suhde loppumaisillaan!

Kun minulla ja miehelläni meni niin tulisesti ettei voitu aukaista suutakaan kun riita oli käynnissä, rupesimme ajattelemaan josko muuttaisimme erilleen hetkeksi. olisimme yhdessä, muttemme edes kontaktissa päivittäin. Antaisimme toisinsanoen soppakulhon jäähtyä. Joskus tuo voi olla paikallaan että saa ajatukset objektiivisiksi. Toisinaan niin pitkälle ei tarvitse mennä. Taloudellisista syistä, me lakkasimme vain puhumasta toisillemme muutamaksi päiväksi. Puuhasimme omiamme. Minä menin viikonlopuksi ystävilleni jne... ja saimme näin perspektiiviä asioihin.

Ja tiedätkö mitä, minä syytin miestäni siitä että välimme ei parane -sillä hän ei anna omaa panostaan.
Kävi sitten niin, että erään kerran hänen heittäessään minut ystävälleni ja jatkaessaan matkaa väsyneenä kotiin, rupesin äkkiä ajattelemaan. Ja huolestuin josko hän vahingossa ajaisi kolarin. Tästä tajusin kuinka paljon rakastankaan häntä kaikesta huolimatta, ja oman asenteeni pehmeneminen käynnisti muutoksen. Joskus se vika vain on meissä, vaikkemme sitä näekään.

en tiedä mikä olisi avuksi,mutta minulla ja miehelläni on samoja ajatuksia.meillä on mennyt hyvin monta vuotta,mutta nyt on viimesen puolen vuoden kanssa mennyt huonosti.en pysty ajatteleen,että olisin ilman häntä myöskään.
päätimme antaa etäisyyttä toisillemme,kun muutin opiskelemaan eri paikkakunnalle,mutta ei auta.pahempia riitoja koko ajan ja ihan turhista asioista.olen viikonloput vain mieheni kanssa ja se tuntuu turhauttavalta, kun viikonloput menee vain riitoihin.
nyt taas on tullut esille mustasukkaisuutta ja epäluuloa toista kohtaan,mitä ennen ei ole ollut.

meillä on ennen auttanut puhuminen.puhutaan kaikki asiat juurta jaksaen ja kummatkin lupaa parantaa tapojansa.

suhde muuttuu niin helposti liian arkiseksi ja sitten tulee näitä ns.turhia riitoja.sitä kun haluaisi silti tuntea välillä sitä ensihetken huumaa edes vähän.

mutta toivottavasti saatte asianne kuntoon tavalla tai toisella.
tsemiä!