Työttömyys kouraisi, matto lähti alta. Ei muuta kuin työvoimatoimistoon töitä etsimään. Kurssia oli tarjolla ja muuta päivähoitoa. Ilmaistöitä tarjottiin jo tuolloin, silloin puhuttiin "työharjoittelusta".
Ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi. Jouduin ynseän ja erittäin vittumaisen virkailijan syyniin. Hän käski tulla silloin ja silloin uudestaan. Töitä oli erittäin vaikeaa löytää. Jouduin menemään hattu kourassa nöyryytettäväksi välttääkseni karenssin. Että otti päähän. Mitään ei työvoimatoimistolla ollut tarjota päivähoito- tai ilmaistyön lisäksi.
Löysin itselleni ansiotyön ja sanoin tädille seuraavassa haastattelussa (vai mikä se nykyään on), että duuni löytyi, voitte poistaa listoilta. Eltaantuneeksi päässyt nainen tarjosi vielä ilmaistöitä. Ilmoitin, että menen mieluummin palkkatyöhön. Nainen sanoi, että "tästä tulee sitten karenssi jos menee pieleen". Eukko oikein tutisi raivosta. Menin töihin ja viihdyin paikassa useita vuosia.
Nykyäänkin menee oikein mukavasti, kiitos kysymästä. Mutta onko meno muuttunut noiden vuosien jälkeen? Onko menty pahempaan vai huonompaan suuntaan? Kertokaa miten teitä on kohdeltu!
Itse arvaan, ettei mikään ole muuttunut. Ainoastaan naudat siellä tiskin takana ovat vaihtuneet uusiksi lehmiksi. Maapallo pyörii radallaan. Arvasinko oikein?
Ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi. Jouduin ynseän ja erittäin vittumaisen virkailijan syyniin. Hän käski tulla silloin ja silloin uudestaan. Töitä oli erittäin vaikeaa löytää. Jouduin menemään hattu kourassa nöyryytettäväksi välttääkseni karenssin. Että otti päähän. Mitään ei työvoimatoimistolla ollut tarjota päivähoito- tai ilmaistyön lisäksi.
Löysin itselleni ansiotyön ja sanoin tädille seuraavassa haastattelussa (vai mikä se nykyään on), että duuni löytyi, voitte poistaa listoilta. Eltaantuneeksi päässyt nainen tarjosi vielä ilmaistöitä. Ilmoitin, että menen mieluummin palkkatyöhön. Nainen sanoi, että "tästä tulee sitten karenssi jos menee pieleen". Eukko oikein tutisi raivosta. Menin töihin ja viihdyin paikassa useita vuosia.
Nykyäänkin menee oikein mukavasti, kiitos kysymästä. Mutta onko meno muuttunut noiden vuosien jälkeen? Onko menty pahempaan vai huonompaan suuntaan? Kertokaa miten teitä on kohdeltu!
Itse arvaan, ettei mikään ole muuttunut. Ainoastaan naudat siellä tiskin takana ovat vaihtuneet uusiksi lehmiksi. Maapallo pyörii radallaan. Arvasinko oikein?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siis työvoimantoimiston nauta suuttui siitä, että olin ITSE löytänyt työpaikkani ilman kaikkivaltiaan työvoimatoimiston virka-apua.
Siellä on kaikki ihan samaa, itse sain potkut 1995 ja siellä olen vieläkin "asiakkaana".
Tosin olen saanut kaksi kertaa omin voimin työpaikan, nyt olen tuollaisen kuluneen mutsin kynsissä.Varmaan koko loppuikäni luulen.
Nyt minun pitää täysin alistua hänen olemattomien suunnitelmien alaisuuteen.
Täysin järkkujä ehdotuksia, hän on pistänyt kolme kertaa hakemaan samaa työpaikkaa, viimeksi sanoin että tuskin ottavat, mutta vastaus oli taas:
-" niin suhdanteet muuttuvat, koskaan ei voi tietää."
Mitkä suhdanteet? Siellä on ihan sama ukko vastassa joka kerta, tunnetaan toisemme henkilökohtaisesti ja voin sanoa ettei meillä synkkaa lainkaan.
Tätä en ole virkailijalle sanonut:
Ukko yritti iskeä minua jo kymmenen vuotta sitten kaljabaarissa ja ehdotteli sitäsun tätä.
Tiiviisti aviossa, kaksi lasta, nyt jo aikuisia.
Muistaa minut joka kerta, teeskentelee ettei muista ja minäkin teen niin, viimekerralla tosin sanoin että -" olen vähän puhki kun olin eilen XX:ssa kaljalla", katson totisena eteeni ja huomaan välähdyksen ukon katseessa.
Kaupungin virkamies.
Olen niin väsynyt koko systeemin ja ylläoleva kertomus vain vahvisi sen mitä itsekkin ajattelen.
Minun ainoa keino on päästä pois tästä on vain muuttaminen kaupunkiin.
Asun niin pienellä paikkakunnalla, että väkisinkin joutuu hakeutumaan aina niihin samoihin paikkoihin, kun muutakaan ei ole tarjolla, nämä paikat ovat niitä työhönosoituspaikkoja, ellei edes hae niin tulee raippaa.
Että ehkä nyt ensi talvena saan taas neljännen kerran tassuttaa sinne ukon luo.
Pitää taas muistella sitä iltaa kauan kauan sitten....jospa ottaisin oikein romanttisen ilmeen?
Eipä tarinasi taida ihan totta olla.
