Olen aivan palasina jälleen kerran. Tuntuu, kuin
mikään asia ei ota ratketakseen. Yrittänyt olen epätoivoisesti löytää uutta kotia itselleni ja koiruudelle, jonka avomies myös kylmän rauhallisesti hylkäsi kolmisen viikkoa sitten. Tänään hän oli yllättäen ulko-oven takana, sattumalta kuulemma; postia hakemassa. Vierailu ei ollut pitkäkestoinen, mutta sen vaikutukset tuntuvat vieläkin, vaikka se tapahtui jo monta tuntia sitten. Romahdin totaalisesti. Olen hakenut asuntoa useammasta kaupungista, myös tästä entisestä yhteisestä. Omat vahvat tunteeni ja reaktioni hänet kohdatessani ovat saaneet minut epäröimään ja pelkäämään mahdollista jäämistäni samaan kaupunkiin. En edes kykene ajattelemaan tilannetta, jossa kohtaisin hänet mahdollisesti jonkun "toisen" seurassa. Minun pitäisi hänen sanojensa mukaan päästää hänestä irti, sillä jatkoaikaa ei meille kuulemma ole luvassa. Jos vain jostain saisin sen tarvittavan voiman ja energian, joka sysäisi minut uusiin ulottuvuuksiin. Missä ne sitten lienevätkän...
mikään asia ei ota ratketakseen. Yrittänyt olen epätoivoisesti löytää uutta kotia itselleni ja koiruudelle, jonka avomies myös kylmän rauhallisesti hylkäsi kolmisen viikkoa sitten. Tänään hän oli yllättäen ulko-oven takana, sattumalta kuulemma; postia hakemassa. Vierailu ei ollut pitkäkestoinen, mutta sen vaikutukset tuntuvat vieläkin, vaikka se tapahtui jo monta tuntia sitten. Romahdin totaalisesti. Olen hakenut asuntoa useammasta kaupungista, myös tästä entisestä yhteisestä. Omat vahvat tunteeni ja reaktioni hänet kohdatessani ovat saaneet minut epäröimään ja pelkäämään mahdollista jäämistäni samaan kaupunkiin. En edes kykene ajattelemaan tilannetta, jossa kohtaisin hänet mahdollisesti jonkun "toisen" seurassa. Minun pitäisi hänen sanojensa mukaan päästää hänestä irti, sillä jatkoaikaa ei meille kuulemma ole luvassa. Jos vain jostain saisin sen tarvittavan voiman ja energian, joka sysäisi minut uusiin ulottuvuuksiin. Missä ne sitten lienevätkän...
Vastaukset 1
Vanhimmat
..vaikka kirjoittaa tänne. Jo pelkästään se, helpottaa hieman...nm. kok.on.
Samat fiilarit on tullut kahlattua läpi jo moneen kertaan, lopulta niiden vaikutus alkaa kylläkin pienenemään.
Pelkosi kaikkea tulevaa kohtaan (jos siipallasi on joku toinen kainalossa) on aivan normaalia. Tunnet itsesi jotain toista huonommaksi, mustasukkaisuus hyppää kehiin, jne. Näitä asioita onkin syytä pohtia ennalta, jotta osaa sitten tarvittaessa käyttäytyä korrektisti. Menettely sopinee muillekin kuin itselleni :=).
Eihän sitä suhteen alkumetreillä eikä edes puolivälissä osaa kuvitellakaan, kuinka totta on biisi "Love Hurts"...jota on veisattu jo maailman tappiin.
Tuo kaipaamsi tarvittava voima on itsesi sisällä. Ja kun aika on kypsä, otat sen automaattisesti käyttöön...niin se vaan menee. On mennyt minullakin, monessa muussakin asiassa.
Joopa joo, enhän toki voi puhua kenenkään muun suhteesta ja eroprosesseista mitään...vain omastani. Kaikki käydään nää ainutlaatuiset veemäiset jutut henkilökohtaisesti. Ja onhan niinkin, ettei kahta samanlaista parisuhdetta ole olemassakaan, kun ei ole kahta täysin samanlaista ihmistäkään. Eli se siitä filosofiasta ja eikun kohti parempaa huomista !
Näillä fiilareilla tänään...huomisesta en taas tiedä mitään! No, sehän on vasta huomenna :=)