voisiko kuvitella suurempaa romanssia numeroiden kanssa kuin antamalla niiden hallita luovaa elämäänsä tässä lapsellisessa matematiikan ja kiistanalaisessa historian näkemyksen keitoksessa kaikkein ankarimman musiikillisen lainsäädännön kahlehtiessa musiikillista mielikuvitustaan 12-sävelteoriassa, joskin sitä kuuluu myös monimutkaiseksi matemaattiseksi järjestelmäksi kutsuttavan, joka joillekin on vain yliyksinkertainen.
Okei sanotaan se suoraan: Amatöörimäisyyttä ei oikeastaan ole olemassa ja jos on, se on hyvin suhteellinen käsite joka on riippuvainen kulloinkin muodissa olevista arvostuksista, jotka tulevat ja menevät. Hyvää tai huonoa musiikkia voidaan saada aikaiseksi kertapieraisulla tai pitkällisen pohdinnan jälkeen. Koska amatöörimäisyys on niin suhteellista, se on väistämättä käsitteenä pinnallinen ja siitä tehtävät johtopäätökset ovat myös ohuehkoja.
Luulen vahvasti Schönbergin halunneen itselleen välineen luodakseen aivan tietynlaista musiikkia. Hänellä oli siis esteettinen mielikuva hyvinkin valmiina ennen teknisen välineen keksimistä. Hänellä oli myös klassillisiin muotoihin liittyviä ilmiselviä pakkomielteitä, joiden kanssa elämistä dodekafonia varmaan helpotti, mene tiedä. Ei vähiten Schönberg itse ole syyllistynyt sellaisen vaikutelman antamiseen, että Maailmanhenki olisi valinnut hänet käyttövälineekseen uuden uutukaisen sävellysmentelmän esiintuojana. Minun käsitykseni on, että olivatpa modernin musiikin haasteet tuohon aikaan mitkä hyvänsä, Schönbergillä oli oma varsin henkilökohtainen estetiikkansa, jota kaikki muu sitten palveli.
Eli matematiikkaa voi löytää mistä hyvänsä ja joskus se esimerkiksi musiikin tekoprosessin jossain vaiheessa saattaa olla keskeistäkin, mutta ihmisillä on kuitenkin taiteelliseen luomiseen aina henkilökohtaiset syynsä, joiden kanssa laskuopilla ei ole tekemistä.
Moderni ja tämänhetkinen historiankirjoitus, sanoisinko muodissa oleva käsitys, kuvaa asioita voittopuolisesti harmonisen monimutkaisuuden lisääntymisen kertomuksena. Tällaisessa historiankirjoituksessa Schönberg, jolla oli historiaan ja sen kulkuun liittyviä pakkomielteitä, on ylivertainen keskushahmo. Eikö asioista voisi jo alkaa puhua toisinkin? Varmaan monet jo puhuvat mutta valtavirran linja on aivan selvä. Minua pännii koko Schönbergistä luotu hahmo (osittain hänen itsensä aikaansaannosta). Schönberg oli hyvä säveltäjä, jonka parhaat työt ajoittuvat seitsemään-kahdeksaan vuoteen ennen I maailmansodan syttymistä.
