Kun tällä palstalla jutut ovat tätä nykyä enimmäkseen aika negatiivisia, niin ajattelin pistää muutaman puolen sinkkuudessa, jotka ainakin omalla kohdallani koen positiivisina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö yksinolo välillä masentaisi, mutta on sinkkuudessa sentään jotain hyvääkin - tai toisinpäin ilmaistuna parisuhteessa niitä lieveilmiöitä. Eli tässä muutama pointti alkajaisiksi, listaa voi tarvittaessa jatkaa:
1. Henkilölle, jolle erilaiset sukujuhlat, kavereiden häät, polttarit tai muut illanistujaiset eivät ole välttämättä se maailman mukavin ajanviettotapa sinkkuus on ihan hyvä juttu, koska keskimäärin ko. tilaisuuksien lukumäärä ainakin puolittuu. Kyllä tuollaisissa juhlissa tulee silloin tällöin käytyä ja hengissä niistä on selvitty, mutta en voi sanoa niistä aidosti nauttivani. Erityisesti jos sen kumppanin ystäväpiiri on laaja, niin sinkku säästyy huomattavalta määrältä juhlia, joissa et todennäköisesti tunne ketään ja yrität väkinäisesti ottaa osaa keskusteluihin, jotka eivät todennäköisesti sinua paljoakaan kiinnosta.
2. Rahankäyttö. Usein olen kuullut sanottavan, että yksin asuvalle kaikki on kalliimpaa (esim. asuminen, matkustelu), mutta rohkenen olla tästä taloudellisesta puolesta hieman eri mieltä. Sinkku voi rahankäytöllään maksimoida omaa hyötyään ilman turhia kompromisseja. Monet asiat elämässä hankitaan siksi, että pärjätään suhteessa viiteryhmään - tarvitaan iso omakotitalo ja uusi auto, koska muillakin on. Kun ei ole niitä puolituttupariskuntia, joille omaisuutta tarvisi esitellä, niin se asunto voi olla vähän pienempi ja auto käytännöllinen. Ainakin omalla kohdallani asunnossani käyvät vain minulle läheiset ihmiset, joille minulla ei ole mitään tarvetta esittää taloudellista menestymistä. Rahankäyttö kääntyy vielä enemmän sinkun eduksi kun otetaan huomioon, että parisuhde johtaa usein myös lasten hankintaan pidemmällä aikavälillä. Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan ensimmäinen lapsi maksaa keskimäärin noin 50 000€. Seuraavat 15 vuotta kierretäänkin lomilla sitten Puuhamaata ja muita lapsia kiinnostavia lomakohteita. En usko, että sopisi kaltaiselleni seikkailijaluonteelle.
No voi olla, että se todellinen onni löytyy kuitenkin siitä rakkaudesta ja lapsista - tätä ei ole tässä tarkoitus kiistää. Mutta ainakin omalla kohdallani nämä sinkkuuden positiiviset puolet vaikuttavat sen verran voimakkaasti, että en tiedä josko osaisin parisuhteessa edes elää.
1. Henkilölle, jolle erilaiset sukujuhlat, kavereiden häät, polttarit tai muut illanistujaiset eivät ole välttämättä se maailman mukavin ajanviettotapa sinkkuus on ihan hyvä juttu, koska keskimäärin ko. tilaisuuksien lukumäärä ainakin puolittuu. Kyllä tuollaisissa juhlissa tulee silloin tällöin käytyä ja hengissä niistä on selvitty, mutta en voi sanoa niistä aidosti nauttivani. Erityisesti jos sen kumppanin ystäväpiiri on laaja, niin sinkku säästyy huomattavalta määrältä juhlia, joissa et todennäköisesti tunne ketään ja yrität väkinäisesti ottaa osaa keskusteluihin, jotka eivät todennäköisesti sinua paljoakaan kiinnosta.
