Kysynpä täältä kun täällä keskustellaan paljon suhteista, että miksi mies pettää avio/avovaimoaan? Nimenomaan nyt on kyse miehen pettämisestä. Olen lukenut jostain, että kun parisuhde on kunnossa ja kaikki toimii, niin silloin on voimia ajatella itseään ja lähteä sille tielle. Mutta itse naisena olen sitä mieltä, että jos mies lähtee pettämään, niin silloin ei asiat ole kotona hyvin ja asiat ei toimi. Miksi ottaa tietoisesti riski kiinnijäämisestä, jos kaikki on todellakin hyvin? Miksi pettää puolisoa jos ei ole vara mitään riskeerata?
Miksi mies pettää?
Utelias kaksonen
252990
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ai, että oikeasti miehet haluavatkin rikkoa avioliittonsa ja siksi pettävät?
Ensinnäkin - miehet ei paljon ajattele, varsinkin jos on viinaa päässä ja pillua tarjolla. Suoraan sanottuna, se kiinnijääminen ei tule edes mieleen.
Naiset yrittää jatkuvasti laittaa liikaa painoarvoa seksille. Seksi on seksiä.
Kun laaki on lentänyt, tulee kiirus kotiin.
Näin on näreet, seksi on seksiä. Älkää kuvitelko sen olevan jotain ihmeellistä rakkautta mitä se ei ole. Itse haluan laueta vieraaseen, se on vain niin kiihottavaa. Mitään sen enempää sen naisen kanssa halua. Miksi tämä on niin vaikea ymmärtää. Mies haluaa siittää aina kun näkee kiihottavan vartalon tai no.. yleensä näkee naisen (kunhan ei ihan spurgu ole), USKOKAA JO!
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200809028202065_ul.shtml
Eikä kuitenkaan kukaan suunnittele jäävänsä kiinni. Se on sama kuin heikkoihin jäihin hukkuneet. Jokainen joka on heikoille jäille lähtenyt on vielä uskonut sen kestävän. Ei kukaan tietoisesti heikoille jäillekään huku.
Nyt voivat kaikki kärähtäneet miehet laittaa pettämisen geenivirheen syyksi..en mä voi mitään, kun mulla on se geenivirhe:)
En mää, mutta mun geenit :)
On mullakin sellaset geenit, että olen keskimääräistä alttiimpi saamaan diabeteksen, sydänvaivoja ja syövän. Siksi yritän noudattaa terveitä elämäntapoja, että geeniperimäni ei pääsisi toteuttamaan itseään.
Salaseksi on kuin naisille suklaa ennen kuukautisia. Siihen vain tulee niin mieletön himo, sitä on pakko saada. Se on niin eriaista kuin avioseksi, vaikka avioseksikin olisi hyvää ja kaikki kotona hyvin.
Aika ajoin tämä aihe nostaa päätään. Hyvä niin. Sillä kuten todellisessa elämässä yleensä, ei ole yhtä selittävää tekijää asialle.
Minä puolestani olen sitä mieltä, että kyllä se lähtee korvien välistä. Se voi olla todella reagointi parihteessa olevaan ongelmaan, mutta se voi myös olla miehen ihan oma ongelma. Jotkut miehet kun ovat oppineet ratkaisemaan ongelmia seksin avulla.
Fyysisellä mielihyvällä (sukuelinten koskettelu, masturbointi, yhdyntä) yritetään parantaa omaa olotilaa - petymystä, suuttumusta, pelkoja, ahdistusta, pitkästyneisyyttä jne. Se voi olla myös opittu roolimalli. Tämän miehet oppivat jo varhaislapsuudessa. Siksi miesten asenne seksiin on arkipäiväisempi ja latteampi. Moni mies lähinnä masturboi naisen avulla, ennen kuin oppii kokemaan sen kahden ihmisen välisenä voimakkaana siteenä ja kiintymystä luovana asiana.
Oma lukunsa on asennevammaiset (nämä geeni uskovaiset, machot ....) ja addiktit, joka luetaan mieliala häiriöisiin.
Näistä geeniuskovaisista hiukan. He ovat uskossaan kapea-alaisia. He unohtavat että geenit ovat vain yksi osa MONISTA (suosittelen sisältälukutaidon parantamista !) tekijöistä, jotka ihmiset käyttätymiseen vaikuttavat. Ihminen on poikkeuksellinen eläin oppimiskykynsä ansiosta. Ne jotka vierittävät vastuun geeneille, sanovat samalla: En ole älykäs, sillä en kykene oppimaan. Siksi en voi mitään geenieni vaikutuksille. En siis myöskään ole vastuussa tekojeni seurauksista. Minulla on myös oikeus tehdä väärin toisia ihmisiä kohtaan, koska geenini ovat määräneet niin.
