Aviomiehelleni en ole vuosikausiin ollut ykkönen, paitsi silloin, kun hän tarvitsee puhtaita vaatteita. Edelleni ovat menneet työ, harrastukset, kaverit, auto, vene. Onneksi myös lapsemme. Tietenkin olen mieheni ykkösvaimo. Seksistä hän ei välitä niin, että viitsisi muitakaan katsella. Tietenkin myös siksi, että kun se on itsestäänselvyys, ei sitä tarvitse mitenkään osoittaa.
Toisen miehen kanssa tapaan harvoin, mutta ne hetket, jotka voin viettää hänen kanssaan, olen todella ainoa hänelle ja hän minulle.
Jokainen määrittelee ykkösyyden miten haluaa. Toiselle se on yhteinen pankkitili ja komea talo. Minulle sitä, että joku haluaa olla kanssani aidosti, vaikka pienen hetken ja vaikka se olisi muiden silmissä miten tuomittavaa ja valheellista tahansa.
Toisen miehen kanssa tapaan harvoin, mutta ne hetket, jotka voin viettää hänen kanssaan, olen todella ainoa hänelle ja hän minulle.
Jokainen määrittelee ykkösyyden miten haluaa. Toiselle se on yhteinen pankkitili ja komea talo. Minulle sitä, että joku haluaa olla kanssani aidosti, vaikka pienen hetken ja vaikka se olisi muiden silmissä miten tuomittavaa ja valheellista tahansa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kummasta mies ennen luopuisi, vaimostaan vai
tietokoneestaan.
Hämmästyttävän moni mies asettaa tietokoneen
tärkeämmäksi kuin vaimonsa.
Taitaa olla parisuhde yleensäkin kriisissä.
No, ei se mitään.
Tervemenoa vaan, kiinteä parisuhde.
Aikaa aikaa kutakin, sanoivat jo muinaiset
skyytit.
yrittämästä, siihen kun vaaditaan kaksi ?
Ei se mieskään viitsi määräänsä enempää päätään puuhun hakata.
Niinhän se metsä vastaa, kun sinne huudetaan.
Kiitos kysymästä! Olen tuota niin paljon miettinyt, että vastaan jo rutiinisti. Minä en meidän suhteessa ole se metsä, joka vastaa. Huutelen edelleen, mutta kaiku on heikko. Pikku hiljaahan suhteen arkistuminen on käynyt. Sipaisen mieheni hartioita ohimennen, kysyn, miten päivänsä on mennyt, laitan lempiruokiaan, ihailen vehkeitään ja vempaimiaan (teknisiä, siis sellaisia, missä on polttomoottori...) Sekin on mielestäni toisesta välittämistä, että huoltaa hänen pyykkinsä pyykkikorista kaappiin asti. Kuten toki myös se, että mieheni huoltaa autoni. Se taitaakin olla ainoa om(in)aisuus, joka häntä minussa kiinnostaa. Tietokoneesta hän kyllä taitaisi luopua ennemmin kuin minusta, mutta jos pitäisi valita vaimo tai auto, hän kysyisi hölmistyneenä: "Mikä vaimo?" Sen kummempaa paloa välillämme ei ole. Yhdessä pysymme, koska vanhempina olemme hyvä tiimi. Rakastamme lapsiamme ja perheenä liikkuessamme meillä menee miehen kanssa ihan mukavasti, kun ei jää tyhjiä hetkiä, jolloin pitäisi kohdata toinen kiinnostavana aikuisena.
pelkäämään sitä että voisitte keskustella, pelkäätte tarttua suhteeseenne, koittakaa, se voi vielä kannattaa.
Jep jep! Niin se on. Keskustelu pelottaa molempia, kun toinen alkaa aina puhua käsittämättömiä. Kun puhumme siitä, miten päivä on mennyt, hän kertoo uudesta koneesta tai työkaverin moottoriremontista. Kysyy kyllä minun päivästäni, mutta jumittuu miettimään, mikä esim. kopiokoneessamme oli vikana, jos olen sellaisesta puhunut. Minä taas kysyn, mitä työkaverinsa vaimolle kuuluu tai alan kertoa siitä, millainen poninhäntäpoika konetta tuli korjaamaan.