2. Rahankäyttö. Usein olen kuullut sanottavan, että yksin asuvalle kaikki on kalliimpaa (esim. asuminen, matkustelu), mutta rohkenen olla tästä taloudellisesta puolesta hieman eri mieltä. Sinkku voi rahankäytöllään maksimoida omaa hyötyään ilman turhia kompromisseja. Monet asiat elämässä hankitaan siksi, että pärjätään suhteessa viiteryhmään - tarvitaan iso omakotitalo ja uusi auto, koska muillakin on. Kun ei ole niitä puolituttupariskuntia, joille omaisuutta tarvisi esitellä, niin se asunto voi olla vähän pienempi ja auto käytännöllinen. Ainakin omalla kohdallani asunnossani käyvät vain minulle läheiset ihmiset, joille minulla ei ole mitään tarvetta esittää taloudellista menestymistä. Rahankäyttö kääntyy vielä enemmän sinkun eduksi kun otetaan huomioon, että parisuhde johtaa usein myös lasten hankintaan pidemmällä aikavälillä. Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan ensimmäinen lapsi maksaa keskimäärin noin 50 000€. Seuraavat 15 vuotta kierretäänkin lomilla sitten Puuhamaata ja muita lapsia kiinnostavia lomakohteita. En usko, että sopisi kaltaiselleni seikkailijaluonteelle.
No voi olla, että se todellinen onni löytyy kuitenkin siitä rakkaudesta ja lapsista - tätä ei ole tässä tarkoitus kiistää. Mutta ainakin omalla kohdallani nämä sinkkuuden positiiviset puolet vaikuttavat sen verran voimakkaasti, että en tiedä josko osaisin parisuhteessa edes elää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä inhoan kaikkia sukujuhlia yli kaiken enkä itse ole järjestänyt mitään juhlia sen jälkeen kun oli pakko kestää vanhempieni minulle järjestämät yo-juhlat.
Yksin asuminen on suhteellisesti kalliimpaa kuin kaksin asuminen, mutta haluan päättää itse rahankäytöstäni. Elän pääasiassa voileivillä ja silloin tällöin ulkona syömällä, kalustukseni on minimalistinen, vaatteita ostan koska on pakko, ja kaiken jäljelle jäävän käytän matkailuun.
Ja kolmanneksi hyväksi puoleksi voisi mainita vuorokausirytmin: kukaan ei närkästy siitä, etten halua mennä nukkumaan iltakymmeneltä eikä siitä, etten viikonloppuna herää ennen aamukymmentä ellei ole pakko.
jos niihin ei kutsu sukulaisia...
pahimpia ovat ne joissa joutuisi jonkun naisen sukulaisten tentattavaksi. En tiedä kehtaisinko esittää mykkää tai laittaa salaa nauhuria nauhoittamaan naisten juoruiluja ja sitten yhteisessä pöydässä toistamaan nauhuria juoruista kaikkien kuullen kuten omien sukulaisten kanssa.
MUUT JUHLAT
Mitä muihin juhliin tulee, niin polttarit ovat olleet parhaita bileitä. Harmi, että ne usein ovat loppu kaikelle muulle bilettämiselle juhlakalun osalta. Häihin en sitten ole mennytkään, koska ne ovat enemmän tyttöjen juttu. Tosin ei minulla mitään illanistujaisia vastaan ole, jos siellä on muutakin kuin pariskuntakeskusteluja, erityisesti vauvajutut... Pidän tosin huomattavasti enemmän pelkän poikaporukan bileistä, koska ei tarvitse varoa ollenkaan sanomisiaan. Pahimmillaan poikkeavat mielipiteet illan emännän kanssa tarkoittavat sitten, ettei tarvitse (sinkkuna) tulla heti uudestaan.
Kuka vain voi periaatteessa tulla kylään milloin vain ilman suuria ennakkosopimuksia. Tosin kaverit ovat pariutuneet, niin harvoin kukaan tulee, ehkä kerran kuussa tms., ellei pistä bileitä pystyyn.