Meillä ihmisillä on joskus suuruus harhoja omasta nohevuudesta ja "älykkyydestä", - olen niin taitava etten jää kiinni ja vastapuoli niin tyhmä ettei huomaa...
Tavallaan me aikuisetkin näemmä uskomme satuihin, eli on olemassa salattu maailma, jota kukaan muu ei tiedä. Karvas pettymys onkin, että sellaista ei olekkaan, vaan salat tulee julki.
Toiset vaan tykkää riskeistä. Jos häviää, ei se mitään, vaikka kirpasee. Aika parantaa haavat! Heille suhde naiseen on yleinen, kukaan naisista ei ole niin erityistä, etteikö häntä voisi korvata jollakulla toisella.
Jos kiinnostaa lisää lukemista löytyy:
http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/351285?ihmissuhteet-ymmarra_miesta-suloeno
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/
Kirjoituksesi on sisältää paljon viisaita ajatuksia. On ihan ilmeistä, ettei mikään yksittäinen syy tee ihmisestä pettävää yksilöä. Olet oikeassa siinä, että jokaisen eläimen ja eliön, myös ihmisen kehitykseen vaikuttaa sekä genotyyppi (=geeniperimä) ja fenotyyppi (=ulkoiset tekijät). Siksi esimerkiksi olisi turhaa puhua, että kloonaamalla saataisiin aikaan vaikka uusi Hitler. Se ei tulisi onnistumaan, henkilön genotyyppi voisi olla sama, muttei fenotyyppi, koska hän kasvaisi täysin erilaisesten ympäristötekijöiden vaikutuksessa.
Kuitenkin pelkistät geenit ja niiden vaikutuksen kirjoituksellasi. Moni tutkijakin sortuu samaan asiaan. Ilmeisesti on helpompi yksinkertaistaa - välillä liikaakin, kuten sinä nyt teit - koska ei ymmärrä lainkaan genetiikkaa. Siinä olet täysin oikeassa, että käyttäytyminen on täysin opittua toimintaa (siis myös pettäminen), mutta oppimiseen vaikuttavat geenit. Geenit vaikuttavat tarpeisiin ja vietteihin enemmän kuin arvaammekaan. Esimerkiksi hiivapalaa pienempi kengurunpoikanen syntyy täysin keskosena, kuitenkin se tietää heti synnyttyään, että hänen kuuluu matkustaa yli metrin pituinen matka synnytysteistä emon etupussiin nisälle, missä se kehittyy valmiiksi seuraavaien kuukausien aikana. Väärä suunnanvalinta tai tippuminen johtaisi sikiön varmaan kuolemaan. Sitäkin niinkuin monia eläinten käsittämättömiä toimia ohjaavat voimakas vietti, joka siis täytyy olla geeneihin kirjoitettuna, koska se on jo täysin keskenkehittyneellä yksilöllä. Aiheeseen liittyviä esimerkkejä ovat luonto-ohjelmat ja -kirjallisuus täynnä
Siksi uskon itse enemmän siihen, että todellisuudessa käyttäytymiseen vaikuttaa ainakin yhtäpaljon genotyyppi kuin fenotyyppi. Eli viettimme ovat sisäämme rakennettuja, aivan kuin hiusten väri tai silmien väri. Hiukset voi värjätä ja väittää olevansa blondi vaikka on brunetti. Ikävä kyllä oma väri tulee aikanaan esiin. Samoin käy, kun voimakkaan seksuaalisen vietin omaava henkilö päättää alkaa uskolliseksi kiltiksi perheen isäksi/äidiksi...ei seepra raidoistaan pääse. Aikansa itseään voi pettää ja olla toisten mieliksi jotain muuta kuin itse todellisuudessa on.
