Miten selviytyä tuollaisena järkevänä tonttuuden torvena, kun paskaa sataa niskaan?
Oma vasteeni on luonnostaan ruikuttaminen, katketoituminen, väkivallan ihannointi, empatian puute yms.
Oma vasteeni on luonnostaan ruikuttaminen, katketoituminen, väkivallan ihannointi, empatian puute yms.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaiken järjen alku on tosiasiain tunnustaminen.
Siitä kai se lähtee. Luulen että monikin "ATM" vielä takaraivossaan, salaisesti kuvittelee että jatkamalla tällä tapaa, saa vielä sen mitä haluaa. Eli parisuhteen tai seksiä.
Tämä ATM-aihe kiinnostaa minua juurikin siksi, että olen koko elämäni taistellut ujouden ja huonon itsetunnon kanssa. Kun olin nuorempi, niin selkeästi vihasin aika paljon ihmisiä.
Mutta voin nyt vanhempana kertoa että se ajoi minut vain syvempään itseinhoon ja syvempään kierteeseen. Liika itsensä ajatteleminen oikeasti teki minulle hirveän huonon olon. Jos ajattelee liikaa itseään ja liikaa sitä millainen on, niin perspektiivi vääristyy ihan täysin ja alkaa elämään irrallaan kaikesta.
Ja huomasin sen että ei se negatiivisuus ollut hallittua. Ei se mennyt niin että jossain paikassa voin purkautua ja toisissa olla niinkuin ei mitään. itse pidin itseäni normaalina, pidettävänä tyyppinä, kunnes aloin saada kommenttia että pitääkö kaikessa olla aina niin kyyninen ja kaikessa niin kriittinen? No ei tietenkään pidä, mutta minusta se vain oli normaalia, kun olin omaksunut tietyn ajattelutavan. Pidin sitä kuvana "oikeasta elämästä", ja siksi en ymmärtänyt että siitä eivät muut pitäneet.
No, sen enempää yksityiskohtiin menemättä päätin tehdä elämässäni repäisyn, ja muutin elämäni ihan erilaiseksi. Siis tein jotain itselleni epätyypillistä, mutta tärkeää. Kävelin pois niistä ympyröistä missä elin. Lähdin tekemään mitä huvitti tehdä. Aikaa myöten sain uudet ympyrät ja aloin myös olla tyytyväisempi itseeni. Opin luottemaan ihmisiin. Aloin uskoa ihmisiin.
edelleen painin itsetunto-ongemien kanssa, mutta en niin kovasti kuin ennen. Ja kun huomaan että joku julistaa vihaa ja tulikiveä, niin katson oman kokemukseni perusteella jonkinlaiseksi velvollisuudekseni yrittää puhua ihmisiä siitä pois.
Sillä vaikka se on helppoa vihata ja helppoa vajota itsesääliin, niin minun kohdallani se olisi ollut loppumaton suo. Mikään ei olisi tyydyttänyt itsesääliäni, tai vihaani, se olisi vain syventynyt ja monistunut.
Kaikkein pahinta on se, jos jättäytyy kaiken sosiaalisen toiminnnan ulkopuolelle. Se on luullakseni nro. 1 suurin syy sille ettäö hommat menevät lopullisesti päin vittua.
Tarkoittaa sitä että rajoittaa oman sosiaalisen elämänsä minimin ja elää vain menneisyydessä. Siinä menneisyydessä jossa kokee olevansa ulkopuolinen tai ei-hyväksytty ja alka pitämään sitä oikeana kuvana elämästä.
Luulisin ettäö aika monella ns. ATM:llä on juuri tämä taustalla. Tunne huonommuudesta, lähtökohtaisesta viallisuudesta, vaikka kyse voi ihan yhtä hyvin olla siitä että itse ei ole vain sopinut siihen ympäristöön, missä elää. Voi olla että lapsuuden ja nuoruuden kaveripiirit ovat olleet luonteeltaan itselleen ei-sopivia. Voi olla että siellä on painotettu kovia arvoja ja voi olla että siellä ei olla hyväksytty pienintäkään erilaisuutta.
Voi olla että ihmiset ovat sitten sen takia kehittänet tämän äärimmäisen sosiaalidarwinistisen maailmankuvan, missä on menestyneitä ihmisiä ja luusereita, tarkasti boksitettuina ja lajiteltuina.
Mutta
Voin kokemuksesta kertoa, että nöin ei tarvitse olla. Pitää vain tunnistaa se, että ne arvot jotka on saanut, ovat ulkopuolelta, tulleet niiltä ihmisiltä jotka ovat itsekin ihan hukassa. tiedän faktana, että moni ihminen joka on vaikuttanut oman huonoon itsetuntooni, ovat itsekin ihan hajalla. Eikä heidänkään nälkänsä ole ikinä tyydytetty ennenkuin tunnustavat ns. tosiasiat.
Uskoa elämään ei pidä oikeasti luovuttaa ja lähteä vihaan. Se on loputon suo, se voi antaa näennäisesti voimaa, mutta "todellisudessa" se repii ihmistä vain enemmän hajalle.
Niinkuin Yoda sanoo Star Warsin paskoissa uus-osissa "fear leads to anger, anger leads to hate, hate leads to suffering".
Sellainen sitaatti nyt tällä kertaa