Olen tässä jo jonkin aikaa pähkäillyt omaa yksipuolista ihastumistani varattuun mieheen (itse olen vapaa). En ole hänen kanssaan koskaan jutellut, mutta on todella vaikeaa olla häntä katselematta, kun hänet näen, sillä hän on vain mielestäni niin komea ja söpö tapaus. Toivon, että hänkin (ihastukseni) ymmärtäisi vain sen, että ihastuminen on periaatteessa vain inhimillistä (= oma mieliteeni), enkä tahallani toivo hänelle mitään pahaa.
Itse en ole ihastuksen kohteelleni kertonut häneen ihastumisestani enkä muutenkaan ole hänen kanssaan edes keskustellut ja hänet nähdessäni olen usein yrittänyt vältellä liian pitkään kestäviä katseitakin (tosin olen epäonnistunut ko. yrityksessäni melko usein). Kiinnostaisi kuitenkin tietää, miten te varatut (tai vapaatkin) koette ihastuksen kohteena olemisen? Onko se äärimmäisen ahdistavaa/vastenmielistä vai melko samantekevää tms.?
Oikeastaan olisi ihanaa saada olla vaikka ihan hänen kaverinsa, sillä muuhan ei ole mahdollista (hän on varattu ja vaikka olisikin vapaa, ei hän tietenkään välttämättä musta olisi kiinnostunut), mutta se ei käytännössä myöskään ole luonnollisella tavalla mahdollista, sillä työskentelemme eri osastoilla jne. Pelottaa vain se, jos turhaa aiheutan hänelle stressiä sillä, että menin ihastumaan häneen... :/ En halua ihanalle söpöliinilleni nimittäin mitään pahaa tietenkään.
Itse en ole ihastuksen kohteelleni kertonut häneen ihastumisestani enkä muutenkaan ole hänen kanssaan edes keskustellut ja hänet nähdessäni olen usein yrittänyt vältellä liian pitkään kestäviä katseitakin (tosin olen epäonnistunut ko. yrityksessäni melko usein). Kiinnostaisi kuitenkin tietää, miten te varatut (tai vapaatkin) koette ihastuksen kohteena olemisen? Onko se äärimmäisen ahdistavaa/vastenmielistä vai melko samantekevää tms.?
Oikeastaan olisi ihanaa saada olla vaikka ihan hänen kaverinsa, sillä muuhan ei ole mahdollista (hän on varattu ja vaikka olisikin vapaa, ei hän tietenkään välttämättä musta olisi kiinnostunut), mutta se ei käytännössä myöskään ole luonnollisella tavalla mahdollista, sillä työskentelemme eri osastoilla jne. Pelottaa vain se, jos turhaa aiheutan hänelle stressiä sillä, että menin ihastumaan häneen... :/ En halua ihanalle söpöliinilleni nimittäin mitään pahaa tietenkään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tätä on hyvä pohtia. Olen myös ihastunut mieheen. Mutta jos häntä ei kiinnostakaan, en halua olla ahdistava. Eli varmaan pitää olla mahdollisimman luonnollinen ja neutraali, ei saa liikaa tuijottaa ja pitää keskustella asiallisesti työasioista jos alkaa vaikuttaa ettei vastakaikua tule tai jos siis se on selvää. Tavallaan on varmaan imartelevaa että joku tykkää, mutta jos ei itseä kiinnosta niin kai se on aika sama.
kunhan pysytään kohtuudessa.
Tosin jokaisella on oma raja kohtuuseen...
Ja yleensä ihastumisista kasvetaan ulos.
Yleisesti ottaen ei varmasti tilanteeseen liity mitään olennaisen negatiivista, paitsi jos olet miehen mielestä erityisen vastenmielinen. Mutta kirjoituksestasi päätellen olet oikein ihastuttava nainen.
Erityyppiset ihmiset kokevat ihastumisen kohteena olemisen tietysti eri tavoin. Jos mies on epävarma itsestään ja siitä, mitä haluaa, niin silloin voi viehättävän naisen läsnäolo tuntua paitsi ihanalta niin myös ahdistavalta. Mutta tämä ei ole sinun ongelmasi. Kusipäälle kohteena oleminen merkitsee lähinnä itsetunnon kohotusta ja mahdollisuutta toisen henkiseen ja fyysiseen hyväksikäyttöön. Tiukasti sitoutuneelle jatkuvan huomion kohteena oleminen voi olla lievästi rasittavaa. Mutta jos se ei pakkomielteiseksi ahdisteluksi kehity, niin ei siinä ole mitään todellista ongelmaa.
Toivon, että ihastuksesi kohde omaa elämänkokemusta ja hyvän sydämen. Silloin hän näkee niinkuin itsekin kirjoitit, että ihastuminen on inhimillistä, ja hän pitää sitä arvossa. Parhaassa tapauksessa teistä voi tulla sydänystävät ja sielunkumppanit. Mahdollisiin parisuhdesolmuihin en jaksa ottaa kantaa :)
Kirjoitti onnellisesti varattu mies