kun mies tahtoo naimisiin ja lapsia ja minä tahdon miettiä vielä. Minne helkuttiin se minun itsepäisyyteni ja oma tahtoni on kadonnut, mies vie kuin pässiä narussa.
Joo ja en ole mikään alikoulutettu harmaa hiirulainen, siinä kai syy, ettei mies päästä ja pitää kiinni.
Tällä hetkellä vain voimat hävinneet jonnekkin.
Onko jollain toisella samanlaisia tunteita?
Tiedän, että jonkun naama muuttuu punaiseksi kun tulee nyt tälläinen kysymys? Mutta sulle "punaposki" älä vastaa vaan siirry seuraavaan osioon.
Joo ja en ole mikään alikoulutettu harmaa hiirulainen, siinä kai syy, ettei mies päästä ja pitää kiinni.
Tällä hetkellä vain voimat hävinneet jonnekkin.
Onko jollain toisella samanlaisia tunteita?
Tiedän, että jonkun naama muuttuu punaiseksi kun tulee nyt tälläinen kysymys? Mutta sulle "punaposki" älä vastaa vaan siirry seuraavaan osioon.
Vastaukset 12
Vanhimmat
olen samaa pohtinut. Ennen järkähtämätön luonteeni horjuu ja ontuu ja huomaan nyökytteleväni asioille jotka myöhemmin tajuan olevan vastoin ajatuksdiani. Mutta kun mies vie keskustelun niille raiteille joille haluaa ja minäs torvi seuraan perässä. Mutta olen alkanut varomaan, sanon vastaan mutta väsyn, en jaksa koska mies kierrättää asiaa niin kauan etten enää tiedä mistä keskustelu lähti liikkeelle ja usein asian ydin on matkan aikana muuttunut hänen hyväkseen. Välillä ajattelen että kuvittelen vain, mutta totta se on tosin taidan olla turhan kovapäinen vieläkin.
ittekkin lopulta uskomaan että mitä mies ikinä sanookaan, tekeekään, ehdottakaan, se on oikein ja loogista.
Oma tahto on jäänyt matkanvarrelle ja miestä yrittää miellyttää mitä kummallisimmissa asioissa. Hyvä mies, ei kulje baareissa, ole väkivaltainen tai mitään, mutta mihin olen kadootanut itseni?
jotka vastasitte. Nyt sitten huomaan, että on muitakin jotka ajattelevat samoin.
Meillä niin, että jos minä loukkaannun ja sanon jotain hänelle vähän, siis todella vähän, pahasti niin mies heti suuttuu, ei kuuntele yhtään mitä sanon, jankuttaa vaan omiaan. Sen jälkeen ääni muuttuu todella pelottavaksi ja välittömästi sen jälkeen alkaa kysely, että miksi sanot noin tai näin, että hän rakastaa ja sinä et rakasta ja plää plää plää.
Ja senkös aikana minä alan perumaan puheitani jotka tosin huomaankin lausuneeni tunnekuohussa mutta aina peli päättyy MINUN anteeksipyyntöön.
Niin ja kaikki, tarkoitan todella kaikki asiat katsotaan hänen näkökulmastaan.
Senkin olen huomannut, että jos mies jossain asiassa myöntyy minun tahtooni, eli sanoo että ok niin seuraavassa hetkessä sitä ok:ta ei enää olekaan, toisinsanoen sitä myöntymistä ei enää ole.
Sitä olen ihmetellyt, muttei ole voimia kiistellä enää vaan taas tehdään kuin mies haluaa.
Please, kertokaa millaisia juttuja teidän kohdalla vielä tulee mieleen.
Kaikenlaistahan tapahtuu ja useasti ei tule mieleen.
Minun mieheni on vielä todella varakas, ehkä sekin tekee sen, että helpommin tottelen. Tai en tiedä.
suhteeni alkoi noin. Pikkuhiljaa kadotin tahtoni, kadotin itseni. Vasta 3v myöhemmin havahduin, lähes kuolleena, miehen fyysisesti ja henkisesti kiduttamana! Joka päivä kiitän,että olen elossa ja elämä hymyilee!
Haluatteko loppuelämän elää noin? Oletteko muka onnellisia? Jos tuohon tyydytte, turha valittaa, jokainen tekee oman valintansa. Minä valitsin onnellisuuden ja nyt, 5v myöhemmin olen sekä onnellinen että rakastunut ihanaan, itseään ja minua kunniottavaan mieheen.
esimerkkejä on vaik kuin. Esim. kerran kysyin huvikseen kuin monta seksi kumppania miehellä on ollut siis different partners..kaeri sano ettei muista. Suraavana päivänä alotti pareille kitjottaa jotain ihme tilastoo ja sanoi että viisi vakavasti otettavaa. Koska olen aika tarkka takerruin sanaan vakavasti otettavaa ja koitinkysyä mites ne ei vakavasti otettavat. Ei siihen tullu koskaan vastausta. Toinen asia oli kun heitin kerran "sex and singel life" ku jotain pelleiltiin. Mies tokasi" you are not singel yet" YET kysyin. Johon mies alko selvittää ett yet tarkottaa mennyttä. Paskat sanon minä , sitä nimenomaista sanaa oltiin käytetty niin paljon että kyllä ties mitä se tarkottaa. Aina se selittää ja vaikka sanon etten ole tyhmä niin ei anna periks.mietin tosissani onko täs järkee...
