Kaverini on kuin vankilassa, ei löydä ulospääsyä. Pari viikkoa sitten vei eropaperin,täysin velallinen talo myynnissä( kuitenkin jotain edistystä). Kaverini muuttamassa pois, uusi rakkauskin jo kuviossa mukana, joka oli ehkä viimeinen niitti eropaperin viemiseen. Nyt rouva kiristää..jos mies yönkin poissa kotoa, ottaa talon myynnistä, tulee hakemaan miehensä vaikka uuden tyttöystävän luota, soittaa koko ajan,miehelle,tämän kavereille, uudelle tyttöystävälle, miehen vanhemmille ym..riehuu,hajottaa ja hallitsee. Pointti: Joutuuko hän nyt olemaan tyranninsa kohteena A. kunnes talo myydään? (luulee, että mies ostaa hänen kanssa uuden) B.ero astuu voimaan?
Puoli vuottako kaverini joutuu odottamaan?
Huolestunut sivusta katsoja
312771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
sanoa vaimolle, että otan eron. Ja olla vielä velkainen päälle.
Järjestys on hyvä ja sopuisa. :)
Miksi olla vaikea kuin voi pienellä vaivalla olla täysin mahdoton?
yksin asioita päätä ja määrää, ei ota taloa pois myynnistä ym. - sikäli kun ei yksin omista taloa..?
Mies saa olla kotoa pois ihan niin paljon kuin huvittaa. Eiköhän rouvakin rauhoitu, kun huomaa, ettei sillä mitään voita - toinen on jo mennyt.
Tietenkään ei ollut kovin järkevä teko tuo uusi seurustelusuhde - ilman sitä tod näk oltaisiin vähän siedettävämmässä tilanteessa. Mutta niin makaa kuin petaa, sellasta se....
ei sitten haluakkaan myydä. Silloin talo on poissa myynnistä. Ei sitä vain toinen pysty myymään, kun sitten pesänjakajan kautta, ja se se vasta on kallista riitelyä.
Tosi fiksu veto toi uusi tyttöystävä, ennen eroa. Joo.
Toki mies saa olla pois kotoaan niin paljon kuin lystää, kärsii vaan seurauksetkin sitten kuin mies konsanaan.
Minun kaverini on vähän saman kaltaisessa tilanteessa.
Hänen vaimonsa riehuu välillä kuin heikkopäinen, haukkuu, itkee, syyllistää, rukoilee, kerjää ja vetoaa vaikka millä lailla.
Ei noille riehujille mitään mahda vaikka kuinka selittäis että mikään ei enää auta pelastamaan avioliittoa, että ottaa vaan rauhallisesti niinkuin aikuiset konsanaan, niin se on sama kuin seinille puhuisi.
Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sietää, ei sinun kaverisikaan.
totuus on jotain muuta. Sympatiaa saadaan kun mehevöitetään juttuja sillä sekopäisellä puolisolla (varsinkin vaimo) josta "onneksi" tulee pian ex. Kaikkihan johtuu aina vain toisesta osapuolesta ja se toinenhan on oikeesti marttyyri. Ja tähän on nyt turha sekoittaa sitä uutta rakkautta kun sehän on ihan eri asia eikä liity tähän tilanteeseen. =OP
ihminen käyttäytyy vihamielisesti, itkuisesti ja muutenkin "heikkopäisesti". Jos rakastaa puolisoaan ja puoliso laittaa yht´äkkiä eron vireille ja uusi nainenkin on jo katsottuna, niin kyllä siinä shokkiin ja paniikkiin aluksi menee. Tilanne tasoittuu myöhemmin. Enemmän olisin huolissani, jos "hylätty" puoliso ei reagoisi tilanteeseen.
jotain muuta kertomatta jne...tosihelppoa!
jotain puhumatta. Valtaosa ihmisistä ajattelee lähinnä itseään! Niin vain on. Toisen asemaan on vaikea asennoitua. Eikä uusi onni tietenkään ole vastuussa yhtään mistään, se on selvä. Lykkyä tykö sille kaverille, niin makaa kun petaa.
Kaikkien ex-puolisot ovat aina narsisteja.
uusi onni voi olla vastuussa exän tekemisistä?
tarkoitat? Kerro tarkemmin.
Kyllähän talonsa voi myydä milloin vain, vaikka eroprosessi menossa. Ja viisainta myydäkin.
Ei nainen voi "ottaa" taloa myynnistä yksin, siinä tarvitaan toisen lupa.
JOS rouva ei suostu talon myyntiin, niin maksakoon velat. Mitähän siitä seuraa... ulosottomies ovella, ei siis hyviä seurauksia rouvallekaan.
Tunteet ovat vieneet nyt järjen realiteetit rouvalta.
Kaverisi voi mennä turvakotiin, miehetkin siis voivat, jos joutuvat uhkailun ja fyysisen väkivallan kohteeksi. Se että kaverisi on pettänyt vaimonsa, ja on eroamassa, ei oikeuta petettyä riehumaan ja uhkailemaan.