megatherium
01.09.2008 18:50:13 (muokattu 01.09.2008 18:52:53)
Matemaattisesti formuloitu ja konstruoitu 12-sävelteoriaan perustuva musiikki ja vielä vähemmän puhdas sarjallisuus ei voi olla lähtöisin nerokkaasta intuitiosta kuten paljon spontaanimpi tonaalinen musiikki, joka yhtä kaikki perustuu suhteellisen yksinkertaiselle systeemille renessanssin ajan modaalisuuteen ja sen kompleksisuuteen verrattuna läpikuultavassa lineaarisin ehdoin virtaavassa äänikudoksessaan, joka sai 1600-luvulla ankarammin kotrolloidun tukevamman harmonisen hahmon, jota romantiikan esiin marssin myötä kuormitettiin sitten yhä useammilla sävellajivaihdoksilla kunnes Schönbergin tekniskäytännöllisten uudistusten myötä tuli tarkoituksenmukaiseksi kontrolloida musiikillisen informaation virtaa ankarasti säädettyjen musiikillisten lakien puitteissa, koska tonaalisuuden perustana ollut yksinkertaisuus väärtistyi 1900-luvun alkupuolella harmonisten monimielisyyksien ja vapauksien vuoksi, johtaen sitten matemaattisesti formuloituun 12-säveltekniikkaan, joka on tai ainakin kuulostaa vähintään yhtä kylmältä ja matemaattisen tarkalta pitsinnypläykseltä kuin muiden siihen verrattavissa olevien barokkisäveltäjien monotemaattinen ja -rytminen jäykän staattinen baroikkiarkkitehtuuri, jonka fugaalisessa tekniikassa teemat eivät syntyneet useinkaan nerokkaasta intuitiosta vaan niitä sommitellessaan Bach otti huomioon ennnen kaikkea niiden kontrapuntisen käyttökelpoisuuden ankaran akateemista kontrapunktista satsia kirjoittaessaan joka kalpenee taiteellisena saavutuksena sen rinnalla että esim. Schubert ei käyttänyt minkäänlaista erityistä sävellystekniikkaa muutoin kuin kontrapuntiharjoituksia ja fuugia tai niiden muotoon sävellettyjä kuoroteoksia säveltäessään, joita tuskin milloinkaan olen kuullut kaikkia edes radiossa soitettavan.
Vaikka täytyy vielä kerran todeta, että Delius on säveltäjistä N:o 1. viikonlopun aikana myös renessanssinero william Byrdin musiiki loi huomiotaherättävän vastakohdan Bachin abstraktin musiikillisen muotoajattelun kylmyydelle ja etäisyydelle, jolle ekspressiivinen ilmaisu näyttää olleen vieras käsite.
Musiikkikaan ei voi olla siinä mielessä vain musiikkia, että se välittää informaatiota aina sitä mukaa kuin syvälle tunkeutuvan tiedon ja sen teoksen päämäärät vaativat joka tietoa on välittävä. kukaan ei väittäisi nykyään että musiikki on sävelten ja sointien absoiluuttinen maailma.
Okei sanotaan se suoraan: Amatöörimäisyyttä ei oikeastaan ole olemassa ja jos on, se on hyvin suhteellinen käsite joka on riippuvainen kulloinkin muodissa olevista arvostuksista, jotka tulevat ja menevät. Hyvää tai huonoa musiikkia voidaan saada aikaiseksi kertapieraisulla tai pitkällisen pohdinnan jälkeen. Koska amatöörimäisyys on niin suhteellista, se on väistämättä käsitteenä pinnallinen ja siitä tehtävät johtopäätökset ovat myös ohuehkoja.
Luulen vahvasti Schönbergin halunneen itselleen välineen luodakseen aivan tietynlaista musiikkia. Hänellä oli siis esteettinen mielikuva hyvinkin valmiina ennen teknisen välineen keksimistä. Hänellä oli myös klassillisiin muotoihin liittyviä ilmiselviä pakkomielteitä, joiden kanssa elämistä dodekafonia varmaan helpotti, mene tiedä. Ei vähiten Schönberg itse ole syyllistynyt sellaisen vaikutelman antamiseen, että Maailmanhenki olisi valinnut hänet käyttövälineekseen uuden uutukaisen sävellysmentelmän esiintuojana. Minun käsitykseni on, että olivatpa modernin musiikin haasteet tuohon aikaan mitkä hyvänsä, Schönbergillä oli oma varsin henkilökohtainen estetiikkansa, jota kaikki muu sitten palveli.
Eli matematiikkaa voi löytää mistä hyvänsä ja joskus se esimerkiksi musiikin tekoprosessin jossain vaiheessa saattaa olla keskeistäkin, mutta ihmisillä on kuitenkin taiteelliseen luomiseen aina henkilökohtaiset syynsä, joiden kanssa laskuopilla ei ole tekemistä.
