Tiedä nyt sitten, etä onnistuinko valitsemaan tältä palstalta juuri ne "väärät" viestiketjut luettavakseni, mutta jotenkin tuli kyllä aika monesta keskustelusta se vaikutelma, että aika moni tuntuu odottavan aina naisen olevan parisuhteessa se joka aina mukautuu ja sopeutuu.
On kyse sitten kotitöiden tekemisestä, puolison huomioimisesta noin ylipäänsä tai vaikkapa siitä pornon katselusta, niin oitis ollaan sitä mieltä, että naisen vain tulee hyväksyä miespuolinen kumppaninsa sellaisena kuin tämä on, eikä odottaa sen enempää tältä.
Siis hetkinen nyt vaan. Eikös parisuhteessa kuulu se sopeutuminen ja toisen huomioonottaminen (että esimerkiksi välttää tekemästä asioita joiden tietää loukkaavan toista) molemmille osapuolille eikä vain ja ainoastaan toiselle (naiselle siis tässä tapauksessa)
On kyse sitten kotitöiden tekemisestä, puolison huomioimisesta noin ylipäänsä tai vaikkapa siitä pornon katselusta, niin oitis ollaan sitä mieltä, että naisen vain tulee hyväksyä miespuolinen kumppaninsa sellaisena kuin tämä on, eikä odottaa sen enempää tältä.
Siis hetkinen nyt vaan. Eikös parisuhteessa kuulu se sopeutuminen ja toisen huomioonottaminen (että esimerkiksi välttää tekemästä asioita joiden tietää loukkaavan toista) molemmille osapuolille eikä vain ja ainoastaan toiselle (naiselle siis tässä tapauksessa)
Vastaukset 16
Vanhimmat
mieltä! Mulle on tullut täällä palstalla ihan samanlainen vaikutelma näistä teksteistä! Kyllä parisuhteessa on aina kaksi ihmistä ja yhdessä on yritettävä olla niin, että homma toimii. Aikuinen ihminen osaa olla välillä niin lapsellinen kun ei osaa ajatella kumppaniaan, vaan kaikki mitä haluaa on saatava. koskee naisia ja miehiä.
Kunnioittakaa kumppanianne!
...vastaavasti miettiny, että miksi noissa ongelmissa lähdetään niin helposti syyttelylinjalle? Miksi omassa käyttäytymisessä ei suostuta näkemään korjaamisen aihetta? Jos on ongelmia, niin kannattaisi mun mielestä aloittaa itsestä tutkimalla tuntemuksiaan: aika usein on niin, että se ongelma on omassa suhtautumisessa, ei toisissa. Liika ylpeys tosin estää sen tapahtumaketjun.
Mä olen tätä palstaa lukiessani huomannut, että miten huonot sosiaaliset taidot monilla naisilla todellisuudessa onkaan. Jotain ihme prinsessasyndroomaa ilmeisesti liikenteessä. Tosi moni nainen odottaa, että mies arvaa tarpeet, toiveet, mielenliikkeet ja alakuloisuuden syyt kuin itsestään. Samaan aikaan he eivät itse huomioi miestään yhtään sen paremmin. Onko tosiaan niin suuri ihme, ettei saa, jos ei itse anna mitään?
Kummankin pitäisi antaa, saada, joustaa ja sopeutua - ei vain toisen.
halua olla ainut joka alistuu ja sopeutuu, aina ja kaikkialla miesten kanssa.
Aina pitäisi mennä miehen mielen ja tapojen mukaan! Naisen pitää sitä ja tätä (sheivata, tottua pornoon, siivota, tiskata, kestää, että TV:Stä ei katota ku urheilua enää... eikä saa edes nukkua, kun ukot kuorsaa!!!!! jne jne jne.)
Minun naiseni ei tarvitse:
-sheivata
-tiskata
-kestää urheilun kattomista telkusta
-kuorsaamista
Kas kun en katso itse telkkaria juuri lainkaan, ja silloin harvoin kun katson niin voin olla katsomattakin jos toista joku ohjelma enemmän kiinnostaa.
