Ollako vai eikö olla, siinäpä pulma; itse olen
ollut vaimoni kanssa 11v yhdessä, 9v naimisissa.
Kaksi ihanaa lastakin on tullut tehtyä, mutta
muutama asia on jo pidempään hiertänyt,
pahimpana seksin puute: minun käsitykseni
hyvästä seksielämästä on muuta kuin pikainen
nainti hiljaa pimeässä peiton alla kerran
kuussa, jos sitäkään, pisin tauko oli lähes
2kk. Ja koko asiasta ei enää voi puhuakaan,
ne kerrat kun olen erehtynyt aloittamaan
keskustelun aiheesta niin seurauksena on ollut
hänen puoleltaan vieläkin pidempi seksiboikotti.
Ilmeistä on että hän ei ole elämäänsä
tyytyväinen, oireet ovat sen verran näkyvät:
hän ei harrasta enää muuta kuin itsensä
lihottamista roskaruualla (vuodessa lisää 22kg),
zombiemaista TV:n töllöttämistä (kaikkein idioottimaisimmat TV-sarjat) ja
nukkumista. Tiedän, tukea pitäisi, mutta kun
tuo on niin hapan ja äkäinen ettei mitään
kritiikkiä voi esittää tai edes asiasta puhua
lainkaan joutumatta raivokohtauksen kohteeksi.
Eli rupeaa olemaan kaikin puolin mittari
täynnä, kohta tämä mies kääntää aivoistaan
empatialohkon pois päältä ja lähtee vieraisiin,
tällaista ankeutta en ole ansainnut; tähän
saakka olen ollut 100% uskollinen, hoitanut
osani kodin ja lasten hoidosta jne.
Mielipiteitä??
ollut vaimoni kanssa 11v yhdessä, 9v naimisissa.
Kaksi ihanaa lastakin on tullut tehtyä, mutta
muutama asia on jo pidempään hiertänyt,
pahimpana seksin puute: minun käsitykseni
hyvästä seksielämästä on muuta kuin pikainen
nainti hiljaa pimeässä peiton alla kerran
kuussa, jos sitäkään, pisin tauko oli lähes
2kk. Ja koko asiasta ei enää voi puhuakaan,
ne kerrat kun olen erehtynyt aloittamaan
keskustelun aiheesta niin seurauksena on ollut
hänen puoleltaan vieläkin pidempi seksiboikotti.
Ilmeistä on että hän ei ole elämäänsä
tyytyväinen, oireet ovat sen verran näkyvät:
hän ei harrasta enää muuta kuin itsensä
lihottamista roskaruualla (vuodessa lisää 22kg),
zombiemaista TV:n töllöttämistä (kaikkein idioottimaisimmat TV-sarjat) ja
nukkumista. Tiedän, tukea pitäisi, mutta kun
tuo on niin hapan ja äkäinen ettei mitään
kritiikkiä voi esittää tai edes asiasta puhua
lainkaan joutumatta raivokohtauksen kohteeksi.
Eli rupeaa olemaan kaikin puolin mittari
täynnä, kohta tämä mies kääntää aivoistaan
empatialohkon pois päältä ja lähtee vieraisiin,
tällaista ankeutta en ole ansainnut; tähän
saakka olen ollut 100% uskollinen, hoitanut
osani kodin ja lasten hoidosta jne.
Mielipiteitä??
Vastaukset 10
Vanhimmat
kärsiikö vaimosi masennuksesta? olisikohan aika pyytää apua joltain ammattiauttajalta yhdessä ja erikseen. Vaimollasi saattaa olla huono itsetunto ja luottamus omaan itseensä hävinnyt. Hän varmasti kyllä rakastaa sinua, mutta itseään? Oletteko jutelleet asioista (ei tapellen)? Minusta sinun ei pitäisi luovuttaa, vaikka kriisi syvenisi vielä, mutta parempaa on todennäköisesti vielä tulossa, usko pois. Apua hakemaan ja kahdenkeskistä puheterapiaa!
Mutta tosiasiassa olen jo n. 3 vuotta heittänyt
turhaan pois kärsimällä tässä. Ja enkä tosiaan
enää usko että hän minua rakastaa, sen verran
olen saanut kuunnella valitusta ja nalkutusta
että usko tuohon on aikalailla hiipunut.
Jos kriisi tästä vielä syvenee niin ehkä on
aika harkita köyttä ja margariinia, no ei,
vitsit sikseen, mutta siinä vaiheessa minä
kyllä nostan kytkintä; ikävintä tässä on se
että lapset joutuvat henkisesti koville erossa.
Onneksi nuo ovat jo kouluikäisiä, ehkä pystyvät
hieman jo ymmärtämään.
Kiitos vastauksestasi, mutta tässä vaiheessa
olen jo niin TOTAALISEN VÄSYNYT tilanteeseen
että puheterapiat ei paljon innosta, näissä
kotona pidetyissä "puheterapia"sessioissa
olen saanut jo niin paljon paskaa niskaani ettei
ole tosikaan. Thanks anyway.
