Vaikka olen profiloitunut täällä ehkä ATM-ideologian vastustajaksi, niin se ei tarkoita ettenkö olisi joissain asioissa myös samaa mieltä ATM-ihmisten kanssa.
Kyllä se vaan on minun näkemykseni mukaan niin, että jos on kaikin puolin keskiverto, plus (ja huom tämä on se merkittävä asia!) että on vielä päälle ujo (mies), niin seuran saaminen on kyllä aivan varmasti todella vaikeaa.
Jos on siis sellainen että ei juuri harrasta mitään, tai jos harrastaa niin jotain sellaista mistä naiset eivät tajua mitään, on ulkonäöltään sellaista normaalia keskitasoa, ei ole saavuttanut elämässään mitään merkittävää ja on luonteeltaan sellainen perusystävällinen ja kiltti, niin se ei ole varsinaisesti mikään voittava ominaisuuksien cocktail. Mutta se on kyllä mitä parasta ystävämateriaalia naisille.
En usko siihen että kukaan olisi täysin särmätön, mutta ne särmät mitä ihmisessä on, voivat olla enemmän tai vähemmän toivottuja.
Ja vaikka täällä kärjistetään asioita kaiken kohtuuden ulkopuolelle, niin on se aivan totta että "jännittävät" miehet ovat halutumpia. Tästä ei tarvitse mielestäni edes keskustella, koska se on niin totta.
Voisin yksinkertaistaa että nämä asiat ovat usein toivemiehen ominaisuuksia:
- leikkisä, jännittävä luonteenlaatu
- hyvät fyysiset raamit
- komea ulkonäkö
- hyvä itsetunto
- aktiivinen, harrastaja, mielellään hyvä jossain
- huumorintajuinen (siis on jollain tapaa hauska, ei pelkästään huumoria ymmärtävä)
- jossain hierarkiassa "ylemmillä tasoilla". Voi olla työ, voi olla harrastus, kunhan on todistanut pystyvänsä ylittämään muut jollain tapaa
Kaikkia noita ei tarvitse olla, tietenkään, mutta jos noista tarpeeksi moni puuttuu, niin on pelottavsti keskiverron oloinen. Ja keskiverto on "ihan kiva", eli ei paljon mitään.
Sen sijaan en usko siihen että raha olisi vaikuttava tekijä. Mutta negatiivisessa mielessä se on, eli jos sattuu olemaan vaikka työtön, niin se on todella iso miinus. Tai jos on pienipalkkaisessa duunissa jossa ei ole etenemismahdollisuuksia.
Enkä usko siihenkään että nainen haluaisi noita ominaisuuksia siksi että hän vaatii miestä jotenkin viihdyttämään.
Luulen että nuo "vaatimukset" tulevat vain jostain luonnollisesta lähteestä ja myös sen takia että toisin kuin naiset, ovat miehet usein moniongelmaisia. Silloin terveet elämäntavat ja vakaa talous/hyvä työpaikka ja harrastukset ovat ikäänkuin takuita siitä että mies ei ole ihan hunningolla elämässään.
Koska todella monet miehet ovat aivan hunningolla elämässään. Varmasti jokainen jossei tunne, niin ainakin tietää useamman miehen joka on kussut elämänsä baarin ränniin, tai jopa pistänyt kamaa omaan ränniinsä.
Ja kyllä minä ajattelen niinkin, että kohtuulliset kovat vaatimkset johtuvat vain siitä että naisilla on siihen varaa.
Minä en naisilla nyt sitten tarkoita mitään pissispronsessoja tai muitakaan täällä YTN-statuksen saaneita naisia, vaan ihan kaikkia naisia. Pääsääntöisesti.
Eli on minullakin näitä asenteita.
Kyllä se vaan on minun näkemykseni mukaan niin, että jos on kaikin puolin keskiverto, plus (ja huom tämä on se merkittävä asia!) että on vielä päälle ujo (mies), niin seuran saaminen on kyllä aivan varmasti todella vaikeaa.
Jos on siis sellainen että ei juuri harrasta mitään, tai jos harrastaa niin jotain sellaista mistä naiset eivät tajua mitään, on ulkonäöltään sellaista normaalia keskitasoa, ei ole saavuttanut elämässään mitään merkittävää ja on luonteeltaan sellainen perusystävällinen ja kiltti, niin se ei ole varsinaisesti mikään voittava ominaisuuksien cocktail. Mutta se on kyllä mitä parasta ystävämateriaalia naisille.
En usko siihen että kukaan olisi täysin särmätön, mutta ne särmät mitä ihmisessä on, voivat olla enemmän tai vähemmän toivottuja.
Ja vaikka täällä kärjistetään asioita kaiken kohtuuden ulkopuolelle, niin on se aivan totta että "jännittävät" miehet ovat halutumpia. Tästä ei tarvitse mielestäni edes keskustella, koska se on niin totta.
