Voi, voi sentään! Olen pitkän aikaa ostanut valmiiksi siivutettua leipää, tai sitten sämpylöitä, jotka on helppo laittaa puoleksi. Nyt minä onneton ostin aivan tavallisen hiivaleivän. Laitoin leivän puoleksi, toisen puolen pakkaseen. Nyt yritin leikata siitä suurimmalta kohdalta leipää. Vaan enhän minä saa sitä leikattua, ranteeseen sattuu kovasti. Kokonaisen leivän puolittaminen oli helpompaa kuin leikata siitä yksittäisiä siivuja. Täytyy vielä tuo puolikaskin laittaa puoliksi, että ei ole niin isoja siivuja. En aina ole hoksannutkaan, miten vanha olen (63). Kyllä elämä näköjään opettaa muistamaan! Eikä vanhuus tule yksin.
Vanhat
luut ja nivelet!
17
651
Vastaukset
- Kokenut.
..sillä minun äitikin on jo 90 vuotta,joten siihen sinulla on vielä pitkä matka.
Itsekkin olen jo yli kuusikymmentä mutta en tunne kyllä itseä vielä vanhaksi vaan kokeneeksi.
Tänään kuokin pottuja 8 laatikollista ja ämpärin marjoja ja kävin 10 km sauvakävely lenkillä.- 64-v.
Kyllähän sitä voi pottuja nostaa ja vaikka juosta maratoonin, mutta millä energialla ja kyllä se luissa ja ytimissä tuntuu. Kun hoidan välillä lastenlastani ja nostelen sitä ja juoksen hänen perässään, niin olen kyllä aika repo rankana illalla. Palautuminen kestää kauan. - Täytyy vaan hyväksyä, että toisilla reistaa nivelet, luut, milloin nikäkin paikka särkee ja jollain taas pää alkaa reistailla. - Ja se tulee pikkuhiljaa.... Mutta en valita, ja ompa niitä montakymmentä vuotta vanhempia teräsvaareja ja -mummujakin, joten siinäkään ei käy tasan elämän noppa. -Mutta positiivinen ja iloinen mieli helpottaa kyllä hyvin paljon. - Ei valiteta,
- olisiko mahdollista?
64-v. kirjoitti:
Kyllähän sitä voi pottuja nostaa ja vaikka juosta maratoonin, mutta millä energialla ja kyllä se luissa ja ytimissä tuntuu. Kun hoidan välillä lastenlastani ja nostelen sitä ja juoksen hänen perässään, niin olen kyllä aika repo rankana illalla. Palautuminen kestää kauan. - Täytyy vaan hyväksyä, että toisilla reistaa nivelet, luut, milloin nikäkin paikka särkee ja jollain taas pää alkaa reistailla. - Ja se tulee pikkuhiljaa.... Mutta en valita, ja ompa niitä montakymmentä vuotta vanhempia teräsvaareja ja -mummujakin, joten siinäkään ei käy tasan elämän noppa. -Mutta positiivinen ja iloinen mieli helpottaa kyllä hyvin paljon. - Ei valiteta,
Sinäpä sen sanoit, tuon kehityksen kulun. Itsekkin olen kyllä samassa tilanteessa, että reporanka olo on noitten lapsukaisten vauhdissa mennä, mutta, mutta!!
Tämä lasten kehitysvaihe ja kypsyys eri asioille on asiantuntijoidenkin, kuten myös käytännön mukaan hyvinkin eriasteista, niin onko siitä seurauksena myös se, että me vanhenemme erilailla?
Mietin tässä omaa sisarusparvea, joita oli neljä ja miehelläni (9) seitsemän elossa. Tietenkään en voi tietää tarkalleen meidän kenenkään nuoruutta, siis sitä aikaisinta lapsuutta, josta ei kukaan voi oikeastaan muistaa mitään, kuten nykypolville muistot voivat hyvinkin jäädä mieleen lukemattomine valokuvineen ja videotallenteineen.
Mutta olisiko mahdollista hahmottaa esim. sitä, kenellä "pettää pää" ja kenellä liikunta?
Kyllähän liikunta yleensä tuo sitä vetreyttä ja itse saan pakosta lastenlasten kanssa. Olisinkin jo muuten rollaattori potilas, kuten siskoni, sillä meistä kumpikaan ei ole ollut mikään himo urheilija tai tyhjänpäiväinen juoksija ilman mitään määränpäätä.
Minua huolestuttaa tuo mahdollinen pään reistailu eniten, mutta toisena on kyllä kuulon- ja näönmenetys.
