". Eli näillä eväillä mennään. Heko-heko.
mutta tuo ei ole mitään "hyväntuulisuutta" vaan primitiivireaktio. jotkut vaan ei osaa muuta kuin antaa sellaisen vastineen, oli sitten keskustelu miten kamala tahansa.
eräs tuttavani kertoi hekotellen, että yhteinen tuttumme sitten päätyikin siihen itsemurhaan.
että hekoheko.
tunneilmaisun köyhyyttä.
Ihanan avoin näkemys sulla toisten ihmisten suruprosessiin. Itse käsittelen useinkin (lähes poikkeuksetta) vaikeita asioita huumorin kautta. Itken melko herkästi (olen miehenretkuksi aika empaattinen ja minun on vaikeaa olla näkemättä asioita toisten kannalta), ja joskus on paljon mukavampi purkaa ahdistusta, surua, vihaa tai masennusta sarkasmilla ja mustalla huumorilla kuin pillittää tuntitolkulla silmät punaisena.
Mielestäsi olen ilmeisesti tämän takia asennevammainen sosiopaatti..
Antamasi esimerkkitapaus on kiinostava, ottaen huomioon että itsemurhasta puhuttaessa usein menee sekaisin kuka sen itse"murhan" uhri oikeasti on. Kyseessä on vihoviimeisen itsekäs teko, jonka tekijä ei tekohetkellä ole ajatellut ketään muuta kuin itseään. Jos siinä on viimeiset vuodet käyttänyt edesmenneen sielunhoitoon ja tästä huolehtemiseen, niin voi olla takki suht tyhjä kun moisen uutisen kuulee...
kuitenkaan tajunnut.
hekottelu ei ole asioiden käsittelyä vaan tyhjännauramista. eriasia on sitten se kun sen hekottelun ympärille saadaan jotain järjellistä keskusteluntynkää. tai jotain sanoja peräkkäin, joissa on oikeasti joku ajatus.
tää on kokonaan makuasia mutta mulla nousee karvat pystyyn sellasesta tavanvuoksi nauramisesta. oikea ilo ja huumori (vaikka sitten musta sellainen) ovat kokonaan toinen juttu.
jotenkin sun syvällisyys ontuu tossa miten "mukavaa on purkaa ahdistusta, surua, vihaa tai masennusta sarkasmilla ja mustalla huumorilla".
aika paljon sanottu.
puuhamaa on jännä paikka!
ei hampaita, hampaaton hymy on karseaa. ihmiset näyttävät kolmikymppisinä 60 vuotiailta.kakarat kuolee ripuliin, suurin aikuisten kuolinsyy on rikollinen väkivalta.
rento meininki ok.
olla epävarmuus? En tietenkään voi tietää juuri tätä tapausta, mutta olen pannut merkille, että jotkut ikäänkuin pakenevat vaikeaa asiaa hekotteluun??? Kun ei uskalla puhua...saatikka ajatella. Sen tiedän, että ainakaan vaikeista asioista ei kannata puhua kenelle sattuu. Jos puhuu "väärälle" henkilölle, niin kohtapa sinulla on vielä vaikeampaa! Valitettavasti.