Voisin yksinkertaistaa että nämä asiat ovat usein toivemiehen ominaisuuksia:
- leikkisä, jännittävä luonteenlaatu
- hyvät fyysiset raamit
- komea ulkonäkö
- hyvä itsetunto
- aktiivinen, harrastaja, mielellään hyvä jossain
- huumorintajuinen (siis on jollain tapaa hauska, ei pelkästään huumoria ymmärtävä)
- jossain hierarkiassa "ylemmillä tasoilla". Voi olla työ, voi olla harrastus, kunhan on todistanut pystyvänsä ylittämään muut jollain tapaa
Kaikkia noita ei tarvitse olla, tietenkään, mutta jos noista tarpeeksi moni puuttuu, niin on pelottavsti keskiverron oloinen. Ja keskiverto on "ihan kiva", eli ei paljon mitään.
Sen sijaan en usko siihen että raha olisi vaikuttava tekijä. Mutta negatiivisessa mielessä se on, eli jos sattuu olemaan vaikka työtön, niin se on todella iso miinus. Tai jos on pienipalkkaisessa duunissa jossa ei ole etenemismahdollisuuksia.
Enkä usko siihenkään että nainen haluaisi noita ominaisuuksia siksi että hän vaatii miestä jotenkin viihdyttämään.
Luulen että nuo "vaatimukset" tulevat vain jostain luonnollisesta lähteestä ja myös sen takia että toisin kuin naiset, ovat miehet usein moniongelmaisia. Silloin terveet elämäntavat ja vakaa talous/hyvä työpaikka ja harrastukset ovat ikäänkuin takuita siitä että mies ei ole ihan hunningolla elämässään.
Koska todella monet miehet ovat aivan hunningolla elämässään. Varmasti jokainen jossei tunne, niin ainakin tietää useamman miehen joka on kussut elämänsä baarin ränniin, tai jopa pistänyt kamaa omaan ränniinsä.
Ja kyllä minä ajattelen niinkin, että kohtuulliset kovat vaatimkset johtuvat vain siitä että naisilla on siihen varaa.
Minä en naisilla nyt sitten tarkoita mitään pissispronsessoja tai muitakaan täällä YTN-statuksen saaneita naisia, vaan ihan kaikkia naisia. Pääsääntöisesti.
Eli on minullakin näitä asenteita.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Se mikä tukee tuota näkemystäni siitä että miehessä pitää olla "jännittäviä" piirteitä, on se että jotkut miehet tulevat kerta toisensa jälkeen erittäin hyvin naisten kanssa toimeen.
Mutta nimenomaan kavereina.
Voi olla että naisen kanssa juttu sujuu todella hyvin, on yhteisiä ajatuksia elämästä ja muutenkin sama mieli useissa asioissa. Ymmärrys on kumminkin puolin hyvää. Voi olla yhdessä jopa todella hauskaa.
Mutta silti "se jokin" jää puuttumaan. Ja luulen että "se jokin" on se että mieheltä puuttu liian moni ominaisuus em. listasta. Tai sitten se viimeinen ja mystisin juttu kaikista:
Miehellä ei ole tarpeeksi "hyvä itsetunto". Jostain itselleni täysin tuntemattomasta syystä naiselle tuntuu olevan erittäin tärkeää että miehellä on hyvä itsetunto. Hyvä itsetunto ei tässä tapauksessa tarkoita öykkäröintiä, vaan sitä että mies ei ole ns. go-getter, eli hän ei tarpeeksi aggressiivisesti aja itselleen tärkeitä asioita.
Onko se niin paha asia, että on joissain asioissa hieman tossukka? Jos ei sitten ole täysin päältä käveltävä tyyppi? Valitettavasti luulen että se on paha asia. Yksi miehen rooliodotuksista on olla se go-getter. Itselleen tärkeissä asioissa pitää olla kunnianhimoinen ja esim. naisen kohdalla miehen tulisi osoittaa tietynlaista havainnoitavaa määrätietoisuutta.
Se, mikä näissä luonteeseen kohdistuvissa vaatimuksissa vain on niin turhauttavaa on se, että niistä puhutaan ikäänkuin niitä ei olisi olemassakaan. Mutta totta kai on.
Jos naisen parinvalintakriteerit eivät kohdistu niin kovin ulkonäköön kuin miehillä, niin johonkin ne korvaavasti kohdistuvat. Ja silloin ne kohdistuvat luonteeseen. Jostain syystä tätä vain vähätellään. Puhutaan jotain ympäripyöreää "oikeista kemioista" ja "siitä tunteesta", joka ovelasti häivyttää totuuden siitä että on kriteereitä jotka selkeästi ovat plussaa ja kriteereitä jotka ovat selkeästi miinusta.
On myös jokseenkin väärin, että miehen taipumusta viehättyä ulkonäöstä arvostellaan sumeilematta (siis yleisesti), mutta kukaan ei (jälleen yleisesti) kyseenalaista sitä että miehille annetut vaatimukset (joita ei muka olekaan) alkavat olla joillekin liikaa, ja kohtuuttomia.