AUTO
Auto on järjetön hankinta lähtökohtaisesti, kerran olen vuokrannut auton päiväksi ja pakettiauton kahdesti 3 tunniksi huonekaluliikkeestä 10 vuoden aikana. Ongelmallisinta parisuhteessa näyttää olevan kaiken vapaa-ajan kohdentaminen naiseen eli mitään kavereiden kanssa tehtyjä viikonloppureissuja ulkomaille ei ole juurikaan tullut tehtyä, kun nämä kaverit ovat muuttaneet naisen kanssa yhteen...
RAHANKÄYTTÖ
En kyllä tiedä muuttuisiko rahankäyttöni juurikaan yhteenmuuttamisen seurauksena. Minulla on jo lähes kaikkea (valitettavasti luxus-luokan marmorinen porekylpyamme puuttuu, se on vielä hankintalistalla; sitten ei puutu oikeastaan yhtään mitään, mitä oikeasti kaipaisin).
En ole nainen, mutta vaatteita minulla on runsaasti. Voin hyvin kuvitella ( ja olen kuullutkin nalkutusta), että miehet eivät hirveästi innostu kolmen sadan euron kenkien ostamisesta. Nyt ei tule kukaan minulle sanomaan mitään, kun tulen alennusmyynnistä 8 parin housujen, 6 paidan ja 5 shortsien kanssa. Tai että käyn vaikka Tescossa ostamassa ruokaa Lontoossa jonain viikonloppuna ja tuon ne Suomeen (kyllä tämä on totta, halpalentoyhtiöillä toki). Nainen ei välttämättä ko. kulutustottumuksesta pitäisi, jos hänellä ei olisi rahaa lähteä mukaan.
Tällä hetkellä tavaraa lojuu vähän missä sattuu, kun en ole löytänyt miellyttäviä vaatekaappeja eli väliaikainen (nyt kylläkin 18 kk kestänyt) kaaos voisi kypsyttää jotakin. Myös minua, jos tavarat menisivät sekaisin tai joku uudelleenorganisoisi niiden paikkaa niin, etten löytäisi enää niitä. Äiti tekee joskus käynnin ja sitten saa etsiä tuntikausia jotain purkinaukaisijaa tms., koska sille on löytynyt tosi hyvä paikka, mistä sen löytää.
OMA VUOROKAUSIRYTMI
Ylivoimaisesti paras hyöty on Ms. DW:n mainitsema oma vuorokausirytmi ilman mitään yhteisiä suunnitelmia. Tuo on suurin syy, miksi suhtaudun erityisesti yhteenmuuttamiseen naisen kanssa hyvin varovaisesti. Se vie kaiken joustavuuden ajankäytön suhteen ja merkitsee minulle samaa kuin avioliitto. En tiedä miten voisin nipistää jostain aikaa toiselle, kun nytkin tuntuu niin tiukalta kaikkien harrastusten kanssa. Aikaa tosin on vähän enemmän kuin ennen jolloin kaverit eivät seurustelleet ja oli aikaa tehdä yhdessä jotain. Lisäksi kaikesta voi päättää itse ilman kompromisseja (olen tosi huono noissa) mm. silitän ison kasan kerralla ennemmin kuin pienissä erissä. Lisäksi minusta on todella kiva käydä viikonloppuisin ravintoloissa (ei juomassa vaan tanssimassa) ja jos naisella ei olisi samaa harrastusta, niin todennäköisesti hän ei pitäisi harrastuksestani (jos tapaat jonkun naisen siellä tms. syndrooma).
Tähän kuuluu olennaisena osana joustavuus eli voi lähteä äkkilähdöllä jonnekin täysin vapaasti ja muutenkin reagoida nopeasti kaikenlaisiin mahdollisuuksiin harrastusten osalta. Lisäksi televisiokanavan voi valita (jos on yksi 40 tuuman televisio ja yksi 20 tuumainen, niin siitä isosta tulisi kuitenkin kina) ja vapaa-ajankäytön.