Tunteista tai ihmissuhteista emme voi keskustella, koska sellaisia käsitteitä hän ei tunne. Ei hän silti tunnevammainen narsisti ole, tekisi varmasti vaikka mitä konkreettista voimaa tai älyä vaativaa perheensä eteen. Vaikkapa verhokauppaan hän tulee mielellään, kun saa pohtia ripustussysteemeitä tai sitä, miten lämpö kiertää minkäkinlaisen viritelmän takaa. En väitä, että minun puheenaiheeni olisivat parempia, kuin hänen. En minäkään osaa keskustella hänen aiheistaan. Ajatusmaailmamme vain eivät kohtaa. Tällainen meidän suhteemme on. Ei se ihan huono ole. Molemmilla on turvalliset roolit ja huolto toimii kaikilta osin.
Arki meillä pelaa kuin kalliilla koneöljyllä voideltu. Silloin tällöin kuitenkin tarvitsen haaveilua, hupsuttelua, ihailua, kutittelua ja sitä, että joku katsoo minua kauniisti.
tota aika rajusti ja nostit itsesi johonkin jalustalle(mutta usein se on helpompaa)..
Olisit laittanut ennemmin näin " olen helppo ja tyhmä nainen. Mies saa multa pimppiä ja todennäköisesti nauraa mulle kavereidensa kanssa. Antaa mulle pieniä piikkupikku pikapanoja jossain autossa, tai ehkä luonnonhelmassa ja toivoo samalla perkeleesti, ettei jäis kiinni vaimolleen". Tiedätkö, että sunkaltaisias on niin paljon tarjolla ja naiset aina romantisoi jonkun naintisuhteen itselleen jotenkin sopivammaksi. Liekö heikkoa itsetuntoa, mutta tiedä siitä.
Lisäksi voin kertoa, että vaikka se mies nussuttelis sua välillä puikaseen, niin ei tietenkään sulle kerro sitä, mutta miehet on aika lojaaleja toisilleen ja varmaan pitää sua lumppuna, eikä ikinä pitäis tommosta vaimonaan, joka pettää miestään(vaikka panee sua) Tottakai panee, kun olet tarjolla aina kun hän haluaa. Älä sotke asioita. Ja toikin kertoi sun luuloistasi, kun sanoit että miehes ei kattelis muita.. Hehhheee.. Luulempa että nai ukkoskin jotain seksympää muijaa.... Turhaa tulla löpisemään, että mies ei olis kiinnostunut seksistä. Ei ole sitä ilmeisesti sun kanssa, mutta terve mies kuule hakee namia ja jos kotona ei kiinnostu susta, niin...... No kääntele sä vaan itselles parhain päin... Oikeen nauratti tää sun juttus. Jatka ihmeessä romantisointia!
nainen miehellesi ,petollinen itsekäs pillu ohjaa sinun elämääsi ,toivottavasti miehesi saa tietää sinun harrastuksesi ,laittaa ulkoruokintaan voit sitten niitä pillujuttuja harrastaa mielin määrin , varmaan lapsesikin häpeäisi silmät päästään kun tietäisi äidin todellisen luonteen .
Tuohan menee juuri noin. Exälleni oli minua ja jopa lapsiaan tärkeämpää tv:n katsominen ja lehtien lukeminen (ja niistä mielenkiintoisempien artikkelien leikkaaminen). Yritin minäkin aikani (joka oli siinä 10v) herätellä häntä tekemään muutakin. Ei auttanut. Aina vain jaksoi peuhata lehtiensä parissa vaikka 10 tuntia putkeen! Välillä ehti syömään. Sitten loppuilta tv:tä. Erohan siitä sitten tuli.
monella parilla itseni mukaan lukien, mutta mutta, en aio sivusuhdetta alkaa pitämään, vaan yritämme vielä ja jos sama jatkuu, niin eroan, eikä siinä paina sillon enää lapset, eikä arjen hössöilyt!!
Kyllä tää ap-nainen on keksinyt itselleen tekosyotä ja luimii kahdessa suhteessa. Onhan se helpompaa etsiä itselleen oikeuksia pettää, jos ei niitä pysty kohtaamaan. Oli kyllä muutenkin aika lapsellinen kirjoitus... "mieheni ei anna huomioo, joten panen toista ja kiellän, että siinä olis mitään vinossa".
Ja mä todellakin tiedän mistä puhun. Itse kärsinyt jo jonkin aikaa siitä, että miehellä menee kaikki mun edelle ja omiin juttuihin kaikki energia ja aika. Jos onkin mun seurassa, niin poissa henkisesti! Siitä syystä olen ruvennut eroa harkitsemaan. En kakkossuhdetta, sehän olis lakaisua maton alle..