Mietin, olenko liian herkkä vai onko minulla oikeus loukkaantua/olla pahoillaan seuraavasta asiasta:
Olen huomannut, ettei poikaystäväni enää kehu ulkonäköäni, päinvastoin hän dissaa minua. Seksikin on loppunut lähes täysin. Muuten meillä menee parisuhteessa hyvin, mutta p.ystäväni huomauttelee syömisistäni. Hän tietää, että syön HARVOIN karkkia, suklaata, mutta silloin kun sitä syön niin tulee huomautusta siitä ettei vaan perseeni leviäisi. Koitan naurahtaa ensin vaikka mielessäni ajattelen että voi mikä kusipää. Tiedän, että hän taitaa sitä oikeasti pelätä, että lihoisin. Puolustaudun sillä, etten todellakaan meinaa lihota ja treenaan viikottain. Pidän itsestäni huolta enkä todellakaan ole mikään lihava nytkään! Koen vain, että p.ystäväni ajattelee minun olevani läski tai että ainakin olen lihomassa. Sitten hän sanoo, että se on ihan vitsiä sen sanomiset, että jos perseeni leviää.. ja sanoo että on tyytyväinen kroppaani, mutta minua tuo vain loukkaa. Miksi hän ei voi oikeesti kehua minua? Mielestäni kumppania tulee ihailla. Ja nyt kyseessä ei todellakaan ole läski kroppa vaan treenaava, miesten päät kääntävä sopusuhtainen kroppa! Tulee vaan niin sellainen olo, etten ole poikaystäväni silmissä kaunis ja hyväkroppainen, sellainen seksikäs paketti. Kun seksikin on vähentynyt..
Alkuaikoina hän kehui enemmän, mutta sen olen oppinut ettei hän todellakaan ole sellaista "miestyyppiä" joka kehuisi koko ajan.. eiei. Rakastamme toisiamme, mutta haluaisin vaan niin kokea olevani hänen silmissään se haluttava nainen! Tai ainakin jättäisi nuo sanomiset sikseen.
Olen huomannut, ettei poikaystäväni enää kehu ulkonäköäni, päinvastoin hän dissaa minua. Seksikin on loppunut lähes täysin. Muuten meillä menee parisuhteessa hyvin, mutta p.ystäväni huomauttelee syömisistäni. Hän tietää, että syön HARVOIN karkkia, suklaata, mutta silloin kun sitä syön niin tulee huomautusta siitä ettei vaan perseeni leviäisi. Koitan naurahtaa ensin vaikka mielessäni ajattelen että voi mikä kusipää. Tiedän, että hän taitaa sitä oikeasti pelätä, että lihoisin. Puolustaudun sillä, etten todellakaan meinaa lihota ja treenaan viikottain. Pidän itsestäni huolta enkä todellakaan ole mikään lihava nytkään! Koen vain, että p.ystäväni ajattelee minun olevani läski tai että ainakin olen lihomassa. Sitten hän sanoo, että se on ihan vitsiä sen sanomiset, että jos perseeni leviää.. ja sanoo että on tyytyväinen kroppaani, mutta minua tuo vain loukkaa. Miksi hän ei voi oikeesti kehua minua? Mielestäni kumppania tulee ihailla. Ja nyt kyseessä ei todellakaan ole läski kroppa vaan treenaava, miesten päät kääntävä sopusuhtainen kroppa! Tulee vaan niin sellainen olo, etten ole poikaystäväni silmissä kaunis ja hyväkroppainen, sellainen seksikäs paketti. Kun seksikin on vähentynyt..
Alkuaikoina hän kehui enemmän, mutta sen olen oppinut ettei hän todellakaan ole sellaista "miestyyppiä" joka kehuisi koko ajan.. eiei. Rakastamme toisiamme, mutta haluaisin vaan niin kokea olevani hänen silmissään se haluttava nainen! Tai ainakin jättäisi nuo sanomiset sikseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi
Kannattaisiko sinun vaan sanoa ihan asiallisesti että hänen käytös on loukkavaa. Sen lisäksi sinulla on alkanut tulla negatiivisiä tunteita häntä kohtaan koska hänen antama viesti suullisesti sekä ruummillisesti on heikon puolista ja mollavaa.