Minä kyllä tiskaan, pesen pyykit, pesen lattiat ja pyyhin pölyt, käyn kaupassa, vaihdan lamput kattoon ja teen remppahommia kotona jos on tarvis.
Voin tehdä ruokaakin, mutta luultavasti nainen on tyytyväisempi kokatessaan itse..
Minä juon välillä iltaisin olutta tai viinaa ja vapaa-aikanani skulaan skebaa, käyn salilla ja otan valokuvia. Toisinaan haisen pahalle, mutta siitä pääsee kun käyn suihkussa.
No jopas, eihän tuollaista voi toiselta edes vaatia. Fiksut harrasteetkin. Ei, kyllä sussa täytyy olla jotain vikaa..
..ainakaan heteromiehissä ole. Väitän.
että porno ei kuulunut luetteloon. Siis siihen tuonkin naisen pitää ilmeisesti tottua.
Kyllä te aina jaksatte valittaa siitä pornosta
katsoa naisenkin välillä. Ainakin mä katson enkä oo menny rikki. Mun mies ei katso, hänestä porno on liian markkinavoimaista ja naisia alistetaan siinä
Joskus kun oikein himottaa, saatan vilkaista, mutta tuota tapahtuu harvemmin kuin kerran kuussa.
Yksi asia johon nainen saa luvan kyllä tottua on Age of Conan. Sitä tulee parina iltana viikossa tahkottua, koska se on kivaa ja tulee pidettyä yhteyttä kauempana asuviin kavereihin.
Koirieni kanssa on syytä tulla toimeen myös. Muuten edellytän naiselta reilua meininkiä, huumorintajua ja kivaa yhdessäoloa.
että naisille tyrkytetään ajatusmallia: "miehiä ei voi muuttaa ja jos huomaat heissä jotakin huonoa niin joko sopeudut siihen tai poljet jalkaasi ja kiukuttelet. Jos tämä ei tehoa mutta tykkäät seksistä hänen kanssaan niin voithan jäädä hänen luokseen. Jos taas mies ärsyttää ja seksi on huonoa niin heitä mies mäkeen."
Eli kyllä vikaa on molemmissa valitettavasti. En ole lukenut palstaa enempää mutta kyllähän on aivan selvä että ihmissuhteissa täytyy tehdä kompromisseja mutta toisaalta tiettyjä asioita toisessa ihmisessä on vaikea mennä muuttamaan ja uhkavaatimukset turhia. Silloin on vain valinnut väärän miehen.
Totta mooses jos on jonkun ottanut kumppanikseen tapoineen päivineen, siihen on joko 1) sopeuduttava 2) vaihdettava kumppania
Jaksan ihmetellä näitä valituksia parisuhteen tilasta, kun kerta on heittäydytty yhteen jonkun kanssa niin miksi sitä toista aletaan muuttaa mieluisakseen. Eikö kannattaisi heti suoraan ottaa mies, jota ei tarvitse muuttaa? Mies, joka osaa tehdä kotitöitä ilman nalkutusta, huomioida naistaan ilman motkotusta ja jos se porno häiritsee, ottaa mies joka ei pornoa ole kiinnostunut katselemaan.
Ja sama koskee niin miehiä kuin naisia. Minulle ei tulisi mieleenkään alkaa muuttaa omia tapojani puolison vuoksi, enkä puolisokseni ottaisikaan ihmistä joka ei minua halua juuri tällaisena pakettina kuin olen. Sama koskee miestäni.
että en ikinä enää ala sopeutumaan miehen tahdon mukaan. Yleensä seurustelusta alkaen asiat menee niin että nainen muuttaa aikataulujaan ja sovittelee ne miehen elämään sopivaksi.
Nyt mä en enää järkkää aikataulujani jos mies ilmoittaa että parintunnin päästä hän ois vapaa, no voivoi... mä olin sopinut jo menoja :) Toki jos ei oo mitään sovittuna niin sopii mut jos jo jotain sovittu niin.
