Runonurkkaillaan

tulenlieskat

Syys tuuli puhaltaa
se meitä heiluttaa
ja mieltä kirkastaa
uutta runoa kirjoittaan.

Ystävät runojen
aiheita punojen
tänne runo laita
syksyn selkää taita.

Nurkka runoja tilaa
kaiken niihin hilaa.
Monta ilon hetkeä
tunnelma on letkeä.

Uudestaan ja uudestaan
runojamme puuhastaan.
Päivät mukavasti kulkee
vain yö silmät sulkee.
Luetaan ja runoillaan
löytäin yhä runon maan.

34

1001

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Vielä kukkii kukkaset,
      puut viherttää.
      Ilma kuulas,
      syksyä ennustaa.

      Kohta väreissä loistaa
      lehtipuut,
      kukat viimeiset kukkii,
      on syyskuu.

      Tuuli tuimana tuivertaa,
      linnut kauaksi katoaa.
      Ruskasta kumminkin iloita voi,
      vaikka laulu
      ei lintujen enää soi.

      Luonto käy lepoon
      ansaittuun,
      taas uudelleen heräten
      - uuteen kevääseen.

      Niin vierivät vuodet,
      kesästä syksyyn,
      ruskasta talveen, pakkaseen.
      Kunnes uusi kevät
      taas alun antaa.
      Näin vuodesta toiseen -
      jatkamme matkaa.

      • Onkkelis

        Ensimmäinen syyskuuta
        aatokset saa ilman muuta
        koulun alkuun joskus muinoin
        pienet kulki tietään silloin
        pitkä , pitkä metsätie
        viimein koulun luokse vie
        ikävät ei muistot lainkaan
        miten paljon mukaan sainkaan
        luonto aina seuraa mua
        ja usein muistan poika sua
        joka kanssain kuljit matkaa
        vaan ei pitkään voitu jatkaa
        toisiin kyliin tiesi vie
        enää tavattukaan ei
        kuulaat syksyt muistan vain
        pitkän elon polullain.


      • Onkkelis kirjoitti:

        Ensimmäinen syyskuuta
        aatokset saa ilman muuta
        koulun alkuun joskus muinoin
        pienet kulki tietään silloin
        pitkä , pitkä metsätie
        viimein koulun luokse vie
        ikävät ei muistot lainkaan
        miten paljon mukaan sainkaan
        luonto aina seuraa mua
        ja usein muistan poika sua
        joka kanssain kuljit matkaa
        vaan ei pitkään voitu jatkaa
        toisiin kyliin tiesi vie
        enää tavattukaan ei
        kuulaat syksyt muistan vain
        pitkän elon polullain.

        Ulkona puuhaa ja työtä riittää
        puolukat mättäällä raakoja aivan
        ruohikko pitäisi vielä niittää
        istuisko alas vai alkaisko vaivan.

        Vielä on aikaa pakkasöihin
        tuostako piittais orvokkipenkki
        aurinko kutsuu puutarhatöihin
        tarmoa antaa myös kävelylenkki.

        Kohta on aika ruskan tulla
        kuulaat on illat ja viileät yöt
        vajassa klapit valmiina mulla
        edessä vielä sadonkorjuutyöt.

        Kuka mennyttä kesää kaipaisi nyt
        kylmät ja sateiset muistot jäi vaan
        elokuu jo on sivua kääntynyt
        ruskan värikylläisen kohta vieraaksi saan.

        Mandi 1.9.2008 kello 23.25


    • Siellä menneissä päivissä rukoilin puolestasi
      itkin itkusi,
      nauroin naurusi,
      halusin turvata kasvusi.
      Näissä päivissä rukoilen puolestasi
      itkemme yhdessä, nauramme yhdessä
      kasvumme jatkuu
      nyt sinä kysyt minulta: onko kaikki hyvin
      ja tiedän...
      olet saavuttanut aikuisuutesi
      kypsynyt rakastamaan.
      Vuorostasi itket minunkin itkuni.
      Tunteitani en turhaan tuhlannut.

