Mikä siinä on, että sadat äijät ja muijat valittavat keskustelupalstoilla, kun eivät saa seksiä mielestään tarpeeksi. Oletteko ikinä OIKEASTI puhuneet siitä partnerillenne? Enkä tarkoita ruikutusvonkausta vaan oikeasti rakentavaa keskustelua, sekä myös sen myöntämistä että vieraatkin alkavat kiinnostaa (omasta kokemuksesta se oli erittäin herättävä tilanne). Monet tuntuvat ensin mököttävän yksin, sitten vinkuvan vieraille ja lopulta hyppäävät väärien vällyjen väliin kokien sen muka oikeutetuksi, kun ikinä ei ole ollut munaa puhua asiasta rehellisesti omalle puolisolle.
Ja yllätys, yllätys kaikille: kukaan normaali ihminen ei ole ajatustenlukija ja parisuhteen ongelmiin liittyvät asiat ovat tavallista vaikeampia käsitellä. Siispä näistä ongelmista puhuminen on käytännössä rautalangasta vääntöä, mutta välttämätöntä suhteen kannalta.
Tartuin tähän asiaan siksi, että pari kuukautta sitten löysin avomieheni ruikkuttamasta seksielämästämme näiltä sivuilta ja kirjoitusten sävy oli lähinnä myötätunnon ja hyvien pettämissyiden etsimistä. Koko asia tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, mutta tartuin härkää sarvista ennenkuin mitään peruuttamatonta ehti tapahtua ja nyt suhteemme on huomattavasti paremmissa kantimissa ja seksi paranee koko ajan. Jos hän taas olisi ehtinyt pettää: koko suhde olisi loppu.
Joten miettikää tarkkaan mitä oikesti suhteeltanne haluatte, ja jos haluatte jatkaa, älkää kuluttako aikaanne muille ruikuttamiseen vaan puhukaa kumppanillenne, vain siitä on teille hyötyä.
Ja yllätys, yllätys kaikille: kukaan normaali ihminen ei ole ajatustenlukija ja parisuhteen ongelmiin liittyvät asiat ovat tavallista vaikeampia käsitellä. Siispä näistä ongelmista puhuminen on käytännössä rautalangasta vääntöä, mutta välttämätöntä suhteen kannalta.
Tartuin tähän asiaan siksi, että pari kuukautta sitten löysin avomieheni ruikkuttamasta seksielämästämme näiltä sivuilta ja kirjoitusten sävy oli lähinnä myötätunnon ja hyvien pettämissyiden etsimistä. Koko asia tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, mutta tartuin härkää sarvista ennenkuin mitään peruuttamatonta ehti tapahtua ja nyt suhteemme on huomattavasti paremmissa kantimissa ja seksi paranee koko ajan. Jos hän taas olisi ehtinyt pettää: koko suhde olisi loppu.
Joten miettikää tarkkaan mitä oikesti suhteeltanne haluatte, ja jos haluatte jatkaa, älkää kuluttako aikaanne muille ruikuttamiseen vaan puhukaa kumppanillenne, vain siitä on teille hyötyä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mitä mielestäsi voi olla "rakentava keskustelu asiasta"?! Miten haluton saa halunsa heräämään niin että seksielämälle olisi edes perusedellytykset?
Usein on niin, ettei vieraissa hypitä pelkästään kotiseksinpuutteen takia vaan siksi että rakastaa kahta. Tai rakastaa seksiä vieraiden(kin) kanssa.
Jos mieheni olisi suhteemme alussa edes vihjaissut vieraista, olisin kokenut sen kiristykseksi ja olisin masentunut, lannistunut. Keskustelulla ei olisi todellakaan ollut mitään herättävää vaikutusta!
Haluttomuudelle on monia syitä ja tietenkin näiden syiden selvitäminen on perusedellytys halujen uudelleenherättämiselle. Tavallista kuitenkin on, että kun kommunikaatio ei tomi suhteessa, myöskään seksi ei toimi.
Ihmettelen lähinnä sitä, että miksi monet pystyvät puhumaan suhteen ulkopuolisille, aivan ventovieraillekin seksiongelmistaan ja haluistaan, muttei kumppanilleen. Monesti vaan käy niin, että asioita jahkaillaan ympäripyöreästi (mm. ruikuttamalla vain seksin vähyyttä), eikä tartuta siihen miksi näin on ja mitä asian hyväksi voi tehdä. Rakentava keskustelu on sitä, että asioita viedään eteenpäin ja etsitään uusia mahdollisuuksia, eikä jauheta kerta toisensa jälkeen samaa paskaa.
Muunmuassa omassa suhteessani mies valitti haluttomuuttani ja seksin vähyyttä kysymättä minulta MIKSI näin on, niin, ulkopuolisille tietysti. Kun lopulta aloimme käydä asioita yhdessä läpi, valtava ongelmavyyhti alkoi hitaasti purkautua. Toki se oli vaikeaa ja kahden kuukauden sisään mahtui jos jonkinlaista.
Tottakai mahdollisuus vieraista lannisti, tottapuhuen teki elämästäni helvettiä aluksi, enkä sietänyt miestäni alkujärkytyksessä silmissäni vähään aikaan. Mutta se nyt vain sattui olemaan totuus ja arvostan hänen rehellisyyttään, koska siitä on minulle loppujen lopuksi enemmän iloa kuin huolella kyhätyistä kulisseista.