Miehen vanhemmat voivat tehdä kotihäirinnästä rikosilmoituksen. Typerää on mennä heitä syyttelemään mistää.
Talo vain kiireesti myyntiin ja tilanne selväksi. Ota lakimieheen yhteyttä, miten talokaupan voisi saada siistimmin pois päiväjärjestyksestä.
Kaikille palstan lukijoille tiedoksi, että kannattaa erota ensin ja etsiä uusi onni sitten.
Tietenkään kukaan ei opi toisen virheistä, kun "tää on ihan eri juttu ja tuntuu niin oikealta".
Mutta kun se uuni onni käveli juuri nyt vastaan ja huomasinkin ettenhän minä sitä entistä puolisoa enää rakastakaan. Näinhän se yleensä menee. Jostain kumman syystä sitä ei aikaisemmin huomaa eikä tule edes eroa ajatelleeksi.
puppua.
Silti kannattaa sanoa, että sori mutta oon naimisissa. Sitten voi laittaa eron vireille, kun kerran tajuaa että ei olekaan oikea.
Ei kannata heti alkaa lutkuttamaan kusivehkeitä yhteen.
noin. Eläpä itse tollanen 15 v tunnekylmän ihmisen kanssa, kunnes kohtaat jonkun, jolle sinäkin olet ihminen etkä vain laskunmaksaja! Niin niin - olisi pitänyt erota jo ajat sitten - mutta jos vaan tyytyi tilanteeseen, kun ei muustakaan tiennyt mitään..?!
Tunteet eivät ole jotain, joita voi annostella kuin särkylääkettä - sopiva annos, sopivaan aikaan. Ne tulevat kehiin juuri kuin vähiten sitä odotit!
Minä en jaksa ymmärtää ihmisiä jotka elävät liitoissaan ja vasta uuden rakkauden myötä huomaavat, että ei tämä ollutkaan "mukavaa". Näin teki myös ex-mieheni. Asioista pitäisi keskustella sillä valitettavasti meistä kukaan ei taida olla ajatustenlukija. Vaikka minä huomasin, että ei elämä kivaa ole niin ei mieheni siitä suostunut keskustelemaan. Ja en todellakaan tiennyt että hän on ollut tyytymätön jo vuosia. Miksi ei kertonut? Olisi puhunut ja jos tilannetta ei olisi saatu korjattua niin olisi erottu. Miksi ensin pitää etsiä se uusi sillä se kyllä satuttaa sitä petettyä tosi paljon.
Minä uskon, että tunteita voi annostella ja säädellä. Kun asiat ajattelee järjellä niin enpä usko että tuollaiset tunteet tulevat yhtä äkkiä ja tuosta vaan. Ne tulevat, jos on haku päällä ja antaa itselleen luvan noille tunteille. Valitettavan usein nykyään etsitään ensin uusi ja sitten vasta hoidetaan entinen suhde "loppuun".
se vaan on niin, että vanha suhde on käytännössä jo päättynyt. Kumpikaan ei vain jaksa erota. Sitten vasta erotaan, kun jompikumpi sitä eroa lähtee työstämään.
Sanoit, että tiesit exsuhteesi olevan epätyydyttävä, mutta exäsi ei siitä halunnut puhua. Meillä se meni niin, että minun tyytymättömyys kasvoi exsuhteessani vuosi vuodelta. Mutta ex ei halunnut puhua missään vaiheessa. Ja loppuvaiheessa (joka kesti varsin pitkään, vuosia) se oli omastakin mielestä täysin turhaa. Olen miettinyt sitäkin, olisimmeko vielä yhdessä, jos ex olisi alunpitäenkin halunnut puhua, kaikesta. Emme olisi. Joskus suhde vain tulee tiensä päähän ja se on hyvä niin! Huonossa suhteessa kitkutteleminen on karmeaa. Exäni ei halunnut erota silloinkaan, kun viimein kerroin hänelle toisesta miehestä. Onneksi sain ajan kanssa hänet ylipuhuttua, niin että nyt olemme nyt ihan hyvissä väleissä, kavereina.
kokeneena heitän oman kommenttini...
En minä etsinyt tätä, en pitänyt ovea raollaan. Elin tavallista perheellisen naisen elämää, kävin töissä ja hoidin kotia. En ajatellut, että suhteessa olisi jotain pielessä ; en ajatellut, että heti sopivan tilaisuuden tullen "vaihdan parempaan". Arki puolison kanssa oli sellasista "menettelee"-mallia, ja kun muusta ei ollut kokemustakaan, en osannut ajatella, että se voisi olla toisenlaistakin. Niin - miten olisin voinut keskustella puolison kanssa asioista, kun en edes tiedostanut niissä olevan jotain parantamisen varaa?! No niin - nyt joku ajattelee, että puolustele sinä vaan... Samanlainen petturi kuin kaikki muutkin! Olkoon sitten niin.