      • etsivivä-amadeus

        Nyt ei aukea runosuoni,
        mistähän keksittäis juoni.
        Siitäkö että,
        akkunan alla on vettä.

        Verkot vedessä,saalista noutamaan,
        airot veteen ja armas soutamaan.

        Rannalla ruikuttaa kalamiehen koirat,
        sekä selkälokkiperhe,olosuhteet oivat.

        Hyvästit kohta ne minulle heittää,
        ennenkuin lumi maan peittäää.

        Haikeinmielin jään odottamaan seuraavaa kesää,
        kunnes ne saapuu rakentamaan uutta pesää


      • Atolfia
        etsivivä-amadeus kirjoitti:

        Nyt ei aukea runosuoni,
        mistähän keksittäis juoni.
        Siitäkö että,
        akkunan alla on vettä.

        Verkot vedessä,saalista noutamaan,
        airot veteen ja armas soutamaan.

        Rannalla ruikuttaa kalamiehen koirat,
        sekä selkälokkiperhe,olosuhteet oivat.

        Hyvästit kohta ne minulle heittää,
        ennenkuin lumi maan peittäää.

        Haikeinmielin jään odottamaan seuraavaa kesää,
        kunnes ne saapuu rakentamaan uutta pesää

        Haikeus väreilee runoissa,
        näissä syksyn tunnelmissa.
        Liian aikaisin syksyn tuulet
        puhaltavat ja ropinan kuulet.

        Taivas jullottaa harmaana,
        puut nököttää alakuloisina.
        Mistä iloa repäisisi,
        mistä riemua löytäisi?

        Polkupyörä odottaa,
        matkaan siis ja polkemaan.
        Jospas mieli reipastuu
        kun uloslähtö onnistuu.

        Hei, matkaan lähden nyt,
        sää ei koskaan estänyt.
        Antaa pyörän viedä vain,
        panen tässä parastain.


    • Mitta*

      Hauskat ajat
      on meneillään
      mulla.
      Toivon et
      noin ois
      myöskin
      sulla.
      Ratsusta apua
      ei tahdo
      olla,
      runoni rustaan
      vaikkei asiaa
      mulla.

      • voi sentään

        Voi voi tyttö kulta
        kovin sai sun purjees tuulta.
        Lamaa kaikki täällä pelkää
        tuloss' keskel talven selkää.
        Hauskan pito synti lienee.
        Joka kuuseen kurkottaa
        sepäs katajahan kapsahtaa.
        Sanoo vanha viisaus kansan
        sillä vältät pahan ansan.
        Nöyrä pitää olla vain
        onnes peittää koita ain.


      • Mitta*
        voi sentään kirjoitti:

        Voi voi tyttö kulta
        kovin sai sun purjees tuulta.
        Lamaa kaikki täällä pelkää
        tuloss' keskel talven selkää.
        Hauskan pito synti lienee.
        Joka kuuseen kurkottaa
        sepäs katajahan kapsahtaa.
        Sanoo vanha viisaus kansan
        sillä vältät pahan ansan.
        Nöyrä pitää olla vain
        onnes peittää koita ain.

        Lamat tulee lamat menee
        elo se on vainen kevee
        rahat riittää
        jos ei mitää
        ostaa haluu
        taikakaluu
        taikka
        anna valuu
        kurkustansa alas.
        Mitäs näitä
        suremaan
        kellään ei oo
        parempaa.
        Pörssit ei mua
        heilauta
        eikä huoli
        tuollainen.
        Jos vain terveyttä
        riittää
        vaikka vähän
        kituisinkin
        näin se kulkee
        päivä päähän
        toinen alkaa
        tietämättäin
        mitä tulee
        vaiko mitään.
        Hyvää toivon
        kaikille mä yötä.
        Ajopuuna
        elämän me ollaan
        vastavirtaan
        kannata ei
        voimat.
        Siksi nauttia
        kai voimme
        vapaudesta
        kuin osaisimme.
        Nöyrä kyllä olen
        vainen
        onneain on
        toisenlainen
        elämä tää
        kuolevainen.
        Riimi tää ei
        kaksinen oo
        antakaa se
        anteeks
        mull on
        sama pää
        kesät talvet.
        :)