Moderni ja tämänhetkinen historiankirjoitus, sanoisinko muodissa oleva käsitys, kuvaa asioita voittopuolisesti harmonisen monimutkaisuuden lisääntymisen kertomuksena. Tällaisessa historiankirjoituksessa Schönberg, jolla oli historiaan ja sen kulkuun liittyviä pakkomielteitä, on ylivertainen keskushahmo. Eikö asioista voisi jo alkaa puhua toisinkin? Varmaan monet jo puhuvat mutta valtavirran linja on aivan selvä. Minua pännii koko Schönbergistä luotu hahmo (osittain hänen itsensä aikaansaannosta). Schönberg oli hyvä säveltäjä, jonka parhaat työt ajoittuvat seitsemään-kahdeksaan vuoteen ennen I maailmansodan syttymistä.
megatherium
01.09.2008 18:50:13 (muokattu 01.09.2008 18:52:53)
Matemaattisesti formuloitu ja konstruoitu 12-sävelteoriaan perustuva musiikki ja vielä vähemmän puhdas sarjallisuus ei voi olla lähtöisin nerokkaasta intuitiosta kuten paljon spontaanimpi tonaalinen musiikki, joka yhtä kaikki perustuu suhteellisen yksinkertaiselle systeemille renessanssin ajan modaalisuuteen ja sen kompleksisuuteen verrattuna läpikuultavassa lineaarisin ehdoin virtaavassa äänikudoksessaan, joka sai 1600-luvulla ankarammin kotrolloidun tukevamman harmonisen hahmon, jota romantiikan esiin marssin myötä kuormitettiin sitten yhä useammilla sävellajivaihdoksilla kunnes Schönbergin tekniskäytännöllisten uudistusten myötä tuli tarkoituksenmukaiseksi kontrolloida musiikillisen informaation virtaa ankarasti säädettyjen musiikillisten lakien puitteissa, koska tonaalisuuden perustana ollut yksinkertaisuus väärtistyi 1900-luvun alkupuolella harmonisten monimielisyyksien ja vapauksien vuoksi, johtaen sitten matemaattisesti formuloituun 12-säveltekniikkaan, joka on tai ainakin kuulostaa vähintään yhtä kylmältä ja matemaattisen tarkalta pitsinnypläykseltä kuin muiden siihen verrattavissa olevien barokkisäveltäjien monotemaattinen ja -rytminen jäykän staattinen baroikkiarkkitehtuuri, jonka fugaalisessa tekniikassa teemat eivät syntyneet useinkaan nerokkaasta intuitiosta vaan niitä sommitellessaan Bach otti huomioon ennnen kaikkea niiden kontrapuntisen käyttökelpoisuuden ankaran akateemista kontrapunktista satsia kirjoittaessaan joka kalpenee taiteellisena saavutuksena sen rinnalla että esim. Schubert ei käyttänyt minkäänlaista erityistä sävellystekniikkaa muutoin kuin kontrapuntiharjoituksia ja fuugia tai niiden muotoon sävellettyjä kuoroteoksia säveltäessään, joita tuskin milloinkaan olen kuullut kaikkia edes radiossa soitettavan.
Vaikka täytyy vielä kerran todeta, että Delius on säveltäjistä N:o 1. viikonlopun aikana myös renessanssinero william Byrdin musiiki loi huomiotaherättävän vastakohdan Bachin abstraktin musiikillisen muotoajattelun kylmyydelle ja etäisyydelle, jolle ekspressiivinen ilmaisu näyttää olleen vieras käsite.
Musiikkikaan ei voi olla siinä mielessä vain musiikkia, että se välittää informaatiota aina sitä mukaa kuin syvälle tunkeutuvan tiedon ja sen teoksen päämäärät vaativat joka tietoa on välittävä. kukaan ei väittäisi nykyään että musiikki on sävelten ja sointien absoiluuttinen maailma.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.