Hei kaikille haluan kertoa oman tarinani ja saada apua tähän pahaan oloon joka minua riipii.
Menetin juuri perheeni ja enne kun olen menettänyt tyttöystävän niin se ei ole koskaan ollut näin sydäntä riipivää. Nyt menetin elämäni naisen ja 3kk lapseni kun naiseni näin päätti.
Tapasimme viime vuoden kesänä suomi24 treffien kautta ja se tuntui molemmilta kuin kohtalolta ja meillä oli intohimoinen ja rakastava suhde keskenämme.
Suhteemme oli hyvin myrskyisä suúntaan jos toiseenkin. Olimme onnellisia ja oli niitä pahojakin aikoja. Naiseni omistaa omalaatuisen menneisyyden ja luokittelee itsensä narsistiseksi persoonalisuus häiriön omaavaksi. Itse sitä en usko vaan sitä mitä se lapsuudessaan on kokenut vanhemmiltaan. Aina kun meillä oli riita niin naiseni pisti välit poikki suutus päissään ja silti aina sain voitettua hänet takaisin itselleni. Jotkut jopa kyselivät miksi ihmeessä olen hänen kanssaan jos hän on niin vaikea.
No sen takia että rakastan häntä. piste .
Suhteemme kesti 13kk ja koin noin 10 kertaa sen että hän laittoi välit poikki kanssani.
Hän tuli raskaaksi kun suhteemme oli 2kk ja se oli vahinko silloin mutta kaunis ja rakas pieni tyttö vauva meille syntyi. Halusin alusta alkaen parantaa suhteemme aina vain paremmaksi ja paremmaksi. Aloitin opiskelemaan psykologiaa jotta ymmärtäisin paremmin ihmis mielen toiminnan ja saisin perheen elämän juuri niin onnelliseksi kuin on mahdollista. Muutuin matkan varrella enemmän ja enemmän kun kehitin itseäni paremmaksi joka elämän osa-alueella, mutta jälkeen päin sain kuulla että naiseni ei tunne enää minua kohtaan mitään koska en ole sama ihminen kuin tavattiin.
Yritin kaikkeni saadakseni perheen onnelliseksi joka saikin kaiken päin mäntyä loppu viimein.
Nyt en tiedä enää saanko naistani voitettua takaisin koska nyt tilanne oli erilainen.
Nyt ihmettelen mitä olisi pitänyt olla että kaikki olisi ollut mahdollisimman onnellisia.
Rakastan heitä kovasti. Sydäntäni riipii.
Mitä minun olisi hyvä tehdä nyt että voin paremmin ja jatkaa elämääni? Mikä helpottaa tuskaani?
Menetin juuri perheeni ja enne kun olen menettänyt tyttöystävän niin se ei ole koskaan ollut näin sydäntä riipivää. Nyt menetin elämäni naisen ja 3kk lapseni kun naiseni näin päätti.
Tapasimme viime vuoden kesänä suomi24 treffien kautta ja se tuntui molemmilta kuin kohtalolta ja meillä oli intohimoinen ja rakastava suhde keskenämme.
Suhteemme oli hyvin myrskyisä suúntaan jos toiseenkin. Olimme onnellisia ja oli niitä pahojakin aikoja. Naiseni omistaa omalaatuisen menneisyyden ja luokittelee itsensä narsistiseksi persoonalisuus häiriön omaavaksi. Itse sitä en usko vaan sitä mitä se lapsuudessaan on kokenut vanhemmiltaan. Aina kun meillä oli riita niin naiseni pisti välit poikki suutus päissään ja silti aina sain voitettua hänet takaisin itselleni. Jotkut jopa kyselivät miksi ihmeessä olen hänen kanssaan jos hän on niin vaikea.
No sen takia että rakastan häntä. piste .
Suhteemme kesti 13kk ja koin noin 10 kertaa sen että hän laittoi välit poikki kanssani.
Hän tuli raskaaksi kun suhteemme oli 2kk ja se oli vahinko silloin mutta kaunis ja rakas pieni tyttö vauva meille syntyi. Halusin alusta alkaen parantaa suhteemme aina vain paremmaksi ja paremmaksi. Aloitin opiskelemaan psykologiaa jotta ymmärtäisin paremmin ihmis mielen toiminnan ja saisin perheen elämän juuri niin onnelliseksi kuin on mahdollista. Muutuin matkan varrella enemmän ja enemmän kun kehitin itseäni paremmaksi joka elämän osa-alueella, mutta jälkeen päin sain kuulla että naiseni ei tunne enää minua kohtaan mitään koska en ole sama ihminen kuin tavattiin.
Yritin kaikkeni saadakseni perheen onnelliseksi joka saikin kaiken päin mäntyä loppu viimein.
Nyt en tiedä enää saanko naistani voitettua takaisin koska nyt tilanne oli erilainen.
Nyt ihmettelen mitä olisi pitänyt olla että kaikki olisi ollut mahdollisimman onnellisia.
Rakastan heitä kovasti. Sydäntäni riipii.
Mitä minun olisi hyvä tehdä nyt että voin paremmin ja jatkaa elämääni? Mikä helpottaa tuskaani?
Vastaukset 4
Vanhimmat
lapsen hyvinvointiin ja rakastamiseen. Onko äiti tarpeeksi tasapainoinen olemaan pienokaisen kanssa, kertomasi perusteella hieman kuulostaa ettei..?!?
En tätä pahalla sano ja toivotan sinulle voimia ja jaksamista..!!
että on oikein hyvä äiti lapselle sillä hänellä on ennestään tyttö lapsi 2v jota hän on kasvattanut erittäin hienosti. Uskon ja luotan että hän kykenee kasvattamaan myös oman lapseni.
**Halusin alusta alkaen parantaa suhteemme aina vain paremmaksi ja paremmaksi. Aloitin opiskelemaan psykologiaa jotta ymmärtäisin paremmin ihmis mielen toiminnan ja saisin perheen elämän juuri niin onnelliseksi kuin on mahdollista. Muutuin matkan varrella enemmän ja enemmän kun kehitin itseäni paremmaksi joka elämän osa-alueella.. **
Mihi aivot jäi?
Kuka vittu alkaa lukemaan jotain psykologiaa, eiks riitä et tajuu mitä toinen haluu jne. Ei tossa ollu mitään järkee. :DD Tuli mieleen joku hullu... sorry
Sinä tosiaan teit kaikkesi. Tuo on rakkautta.
En tiedä mitä hän tunsi, kun saattoi rakkauden tunteen noin vain kadottaa. Ei se varmaan rakkautta ollutkaan.
Mutta parhaiten selviäisi jos puhuisitte asiat halki. Varmistaisit mitä hän sinua kohtaan tuntee. Ei esimerkiksi yritä ottaa välimatkaa omien ongelmiensa takia? Luulee, ettei ansaitse sinua tms.? Ja sinun pitää tehdä selväksi mitä olet tehnyt suhteenne puolesta ja mitä olet valmis tekemään, sekä pitämään huolen että hän ymmärtää kuinka paljon rakastat häntä.
Voin vain sanoa että olen pahoillani puolestasi. Sydämen särkymisestä huolimatta voimia jaksaa löydät kauniista tyttärestäsi.
Onnea matkaan ja voimia!