exä kaverina

niin kauan kuin olette sinkkuja MOLEMMAT, sillä nyksille on kohtuuton vaatimus, että ex on se "paras kaveri".

Kyllä voi olla kaveri. Jos toinen tapaa exäänsä salaa, eikä tunnu kertovan mitä tapahtuu heidän välillään, niin voisi olettaa, että jotain epäitävää on. Mutta, jos tapaamisista ym. kertoo avoimesti, eikä toinen suutu asiasta kysyttäessä, niin miksikäs ei. Perustana tälle ystävyydelle on kuitenkin mielestäni se, että kumpikaan ei halua toista takaisin.

Exäni on hyvä ystäväni, mutta muuta välillämme ei ole. Myös poikaystäväni on exänsä kanssa ystävä, ja minusta tämä on ok (kunhan kertoo asiasta minulle, eikä salaile).

Exän kanssa voi olla ystävä, mutta ei silti tarvitse hankkiutua toistensa seuraan. Uutta suhdetta voisi sen verran kunnioittaa kumpikin, että lopettaa tapailun muuten kuin sattumalta, onhan varmaan muitakin ystäviä joitten kanssa voi olla. jos ei kestä olla näkemättä exää, niin se onkin sitten pahempi juttu

Minun paras kaverini (jos nyt aikuisilla on enää parhaita kavereita) on exäni. Meillä ei ole enää mitään mielenkiintoa sillätavalla toisiimme, mutta kommunikaatio on täydellistä, joten miksi ei?

Onhan se selvää että exän kaverina pitäminen vaati vähän kypsyyttä ihmisiltä.

Jätän paskan taakseni ja kävelen eteenpäin.

Kaveri.
Minä itse olen hyvissä väleissä entiseni kanssa; meillä oli monen vuoden kiinteä parisuhde takana kunnes erosimme myrskyisästi. Parisen vuotta meni ettei oltu juurikaan yhteyksissä, mutta nykyisellään tulemme hyvin toimeen.
Ennen kaikkea olimme suhteessamme ystävät, ja tuntuu ihan luonnolliselta olla ystävä ihmisen kanssa jonka tuntee hyvin ja joka tuntee sut.
Tottakai nykyiseni tulee järjestyksessä ensin - miten muutenkaan - kun VAIN kavereita entisen kanssa enää olemme.
Molemmilla on kuitenkin uudet parisuhteet enkä ole missään vaiheessa mitään salaillut (käymisiäni hänellä, "piilotellut" ystävyyttämme tms), nykyiseni voi tulla kanssani entiselleni kahville ja niin poispäin, minun mukana tai ei. Tai vaikka ihan itsekseenkin kun hyvin juttuun tulevat keskenään.

Pääpointtina on ehkä se, että koska entisestäni olen aikoinani eronnut, kyllä hyvin tiedän etten kyseisen ihmisen kanssa halua olla. Ystävyydestä on turha olla mustis.
Toisaalta asiaa voi auttaa sekin, että olen nykyiselleni selvittänyt tuon aikaisemman suhteeni juurta jaksain, alut ja loput. Minulla ei ole mitään salattavaa ja jos häntä jokin mietityttää, saa kysyä ja minä rehellisesti vastaan.

Ei voi olla.
Eksän kanssa on lyhyt matka yhteisiin s**** muistoihin ja vanha suola voi alkaa janottamaan.