Toisaalta sukulaisemme kuuro noin 90-v täti sanoi, että häntä ei ollenkaan häiritse hänen kuurous, sillä hän on elämässään jo kuullut tarpeeksi ja tietää, mistä on puhe, joten älkää välittäkö hänestä, kun yritimme auttaa, mistä puhutaan.
- Pelle1Peloton
Mikä vanha Sinä nyt olisit; inehmo parraassa iässäs. Reumaa meillä verttuneemmilla tuppaa olemaan, sekä nivelrikkoa. Voi hyvinkin olla,että joskus ei leipäveitseen saa voimaaa.
Ettei vain olisi vika leivässä?
No, pääasia,että jotain saat syödäkses, vaikka repimällä, jos leikkaaminen ei onnistu.
Hyvät Sulle, ja muista, että paljon pahempiakin ongelmia on!- olemassa,,,,,
hyvä veitsi, jolla heikkoranteiset voivat leipänsä leikata, itse käytän sellaista, samoin on juustohöylää, kaikenlaista pientä apuvälinettä, reumaliittosta saa tietoa enemmän
- 1943
olemaan ja onneksi on terveyttäkin. Jos on reumaa tai nivelrikkoa, niin on eri asia. Olen koko ikäni ollut liikunnallinen ja nytkin jumppasin ohjelmani ennen kuin päästin itseni koneelle. Miesystäväni ilmoittautui paikallisessa kansalaisopistossa jumpparyhmään. Häneltä on polvinivelet leikattu, mutta liikkuu ja tanssii taas ketterästi. Uimme molemmat ulkovesissä kunnes jäät tulevat. Sitten alkaa sisäkausi.Joku on joskus todennut, että kävelykään ei onnistu ellei kävele säännöllisesti. Entinen naapurini on minua vuoden nuorempi ja jopa lehden hakeminen laatikosta (150 m) tuottaa hänelle vaikeuksia. Sanoo vain, ettei koskaan liikunta ole kiinnostanut.
- Tämänpäivänikäinen
Ei minun tarvitse enää ryntäillä joka paikkaan ennätysajassa tai näyttää nuorekkuuttani. Tosi asia on, että rapistuminen on jo alkanut kauan sitten. Voin kuntoilla, harrastaa ristisanoja, tavata ystäviäni ja eri ikäisiä tuttaviani ja sukulaisiani ja siten pitää yllä vireätä elämänlankaani. Kyllä on kolotuksia, kulumia ja välillä jopa kyllästymistä kaiken kokeneena (ehkä tylsistymistä). Mutta liikkeelle pitää lähteä ja aivojakin käyttää terveet elämäntavat ja ravinto, niin kaitpa sitä pysyy virkeänä. Toivon uudistuvaa mieltä ja kykyä kokea asioita ainutlaatuisena ja ihmeenä.
- ajatukselle jää.
Ainahan on näitä mahdolliksuuksia, kuten sinä ne toteutat, mutta kun minulla usein tulee vain saamattomuusen puute.
Pitäisi lähteä, pitäisi tehdä, pitäisi siivota ja jumpata.
Mutta minulla ne jää ajatuksen asteelle.
- olipa kerran
Mainiota joukkoa tämä. Helpottaa hieman, kun kuulen nyt, että joukossa on joku muukin vaivainen kuin minä. Pienen aikaa sitten kyselin neuvoja, josko joku olisi ollut lonkanivelen leikkauksessa tai jonkin muun nivelen vastaavassa operaatiossa. Sain hyvin ivallisia vastauksia teiltä ikinuorilta kuusikymppisiltä, jotka katsoitte, että ikävaivat eivät vielä kuulu lainkaan tähän ikään. Olin aika hämmästynyt, koska luuvaivat ovat hyvin yleisiä ja niitä on kaikissa ikäluokissa. Noh, pilkkaajatkin vanhenevat ja päälle kuusikymppisenä se tapahtuu aikuisen oikeesti jokaiselle.
Mitä vanhuuteen sinänsä tulee, tuskin kukaan
teistä kieltää sitä, että biologisesti me olemme vanhoja, mutta hengen puolesta ilmeisen nuoria. Kehittymistä siinä riittää koko loppuiäksi, josko sekään riittää. Leipä sen sijaan leikkaantuu minulta hyvin eikä käsissäni ole vikaa, jaloissa on ja korvien välissä meillä kaikilla kytee ikuinen kysymys eli ollaanko normaaleja vai jotakin muuta. Vaan jos on hiukan epänormaali eli ei keskiluokkaisen jymähtänyt kuuusikymppinen, haitanneeko tuo tahtia -?- ei haittaa
Minulla tasapaino vaikeuksia, mutta eipä tarvitse kiipeillä eikä kumarrella.
Lopetin hiusten värjäämisen, kun ensimmäinen lapsenlapsen lapsi syntyi.