Eikä muissakaan asioissa, en ala myötäileen, mä oon nainen ja jos se ei kelpaa niin en voi mitään
Kyllä ainakin meikäläisen nykyisessäkin parisuhteessa asia on niin että avovaimoni (vaimoksi muuttuu 6.9.08) pitää sopeutua siihen millainen MINÄ olen. Suorastaan vaadin sitä. En osaa muuttua, eikä toivottavasti tarvitsekkaan.
Minä meinaan tiskaan ja laitan ruokaa ihan mielelläni. En tosin osaa mitään gourmee aterioita laittaa, ihan tavallista kotiruokaa vaan, mutta kiva niitäkin on tehdä. On maistunut.
Kaupassa käyn ruokaostoksilla, siihen eukon on vaan sopeuduttava.
Kukat kastelen ihan omatoimisesti. Siitä on tullut jo napinaa. On se nyt per***e ettei mies saa kukkia kastella omassa kodissaan. Jääpähän hänellä aikaa sitten johonkin muuhun.
Joskus kyllä tulee mieleen ettei kukkien kastelu ja ruoanlaittaminen taida olla oikein miehistä puuhaa. En tiedä sitten. Totutelkoon siihen vaan.
Parempaa puoliskoani hemmottelen pienillä asioilla. Usein ilmaisillakin jutuilla. Nehän ovat parhaita lahjoja/asioita jotka on itse tehty. Suoraan sydämmestä.
Kukkia joskus ostan häntä ilahduttaakseni. En näe siinä mitään ihmeellistä, mutta siitäkin pitää olla ihmeissään tyyliin: "pitikö sun mennä törsäämään". Parempi hänen vain sopeutua siihen että kukkia aina silloin tällöin satelee jos meikäläisen kanssa on yhdessä.
Imuroisin, moppaisin, pyyhkisin pölyt ja pesisin pyykit ihan mielelläni, mutta niitä en saa tehdä :(
Ennen istuin paljon netissä, pelailinkin, mutta eukon siitä huomautettua, huomasin tulevani mainiosti toimeen ilmankin. Hauskampaa se onkin viettää aikaa kaksin. Se oli asia mihin minun piti sopeutua ja sopeuduin ihan mielelläni.
En käy kaljalla kavereiden kanssa. En edes baarissa jos vaimoke ei ole mukana. En katso urheilua telkasta. Vihaan urheilun katsomista, mitä nyt joskus formuloita tulee katsottua. Mikä vi**u edes on "pitkä kiekko" ???
Sohvalla löhöily ei oikein ole mun juttuni. Mieluummin meen vaikka kirpparikierrokselle. Yleensä kuitenkin mennään yhdessä.
Pornon katselusta: Juu, kyllä joskus katselen. Joskus avokki on työpäivän päätteeksi väsynyt. Mikäs minä olen silloin mitään rakastelua vaatimaan vaikka itselläni tekisi kuinka mieli. Silloin on parempi vain kellahtaa viekkuun ja halia eukko unten maille.
Halut ne on kuitenkin minullakin kuten muillakin miehillä, eli joskus tulee katsottua pokea. So what...
Eli kyllä se on ainakin meidän tapauksessa ihan niin että eukon on sopeuduttava siihen millainen minä olen.
Itse olen saanut juuri päinvastaisen käsityksen näistä keskusteluista.
Siis enhän minä nyt tietenkään olisi koskaan aloittanut pitkää parisuhdetta sellaisen miehen kanssa joka ei huomioi minua.
Vuosien yhdessä olon jälkeen heräsin eräänä päivänä todellisuuteen. Mies eli kuin poikamieselämää eikä huomioinut minua millään tavalla, piti itsestään selvyytenä.
Ero siitä tuli. Muistakin syistä mutta tuo huomoioimatta jättäminen oli aika paha.
Siis se ilmeni monissa asioissa.
En jaksanut uhrautua.
Nyt on uusi suhde eikä vastaavia ongelmia ainakaan vielä ole ilmennyt.