Halusin nyt ottaa kantaa seksin puutteeseen ja siitä ruikuttamiseen. Se, jos joku rakastaa pettämistä pettämisen takia, on ihan eri ongelma. Samoin se, jos on tunne-elämässään niin sotkussa, ettei tiedä kenen kanssa olisi. Mutta, kuten sanottu, näissäkin tilanteissa olisi kohtuullista selvittää asioita sen läheisimmän kumppanin kanssa, jos suinkin vain häntä kunnioittaa. Tosin pettäminen, jos mikä, on osoitus kunnioituksen puutteesta kumppaniaan kohtaan.
Haluttomuus on aina oire jostakin, se voi olla fyysisistä syistä johtuva (esim.hormonit epätasapainossa) tai henkisistä.
Oma haluttomuuteni johtui juuri jälkimmäisistä ja liittyi vahvasti keskinäiseen kemiaan kumppanini kanssa ja tyydyttymättömiin tarpeisiin. Tiedän, että olisin voinut tyydyttää nuo tarpeet helposti suhteen ulkopuolella, mutta en halunnut lähteä sille linjalle, koska se olisi vienyt koko tarkoituksen suhteeltamme. Sitävastoin pitkällisten keskusteluiden ja harkinnan jälkeen halusimme etsiä tarvitsemamme asiat toisistamme, enkä kadu sitä. Viihdymme nykyään paljon paremmin toistemme seurassa, pystymme puhumaan toisillemme rehellisesti ja seksi sujuu paremmin kuin koskaan. Ja kaksi kuukautta sitten olimme molemmat kävelemässä ulos tästä suhteesta, koska emme olleet tyytyväisiä siihen mitä saimme.
Siispä suhteita voi oikeasti parantaa puhumalla tai ainakin säästää aikaa itseltään ja toiselta ja puhua itsensä ulos suhteesta, joka ei toimi. Mikä tahansa on parempi vaihtoehto kuin elää jossakin kulissisuhteessa.
Luuletko tosiaan, että AINA jokaisessa parisuhteessa asiat hoituu puhumalla? Jos teillä onnistuu, ei se tarkoita sitä että jokaisessa parisuhteessa toimii samalla tavalla. Ensiksikin voi olla ettei toinen ole halukas keskustelemaan ja toiseksi ei ole aina sanottu, että se ensirakkaus ja -huuma säilyy iänkaikkisesti puhumalla. Hyvä jos näin, itse kannatan puhumista ja olen omassa liitossani yrittänyt puhua, vaan jos sillä ei ole tehoa, on parempi katsoa elämää toiselta kantilta, eikä se parane ruikuttamalla sen enempää seksiä kuin mitään muutakaan. Jokainen taplaa tyylillään ja annettakoon se vapaus jokaiselle, myös miehellesi.
Luulen ettei kirjoittaja sitä tarkoittanutkaan, että puhumalla asiat varmasti paraneevat vaan sitä, että monikaan ei tee tilanteelle mitään. Yleensä kuljetaan kyydissä ja ruikutetaan joka asiasta ja unohdetaan se, että ihminen on itse oman onnensa seppä.
Asioista kannattaa aina yrittää puhua. Vaikeus onkin siinä kuinka saada puoliso ymmärtämään pelkän kuulemisen sijasta. Mutta jos yhteistoimintaa ei ala syntymään, ei edes yritystä, ei minunkaan mielestäni kannata jäädä suhteeseen. Suhdepeliin tarvitaan kaksi ja joskus se toinen vain tarvitsee tälle elämälleen sen itkuisen opin että toinen pettää, lähtee, jotta kasvaisi hiukan itsekeskeisyydestään ja haavemaailmastaan aikuisemmaksi, ottaisi vihdoinkin vastuun. Rakkaus on uhrautumista, kyllä, asioita täytyy tehdä toista miellyttääkseen
-molemminpuolin.
Ongelma on lähinnä siinä, ettei kaikissa suhteissa edes yritetä puhua, vaan ajatellaan, ettei ne asiat kuitenkaan muutu tai toinen ei halua puhua. Jos ongelma on yhteinen ja suuri, niin luulisi kuitenkin sen verran ihmisten vaivautuvan, että edes yrittäisivät selvittää sitä, eikä paeta. Parisuhteen ongelmat tarvitsevat selvitäkseen panoksen molemmilta osapuolilta, mutta liian moni luulee, että ne selviävät itsestään tai vielä pahempaa, ettei niille ole mitään tehtävissä.
Sitten on myös suhteita, joita ei ole tarkoitettukaan toimimaan ja eikö tällöin olisi molempien osapuolten etu, että he saisivat mahdollisuuden etsiä aitoa rakkautta ja onnea?
En ole täysin varma, mitä oikeastaan tarkoitit viimeisellä viittauksellasi, mutta en ole valmis antamaan miehelleni vapautta ruikuttamiseen selkäni takana. Jos häntä pännii jokin asia, edellytän, että hän puhuu siitä minulle suoraan, miten muuten voisin ikinä yrittää parantaa tilannetta.