Elämäni yksi suurimmista epäkohdista on, etten ole ikinä päässyt tutustumaan kauniisiin tyttöihin (paitsi baarissa).
Ei kaveripiirissäni, sukulaisissani, koululuokallani, lukioryhmässäni, 3:ssa harrastusryhmässä, 2:ssa yliopiston tuutorryhmässä, useammassa työryhmässä eikä 3:ssa työpaikassa, ole yhdessäkään ollut edes hyvännäköistä tyttöä.
Tämä on pahoittanut mieleni syvästi, sillä en oikein viitsi tehdä tuttavuutta kuin hyvännäköisiin tyttöihin. Olen myös hyvin apaattinen ellei paikalla ole söpöjä pimuja, sillä en jaksa nähdä vaivaa. Tämä asia on rehellisesti vituttanut minua aivan suunnattomasti ylä-asteelta lähtien.
Ei kaveripiirissäni, sukulaisissani, koululuokallani, lukioryhmässäni, 3:ssa harrastusryhmässä, 2:ssa yliopiston tuutorryhmässä, useammassa työryhmässä eikä 3:ssa työpaikassa, ole yhdessäkään ollut edes hyvännäköistä tyttöä.
Tämä on pahoittanut mieleni syvästi, sillä en oikein viitsi tehdä tuttavuutta kuin hyvännäköisiin tyttöihin. Olen myös hyvin apaattinen ellei paikalla ole söpöjä pimuja, sillä en jaksa nähdä vaivaa. Tämä asia on rehellisesti vituttanut minua aivan suunnattomasti ylä-asteelta lähtien.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on yksi lysti mitä rumat naiset minusta ajattelevat eli voin olla heidän seurassaan hyvinkin töykeä. Sen sijaan jos seurassa on kaunis nainen niin pyrin tekemään hyvän vaikutuksen.
Viestissäsi pisti silmään kaksi asiaa:
1) olethan tavannut niitä kauniita naisia ainakin baarissa, eikö se riitä? Paikka kuin paikka?!
2) Miksiköhän niin vähän on sitten niitä hyvännäköisiä naisia? Kriteerit liian korkealla? Tutustumalla ihmiseen rumempikin alkaa näyttää omassa silmässä kauniilta..
Yleensä naiset ovat niitä miehiä kauniimpia. Eikö? Taidan olla onnentyttö, kun tässä yks päivä suht lyhyellä kaupunkireissulla näkyi seitsemän hyvännäköistä miestä. Tänäänkin näin yhden, harmi vaan että se katseli ihan muualle lähes koko ajan... Enemmänkin olis varmaan näkynyt, mutta välillä piti ajatella ihan "järkeviäkin".
Aika harva ihminen on ruma tai yhdentekevä. Minun mielestäni.
Itse olen nainen, ja omistan kuulemma ulkonäkööni katsoen ihmeen hyvän luonteen, koska yleensä ei ulkonäkö ja luonne täsmää samaan kroppaan. Itsekkään en käy baareissa ja harvemmin pyörin missään kavereiden kanssa.. kohta sinkkuna kolme vuotta silti.. voi tosin johtua tämä siitä että olen nirso ja tuijotan liikaa luonnetta.
Eli ei se sitä aina katso, ettei pystyisi tutustumaan muualla kuin baarissa tai työpaikkalle jne sellaisiin ihmisiin.. yleensä suurin osa pysyttelee kotona tai on jo varattuja ja liikkuu vain kotiympäristössään.
Joskus pitää ottaa vaan suuri askel, vaikka ei olisikaan ketään kenen kautta tutustua..
1) On se ihan eri asia saada tutustua kaunottariin arkiympyröissä, kuin tyrkytellä itseään baareissa. Sitäpaitsi arkiympyröissä heistä voi nauttia ihan kavereinakin...
2) Nimenomaan, ei ole mitkään järkky kriteerit. Sen takia vituttaakin niin suunnattomasti ettei ole törmännyt kuin aivan arkisen näköisiin naikkosiin.
Totta. Kavereina on kiva jutella. Aina ei ole edes järkyt kriteerit, tai niin sitä monesti itselleen ainakin uskottelee.
Mikä vika on arkisen näköisissä naikkosissa? Juuri tuota tarkoitan, että ehkä et ole koskaan antanut itsellesi lupaa nähdä arkisen ilmeen taakse. Jos sen joskus tekee, voisi huomata ihmisen hyvät luonteenpiirteet, ja silloin se arkinen ulkokuori alkaa näyttää ihmeellisellä tavalla kauniilta juuri niine kauneusvirheineen. En tarkoita tällä, että kaikki ihmiset olisivat hehkeitä sisäisesti, mutta monet arkisen näköiset ihmiset voivat oikeasti olla tosi mukavia ja itseasiassa jopa kauniita. Miksi haluat tutustua juuri kauniisiin naisiin? Kumpi on tärkeämpää: se, että tunnet olosi hyväksi naisen kanssa jutellessa vai se, että uskot näyttäväsi toisten silmissä arvostetulta?
Miten kohtelet tapaamiasi naisia? Onko asenteesi sellainen, että juttelet "naikkosen" kanssa? Kuuletko itse tuossa sanassa halveksuvaa äänensävyä?