Ei siis ihmekään että miehet ovat jossakin suhteessa vähän sekaisin sen kanssa että millainen pitää olla. Kun mitään yleisiä vaatimuksia ei ole, niin ne jotka eivät ole luontaisesti virtuooseja, eivät voi edes päättää muuttua kelvollisiksi. Miten muuttua, jos ei tiedä minkälaiseksi pitää muuttua?
Nainen voi sentään olla noin 85% varma, että jos panostaa ulkonäköönsä, eikä ole täysin idiootti, niin saa tasapainoisen parisuhteen. Mutta jos on mies, jolla ei flaksi käy, niin mitä hän voi tehdä? Vastaukset ovat vain aina jotain todella epämääräistä itsetunnon kehittämistä tai muuta vastaavaa.
Ruikuti, ruikuti..
"Voisin yksinkertaistaa että nämä asiat ovat usein toivemiehen ominaisuuksia:
- leikkisä, jännittävä luonteenlaatu
- hyvät fyysiset raamit
- komea ulkonäkö
- hyvä itsetunto
- aktiivinen, harrastaja, mielellään hyvä jossain
- huumorintajuinen (siis on jollain tapaa hauska, ei pelkästään huumoria ymmärtävä)
- jossain hierarkiassa "ylemmillä tasoilla". Voi olla työ, voi olla harrastus, kunhan on todistanut pystyvänsä ylittämään muut jollain tapaa"
- leikkisä...
- hyvät fyysiset raamit
- hyvä itsetunto
- aktiivinen...
- huumorintajuinen..
5/7:stä on täysin kaikkien saavutettavissa, ei yhtään huonommin. Joista kuitenkin niputtaisi yllä olevasta 1:n ja 5:n samaan, eli 4/6:sta.
Ulkopuolelle jää siis:
- komea ulkonäkö
- jossain hierarkiassa "ylemmillä tasoilla"
Ulkonäköönsä voi satsata omien halujen ja resurssien mukaan, muistaen että turha sitten ruikuttaa.
Tämäkin on kiinni siitä löytääkö sitä omaa juttua johon haluaa panostaa.
Väittäisin siis että suurin este on hyvä itsetunto (jota voi kehittää) ja luonne (joka kasvaa myös itseään kehittämällä).
Lopettakaa siis ruikutus ja ruvetkaa toimimaan jo tänään.
Okei, näytä minulle missä se katkaisija on mistä itsetunto flipataan maksimiin että klik vaan kuuluu.
Onko se samassa paikassa masennuksen on/off -kytkimen kanssa?
Naisilta ei kannata tällaisia kysellä. Ei ne tiedä, koska niiden ei tarvitse painia tällaisten ongelmien kanssa.
Kysehän on hermojen hallinnasta. Miehen täytyy säilyttää viileys, vakaus, olla kuin peruskallio, ja vahvatahtoinen tilanteessa kuin tilanteessa.
Mutta onneksi riittää, että on tätä vain ulospäin. Sisällä saa myllertää vaikka mitkä myrskyt, kunhan pinta säilyy tyynenä.
Mutta tämä ei vielä riitä. Miehen pitää olla oikealla hetkellä myös tempperamenttinen ja tulisieluinen. Tätä nainen mm. tarkoittaa, kun se puhuu spontaanisuudesta.
Nyt kun nainen kouluttaa miehestä ensin viilipytyn, niin kohta se jo haluaa toista. Rakkauden osoitukset pitää tulla miehestä kuin tulivuoren purkaus, ei nykyajan nainen halua hempeätä: "minä rakastan sinua"-soopaa, vaan eläimellistä intohimoa.
Nainen haluaa paeta itseään rakkauden tunnemyrskyyn. Naisille täytyy myös tarjota negatiivisia, riipaisevia, tunteita, koska ne ovat vahvimpia. Mustasukkaisuutta, kaipausta, jopa vihaa, pieninä annoksina, muuten rakkaus ei tunnu naisesta rakkaudelta.
"Naisilta ei kannata tällaisia kysellä. Ei ne tiedä, koska niiden ei tarvitse painia tällaisten ongelmien kanssa."
Ei tietenkään kannata. Koskaan ei kannata kysellä muilta mitään vaan olettaa paljon, hyvin paljon.
Ja kun sinä a.t.m kerrot niin auliisti miten naiset ajattelee, niin oletko nainen?
Älä anna mun pidätellä itseäsi. Kerro pois vaan, missä se itsetunnon on/off-kytkin sitten on.
Mä olen terapioinut kaverimiehen ominaisuudessa kuule montaa renttumieheen retkahtanutta naista, että naisen psyykkeen kummallisuudet alkaa olla pikkuhiljalleen selvillä - onnistuneesti, ja kohta he ovatkin saaneet sen verran itsetuntoa takaisin, että ovat löytäneet rinnalle uuden rentun.