Oikeus olla mummi, ja oikeus olla oman ikäinen ja näköinen.
Olen sovussa itseni ja ulkonäköni kanssa, ei tarve olla nuorempi, nuorekkaampi, kuin mitä on. - Fridanna
ei haittaa kirjoitti:
Minulla tasapaino vaikeuksia, mutta eipä tarvitse kiipeillä eikä kumarrella.
Lopetin hiusten värjäämisen, kun ensimmäinen lapsenlapsen lapsi syntyi.
Oikeus olla mummi, ja oikeus olla oman ikäinen ja näköinen.
Olen sovussa itseni ja ulkonäköni kanssa, ei tarve olla nuorempi, nuorekkaampi, kuin mitä on.Vielä kolmisen viikkoa sitten olisin melkein vannonut, että kestän mainiosti pitempääkin rasitusta. Olen perusterve eikä ole nivelrikkoa eikä reumaa, luojan kiitos.
Tein reipas viikko sitten talkoolaisena 6 päivää normaaleja 7-tuntisia työpäiviä laitoskeittiössä. Varsinainen työni on ollut enimmiltään istumatyötä.
Hyvin kestin innostuneena sen talkooajan, mutta viikko ei ole tahtonut riittää toipumiseen.
Olen suorastaan kammennut itseni pitkille lenkeille ja tänään on jo tuntunut olo kevyemmältä.
Olen lupautunut viikoksi uudelleen pääsiäisviikolla. Sitä ennen pitäisi vahvistaa selkälihaksia (ja kenties vatsalihaksia) vahvemmaksi ja löytyä sopivat kengät kokopäiväiseen jaloilla olemiseen.
Aloittaja kirjoitti leivän leikkaamisvaikeudesta. Huomasin itsekin ranteiden heikkouden sämpylöiden leipomisen yhteydessä. - risat nivelet
Fridanna kirjoitti:
Vielä kolmisen viikkoa sitten olisin melkein vannonut, että kestän mainiosti pitempääkin rasitusta. Olen perusterve eikä ole nivelrikkoa eikä reumaa, luojan kiitos.
Tein reipas viikko sitten talkoolaisena 6 päivää normaaleja 7-tuntisia työpäiviä laitoskeittiössä. Varsinainen työni on ollut enimmiltään istumatyötä.
Hyvin kestin innostuneena sen talkooajan, mutta viikko ei ole tahtonut riittää toipumiseen.
Olen suorastaan kammennut itseni pitkille lenkeille ja tänään on jo tuntunut olo kevyemmältä.
Olen lupautunut viikoksi uudelleen pääsiäisviikolla. Sitä ennen pitäisi vahvistaa selkälihaksia (ja kenties vatsalihaksia) vahvemmaksi ja löytyä sopivat kengät kokopäiväiseen jaloilla olemiseen.
Aloittaja kirjoitti leivän leikkaamisvaikeudesta. Huomasin itsekin ranteiden heikkouden sämpylöiden leipomisen yhteydessä.Tein noin 20 vuotta sitten yhden vesikattoremontin kaverin kanssa, joka silloin oli sen ikäinen, kuin minä nyt (65). Sanoin, että jos tätä työtä tekisi joka päivä, saattaisi fyysinen kunto kohota. "Minä luulen, että vain väsyisi", vastasi kaveri.
Olen tehnyt (fyysistäkin) työtä ehkä enemmän kuin keskiverto meikäläinen ja teen yhä. En kovin raskasta työtä, mutta sormet ovat olleet kovilla. Tänään kävin tervsyskeskuksessa, kun sormien nivelet ovat kipeytyneet ja turvonneet. Mitään valmista ei vielä tullut, vaan lääkäri määräsi kokeisiin ja röntgenkuvauksiin, mutta kokenut röntgenhoitaja kysyi kuvia katsellessaan, että mitä työtä olen tehnyt. Hänen mielestään tauti ei näyttänyt reumalta, vaan enemmänkin kuluneisuudelta. Ranteet olivat kuin nuorella pojalla.
Eivät vanhat luut rehkimistä enää kaipaa, vaan lepoa. Kohtuullinen liikunta riittää. Ei nuoruuttaan enää takaisin saa vaikka kuinka itseänsä piiskaa, vaan hajoaa lopullisesti.
"Aika ja ikä tuo kaikenlaista" ja siksihän eläkeläisiä olemmekin.
Sähköveitsi on hyvä apuri, sillä saa viipaleita kovasta ja pehmeästä leivästä.
Voihan olla että joskus haluaisit maistella sellaistakin leipää jota ei saa valmiiksi viipaloituna.