Ei. Jos miehesi ei kunnioita sinun mielipiteitäsi ja näkemyksiäsi nyt, tuskin hän niitä kunnioittaa myöhemminkään. Sinun on itse määriteltävä omat rajasi ja pidettävä niistä kiinni. Suhteen alussa usein käydään näitä pienimuotoisia kahinoita siitä, miten pitkälle kumpikin osapuoli voi toisen reviiriä talloa. Jos haluat pitää kiinni omasta henkisestä tilastasi, nyt olisi aika nousta barrikadille. Myöhemmin voit tosiaan havaita olevasi se mätä kukko.
Jos mies ei kuuntele perustelujasi, älä perustele. Sano ei. Kunnioita itseäsi, niin sinua kunnioittavat muutkin.
Tee se, mitä itse tahdot, eli mieti vielä.
Jos suostut vastoin tahtoasi, kadut sitä loppuikäsi ja inhoat itseäsi ja miestä sen takia.
Ihmisellä on oikeus valita vaikka orjuus, mutta hänen on saatava valita se itse, omasta tahdostaan, niin ettei hänen tarvitse myöhemmin syyttää siitä ketään muuta.
Nyt sinulla on ehkä viimeinen mahdollisuutesi harkita itse asiaa ja tehdä itsenäinen päätös. Hyödynnä mahdollisuutesi.
Tuollaisiin ihmisiin olen törmännyt myös omassa suvussani ja työelämässä. Oma veljenikin on sellainen jankuttaja, että tämä lapsenakin sai jankutettua vanhemmiltamme tahtonsa läpi.
Et saa antaa kenenkään jyrätä päällesi, sinun "kyllä" ja "ei" ovat ihan yhtä arvokkaita päätöksiä kuin kenen tahansa muunkin! Pari hyvää harjoitusta siltä välitä on "ei vielä", "tarvitsen aikaa", "sori, en ole yhtä spontaani kuin sinä!". Myös meillä mies osaa puhua ja olla erittäin looginen, minä en voi kuin kuunnella suu auki, että mites tässä nyt taas näin kävi! Silloin on paras olla sanomatta mitään ratkaisevaa, vaan sanottava, että en nyt tänä iltana sano juuta enkä jaata vaan mietin asiaa. Minä tosin saa pienellä krokotiilin kyyneleellä sitten viime tingassa oman tahtoni läpi, että tasoissa ollaan ;-)
Joka puolella maailmaa pitkät kihlaukset on kunnioitettava tapa. Siitä voit sinäkin pitää kiinni miettimisaikana. Älä ainakaan anna miehen uhkailla, että se on joko tai ei. Jos hän ei odota sinua ja kypsymistä asioihin, niin hän haluaa enemmän vaimoa ja lasta kuin nimenomaan sinua.
Aikani kapinoin ja itseäni yritin kunnioittaa. Kunnioitus meni itseeni ja itsetunto siinä sivussa. Paskaa kestin, ja annoin talloa päälleni, uskoin, luotin ja annnoin anteeksi, nyt en jaksa enää..
Antaa mennä. Minun ei tarvi enää kestää. Yritystä oli. MIes ei ikinä muutu, ei kunnioita ei arvosta mitään mitä hänen puolestaan olen tehnyt..Oman edun tavoittelija, kamala mies..Tajusin vaan liian myöhään.
Nää on tosi ikäviä kohtaloita, joita kerrotte. Paitsi etteivät ne ole kohtaloita! Paskoja kokemuksia voi myös välttää tekemällä elämässään oikeita ratkaisuita ja olemalla antamatta tunnemyrskyjen ja unikuvien voittaa järjen äänen, kun on päätöksiä tekemässä. Siksi onkin hyvä, että ihmisille kerrotaan näistä karikkoreiteistä. Osaa ehkä sitten joku vaaravyöhykkeessä oleva valita väylänsä paremmin.
Mutta itse pääpointtiini: Tärkeää olisi nyt, jos te rohkeat ja kokemusten viisastuttamat osaisitte kertoa jotakin siitä, miten noita hutimiehiä voi välttää. Minkälaisia varoitusmerkkejä kannattaa tarkkailla ja mitä kannattaa tehdä, jos niitä alkaa havaita jne. Useimmathan syöksyvät perse edellä petäjään joka tapauksessa, mutta on siellä joukossa aina joku fiksumpi, joka näin pelastuu turhan kovilta kokemuksilta.
juuri vastaavan tilanteen läpikäyneenä: mies on kyllä kaikinpuolin mukava ja ihana mutta näin heti punaista kun alkoi ehdottelemaan naimisiinmenoa 3 kk seurustelun jälkeen!!tein välittömästi selväksi oman kantani-silläkin uhalla että häipyy elämästäni; siinäpähän koetellaan, onko oleskeluluvan takia vain kanssani! Hän hermostui ja alkoi sitten ovelasti johdattelemaan keskustelua "kauniisti". Keskeytin heti ja sanoin , että ei kannata, tässä asiassa ei kantani muutu. En ole niin idiootti että menisin naimisiin muutaman kk:n päästä, en vaikka tilanteesi olisi mikä tahansa. rakkaudella ei siinä ole sijaa, koska keinoja löytyy muitakin(hänellä ainakin) Lopulta sanoin että okei, hae sitten itsellesi joku ääliö joka siihen suostuu, mutta tämä loppuu tähän!!!! Luulin että homma kaatuu siihen, mutta siinäpä tuo vielä näköjään roikkuu...
- Harjoittele peilin edessa itsellesi tyhja katse.
- Opettele pitamaan pistaasipahkinoista ja syo niita jatkuvasti.
- Opettele ajattemaan vain tata paivaa; Allah pitaa huolta huomisesta.
- Pida valjia vaatteita ja siirry vahitellen kaapuun.
- Tee niin paljon lapsia kuin Allah suo.
Nain sinusta tulee hyva muslimin vaimo.