...Eltaantuneeksi päässyt nainen tarjosi vielä ilmaistöitä...
V. 1991 ei ole voitu tarjota ilmaistöitä, koska silloin ilmaistyöt olivat täysin tuntemattomia. Itse asiassa, jos teki edes tyypillisiä talkootöitä (esim. auttoi maalla heinänteossa ja joku ilmiantoi), niin se tiesi työttömyysturvan menetystä.
Ilmaistyöt tulivat kuvioihin mukaan pikkuhiljaa. Ensin työmarkkinatukilain säätämisen myötä joko vuoden 1995 tai 1996 alusta. Aluksi ilmaistyön teettäminen oli hyvin vähäistä, koski lähinnä vain työmarkkinatukeen oikeutettuja nuoria. Pikkuhiljaa alettiin työmarkkinatukiharjoittelua tarjoilemaan vanhemmille työttömillekin.
Varsinaisesti ilmaistyön teettäminen räjähti vuoden 2006 alusta voimaan tulleen orjatyölain myötä.
Työtön alkoi auttelemaan vanhaa äitiään ja anoppiaan päivittäisissä asioissa.
Tiedättehän, kuljetti kaupoissa, pesi ikkunoita, muuten vaan oli seurana.
Ympärillä olevat valveutuneet ystävät, naapurit, ketä lienevätkään, alkoivat epäillä työttömän motiiveja auttamishaluun.
Suomeksi sanoen, tietysti luulivat työttömän rahallisesti hyötyvän,hänen oli pakko vähentää vierailuja koska pelkäsi että joku ihana lähimmäinen ilmoittaa työkkäriin.
Jotenkin sairasta.
Työtön itse kertoi minulle ettei siitä hyötynyt sai joskus kahvipaketin ja päivän ruuan.
Voi kauheeta.
Ajeli pitkin ja poikin mammoja omalla bensalla paikasta toiseen.
Koska auttamisesta ja ystävyydestä on tehty suorastaan rikos?
revittiin matto alta muutamaksi vuodeksi eteenpäin Jolloin oli vain muutamia pätkätöitä ja erinnäisiä pimeitä hommia.Syksyllä -92 jouduin kerran ottamaan vastaan puhelinmyyntihomman provikkapalkalla.Tein kuukauden ja ansiot oli 700 mk.Tästä ilmoitin sitten työvoimastolle että vastaavia en ota vastaan.Yli 3 vuotta sain sitten olla ihan rauhassa eivät edes kursseja minulle tarjonneet vaikka ajoittain olisin toivonutkin niin.
No alkuvuodesta -96 sain sitten sen vakituisen työn ja kansainvälinen ura lähti mukavaan kehitykseen ja vastuu ja posiitiot kasvoivat melko korkealle.
Kunnes viime vuonna sain monen muun ohella potkut.Menin parin viikon kuluttua huhtikuussa työvoimatoimistolle tekemään ilmotuksen.Virkanainen hastateli minua yli puoli tuntia jonka jälkeen hän kaivoi esitteitä ja sanoi että katsotaanpa sitten syksyn ja ensi talven kaikki kurssit valmiiksi.Hämmästyin niin että totesin vain että jos nyt kuitenkin vain keskittyisin siihen työnhakuun ja jos loppuvuodesta en ole saannut töitä niin palataan niihin kursseihin.No pari viikkoa myöhemmin oli jo työpaikka joten näin tällä kertaa.Mutta 90-luvun alussa ei kyllä näitä kursseja minulle tarjottu vaikka olin nuorena kaivannutkin.
...Mutta 90-luvun alussa ei kyllä näitä kursseja minulle tarjottu vaikka olin nuorena kaivannutkin...
Johtuu siitä, että silloin vielä ei näitä humpuukikoulutusyrityksiä ollut. Koulutukset olivat pääasiassa ihan asiallisia kursseja, kuten atk- yms.
Vasta myöhemmin alkoi näitä humpuukikoulutusyrityksiä syntyä kuin sieniä sateella. Itse olin joutumassa yhteen sellaiseen. Kurssin varsinainen tarkoitus oli se, että kurssilaisten piti hakeutua ilmaistyöntekijöiksi. Muu tarjonta kurssilla oli suurelta osin sitä, että kuunneltiin haukkumista sen vuoksi, kun ei oltu hakeuduttu ilmaistyöntekijöiksi, ja sen lisäksi oli askarteluntapaista toimintaa sekä jonkinlaista ryhmäterapiaa, jota harrasti sijainen.
Kurssinpitäjällä oli näitä yrityksiä jo kahdella paikkakunnalla, kolmas oli perusteilla. Paikkakunnat sijaitsivat parin sadan kilometrin päässä toisistaan, mitä väliä sitten varsinainen kurssinpitäjä kulki haukkujaisia pitämässä, muut ajat kurssia piti sijainen.
Minulle työkkäri syyskuussa 1993 tarjosi siivoojan paikkaa erääseen tehtaaseen. Hämmästykseni oli suuri kun olin jo sopinut markkinointipäällikön työpaikasta lokakuulle samalle työnantajalle samaan tehtaaseen. Kerroin virkailijalle, että aloitan samassa tehetaassa markkinointipäällikkönä. Nainen tuhahti, että kaikkea siitä kuulee kun vanhaksi elää. Kaivoin käsilaukusta työsopimuksen ja ojensin sen virkailijalle. Olisittepa nähneet virkailijan naamanilmeet. Näinkin voi joskus käydä.