Mietin tässä kun itselläni on proteesit, leukaluussa olleen tulehduksen vuoksi kaikki hampaani poistettiin ja leukaluuta leikattiin, joten alaleuassa on terästä ja kultaa että proteesi pysyy suussa.
Nyt on jokin, ehkä pähkinän pala tunkeutunut ikenen sisään ja saanut siihen tulehduksen.
Arvaat, että pureminen sattuu, mutta proteesitta ei onnistu mikään pureminen, joten pakko kärsiä kun leipää tekee mieli.
Kuinka heikolla ravinnolla ne entisaikojen vanhukset tulivatkaan toimeen, hampaattomalla suulla. Ehkä me siksi elämmekin pitempään kun saamme apukaluston suuhun ja voimme haukata jopa omenasta.
Että kaikilla meillä jo jotain vaivoja, nivel sairaudet ovat paitsi hankalia, myös kivuliaita.
Toivotan sinulle kivuttomia nautintohetkiä sekä keittössä että koko elossa ja olossa.Hupsuja puhut! En tunne itseäni vanhaksi, vaikka ikää on monta vuotta enemmän kuin sinulla. Jotain kremppoja on lähes jokaisella yli kuusikymppisellä, mutta on turha ruveta vanhenemaan ikäänsä nopeammin. Sitä ehtii tehdä myöhemminkin. :) Osta vaikka valmiiksi siivutettua leipää tästä lähtien. Nyt juuri on tehtävä sitä, mitä haluaa tehdä, mitä jaksaa tehdä ja mistä mieli virkistyy ja mistä elämä saa elämän makua.
Häntä pystyyn ja baanalle! :)Kun luin tuon, ajattelin, että voit lukea sen moitteenakin, vaikka rohkaisuksi kyllä tarkoitin. Itsellänikin on polvessa nivelrikkoa, joka estää pidemmät kävelyretket, joten lähinnä tarkoitin, että on hyvä tehdä omista edellytyksistään riippuen kaikkea sitä, mistä elämään saa potkua ja iloa.
- käsite
tämä vanhuus. Kun tuttavani kuopus meni kouluun ekalle luokalle isä (silloin 42) kysyi minkäläinen opettaja on. "Vanha", sanoi poika. "Kuinka vanha", kysyi isä. "En tiedä, mutta vanha". "Niin vanha kuin minä" kysyi isä, johon poika, että "ei nyt ihan niin vanha".
Useat palstalaiset kertovat kuinka nuorekkaat ovat, vaikka ainakin virallisesti ovat vanhuksia, kun ovat vanhuuseläkeläisiä. Eräs kaverini jäi eläkkeelle 68 vuotiaana, mutta lähti puoli vuotta sen jälkeen osa-aikatyöhön, kun tunsi itsensä liian nuoreksi eläkeläiseksi.
Itsekin olin ajatellut jatkaa työelämässä ainakin 68 vuotiaaksi, mutta taitaa jäädä haveeksi, sillä jo nyt (66) olen alkanut tuntea itseni liian vanhaksi täyspainoiseen työhön. käsite kirjoitti:
tämä vanhuus. Kun tuttavani kuopus meni kouluun ekalle luokalle isä (silloin 42) kysyi minkäläinen opettaja on. "Vanha", sanoi poika. "Kuinka vanha", kysyi isä. "En tiedä, mutta vanha". "Niin vanha kuin minä" kysyi isä, johon poika, että "ei nyt ihan niin vanha".
Useat palstalaiset kertovat kuinka nuorekkaat ovat, vaikka ainakin virallisesti ovat vanhuksia, kun ovat vanhuuseläkeläisiä. Eräs kaverini jäi eläkkeelle 68 vuotiaana, mutta lähti puoli vuotta sen jälkeen osa-aikatyöhön, kun tunsi itsensä liian nuoreksi eläkeläiseksi.
Itsekin olin ajatellut jatkaa työelämässä ainakin 68 vuotiaaksi, mutta taitaa jäädä haveeksi, sillä jo nyt (66) olen alkanut tuntea itseni liian vanhaksi täyspainoiseen työhön.Niin, on hyvä jäädä eläkkeelle silloin kun sen voi tehdä, ainakaan itse en jaksaisi enää tehdä täysipainoisesti työtä, sen olen käsittänyt. Mutta siksihän eläkkeelle päästään, että työkyky alkaa alentua. Kaksi viimeistä vuotta oli jo osa-aikaeläkkeellä eli tein kolmea työpäivää viikossa. Se oli hyvä tapa kyllä sopeutua täysivapaalle, joten sitä voin suositella. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663225
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai272283Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681849Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t281745Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161411- 281371
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61266Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja291251Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101177Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu631167