Tilannehan on monelle AT-miehelle tuttu. Ollaan tutustuttu naiseen, mutta nainen ei ole syttynyt, löytänyt sitten jostain miehen, josta on innoissaan kertonut ATM:lle, vähät välittämättä siitä, miten ATM:n rinnassa sydän on käpertynyt kokoon. Mutta tyttö on jatkanut kirjoittelemista. ATM:n toivo suhteeseen vähitellen elpyy. Sitten nainen alkaa kirjoitella, miten tämä uusi mies häntä ärsyttää monessa asiassa. ATM:n sydän sykähtää. Poloinen ATM ajattelee: "Nyt nainen vihdoin jättää tuon rentun, ja tilaisuuteni koittaa, ehkä tuon miehen jälkeen osaa arvostaa minua, kilttiä ja ymmärtäväistä miestä. Nyt vihdoin kärsivällisyyteni palkitaan."
Mutta ATM on väärässä, niin väärässä. ATM ei tajua, että mieheen ärsyyntyminen ja kiukku sitoo naista mieheen entistä vahvemmin. Peli on ATM:n osalta menetty ja hän tulee sen katkerana huomaamaan.
oli tuo teksti. Itsekin olen tutustunt renttuun mieltyneeseen naiseen, joka on haukkunut renttuaan minulle ja kertonut millainen sika tämä on. Tuolloin en vielä osannut lukea naisen ajatusmaailmaa kuten nyt osaan ja pahaa aavistamattomana luulin, että sellaiseen mieheen nainen ei halua koskea pitkällä tikullakaan, vaan ilman muuta nainen valitsee minut. Olin kuin puulla päähän lyöty, kun kuulin että nainen on antanut pilluaan tuolle rentulle enkä voinut yksinkeraisesti ymmärtää miten se voi olla mahdollista.
Nyt olen oppinut ymmärtämään naisen ajatusmaailmaa ja tajunnut, että se sikamainen pettäjärenttu on naisen mielestä oikein kiihottava ja haluttava sen sijaan tällainen kiltti kunnollinen ja kuuliainen mies kelpaa vain kaveripojaksi.
Aikaisemmin siis oikeasti luulin naisen olevan älykäs ja, että kiltteydellä ja kuuliaisuudella saisi naisen kiinnostumaan itsestään ja että nainen ei haluaisi sikamaista renttua missään tapauksessa.
renttumiehiin haksahtaneille naisille sanotaan: miksi itse olette niin tyhmiä, että suostutte kamumiehiksi ja himoitsette sellaisia naisia, jotka toimivat noin...
vielä tajunnut, että joutuu kamumieheksi. Silloin luulin, että nainen on kiinnosunut.
Pidät naisia sitten niin paljon fiksumpina että he etukäteen tunnistavat kaikki kusettajat ym.?
Ja mitä tulee itsetuntoon niin, siitähän on jo joku hyvin kirjoittanut (tässä alempana tai jossain muualla en enään edes muista). Itsetuntoa on monenmoista, riippuen aiheesta.
ATM:n kohdalla itsetunto hyytyy mitä tulee naisiin. Kannattaisi siis hankkia niitä kokemuksia naisista, jotta ei suoritus hyytyisi teknisiin yksityiskohtiin.
Ajan kanssa kun kokemusta on riittävästi karttunut, jopa epätoivoinen ATM oppii jossain vaiheessa sanomaan EI kamumies roolin tarjoajalle.
Ja mikä vielä tärkeämpää, jos jossakin mielen sopukassa tuntuu siltä että kaikki ei nyt ole ihan kohdallaan, niin sitä tunnetta kannattaa hieman miettiä.
Uskallan väittää että moni ATM on viisas, kannattaisi siis käyttää tuota järkeään hyväksi myös suhteessa naisiin. Huomata missä tekee väärin ja missä oikein. Ja siis, millä linjalla kannattaa edetä naisten suhteen.
Ei kai kukaan ole mistään on/off-kytkimestä puhunutkaan, vaan siitä että itsetuntoa voi kehittää. Joillain on kumma tapa vetää kaikki aina ihan ääripäihin. Vai onko se teille ainoa mahdollisuus: jos ei voi nappia painamalla asiaa hoitaa niin ei sitä viitti hoitaa ollenkaan?
Miten ne terapoimasi naiset ovat saaneet itsetuntonsa takaisin? Ota vaikka siitä alkuun vinkkiä. Se ei todellakaan ole niin helppoa että nappia painamalla sinusta tulisi se ADHD-naistennaurattaja (toinen hauska ääripää mikä ei varmasti ole naisista suurimman osan mieleen) vaan pikkuhiljaa, ehkä jopa ammattilaisen avulla.
"Kannattaisi siis hankkia niitä kokemuksia naisista, jotta ei suoritus hyytyisi teknisiin yksityiskohtiin."