    • eikka...

      syksyn tulleen tietää
      jos tuskin ulkona olla sietää
      nytkin tuuli vonkuu
      ja koira kopissaan ronkuu

      otin kossu paukun
      syksyn kunniaksi naukun
      nyt jo päähän rämpii tuo
      menen sänkyyn eukon luo

      • Atolfia

        Eukko ei varmaan kossusta tykkää,
        pois vierestään sinut lykkää.

        Kovin lähelle ei ainakaan päästä,
        kauemmaks`tahtoo sinut tönäistä.

        Selvinpäin on parempi olla,
        vaimokin huolii suosiolla.


      • tulenlieskat
        Atolfia kirjoitti:

        Eukko ei varmaan kossusta tykkää,
        pois vierestään sinut lykkää.

        Kovin lähelle ei ainakaan päästä,
        kauemmaks`tahtoo sinut tönäistä.

        Selvinpäin on parempi olla,
        vaimokin huolii suosiolla.

        Aamu sumuverhon heitti
        sillä maiseman peitti.
        Kosteaa ja koleaa
        aivan,aivan surkeaa.
        On aurinko lomalla
        pitkällä, pitkällä omalla.

        Uitettuna lehtipuut
        seurassaan kaikki muut.
        Kukat värjöttää nuutuneina
        paikallensa puutuneina.
        Rasselina ruohotupsut
        syksyn vihreät hupsut.

        Syyskuun väriloistoa
        sumusade tekee poistoa.
        Värit pakkanen maalaa
        sade vaaleaksi haalaa.
        Kuivua ilma saisi
        maiseman avartaisi.


      • tulenlieskat kirjoitti:

        Aamu sumuverhon heitti
        sillä maiseman peitti.
        Kosteaa ja koleaa
        aivan,aivan surkeaa.
        On aurinko lomalla
        pitkällä, pitkällä omalla.

        Uitettuna lehtipuut
        seurassaan kaikki muut.
        Kukat värjöttää nuutuneina
        paikallensa puutuneina.
        Rasselina ruohotupsut
        syksyn vihreät hupsut.

        Syyskuun väriloistoa
        sumusade tekee poistoa.
        Värit pakkanen maalaa
        sade vaaleaksi haalaa.
        Kuivua ilma saisi
        maiseman avartaisi.

        Sateeksi sumu muuttuu,
        moni siitä varmaan suuttuu.
        Metsään tekis mieli mennä,
        aatoksin nyt sinne lennän.

        Luokse kanttarelli ryppään,
        kuvittelen - nyt mä hyppään.
        Lampaankääpä tuolla loistaa,
        senkin tahdon koriin poistaa.

        Mustatorvisieniäkö on nuo,
        menenpä nyt niiden luo.
        Koriin poimin nekin sienet,
        laitan niistä oivan liemen.

        Haapasientä taitaa olla tuolla,
        karvalaukkujakin melkein suolla.
        Toiseen koriin ne nyt taitan,
        kiehumaan ne sitten laitan.

        Jopa oli hyvä sieniretki,
        kohta mulla hyvä makuhetki.
        Voita pannuun, sipulia ja sienet,
        loraus kermaa,
        maku tämä vienee kielet.

        Ohi meni tämä aatos,
        korit tyhjänä,
        mielen täyttää paatos.
        Aurinko se vielä meille loistaa,
        sieniretken oikeasti voi toistaa.