Älkää nyt hyvät ihmiset liioitelko asioita.Ei puhuminen, hyvä itsetunto eikä mitkään terapiat saa ihmisessä aikaan HIMOA. Se on tai ei ole ihmisen korvien välissä aivan samoin kuin ruokahalu. Toiset söisivät paljon kokoajan, toiset harvoin ja vähän kerrallaan. Joillain on syöpöttelykausia ja sitten he taas ovat pitkän aikaa syömättä. Jne jne.
Ymmärrän sua täysin, en ole itse aivan samassa tilanteessa, mutta kuitenkin niin että saatan ymmärtää ahdistuksesi.
Ketään ei tietenkään saisi neuvoa pettämään, mutta olen omassa suhteessa vuosien varrella huomannut, että se parantaa koko parisuhdetta kun pettää järjen kanssa eikä päästä mopoa käsistä. Ja sinulla se alkaa tavallaan olemaan perusteltua.
Jos naisesi jotenkin pelkäisi sinun pettävän, tai se olis hänelle erittäin merkityksellinen asia, luulisi hänen edes yrittävän tehdä asialle jotakin. Puhua edes asiasta? Tyhmäkin tietää ettei mies tuollaista kestä ikuisesti. Luulisi myös vaimosi sen ymmärtävän.
Muijan nalkutusta ja kaikkea muutakin kestää kummasti paremmin kun ottaa sen yhden pettämiskerran kuukauteen vaikkapa. Maksulliset naiset ovat tietysti helppo ja varma tapa, et varmasti ikinä tule jäämään kiinni.
Itsellä menee nykyisin turhan päiväset nalkutukset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En ala pahemmin väittämään vastaa, en suutu enää koskaan, minua ei haittaa jos en saa seksiä. Ainut syy on se että en ole 100 % uskollinen, mikä on sellainen asia jolla on turha itseään pitkään kiusata.
Kun ekan kerran pettää, tulee toki morkkis. Ajan myötä siitä tulee harmiton osa elämää,joka auttaa vain kestämään ja jaksamaan parisuhteessa. Sen ohella pystyy olemaan muutoin parempi aviomies kuin muuten ikinä pystyisi.
Asiasta ei tarvitse olla samaa mieltä eikä minun yllyttämänä tehdä mitään mitä tulisi katumaan. Päätös on sinun, vastaat siitä itse.
Jaksamisia!
Täällä,mutta meillä mies pihtaa
ja rupee tympiin toisen puolus-
telut ettei jaksa. Siinä rupee
ajattelemaan jo oiskohan minussa
jotain vikaa...
Tämä on kyllä vaikea asia selvittää.
Itselläni on 15v naimisissa takana ja yksi lapsi, 10v ihana tytär.
Vaimoni ei aluksi tavatessamme (hän 23 ja itse 22) ollut lainkaan innokas rakastelemaan usein. Kerran viikossa parissa oli alussa rytmi. Hän oli tosin innostunut paljon muista jutuista, kuten edelleen ja siksi kai häneen rakastuinkin. Ja hän minuun. Seksi ei tosiaan ollut alussa päällimmäisenä mielessä. Molemmilla oli ollut omat kokemuksensa aiemmin.
Nyt on kohta 40v lähenemässä meillä kummallakin. Molemmilla on omat harrastukset ja pari yhteistäkin. Lasta rakastamme yli kaiken molemmat tietysti.
Vanhemmiten olen alkanut haluamaan seksiä enemmän. Vaimo ei ole muuttunut nuoruusvuosien suhteen mihinkään. Ihannoin häntä edelleen monessa suhteessa, mutta näin vaan on, että on sellaisia naisia, joilla on niin paljon muita aktiviteetteja, että seksi ei ole aina mielessä.
Luotamme toisiimme 100% ja kerromme kaikki menemisemme toisillemme. Mitään salattavaa ei ole ja rakastamme toisiamme yli kaiken. Nyt joku kyyninen lukija kommentoi heti, että voi koskaan olla varma. hah, sanon minä. Olemme molemmat opiskelleet psykologiaa ja luemme toisiamme kuin avointa kirjaa. Kumpikin tietää sisimmässä, että 15v jälkeen on mahdotonta yrittää jotain huijausta. Pienikin ele paljastaa kaiken... Mutta olemme nyt tällaisia ja itse haluaisin enemmän seksiä vaimoni kanssa, mutta en ole sitä vaatimassa. Ollaan tästä puhuttu, eikä olla menossa mihinkään typeriin terapeutteihin. Ollaan ammattilaisia itse, mutta mun pointti on tässä näin : toinen voi haluta enemmän seksiä kuin toinen on valmis. Näin se vaan on. Irtosuhteet enemmän haluavalta taatusti romuttaisivat koko jutun, mikä voi olla joskus ihan hyväkin juttu, jos on luottamuspula molempien välillä.
Hyväksyminen faktaan, jos molemmat rakastavat toisiaan, kuten meillä on, kelpaa vaihtoehdoksi. Olen oppinut viimeisen 5v aikana kanavoimaan seksin puutteen täydellisesti harrastuksiini. Ja yhteiset harrastukset koko perheen voimin on aivan valtava voimavara. Ja vaimolla pitää myös olla ihan omat harrastukset, kuten miehelläkin.