Suhteen ituhan on siinä, että siinä opetellaan olemaan ja siedetään välillä toisen huonoja piirteitä niin että niiden kanssa oppii elämään. Kuitenkin joku raja pitää vetää ja siinä vaiheessa jos alkaa tuntua että suksi ukko kuuseen, niin kannattaa alkaa puhumaan asioista.
Uskon että selvität tilanteen ja saat selityksen sille miksi teill ätilanne on nyt niin kuin on. Siihen vaaditaan aikaa ja paneutumista asian tiimoille. Saat olla loukkautunut, mutta muista kuitenkin olla asiallinen ja inhimillinen
Minusta ongelma on enemmän p.ystäväsi, jos sinä teet jo kaikkesi kilojen suhteen. Tai ehkä se sitten on "teidän ongelmanne", jos siitä riippuu niiin paljon. (Viimeistään vanhemmiten valitettavasti ulkonäkö muuttuu, vaikkei kiloja tulisikaan eikä luultavasti parempaan suuntaan.) Te taidatte olla suht nuoria. Hän ei kehu ulkonäköäsi, ehkä siksi, että hän ei halua juksata sinua. Siitä voisit olla tyytyväinen. Jokainen näkee itsekin itsensä peilistä, tarvitaanko siihen niin paljon p.ystävän kehumista.
Menkää terapiaan, laihduta tai kerro, ettet aio kuunella enää hänen "huumoriaan". Siinä joku vaihtoehto. Monilta sujuu laihduttamien, mutta paljon haastavampaa on pysyä tavoitepainossa. Ja se vaatii ennen kaikkea sinun motivaatiotasi ja hienotunteisuutta p.ystävältäsi, ei piikittelyä. Laihduta, jos se on terveytesi kannalta mahdollista ja p.ystäväsi toiveet ovat sinulle tärkeitä tai vaihda p.ystävää, kun riittävästi ottaa päähän moinen vihjailu etkä kelpaa millaisena olet. Tai ehkä p.ystäväsi ei rakasta sinua yhtä paljon kuin sinä häntä, kun täällä tommosia joudut kyselemään, jos joku kilomäärä on hänelle kamalan tärkeä.
-----------------
Turhaa loukkaantua, säästä se todellisempiin tilanteisiin, joita toivottavasti ei tule. Pappi voisi sanoa, että vain Jeesuksella on oikeus loukkaantua. Kristittyjen osa olisi antaa anteeksi 70 x 70 kertaa. Ja sitten mainitsemasi seksi tulisi jättää avioliittoon.
Mua huvittaa nämä kysymykset, että voinko loukkaantua, saanko suuttua jne. koska tunteet on reaktio tilanteeseen. Ei siinä kannata kysyä oliko reaktioon oikeus vai ei. Tapahtuma sai aikaan tunteen ja ainoastaan kannattaisi kysyä miksi ja mitä sen kanssa pitäisi tehdä eikä oliko se oikeutettua.
Eli loukkaannu rauhassa. Miehesi menee liian pitkälle ja loukkaantuminen osoittaa vain sen!
Se on se arki suhteessa katsos. Miksi sun täytyy vähän väliä kuulla olevasi kaunis ja kaikkea muuta? Ei miehet jaksa sitä jatkuvasti toitottaa. Ne kehut jää yleensä sinne suhteen alkuun. Jos suhde menee noin muuten ihan hyvin, niin noi nyt on pieniä murheita.
Kyllä minä jaksan vaimoni kroppaa kehua. Erityisesti silloin, kun hän tuntuu kaipaavan piristystä. Mutta myönnetään, ettei ole siinä mielessä arki kadonnut. Yhdeksän vuoden ja kahden lapsen jälkeen ;-)
Niinkö, tuolla tavoinko miehesi osoittaa rakkautensa. Mietipä vähän!