Siis olkaa onnelliset hiljaa ja jatkakaa onnellisuutta,, jos teitä ei ole kusetettu mikä tietenkin on tosi hyvä juttu eihän kellekään kukaan tervejärkinen toivo pahaa. Eikä tässä kukaan ole ns Kostamassa vaan korjaamassa vääryyttä mitä edelleen tapahtuu. Katsos kun ei tapahtunutta saa enään katoamaan. Te ette voi tosiaan tietää miltä "oleskelulupa uhrilta" tuntuu, joten kaikella kunnioituksella olkaa hiljaa ja älkää enää kääntäkö puukkoa haavassa, ihan kuin nauttisitte tapahtuneesta .Ihminen on erehtyväinen ja usein sokea tunteille ja rakkaudelle ja tommonen hyväkskäyttö näiltä ulkomaalaisilta on anteeksi antamatonta, sillä eiväthän he edes kadu. Älkää siis enään kommentoiko, ja edelleen uhrit tulkaa esiin ja kirjoittakaa minulle jos tämä yhteisö kiinnostaa""
[email protected]
[email protected]
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuule me "onnelliset" olemme kohdanneet monesti erittäin pahoja asioita, pahempia kuin "huijatuksi" tuleminen,mutta viisaat osaavat ottaa opiksi ja jatkaa elämää onnellisena toistamatta virhetään. Emmekä murehdi menneitä turhaan, saati vikise sinun tavallasi toisia syyttäen! Get a life!
Kuten joku jo toisaallakin totesi: ei tyhmä ole se, joka pyytää vaan se joka antaa.
Minun exäni sai "avullani" oleskeluluvan. Eli "käytti minua hyväkseen". Yhteistä lastammekaan ei tapaa, vaikka on oikein oikeuden vahvistama tapaamissopimuskin. Joo, shit happens! Mut mitä sitten?
Miksette te itkijä-iitut jatka elämäänne, sen sijaan, että märehditte mennyttä ja annatte katkeruuden ohjata jokaista päiväänne? Opetatteko saman tavan suhtautua elämän mukanaan tuomiin vaikeuksiin myös lapsillenne? Siirrättekö katkeruutenne myös lastenne taakaksi? Älkää nyt herranen aika ainakaan sitä!!!
Ja niistä tosiasioista vielä: kuvitteletteko, ettei ihmisillä ole tietoa lupaturisteista? Kuvitteletteko asian olevan jotakin ihka uutta? Kuvitteletteko olevanne ainoita ja ainutlaatuisia? Ehei, sitä on tapahtunut jo vuosia. Monissa muissa maissa, kuin Suomessa, vielä paljon laajemmassakin mittakaavassa. Katsokaas, sitä saa mitä tilaa! Jos menee naimisiin tyypin kanssa, jonka on tuntenut muutaman viikon/kuukauden, niin johan sen nyt tyhmempikin tajuaa, että harva niistä liitoista on ikiajoiksi tarkoitettu. Ja että jommankumman, tai molemman, motiiveissa olisi kenties hiukan tarkistamisen varaa.
Ja minne aiotte nyt sitten asian tiimoilta ottaa yhteyttä? Kuvitteletteko, että saatte ne exänne ulos maasta? Ei onnistu kuulkaa sekään. Täällä ne pysyy kuin tauti, elleivät itse päätä vaihtaa maisemaa.
Keskity nyt sinä siellä ryhmässäsi rohkaisemaan toisia jatkamaan elämää pystypäin ja ilman vanhan märehtimistä. Teette siinä itsellenne/lapsillenne yhden elämän parhaimmista teoista. Ne jätkät eivät nimittäin ole tuon suremisen ja katkeruuden väärtejä!
Montakos uhria on tiensä ryhmään löytänyt?