Kannattaisi ja kannattaisi. Mutta kun naiset ei anna siihen mahdollisuutta. Naisten kanssa on samanlaista kuin nykypäivänä työhön haku. Kokemusta saa vain tekemällä työtä, mutta työtä ei saa, jos ei ole kokemusta.
"miksi itse olette niin tyhmiä, että suostutte kamumiehiksi"
Ihan niin kuin siellä ATM:n oven takana olisi jono naisia odottamassa. Kamumiehenä saa sentään jonkinlaista kokemusta.
Ei ole pelkästään sattumaa, että ATM ja renttuihin rakastuva nainen kohtaavat niin usein. Kun renttu tyydyttää naisen fyysiset tarpeet, henkisiä renttu ei pysty tyydyttämään. Tässä ATM astuu kuvioihin. Samoin kuin nainen näyttää aina jostain löytävän sen rentun, samoin se löytää myös ATM:n. Tämä on eräänlaista polygamiaa.
Jokainen nainenhan haluaisi itselleen ikioman homomiehen. Mutta kun näitä ei riitä kaikille, ATM seksuaalisesti kokemattomana ja epävarmana on toiseksi paras valinta.
Vaikka nainen kertookin hyvin intiimejä seikkoja, joita se ei esim. pysty kertomaan renttumiehelleen, koska haluaa ylläpitää miehen silmissä tiettyä kuvaa itsestään, nainen ei näytä kuitenkaan arvostavan ATM:ää, mikä saattaa olla yllättävää. Tämä onkin yksi arvoituksista. Onko ATM naiselle kuin jokin rippi-isä, jolle tunnustetaan synnit, jotta ne voidaan unohtaa, ja jälkeenpäin suhtautua rippi-isään kuin ventovieraaseen?
"Mä olen terapioinut kaverimiehen ominaisuudessa kuule montaa renttumieheen retkahtanutta naista, että naisen psyykkeen kummallisuudet alkaa olla pikkuhiljalleen selvillä"
Tässähän jo sitä kokemusta on karttunut. Osaat siis keskustella naisten kanssa, hyppimättä hysteerisenä pitkin seiniä. Tai saamatta muutenkaan mitään omituista kohtausta.
Kaikki hyvin siis tähän asti.
Ja mitä seksiin tulee niin mene prostituoidun luo. Jos katsot että moraalisi on niin korkea että et voi tätä tehdä, niin työnnä se moraalisi syvimpään kuoppaan minkä löydät ja heitä multaa perään ja paiskaa iso kivi sen suuren multakasan päälle. Ja mene prostituoidun luo.
Tämä on hyvä neuvo, usko huviksesi. :)
päästäni. Minullekkin nainen on tunnustanut hyvin arkaluontoisia ja henkilökohtaisia asioita, joita hän ei ikinä kertoisi renttumiehilleen. Seuraavaksi nainen on kuitenkin saattanut suhtautua minuun kuin ventovieraaseen kun paikalla on ollut naisen kaiken huomion vetävä kiihottava renttupelimies.
Tämä on todella arvoituksellista.
Mitä sä oikein ehdottelet? Tartuit viimeiseen oljenkorteen: "Mee huoriin."
En mä tuollaista ole ajatellut. Jos mä nyt rupeaisin tässä vielä harmittelemaan mun seksuaalista kokemattomuuttani, niin enhän mä pystyisi lähestymään naisia ollenkaan. Siksi olen tarkoituksellisesti siirtänyt tuon taka-alalle. Tuskailen sitten sen kanssa, kun se jollakin tavalla tulee ajankohtaiseksi.
Mutta mitä nyt alustavasti olen tätä ajatellut, niin samaa virhettä en tee kuin eräät kokemattomat, että sanovat naiselle totuuden, koska todistettavasti löytyy useampikin tapaus, jossa suhde on saman tien tyssähtänyt. Miksi ottaa turhaa riskiä? En sano ennen kuin olen naisen kanssa tehnyt sen. Sitten mietin, kertoako vai ei.
Netti pursuaa täynnä "opintovideoita" (en mää nyt noita ihan sellaisenaan niele) ja materiaalia, josta selviää teoria, eikä se käytännössä nyt niin vaikeaa ole eli vahvasti uskon, että pystyn puijaamaan naista tässä asiassa. Kysehän on pitkälti siinä, että antaa luonnon ottaa ohjat.
(sellaiset videot on opettavaisia, jossa nainen puuhastelee yksinään, paljon eroottisempiakin. En pidä niistä videoista ollenkaan, jossa on mies. Ehken pysty samaistumaan siihen machomeininkiin. Joko nainen yksin tai kaksi naista. Mutta ei tästä enempää)
Tämä on hyvä linkki. Vinkki ATM-kohtalotovereille. Varmaan siinä on naisillekin jotain uutta.
http://www.fleshmap.com/touch/
Vaikeampi kysymys on tuo, kun nainen kysyy, onko aikaisempia seurustelukokemuksia. Nyttemmin olen ottanut tähän sen kannan, että kutsun niitä mun kamusuhteita seurusteluksi, tai yhtä näistä.