HYÖTY KULUJEN JAKAMISESTA OLEMATON
Minusta rahaa ei kulu olennaisesti enempää muuten kuin asumisen osalta, vaikka se onkin suuri tekijä. Ruuassa ei hirveästi kyllä säästä, ainoastaan ajassa, joka menee ruokaa tehdessä eli kaksi yhden hinnalla. Ruuan saa vapaasti valita (tosin omat kokkaukset ovat sen verran tasokkaita, että tuosta tuskin tulisi riitaa kuka päättää ruuasta). Tosin useassa tapauksessa aika moni nainen joutuu sitten tekemään nuo työt joka tapauksessa eli naisille parisuhteesta on paljon vähemmän taloudellista hyötyä kuin miehille, joiden elämänlaatu kasvaa oleellisesti parisuhteesta. Esimerkkinä käytän tuttua teekkarisoluesimerkkiä; pölyinen lattia, jääkaapissa kaljaa, lihapiirakoita, riisipiirakoita ja eltaantunut margariini. Rikkailla teekkareilla kossu pakastimessa. Tuollaista se oikeasti on 90%:sti, jos ette ole noissa soluissa käyneet. Kun nainen lähtee, taantuu teekkaripoika luonnolliseen alkutilaansa. Äiti kun ei ole monelle mitään kotona opettanut... Nainen muuttaa käytännössä standardin samaksi kuin mitä se oli kotona.
Matkustamisessa ei hirveästi säästä joitakin poikkeuskohteita lukuunottamatta. Matkustettaessa yleensä sitten menettää sen joustavuuden matkakohteen valinnan suhteen ja ajoituksen suhteen erityisesti jos molemmat ovat kokopäivätyössä ja voi ottaa vain tarkkana aikana loman.
Esittämisestä sen verran, että on säälittävää, jos pitää esittää tutuille rikkaampaa kuin mitä on. Se raha, jota sinulla ei ole orjuuttaa ja se joka sinulla on vapauttaa. Tosin aika paljon jeesustelua minulta, koska katson jo omistavani lähes kaiken tarvittavan. Mutta ainahan sitä voi vaatia lisää.
JOIDENKIN NAISTEN YLITSEVUOTAVA LÄHEISYYDEN TARVE
Muiden pariutumista silmäillessäni joillain naisilla on todella paha läheisriippuvuustarve eli poikakaverin mukana kuljetaan joka paikkaan. Tulisin ko. asiasta hulluksi. Nyt voi mennä milloin vain minne vain mm. viikonloppureissut kaverin luo toiseen kaupunkiin; jotkut ovat vielä mustasukkaisia noista reissuista, joihin eivät pääse mukaan. Pahin on solidaarinen kärsimys; itse en alistuisi siihen, mutta jotkut ovat jättäneet ravintolaillan väliin, jos tyttöystävällä ei ole ollut rahaa lähteä, niin sitten ei voi itsekään lähteä.
LAPSET
Lapsi sitoo paljon resursseja (esim. lähes kuukausittaiset reissut ulkomaille katkeaisivat) ja määrää osittain vapaa-ajan käytön. Kaikki ex-tempore katkeaisi tuohon kahdeksaksitoista vuodeksi.
OPTIMAALINEN RATKAISU
Optimaalisin tilanne olisikin seurustelu omissa asunnoissa jollain yhden kuution oma tavara tilalla kummankin luona. Lisäksi hyvin itsenäinen uranainen lukuisilla harrastuksilla olisi loistava vaihtoehto, pahin olisi "elän vain miehelleni"-ihminen (etelä-Eurooppalainen ns. naisellinen nainen... siksi suomalaiset naiset ovat ylivertaisia).
Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, voin lähettää tämän postin 02.00. keskellä viikkoa sängyn vierestä valot kirkkaana päällä ilman kommenttia "sammuta valot".