Koko elämä ei tosiaankaan ole seksi! M.O.T.
Peter
vaikeampaa on jos naimisissa oleva haluaa seksiä kaikkien muiden paitsi kumppaninsa kanssa. Kumppani on "vain" hyvä kumppanina.
Itselläni näin ei ole, mutta parilla tuttavallani on ollut jo pitkän aikaa. Repikää siitä huumoria.
Jättäkää lapset hoitoon ja kykää pariviikkoa lomailemassa vaikka Thaimaassa, taitaa olla paristot tyhjänä perheenhuoltamisesta vaimollasi.
Ja jos ei sieellä ala virkistymään niin vika on jossain muussa, selvitä siellä missä. Ja onhan siellä sitten niitä xxx palveluja saatavana jos täytyy naisia katsella se pariviikkoa ja ei muuten pääse purkautumaan. Hyvä paikka siihenkin.Toivottavasti loma kumminkin autaa...
Terve, Methane.
Minunkin mielestäni vaimosi vaikuttaa masentuneelta tai ahdistuneelta. En mitenkään voi tietää, kuinka perheessänne on aikaisemmin ongelmia käsitelty, mutta jos kuunteleminen ei ole tuttua, niin nyt olisi hyvä syy opetella. Ja kuuntelemisella tarkoitan tällä kertaa jotain muuta kuin sitä että pitää hetken oman suunsa supussa. Ja vaimosi olisi varmaankin hyvä opetella kertomaan rehellisesti. Sitä en tiedä, kuinka hänet saisi aloittamaan, mutta kerron nyt siitä kuuntelemisesta.
Kun kuuntelet, et saa arvostella vaimoasi. Et, vaikka mielestäsi olisit kuinka oikeassa ja hän väärässä. Omien näkemystesi selvittämisen aika ei ole kuuntelun hetkellä. Vaimosi hermostuu kommenteistasi, koska silloin kun sinä kritisoit häntä, otat vaimosi mielestä paremmintietäjän aseman. Keskustelu ei hänen näkökulmastaan ole tasaveroinen. Vaimosi kokee joutuvansa puolustuskannalle.
Älä tee äläkä varsinkaan esitä omia tulkintojasi siitä, mitä vaimosi sanoo. Joillakin on tapana riidellessä etsiä vastapuolen sanomisille mahdollisimman ikävät merkitykset, mutta se on riitelyä, ei kuuntelua. Vaimosi tietenkin saattaa vihjata jostain, mutta jos hän haluaa päästä olotilastaan, hän saa opetella puhumaan suoraan.
Kun kuuntelet, sinun pitää oikeasti olla kiinnostunut siitä, mitä hän sanoo. Jos todella olet kiinnostunut hänen asioistaan, tulet todennäköisesti tehneeksi kysymyksiä siitä mitä vaimosi kertoo. Pyydä häntä tarkentamaan sanomisiaan ja sano suoraan, jos et ymmärrä. Ensi hätään kommentiksi voi tietenkin tulla jotain sen kaltaista, että etpä tietenkään. Pitemmän päälle on kuitenkin sen parempi, mitä tarkempi kuva sinulla on hänen aivoituksistaan
Tee myös selväksi, että jos vaimosi haluaa sinun ottavan hänet vakavasti, hänen pitää käyttäytyä ihmisiksi. Vihaa ja kiukkua saa toki osoittaa, mutta silloin kun asioita selvitetään, käyttäydytään ihmisiksi. Läheisilleen on vain niin helppo kiukutella.
Kuuntelemisen tarkoitus on siis selvittää hänen ajatuksiaan. Niiden kertominen paljastaa ne sinulle, ja hän ehkä huomaa itsekin jotain ajattelustaan, kun joutu pukemaan sen sanoiksi. Pitkään kestänyt masennus ei katoa yhdellä juttelemisella. Alas istuminen ja asioiden puhuminen halki onnistuu yksittäisissä murheissa, mutta masennus on niin laaja-alainen ongelma, että sen paraneminen vie aikaa ainakin yhtä paljon kuin sairauden syveneminen.
Syrjähyppyyn en ota jyrkkää kantaa puolin enkä toisin. Melkoinen osa parisuhteessa elävistä ajautuu vieraaseen sänkyyn suhteen aikana. Syitä ja selityksiä on jokaisella vaikka kuinka monta. Jos niin käy että päädyt vieraaseen sänkyyn, joudut harkitsemaan, tunnustatko tekosi. Ja mitä tapahtuu jos ihastut naiseen jonka kanssa teet syrjähypyn? Ja kuinka käy omatuntosi, kannatko syyllisyyttä? Jos onnistut malttamaan itsesi, vältyt noilta murheilta.
Se menee kohta vieraisiin. Huomaat sen siitä, kun paino alkaa pudota, energiaa piisaa vaikka muille jakaa ja menee entistä useammin yksin kavereiden luona käymään. Sieltä se soittaa puheripulissa höpöttäen, että käy vielä toisenkin kaverin luona. Lopuksi sanoo rakastavansa sua. Tulee riehakkaana kotiin.