Ajattelin että se olisi se ensimmäinen oljenkorsi ulos tuosta AMT suosta, ei viimeinen.
"Siksi olen tarkoituksellisesti siirtänyt tuon taka-alalle. Tuskailen sitten sen kanssa, kun se jollakin tavalla tulee ajankohtaiseksi."
Uskallan väittää että tulee nopeammin ajankohtaiseksi jos sinulla on kokemusta. Nälkä kasvaa syödessä. Sitä kokemusta kannattaa siis oikeasti hankkia.
Usko huviksesi että kun se tulee ajankohtaiseksi, saatat olla jo umpirakastunut kuten se tyttökin. Ja et taatusti halua mokata siinä vaiheessa.
Ja tätä on hieman vaikea sanoa ilman että lisään traumoja, mutta neitsyen ja/tai vähän kokeneen tunnistaa helposti. Valitettava tosiasia, pystyt siis huijaamaan vain sellaista henkilöä jolla itselläänkin on vähän kokemusta (tai on vahvasti humalassa/tiedoton).
Ja kerrohan millainen alku suhteelle on se että aloitat sen valehtelemalla?
Jos käyt huorissa, niin voit vain jättää asian kertomatta. Kukaanhan ei kerro itsestään aivan kaikkea edes sille omalle kullalle. Mutta sinä olet jo etukäteen päättänyt valehdella.
...yrität viedä multa mun omanarvontuntoni.
Ei spontaanius ole mitään päätöntä skitsoamista. Spontaanius on sitä, että kaikkea ei tarvitse suunnitella etukäteen ja että muutokset suunnitelmissa eivät ole maailmanloppu. Jos siis on puhuttu että mennään vittu Pirkolle ja Peralle kylään ja Pera saa jonkun lintuinfluenssan perjantaina, eikä päästä sinne, niin spontaanin miehen kanssa voi kehitellä muuta lauantaille eikä käkkiä kotona ja porata kuinka ilta on ihan pilalla.
"Ja kyllä minä ajattelen niinkin, että kohtuulliset kovat vaatimkset johtuvat vain siitä että naisilla on siihen varaa."
Ai niin kuin missä mielessä? Kovasti mielipiteesi vaikuttavat siltä kuin olisit nainen joka vetää salaroolia esittäen olevansa mies. Voin toki olla väärässäkin.
Naisilla on siinä mielessä varaa, että tarjonta on heidän suuntaansa paljon suurempaa. Miehet liehittelevät enemmän naisia kuin toisinpäin.
Naisilla on siis enemmän varaa valita, tätä tarkoitin.
Tuo on muuten ihan helvetin ärsyttävää, että tulee epäilemään tekstin aitoutta ja kirjoittajan identiteettiä siksi että ei alennu sellaiseen yksisilmäiseen ja typerään kirjoitteluun, mitä tämä palsta on pullollaan.
Minä nyt yritin kirjoittaa vailla mitään sen suurempia tunnekiihkoja asiasta, mutta ilmeisesti vastaanotto olisi parempi kun haukkuisin kaikki naiset persläviksi ja huutaisin jotain asiaan liittyvää jihadia?
Miten sillä tavalla on koskaan mitään saatu aikaiseksi? Eikös kommunikoinnin tarkoitus ole kuitenkin se että saa asioitaan perillekin? Tuskin onnistuu jos antaa vain ensimmäisen tunteen viedä mukanaan ja huutaa sitä pää punaisena? Vai mitä luulet.
Jos luet noita tekstejäni, niin ne sisältävät ihan helvetisti kritiikkiä naisia kohtaan, mutta myös miehiä. Harvoin "syy" on missään yhdessä asiassa tai kokonaan toisella puolella.
Aion vastaisuudessakin kirjoittaa vastaavalla tavalla, vaikka sinä minun miehisyyteni kiistäisitkin.
Tavallaan tässä on jotain kieroa huumoriakin, kun en mies-kitisijöiden luvatulla maalla tule oikeaksi mieheksi tunnustetuksi :D
jumittaapa hyvinkin
jumi jatkuu ja jatkuu...
Jostain ihmeen syystä naiset eivät kirjoita mielipiteitään tylsyysketjuihin vaan välttelevät aihetta aivan kuten tosielämässäkin.
Itsetunnon merkitystä voi tuskin liikaa korostaa niin parisuhteen löytämisessä kuin elämässä menestymisessä yleensä - esim. työuralla etenemisessä. Itsetunnon parantaminen valitettavasti on vaan vähän mutkikkaampi juttu. Se usein kuultu pelimiesten ohje "ole itsevarmempi" ei vaan oikein tunnu toimivan. Lukemalla jonkun amerikkalaistyylisen itsetunnonkohotusoppaan voi saada ehkä hetkellisen hurmoksen päälle, mutta aidosti itsetunto kohenee vain positiivisten elämänkokemusten kautta.