      • Puskasuleima
        SkillaN kirjoitti:

        Sateeksi sumu muuttuu,
        moni siitä varmaan suuttuu.
        Metsään tekis mieli mennä,
        aatoksin nyt sinne lennän.

        Luokse kanttarelli ryppään,
        kuvittelen - nyt mä hyppään.
        Lampaankääpä tuolla loistaa,
        senkin tahdon koriin poistaa.

        Mustatorvisieniäkö on nuo,
        menenpä nyt niiden luo.
        Koriin poimin nekin sienet,
        laitan niistä oivan liemen.

        Haapasientä taitaa olla tuolla,
        karvalaukkujakin melkein suolla.
        Toiseen koriin ne nyt taitan,
        kiehumaan ne sitten laitan.

        Jopa oli hyvä sieniretki,
        kohta mulla hyvä makuhetki.
        Voita pannuun, sipulia ja sienet,
        loraus kermaa,
        maku tämä vienee kielet.

        Ohi meni tämä aatos,
        korit tyhjänä,
        mielen täyttää paatos.
        Aurinko se vielä meille loistaa,
        sieniretken oikeasti voi toistaa.

        Kummallinen juttu:
        minulla on uusi tuttu.
        Nyt on käynyt näin,
        että päivittäin
        ikkunalaudalla
        istuu harakka.
        Se silmiin mua tuijottaa,
        ja kun vaihdan ikkunaa,
        se tulee senkin taa
        ja taas se tuijottaa.


      • tulenlieskat***
        Puskasuleima kirjoitti:

        Kummallinen juttu:
        minulla on uusi tuttu.
        Nyt on käynyt näin,
        että päivittäin
        ikkunalaudalla
        istuu harakka.
        Se silmiin mua tuijottaa,
        ja kun vaihdan ikkunaa,
        se tulee senkin taa
        ja taas se tuijottaa.

        Harakka ystäväksi sinut katsoi,
        antaisiko namupalan tuo.
        Ikkunaa taas vaihtoi
        hurmaavan katseen luo.
        Se siinä keikistelee
        kun kylmä siiven kylkeä
        sateen kanssa pyyhkeilee.
        Ystävä ei ylpeä
        kai harakka aattelee.
        Sinussa lie luonnon voimaa,
        hyväntuulisuutta roimaa.


      • tulenlieskat*** kirjoitti:

        Harakka ystäväksi sinut katsoi,
        antaisiko namupalan tuo.
        Ikkunaa taas vaihtoi
        hurmaavan katseen luo.
        Se siinä keikistelee
        kun kylmä siiven kylkeä
        sateen kanssa pyyhkeilee.
        Ystävä ei ylpeä
        kai harakka aattelee.
        Sinussa lie luonnon voimaa,
        hyväntuulisuutta roimaa.

        Taivas harmaa.
        Puut alakuloisina seisovat,
        ei lehtikään liikahda.
        Luonto alistuu,
        luopumisen aika on tullut.
        Kohta lehdet putoavat,
        kukat kuolevat.
        Tieto siitä lohduttaa,
        että elämä sykkii,
        Lunnon luopuminen, kuolema,
        luo uutta elämää,
        ravitsee tulevaa,
        siitä ihminenkin voimaa saa.
        Horrokseen painumme,
        kunnes kevääseen heräämme.
        Kohtaamme ystävät luonnossa,
        kukat ja puut tervehtivät,
        uudella loistollaan.
        Mikä ilo onkaan ihmisen
        kohdata,pitkän talven jälkeen
        keväinen luonto
        ja ystävät.
        Kiertokulkua on elämä.


    • Terveiset täältä palmujen alta
      en sanomatta olla malta
      lämmin täällä on kovin olla
      loikoilen ja nautin hietikolla.

      Merivesi kummasti piristää
      se siintää, ettei millään nää
      toista rantaa laisinkaan
      voisko olla sen kauniimpaa.