No tuo Iltasanoman artikkeli. Hymn....se oli mielenkiintoinen sinällään. Minulle tutkijana ei riittänyt se referaatti vaan etsin sen alkuperäisen tieteellisen julkaisun ja tutustuin siihen. Tutkimushan on tehty arvostetussa ja luotettavasa ruotsalaisessa karolinskan instituutissa. En edes olisi vaivautunut lukemaan mokomaa, jos se olisi tehty vaikka jossa botsianalaisessa tutkimuslaitoksessa. Muistan kun nuorena yliopistossa professori puhui vasopressiinistä, siis hormonista joka tämän ruotsalaistutkimuksen mukaan on parisuhdeongelmien yksi taustatekijä, ettei sitä oikein vielä tunneta, mutta se liittyy ainakin solujen nestetasapainon säätelyyn. Itse olen tutkinut juuri sexhormoneja, joten siinä mielessä aihe on erittäinkin kiinnostava. Hormoni (tai siis sen reseptori, jonka välityksellä hormonivaikutus välittyy), jolla en olisi uskonut olevan mitään vaikutusta seksuaaliseen käyttäytymiseen, näyttäisi tutkimuksen valossa niin tekevän. Muokkaako vaste testosteroonireseptoria, vaikuttaako se aktiivisen testosteroonin määrään veressä säätelemällä verenosmoottistatasapainoa? Todella mielenkiintoinen. Tämäkin vain taas osoittaa, ettemme todellakaan ymmärrä geeniemme toimintaa. Ja on kapealaista väittää, etteivät geenit vaikuta toimintaamme.
Joskus tulevaisuudessa, ehkä 100 vuoden kuluttua jokaisella on henkilötodistus, jossa näkyy geenikartta. Sitten onkin helpompi valita kumppanikseen yksilö, jonka genotyyppi miellyttää. Ja voi valita kumppanin, jolla ei ole sellaisia geenejä, joiden on osoitettu vaikuttavan uskollisuuskäyttäytymiseen. Sitä ennen meidän on vaan pärjättävä ihmistuntemuksella ja pettymyksillä ja onnistumisen elämyksillä.
Tietenkin olisihan se aivan loogista. Hormoni joka vaikuttaa veren tilavuuteen säätelemällä sen plasman määrää: kun veri väkevöityy vasopressiinin vaikutuksesta, niin siinä olevat sama esim. aktiivinen testosterooni löytää helpommin oman reseptorinsa, ollessaan pienemmässä tilavuudessa, jolloin testosteroonivaste on voimakkaampi kuin samalla testosteroonimäärällä suuremmassa plasmatilavuudessa....muttei se silti aina ole ihan niin simppeliä, kuin äkkisistään näyttää.
tunnustan että yksinkertaistin, sillä en nyt odottanut asiantuntijan lukevan näitä.
En kiellä etteikö geenit vaikuta, toki ja tottakai. Väittämäni geeniuskonto tarkoittaa, että näitä tutkimuksia yleistetään ja tehdään arkiuskomuksia, jotka eivät pidä paikkaansa. Pahinta on kun sillä perustellaan omaa huonoa käytöstä.
VAisto teoria on tuttu etologian puolelta, jota nuorena vähän opiskelin. Ongelmallista vain on eroittaa milloin joku on ihmisellä vaistopohjaista ja milloin opittua. Tiede kehittyy ja nyt alkaa jo jotain hahmottua.
Se että onko ihminen geneettisesti sellainen ettei kykene sitoutumaan, on hankalaa selvittää arjessa. Siihen tarvitaan aika tarkka seloteko ja testit että näin voidaan väittää - totta puhut siis.
Käytäntöön mennäkseni, jos itse kokee olevansa kyvytön sitoutumaan, niin silloin ei kannata sitoutua. Ainakaan epärehellisin keinoin! Miksi ei voi sanoa sitä suoraan sille, joka on sinuun rakastunut? Silloin ei synny ikävää tilannetta...
Eikö muuten testosteronit vaikuta myös naisen seksuaaliseen käyttäytymiseen?
Niin, en oikein viitsinyt kirjoittaa enää asiantuntija, koska nyt menemme alueelle, jossa en todellakaan voi väittää olevani asiantuntija.