Itsetunnosta puhutaan myös yleensä ikään kuin yksitahoisena ihmisen ominaisuutena. Mielestäni itsetunto on kuitenkin monitahoisempi asia: ihmisellä voi olla hyvä itsetunto toisissa asioissa ja toisissa huonompi. Tämän vuoksi itsetunnon kohottaminen esim. jonkun uuden harrastuksen tai työelämässä menestymisen avulla ei autoomattisesti heijastu ihmissuhdeitsetuntoon. Omalta kohdaltani voin sanoa, että minulla on ihan hyvä itsetunto tietyissä asioissa: olen pärjännyt koulussa aina hyvin, taloudellinen tilanteeni on nykyisin suhteellisen hyvä, olen matkustellut enemmän kuin monet kavereistani, on mielenkiintoisia harrastuksia joissa pärjään ihan hyvin jne. Kuitenkin jos puhutaan parisuhteen muodostamisesta, niin itsetuntoni on aika nollassa oman kokemattomuuden vuoksi.
Tuohon itsetunnon käsitteen yksinkertaistamiseen täällä sorrutaan melko usein. Toinen vastaava on "sosiaaliset taidot". Joillakin on sellainen käsitys että kun menee ulos ja "tekee jotain" niin nuo kaksi ominaisuutta jotenkin maagisesti paranevat.
Aika monella täällä kirjoittavistakin on ystäviä, koulututtuja, työkavereita. Eivät kaikki täällä kirjoittavat ole joitain olohuoneen nurkassa 24/7 wow:a vääntäviä olmeja, monella on ystäviä, koulu- ja työkavereita. Mutta tietyssä tilanteessa opitut taidot ja kerätty itsevarmuus ei suoraan siirry minkään yleisen itsetunnon piiriin.
Jos taas olet kaikin tavoin keskivertonainen ja vaikka ujokin, sinulla ei ole mitään ongelmia löytää miestä, voit saada myös komeankin miehen, joka itseesi verrattuna selvästi ns. "hyvä saalis".
Niin virkistävää lukea välillä jotakin muuta, kuin perustelemattomia ja syyllistäviä AMT-stooreja. Minun on ainakin pakko allekirjoittaa se mitä olet aloituksessasi kirjoittanut. Ehkäpä oikeastaan tuo "komea ulkonäkö ja hyvät fyysiset raamit", eivät ole listani kärjessä, mutta myönnän että esim. isken silmäni ennemmin hoikkiin kuin esim. lievästi ylipainoisiin miehiin.
Tuo komeus on kanssa sellainen juttu, joka on katsojan silmässä. Tämä on monasti kaveripiirissä huomattu juttu. Mielipiteet miesten ulkonäöstä jakautuvat ainakin meidän naisporukassa monesti moneen suuntaan. Mutta, on kyllä niitäkin miehiä jotka tuskin kiinnostavat ketään meistä, hajontaa tapahtuu enemmän mittariston yläpäässä. Tyyppi joka on toisen mielestä huippuhyvännäköinen on toisen mielestä helposti ällötys, johon ei kosketa pitkällä tikullakaan. Joukossamme on myös pari tyttöä, joille kelpaa vain pitkätukkainen - ei niin väliä niistä muista ominaisuuksista!
En ota kantaa muiden puolesta, mutta tuossa listassa oli ominaisuuksia, joiden mukaan taatusti arvioin miehiä. Ja ehkäpä kohdat komea ja fyysiset raamit voisi kääntää niin, että kunhan ne miellyttävät juuri minua.
Ongelmani naisena on että olen juuri sitä, mitä naiset tahtovat mieheltä. Koska en ole kiinnostunut naisista siinä mielessä, niin sitä ratkaisua, että kääntäisin kelkkaa ei kannata nyt ehdottaa. Käyttäydyn lisäksi usein niin kuin tahtoisin oikeastaa miehen käyttäytyvän suhteessa: olen aloitteellinen ja panostan laatuaikaan, järjestän kivoja yllätyksiä, menen myös omia menojani, en roiku, enkä riipu - henkisesti tai fyysisesti. En tarvitse miestä välttämättä vaihtamaan lappuja, remontoimaan kämppääni tai elättämään minua.
Olen seurustellut muutaman "ihannemieheni" kanssa, ja homma ei toimi - miehet eivät koe, että olen ns. vaimotyyppiä. Taisin joskus vuosi sitten jonkun aloituksen tästä kirjoittaakkin. Silloin joku ehdotti, että minulle voisi sopia paremmin "tossukka" mies, eli jos ei nyt ihan ATM, niin kuitenkin sellainen ujo ja rauhallisempi.