      Aurinko porottaa täydellä teholla
      Iho on kuin kahvin pavuilla
      Ihana muodon muutos on
      kyllä kesä on verraton.

      Terveiset teille kaikille sinne
      runonurkan kirjoittajille
      täältä palmupuiden maasta
      lämpimästä ja ihanasta.

      • Atolfia

        Monica siellä lekottelee,
        auringossa uinailee.
        Lämpö tuo meillekin kelpaisi,
        kyllä kansa sen vastaanottaisi.

        Tuule nyt tuuli leppeämmin,
        tuo meille syksy lämmin.
        Aja mustat pilvet pois,
        meillä mukavampaa ois.

        Puhalla meille poutapilvet,
        syksyn päivät aurinkoiset.
        Mahdollista metsäretket,
        reippaillessa haihtuu huolet.

        Jos onni suosii kulkijaa,
        voi sieltä löytää puolukkaa.
        Sieniäkin olla saattaa.
        Saalis iloa näin tuotaa.


    • He istuvat hiljaa
      ihan liki toisiaan
      puhumatta sanaakaan.
      Sormet lomaan sormien
      kuin unohtuen
      sivelemään hiljaa käsiselkää
      toinen toisensa.
      Pitkään kestää hiljaisuus
      vain syvä huokaus
      kuin sopineet he siitä ois
      ja toinen toistaan tukien
      he verkalleen
      siitä nousevat ja pois
      tuo kuvan kaunis tunnelma
      noin katoaa,
      vaan huomaathan
      on kaunista,
      kun kaksi vanhusta
      noin toisiansa rakastaa.

      • tulenlieskat***

        Maailmaan tulla tupsahti
        pien ihmis lapsi.
        Mummu ja pappa hupsahti
        nous ilosta harmaahapsi.

        Aika kovin liitää
        vauhtia kun on menossa.
        Kouluun jo kiitää
        selkäreppu kenossa.

        Nyt jo rippilapsi
        huomanneet ei vanhemmat.
        Kummasti ne vuodet rapsi
        on ihmeissään molemmat.

        Nuori, parinsa löysi
        näytille kotiin tuopi.
        Heillä rakkauden köysi
        vanhemmat katseen pitkän luopi.

        Hääkellot kun soi
        yhteisen elämän toi.
        Lapsien kasvaessa,
        elämän jatkuessa,
        elämän iltaan kulkien
        onnen sydämeen sulkien.


      • tulenlieskat*** kirjoitti:

        Maailmaan tulla tupsahti
        pien ihmis lapsi.
        Mummu ja pappa hupsahti
        nous ilosta harmaahapsi.

        Aika kovin liitää
        vauhtia kun on menossa.
        Kouluun jo kiitää
        selkäreppu kenossa.

        Nyt jo rippilapsi
        huomanneet ei vanhemmat.
        Kummasti ne vuodet rapsi
        on ihmeissään molemmat.

        Nuori, parinsa löysi
        näytille kotiin tuopi.
        Heillä rakkauden köysi
        vanhemmat katseen pitkän luopi.

        Hääkellot kun soi
        yhteisen elämän toi.
        Lapsien kasvaessa,
        elämän jatkuessa,
        elämän iltaan kulkien
        onnen sydämeen sulkien.

        Katson lasta lapsenlapsen
        näen pienen kultahapsen
        siinä äidin rintaa vasten
        kuten kuuluu pienten lasten.

        Puhuu meille jokeltaen
        kulkee luokse kontaten
        kunnes aikaan alkelten
        luokse rientää juosten.

        Nyt jo esikoululainen
        tulee luokse kysellen
        piirtää kuvat kukkien
        mummille ne ojentaen.

        Katson kasvuansa miettien
        näin kulkee elo kaikkien
        vanhemmalle, aika vanhuuden
        nuoremmille aika lapsuuden.

        Valtaa toivo nyt sydämen
        kautta kaikkien vuosien
        kunpa tämäkin lapsonen
        eläis suojassa enkelten.