Kun uusi rakkaus tuli kuvioon - ja vanha "harmiton" kaveri paljastui syvälliseksi keskustelukumppaniksi - järki säilyi sikäli, ettei suhdetta päästetty fyysiseksi eikä alettu rikkoa vanhoja kuvioita. Tunne vaan kasvoi päivä päivältä, ja kun otimme tietoisesti etäisyyttä toisiimme, se vaan ruokki tunteiden syttymistä täyteen roihuun.
Tietysti olisi ollut fiksua ja aikuista yrittää tehdä vanhan suhteen eteen kaikki mahdollinen, ja jollei muuta, niin erota "kunniallisesti" pois. Mutta hei - moniko oikeasti suurten tunteiden keskellä pystyy sanomaan sille toiselle, että hei, ei tästä tuu nyt mitään, koska mun on hoidettava nk entinen elämänikin jotenkin... Että katsotaan sitten, jos joskus tiemme kohtaavat "paremmalla ajalla" ? Kuinka moni pystyy tekemään näin - uhraamaan mahdollisesti suuren rakkauden siksi, että päättää hoitaa asiat oikeassa järjestyksessä..?
Luin mielenkiinnolla tekstiäsi ja täytyy sanoa, että sen rehellisyys oli vaikuttavaa. En voi sanoa hyväksyväni tekoasi (olen itse se salamarakkauden takia jätetty osapuoli) mutta arvostan rehellisyyttäsi. Näinhän se on, ettei meistä kukaan voi sitä ensimmäistä kiveä heittää. Jollain tapaa jopa ihailen rohkeuttasi -hienoa, että joku uskaltaa elää. Toivottavasti tulet onnelliseksi ja tarinallanne on kestävyyttä!
Tällaista rakastumista ei varmaan voi ymmärtää ennenkuin itse sen kokee. Ehkä olen liian jalat maassa -tyyppi ja elän vain järjellä koska en vielä tähän ikään mennessä ole tuollaista kokenut. Mutta eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka tuollainen tilanne eteen vielä tulee. Toivoaan ei kannata menettää!
luurata heti seuraavan kulman takana...
Neljä vuosikymmentä elämää meni ilman isompia tunnekuohuja ; toki rakastuin aikoinaan tulevaan puolisooni, mutta ei se mitään maailmoja mullistavaa ollut. Huomasimme sopivamme yhteen.
Tämä toinen tapaus... En osaa sitä paremmin kuvata kuin sanomalla, että tuli sellainen "mikäs minuun iski?!"-fiilis. Ihanaa, mutta todella pelottavaakin aluksi!
Tunteita ei välttämättä voi valita mutta omat ratkaisunsa ja tekonsa voi.
Kyllä se on sinun oma päätöksesi, pysyvätkö housut jalassa vai ei. Kannattaa ensin miettiä, mikä on väärin ja mikä oikein, ja toimia sitten sen mukaan. Joskus jää jotain ihqua saamatta, mutta nukkuu yönsä paremmin, kun tietää tehneensä oikein.
luulee tehneensä oikein eikä kuitenkaan saakaan öitään hyvin nukuttua..???
Tarkoittanee, ettei mennyt ihan putkeen...
Näin kävi minullekin, rakastuin tulisesti työtoveriini. Olimme aikaisemmin olleet vain työtovereita, mutta eräällä kesäisellä illanvietolla ne tunteet roihahtivat lupaa kysymättä. Tämän jälkeen vaihdoin työpaikkaa, ettei tämä onni mene työajalla kuherteluksi. Nyt olen onnellinen kihlattu.
Kyllä minäkin jättäisin taakseni tuollaisen rouvan, joka käyttäytyy haukan lailla ja etsisin uuden naisen, jonka kanssa olisin onnellinen.
shokkitilassa....sitten voit kommentoida kypsemmin.
olla itse se uusi tyttöystävä. Anyway, kannattaa olla vaimolle aika mielinkielin siihen saakka kunnes talo on myyty. Pikkurouva kun voi tehdä asian todella vaikeaksi. Velkaisesta talosta ei jää tällä hetkellä kenellekään mitään, hyvä kun saa omansa pois. Vastaus on aika pitkälti A, sillä tämä on nähty.
Vaikka paskanjauhamiseksi meni tämäkin yritys/kysely. Eipä siitä velkaisesta talosta ollut tarkoitusta saadakkaan kenenkään voittoa, kysehän oli vain siitä että kuinka sitä ollaan vielä, eron ollessa vireillä,harkinta ajan kuluessa,todellakin vielä naimisissa. Itselläni kun ei ole kokemusta. Hyvää syksyä kaikille ja koittakaa nauttia elämästä tänäkin päivänä!!!
todellakin vielä naimisissa! Silloin harkitaan.
Tässä varmasti vastaus yksinkertaiseen kysymykseesi, hyvä kun selvensit. Onnea.