Tässä kohtaa täytyy myöntää, että en ole kokeillut minkään tossukan kanssa seurustella, ehkäpä viimeaikaiset deitit ovat olleet hieman eri tyyppisiä kuin ennen muinoin, mutta eivät kuitenkaan oleellisesti erilaisia. Miksi? Tunnustan, että minulla on pahoja ennakkoluuloja ns. nössömiehiä kohtaan. Jos oikein pinnistän, niin voisi ainakin seuraavia pakkoajatuksia tuoda julki: "pelkään että menetän naisellisuuttani", "pelkään, että jotekin joudun vetämään miestä perässäni", "pelkään, että tylsistyn", "pelkään, että suhde on epätasapainoinen ja vain minä olen antavana osapuolena." Ehkä noita löytyy lisää, mutta nuo voisivat ainakin olla niitä päälimmäisiä ajatuksia, jos joku ammattilainen päätäni penkoisi - löytyisi taatusti ennakkoasenteita lisääkin!
Raha ei ole vaikuttava tekijä, mutta työttömyys (ainakin pitempiaikainen) olisi. Ymmärrän jos firma on mennyt konkurssiin tai vastaavaa, mutta jos työttömyys olisi miehen kohdalla elämänvalinta asia niin se olisi totaalinen turn off.
Sanoit että jos mies ei halua tehdä ollenkaan töitä eli on valinnut sellaisen elämäntyylin niin se on täysi turn off, mutta entäs jos tilanne on niin että mies on valinnu sellaisen elämän koska on varaa olla tekemättä töitä. Eli ei oo mikää sossupummi.
Sillä itselläni on yksi tuollainen ystävä niin mietin että ajatteleeko naiset silti että se on turn off jos ei halua tehdä töitä vaikka varallisuus antaakin mahdollisuuden siihen että ei tarvii tehä töitä.
Kyllä mä uskon, että työnvieroksuminen kuitenkin pääsääntöisesti johtuu jostakin muusta kuin suuresta varallisuudesta. Ei nappais mua kyllä tollanenkaan mies, joka ei tee mitään, kun rahaa on kuin roskaa. En ees pysty millään kuvittelemaan tilannetta. Tai ehkä jos sen työn tilalla on jokin esim. vapaaehtoistyö/hyväntekeväisyystyö tmv.
Pääasiassa kaikki työ on haitallista maapallolle ja ilmastolle. Näin siksi että melkein kaikki tuo kuluttaa jollain tapaa luonnonvaroja, sekä tuottaa saastetta. Lisäksi suuri osa kaikesta työstä on täysin tarpeetonta, siis siinä mielessä että se ei ole kenenkään perustarpeiden tyydyttämistä. Tai siis on ainakin yksityisellä sektorilla.
Jos on varaa, niin fiksua olisi juuri nimenomaan tehdä vaikka vapaaehtoistyötä, tai muuta ihmisten auttamista, sillä silloin työn hyödyt ja haitat ovat edes jotenkin tasapainossa.
Ei joutilaisuudessa ole mitään vikaa, jos sen pää kestää ja jos siihen on varaa. Epäilen että monen pää sitä ei loppupeleissä äärettömään kestä, joten kai jokin pakollinen rutiini on siinä mielessä hyödyllistä ihmisen omalle mielenterveydelle.
Mutta sitä vastustan, että työ olisi joku elämän määräävä tekijä. Työn tilalla, jos varaa on, voisi aivan yhtä hyvin harrastaa tai perehtyä sellaisiin asioihin, joilla ei ole mitään kaupallista merkitystä, mutta jotka ovat itseä kiinnostavia.
,mutta tämän keskustelun kannalta melko epäoleellinen pointti. Tällaisen ongelman (liikaa rahaa) kanssa painii niin pieni osa väestöä, ettei sillä noihin miehenvalinta kriteereihin varmaan ole mitään vaikutusta. Keskustelisin ehkäpä kuitenkin mielummin muista näkökulmista.
listata ihanne/toivenaisen ominaisuuksia, mutten pitkää listaa jaksa näpytellä. Naisen ainakin täytyy olla hoikka, kaunis ja seksuaalisesti villi. ENtäs sitten jos ei ole mitään näistä? Sitten ollaan yksin. Kuitenkaan ei ruikuteta palstalla, ihmetellään vain kuinka näitä niin sanottuja AT-miehiä ei riitä AT-naisille. Ainiin, eihän AT-naista huoli kukaan. Noniin, hiukan ruikutusta ;)
>- aktiivinen, harrastaja, mielellään hyvä jossain
pisti silmiin tuo rivi, lasketaanko biletys harrastukseksi? ;)
Itse valehtelin aikoinaan tyttöystävälleni etten harrasta mitään. Hän halusi löytää miehen joka on mahdollisimman paljon hänen seurassaan. Viikkoja myöhemmin, vasta kun hän oli rakastunut minuun, niin kerroin hänelle kaikki harrastukseni ... ja niitä on paljon ja olen usein poissa kotoa ja saan matkustella paljon.
Hän kysyi miksi en kertonut harrastavani tuota ja tuota (??)... Kerroin hänelle etten aikanaan ymmärtänyt hänen kysymystään... Olin vaan ihan "normaali", en harrastanut "mitään".