      • Kirveli
        tulenlieskat*** kirjoitti:

        Maailmaan tulla tupsahti
        pien ihmis lapsi.
        Mummu ja pappa hupsahti
        nous ilosta harmaahapsi.

        Aika kovin liitää
        vauhtia kun on menossa.
        Kouluun jo kiitää
        selkäreppu kenossa.

        Nyt jo rippilapsi
        huomanneet ei vanhemmat.
        Kummasti ne vuodet rapsi
        on ihmeissään molemmat.

        Nuori, parinsa löysi
        näytille kotiin tuopi.
        Heillä rakkauden köysi
        vanhemmat katseen pitkän luopi.

        Hääkellot kun soi
        yhteisen elämän toi.
        Lapsien kasvaessa,
        elämän jatkuessa,
        elämän iltaan kulkien
        onnen sydämeen sulkien.

        Vienyt on polkuni monille teille
        on noussut ja viettänyt
        oon vuosia viettänyt
        on aikoja vierinyt
        lie itsekin joskus kierinyt
        vaan iloksi elämä meille
        annettu
        ei liikaa valmiiksi kannettu
        ja ainakin lahjaksi saatu on
        siis nostanpa riemun kattohon
        tätä ei runoksi tunnusta monikaan
        vaan Kirveli pistikin vain omiaan
        ja päälle nauraa hyrähteli
        ja vähän polkkaakin hypähteli.


    • runonen

      Nyt riitti puheet syksystä,
      metsistä ja sienistä.
      Sateista ja pilvistä
      ynnä muista synkistä.

      Ootellut oon ystävääni
      hilpeämielistä köpykkääni,
      hänt ei nyt oo näkynyt
      olen kovin kaivannut.

      Muistelen mä vanhoja
      kun ei ole nyt
      niin lupsakkaita
      antoisia aikoja.

      Runoja osaa hän taikoa
      kertomuksia mainioita
      ihania noita
      janoan mä kuulla
      hyvän tuttavani suulla.

      Nauru kelpais minulle
      ja varmastikin monelle.
      Tule pian takaisin
      ystäväni ihanin.

      • runonen

        On luku mulle mieluista
        en niin osaa kirjoitusta
        kieliä en taida lain
        runoja vain summittain.

        Joku kysyi tuolla
        rakkauden merkitystä
        sitä mietin kauan
        tunsin tuolloin vaikutusta.

        Se tuntui sydän alaan
        on kuin ajatuksin halaan
        omaisiain tietysti
        mutta myöskin kaikkia
        elämäni rakkaita
        ystäviä arvokkaita.

        Näillä palstan saiteilla
        voin kirjoitella ja
        paeta pois arjesta.
        Saan monta ajatusta ma
        ja kokea elon kulkua.


      • kiitos.
        runonen kirjoitti:

        On luku mulle mieluista
        en niin osaa kirjoitusta
        kieliä en taida lain
        runoja vain summittain.

        Joku kysyi tuolla
        rakkauden merkitystä
        sitä mietin kauan
        tunsin tuolloin vaikutusta.

        Se tuntui sydän alaan
        on kuin ajatuksin halaan
        omaisiain tietysti
        mutta myöskin kaikkia
        elämäni rakkaita
        ystäviä arvokkaita.

        Näillä palstan saiteilla
        voin kirjoitella ja
        paeta pois arjesta.
        Saan monta ajatusta ma
        ja kokea elon kulkua.

        Kiitos sulle ystäväin
        mailina mä viestin sain.

        Ei se kaikki kivaa ollut
        en vain tiedä,
        miten tullut
        ongelmat nuo tännekkään.

        Taidan tässä jatkaa näin
        asiat ain menee väärinpäin
        omia aikojaan ne vain.
        Kiitos vielä ystäväin!


      • ystävyydelle
        kiitos. kirjoitti:

        Kiitos sulle ystäväin
        mailina mä viestin sain.