Hei,
pelastit päiväni, kun olen miettinyt itsekin parisuhteen hyviä ja huonoja puolia. Tosin siihen se sitten jääkin, sillä sinkkukauteni ovat olleet aivan karmaisevia kokemuksia parisuhteiden välissä, joten minulta on turha tulla mitään positiivista kommenttia niiltä ajoilta hakemaan. Olen ehkä sellainen parisuhdetyyppi, mutta nyt kerroit minulle totuuden jota vaalin tästä asti: ainakin tällä hetkellä olen kuvaamassasi optimaalisessa tilanteessa! Loistavaa.
Olen yksityisyrittäjä, nuori nainen reilusti alle 30.v jolla on rautainen tahto pärjätä tässä elämässä. Tienaan omat rahani, maksan omat maksuni, kehitän osaamistani jatkuvilla koulutuksilla ja ennen kaikkea asun eri asunnossa poikaystäväni kanssa - vielä tällä hetkellä. Yhdessä ollaan oltu reilu vuosi.
Matkustelu on aina kuulunut osaan arkea, siis tuolaiset kuvaamasi Lontoon tescoon shoppaamaan ruuat- keikat ovat minusta ainakin ihan normaalia - en sano että yleistä tai viikottaista, mutta kuitenkin aivan normaalin toiminnan rajoissa olevaa toimintaa.
Olen luonteeltani sellainen, että rakastan parisuhteen tuomaa turvaa, läheisyyttä, kumppanuutta, ja tottakai sitä fyysistä kosketusta ja säännöllistä seksiä ;) Sellaista en parhaimpina sinkkuaikoinanikaan ole kyllä kokenut, enkä mitään mikä sen olisi voinut korvata.
Koska matkustelu on minulle enemmän arkirutiini, eikä niinkään kauhean järjestelyn takana oleva ongelma, uskon että jonain päivänä perheen perustettuni (toivottavasti, kädet ristiin ja katse ylöspäin!) matkustelen samalla lailla kuin nytkin, sillä haluan että lapseni kokee samanlaisen lapsuuden kuin minäkin, maailmalla. Toivon niiiin paljon että voin siirtää lapselleni avaran maailmankatsomuksen ja kokemuksen, hiukan näkökulmaa siihen miltä tämä maailma oikeasti näyttää. Haluan että perheeni on cosmopolitan :)
Itse olen matkustellut jo kiintiöni aika täyteen, seikkaillut, työskennellyt, vaellellut ja biletellyt pitkin maailman metropoleja joten turha vouhottaminen toisen menoista ei kuulu suunnitelmiini. Uskon olevani ihan hyvä tyttöystävä, sillä seison selkä suorassa hyvällä itsetunnolla turhia vouhkaamatta.
Miksi aina sanotaan että lapsi on 18 vuoden vastuu? Että ex-tempore matkat loppuva 18-vuodeksi? Oikeesti! Eihän kukaan voi ajatella noin enää nykypäivänä :)
Mikään noista pointeista ei ole omalla kohdalla ainakaan pätevä, sukujuhlia ei ole juuri kummaltakaan puolelta, autoa ei ole ja asumme kohtuukokoisessa vuokrakämpässä. Lapsentekoonkaan ei kumpikaan ole osoittanut mielenkiintoa, päinvastoin.
Mut vaatiihan tämä järjestelyjäkin, esim. lomien yhteensovittaminen ei aina käy helposti. Yksi hyvä puoli sinkkuudessa on se, että ei tarvinnut sopia tai suunnitella mistään, pystyi makoilemaan vaikka viikon paskaisessa kämpässä puhumatta kenellekään. Ajatukset tosin lähtivät kiertämään aika outoja polkuja, joka oli välillä hauskakin juttu, mutta ei välttämättä kovin tervettä pitkällä aikavälillä.
että tuskin osaisin edes elää parisuhteessa enää, mutta kyllä se suru vaan kytee tuolla takaraivossa vähän väliä kun ei ole sitä tyttöystävää (eikä varmaan tulekaan tätä menoa).
Missähän järjestettäisiin jotain "kehitä itsesi henkisesti naisten kanssa toimeentulevaksi & näin saat tyttöystävän"-kursseja...