Mieheni on lapsesta asti pidetty pumpulissa omassa kotonaan, hänen ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään kotitöitä - äiti on halunnut passata (kyse on vielä sisarusparven nuorimmasta). Ennen kuin muutimme yhteen sovimme kotitöiden tekemisestä tarkkaan ja mieheni kyllä hyvin tietää, mitä hänen kuuluisi tehdä ja hän lupasi osallistuvansa kotitöihin. Kuitenkin minä joudun useimmiten siivoamaan hänen sotkunsa kaiken muun kodin ylläpidon lisäksi. Kerran kahdessa viikossa hän tiskaa ja silloinkin kun olen ensin vihaisesti katsonut.
Ongelmani on kuitenkin se, että kun otan asian puheeksi hän kääntää koko asian sillä tavalla että minulle ei muka riitä mikään. Ja että hän on kuulemma kaikkensa yrittänyt. Tulee aika paha mieli kun alan sitten ajattelemaan että vaadinko liikoja häneltä? Mutta eikö kyse ole ihan elämän perusasioista? Ja eikö yleensä vähintä mitä voi tehdä on siistiä omia jälkiään?
Ongelmani on kuitenkin se, että kun otan asian puheeksi hän kääntää koko asian sillä tavalla että minulle ei muka riitä mikään. Ja että hän on kuulemma kaikkensa yrittänyt. Tulee aika paha mieli kun alan sitten ajattelemaan että vaadinko liikoja häneltä? Mutta eikö kyse ole ihan elämän perusasioista? Ja eikö yleensä vähintä mitä voi tehdä on siistiä omia jälkiään?
Vastaukset 7
Vanhimmat
heti vedetä sitä eroa tähän, niin jospa merkkaat johonkin ylös vaikkapa kuukauden ajalta kaikki kotityöt mitä kumpikin on tehnyt. Ihan päivämäärä, kellonaika ja käytetty aika ja mikä oli työ. Sitten lyöt kuukauden päästä faktat pöytään, ei voi mammas gullegris enää väittää että on kaikkensa yrittänyt (miehet tuntien voi yrittää silti).
Mies käyttää hyväksi kettua taktiikkaa jossa hyökkäys on paras puolustus.
Selvästi sovitut asiat tulee pitää.
Kuitenkin lapsuuden malli on tiukassa.
Nyt jos jatkat alat pikkuhiljaa mäkättämään ja mies pian valittaa täällä kun nainen nalkuttaa ja seksiä ei saa.
Siis tartu asiaan täysillä heti.
Mies yrittää laiskuuttaan päästä helpolla ja odottaa että kuitenkin teet kaiken.
alkanut ihan naurattamaan tuo "olen kaikkeni yrittänyt" -kommentti. Kaikki tavarat jotka hänen käsistään tippuvat, jäävät niille sijoilleen. Mies tuhahtelee äkäisenä kun sanon, että liesi pitää pyyhkiä hyvin aina ruuanlaiton jälkeen (lika on tunnetusti jo monesti ehtiny liimaantua pintoihin kunnolla). Huomautuksen jälkeen saattaa sanoa "joo kohta", mutta minä kuitenkin rätin kanssa nekin liat hinkkaan kun elämässä on kuulemma muita tärkeämpiäkin asioita kuin jatkuva siivoaminen. Meillä kyse ei kuitenkaan ole jatkuvasta puunaamisesta. Tai no ehkä jonkin verran, sillä jos en siistisi paikkoja tämän tästä, kämppä olisi hyvin äkkiä melkoinen sikolätti.
vähän siitäkin riippuu ( tai paljonkin)
tiskini.
Tein selväksi et asiat tehään yhdessä eli tiskasin vaan omat tiskini, jos mies oli jotain tehnyt ruokaa tai jotain palkitsin hänet kehuilla ja tiskasin kaiken ruuan jälkeen.
toimii nykyään tosi hyvin.
Mieshän syyllistää sinua ja onnistuukin varsin tehokkaasti! Eli vierittää syyn vielä tosiaan sinun päällesi - ja itse ei tee mitään.
Hän on minustakin rikkonut täysin lupauksensa; tuskin aikoi sitä koskaan pitääkään.
Mulla on se kokemus, että noista pilallepassatuista ei ihmisiä tule. Suositan... tosissani uuden miehen etsintää, jos et halua (enkä suosittele; susta tulee katkera ämmä vain) piikoa herraasi lopun ikää.
Se on äidin kultamussukka.
No itellä oli samallainen avokki. Ennen yhteen muutoa juteltiin vakavasti asioista. Kuinka tehdään kotityöt ynnä muut, ja hän lupasi ja oli samaa mieltä asioista. Kuinka kävikään. Mies ei tiskaa, siivoa, laita ruokaa, vie roskiksia ellen niistä hänelle mainitse monta kertaa ja viimein hyvin vihaisesti. Alussa annoin hänelle aikaa tottua ilman että mainitsin asioista , mutta aika kului eikä asiat muuttuneet vaikka keskusteltiinkin asioista. Hänen mielestään hän oli se joka teki kaiken ja syyllisti minua kaikesta. En ole mikääm super siisti mutta haluan tietyn siisteys tason kotiin jotta vieraat voivat tulla käymään ilman että saa hävetä. Lopulta tajusin että hän ei tule muuttamaan tapojaan. Olin henkisesti väsynyt ja masentunut hänen manipulaatioistaan ja syyllistämisestään vaikka hänellä ollut mitään oikeutta. Jätin hänet ja heti tuntui paremmalta. Nyt elämä hymyilee ja tapasin miehen jolla on aivot, suuri sydän , elämän kokemusta ja elämän katsomus samallainen kuin minulla. Joten jos asiat ei muutu niin ei kannata jäädä suhteeseen.