        Ei se kaikki kivaa ollut
        en vain tiedä,
        miten tullut
        ongelmat nuo tännekkään.

        Taidan tässä jatkaa näin
        asiat ain menee väärinpäin
        omia aikojaan ne vain.
        Kiitos vielä ystäväin!

        Hilaisuus valtaa mieleni
        kadotin kai ajatukseni
        runosi luin hiljaa miettien
        tunsin kaipuun taas hiipineen.

        Nää ajat muistan ain
        kun kipinän syömmeen sain
        se ihanasti lämmitti niin
        se vei minut mietteisiin.

        Kaipaan sua ystävänä
        hyvänä sydän käpysenä
        joka innoitti mua eteenpäin
        nyt mä miettimään jäin.

        Elämän varrella joskus käy näin
        eteenpäin matkaa ei näy
        se tunne kaipuun tuo
        ajatuksin hiljaa toisen luo.

        Muistelen sinua ystäväin
        sun pidän mielessäin
        muistoksi kauniiksi suljen
        aarteena pidän, kun kuljen.


    • Tietä löydä jollet
      ota esiin runopollet
      tie tee aivan uusi
      ei siitä paljon vaivaa
      kun tasoittaa ja raivaa
      hiekan siihen lanaa
      hiekan laatuisan, ei lento
      vaan jalan alla pitävän.
      Viereen käytävän
      kivetyksen näyttävän
      vielä väliin kiviin
      tilaa kukka riviin
      penkin vielä tuohon
      vastapäätä toisen
      viereen kedon ruohon.
      Estettä ei puomia
      tie kaikille on avoin
      tämän runon tavoin.

    • Fanni

      Miehä koitan tässä vääntää
      runon oikee kotosen.
      Pyhäilta antaa aikaa
      miettii tätä elon taikaa
      rustaamaa näi runosen.

      Uppeluksis onpi ketju
      Moonikan se aloitettu.
      Emmie tiijä mitä tehhää
      huppeluksis ei oo kettää
      muute vaa ei kaali
      sano mittää, eikä vaari.

      Täst ei mittää juttuu
      aikaa saa, ku ei oo tuttuu.
      Hyvät illat toivottaa
      tahtoo Fanni ja
      olojaasa voivottaa.

      Näi hirveet runnoo
      ei oo enne nähnt kukkaa.
      Ei oo riimii eikä murret
      asiaa ei nimekskää
      ku vaa pittää kirjottaa.

      Paremp nyt on lopettaa
      lyhyee tää höpötys.
      Kone heittää kuuman kieppii
      se ei anna miu yhtää miettii.

      • jjoutava

        murreruno järkevä
        eikä kovin kärkevä
        kärkeäkö suksen, skimpan
        vai kärkevyyttä kielen
        tarkoitusta enempi en mieti
        terä onko auki, vaiko ottava
        sanoja on paljon muistin onkaloissa
        käytetty ei enää siksi ovat poissa


      • Opritar*
        jjoutava kirjoitti:

        murreruno järkevä
        eikä kovin kärkevä
        kärkeäkö suksen, skimpan
        vai kärkevyyttä kielen
        tarkoitusta enempi en mieti
        terä onko auki, vaiko ottava
        sanoja on paljon muistin onkaloissa
        käytetty ei enää siksi ovat poissa

        Joskus sentään vieläkin
        ihanasti uneksin
        uni hyvän mielen toi
        tottakin se olla voi
        olin sinut unohtanut
        en aikoihin ees muistanut
        vaan kuinka ollakaan
        pääsit uneeni tulemaan
        nyt sua pitkin päivää muistan
        murhemielen päältäin puistan
        toit hyvän mielen aikain takaa
        halusin tään ilon jakaa
        ystäville runojen
        uusia taas punoen
        harmaan päivän piristeeksi
        runokielen viritteeksi.


      • Mallamargareetta
        Opritar* kirjoitti:

        Joskus sentään vieläkin
        ihanasti uneksin
        uni hyvän mielen toi
        tottakin se olla voi
        olin sinut unohtanut
        en aikoihin ees muistanut
        vaan kuinka ollakaan
        pääsit uneeni tulemaan
        nyt sua pitkin päivää muistan
        murhemielen päältäin puistan
        toit hyvän mielen aikain takaa
        halusin tään ilon jakaa
        ystäville runojen
        uusia taas punoen
        harmaan päivän piristeeksi
        runokielen viritteeksi.

        Hämähäkin seitti
        silmäni peitti
        pyyhin sen pois
        kuin vain roska ois.

        Seittiin osui valo
        kuin kaunein palo
        aamuauringon kulta
        kuin hehkuvaa tulta.

        Seitti muuttui koruksi
        ja elämys loruksi
        tulin sen kertomaan
        tähän kelpo porukkaan.


      • Vieras mies
        Mallamargareetta kirjoitti:

        Hämähäkin seitti
        silmäni peitti
        pyyhin sen pois
        kuin vain roska ois.

        Seittiin osui valo
        kuin kaunein palo
        aamuauringon kulta
        kuin hehkuvaa tulta.

        Seitti muuttui koruksi
        ja elämys loruksi
        tulin sen kertomaan
        tähän kelpo porukkaan.

        Keksinpä teille uudenlaisen runon. Taitaa olla nykyrunon malliin, mutta tuttu teille kaikille varmaan. Piristänee aamunkin harmaan:

        Punonurkkaillaan vaan
        ruskaa odotellessa
        1.9. syksyn alku
        kasvua elämään
        eron kyynel, hyksyn haikeus.

        Hauskat ajat, no, no
        hellurei!
        Tykkääköhän eukko?

        sumua - sienessä
        harakkako ystäväksi
        luopuminen, uusi elämä. -Tervehdys!
        Kateeksi käy.
        Kaksi vanhusta, elämän polulla
        sukupolvet tieltä tielle
        ystävää odotellessa
        pakoa arjesta
        ystävälle tie
        murrerunoonkin vie
        unessa seitti
        unihiekkaa vieras mies heitti.


      • polkan tahtiin

        Ranttukengät jalassa on Fannin
        oikein hiihtomonot vanhan mallin.
        Miten tuleekin tuo aika pulan
        mieleen noista murteen sulan
        lurituksista ja höpinöistä.

        Kaikkea ei osanne
        runoillenkaan sanailla.
        Arvaamiseks menee moni
        ajatuksen juoni.

        Täällä ollaan odottain
        päivää uutta innostuin
        hyvästejä ei jättää
        pidä kun ei ole meno
        mihkään.

        Uutisia hyviä
        odottaa voi syviä
        ystäviltä netissä
        taikka vaikka meilissä,
        kännyllä tai pelillä
        millä sattuu hyvällä.

        Mutteihän se Fannikaan
        aina pidä monojaan
        joskushan hän jalastaan ne riisuu
        tanssikengät esiin kaivaa
        polkka kun soi, tanssi alkaa.

        Lupaa Fanni oottaa vainen
        hänpä onkin uskollinen
        ujo tyttö sekä kiltti
        noudattanut ohjeita on nainen
        muori varsin oivanlainen.


    • Ei tuo sääntö,
      paikkaansa pitäne
      että suunniteltu matka
      aina alkaa sade säässä.
      Matka ennen eilistä aiottu,
      poutapäiviä nyt on luvattu.
      Koko ilmoisna kesänä
      ei säässä niin hyvässä
      ole käytynä kylässä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      66
      3105
    2. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      26
      2193
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      68
      1759
    4. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      25
      1627
    5. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      16
      1361
    6. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1321
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      6
      1246
    8. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      28
      1200
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1157
    10. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      63
      1057
    Aihe