Mutta, mutu-tuntumalla: Olisikin optimaalista, jos ihminen toimisi niinkuin esität: ei sitoudu, jos tuntee, ettei siihen kykene. Sehän olisi hienoa! Ihminen on vaan niin hölmö, että ihastuu ja rakastuu. Silloin sitä haluaa tehdä toisen mieliksi. Mietipä vain, niin sinä kuin minäkin haluamme olla rakkaallemme mieleisiä. Ja silloin ihmismieli tekee kepposen helposti, luulee pystyvänsä johonkin, mihin ei pystykään. Toisaalta on myös mahdollista, että ympäristön paineen vuoksi ihminen onnistuu kieltämään pitkänkin ajan itsessään olevan voimakkaan seksuaalisen vietin ja sitoutua "tietämättään" voimakkaasta seksuaalisesta vietistään. Taas edessä on ongelmia ajan saatossa. Moni oppii tuntemaan itsensä vasta keski-iällä. Eihän ole lainkaan ihme, että ihminen toteaa keski-iässä muttuneensa täysin toisenlaiseksi kuin oli nuorena aikuisena. Siispä käytännön elämä ei kuitenkaan ole oikeastaan sen yksinkertaisempaa kuin geenien vaikutuksenkaan ymmärtäminen. Kaikki vaikuttaa aina käyttäytymiseen, ympäristö painostaa ja jokaisen halu olla hyvä ja hyväksytty ihminen. Jos ympäristö muuttuisikin uskottomuudelle/kevytkenkäisyydelle/häntäheikkiydelle suotuisammaksi, ehkä helpommin kieltäytyisi "väärästä sitoutumisesta". Jos ihmistä ei haukuttaisi ja halveksittaisi täällä(kin) niin kovin, ehkä useampi uskaltaisi olla paremmin oma itsensä.
Ja sitten taas omaan alaani, kyllä niin naisilla kuin miehilläkin vaikuttavat pääpiirteittäin samat hormonit. Naisilla pitoisuudet poikkeavat miehistä ja pitoisuuksien lisäksi hormonimuodot vaihtelevat iän ja kuukautiskierron mukaan. Miehillä vain ikä vaikuttaa pitoisuuksiin. Tietysti sairaudet vaikuttavat molemmilla.
Kirjoitat asiaa. Ihminen ei tunne itseään kovin hyvin ennenkuin vähän kypsempänä.
No, meillä ihmisillä on ihanteita, joita kohti yritämme pyrkiä. Mielestäni sitoutumattomuus on samalla kyvyttömyyttä rakastaa. Rakastumisen pidän erillään, sillä se on ilmiönä kirjava. On eri syitä jolloin kokee "rakastuvansa" ja tähän tilaan vaikuttaa hormoonit enemmän kuin ilkeää tunnustaa.
Se millä tavalla tulkitsemme eri viettien paineet, eli tunteet ja tuntemukset, riippuu myös arvoista joita meillä on. Eli mihin kohteeseen me puramme "panohalumme". Itsetyydytys on yksi, sublimaatio toinen, yhdyntä kolmas eri muotoineen jne.
Kuten varmaan tiedät, seksi toimii kuin huume aivoissamme. Ensin riittää vähäkin (etenkin rakastuneena) stimulaatio, mutta sitten pitää tulla aina vähänä jotain lisää, että saavuttaa saman tunteen. Voi seurata jopa riippuvuus ja sen tuomat ongelmat. Aina vain rajumpaa, erikoisempaa jne. Lopulta ihmisuhteet kärsii. Eikä kysymys ole enää "vietistä".
Mainitset, että jos ympäristö muuttuisi pettämiselle suotuisaksi, niin vääriä sitoutumisia ei olisi niin paljoa. Mietihän uusiksi.
Jos lupaat ystävällesi että et puhu hänen asioistaan kenelläkkään etkä koske hänen vaimoonsa, tietäen ettet pidä lupaustasi. Väheksyt häntä selän takana (se nyt on vähän tyhmä kun uskoi sinua), sitten viettelet hänen vaimonsa. Kun jäät kiinni, niin arveletko että ystäväsi ottaisi asian suvaitsevaisesti ja ymmärtäen vastaan? Väheksytkö ja mitätöitkö ystäväsi loukaantumista ja suuttumista, "sehän on ihan pikku juttu, älä viitsi"? Jatkuisiko teidän ystävyytenne ja luottamuksenne yhtä vahvana kuin ennenkin? Sillä tästähän pettämisessä on kyse, valehtelusta, salailusta ja manipuoloinnista.
Minun puolestani niin miehillä kuin naisilla saa olla vaikka haaremeita, kunhan kaikki ovat saaneet tietoisesti ja rehelliseti sitoutua suhteeseen. Se on ydin! On lukuisia avioliittoja, joissa mies pitää sivuhteita ja vaimo on tietoinen tästä. Silloin nainen on tehnyt valinnan itse jäämällä suhteeseen.
Kuten kirjoitin, uskottomuutta suvaitaan niissä maissa paremmin, joissa avioero (katolilaisuus esim.) on mahdoton. Paradoksi. Koska suomessa meillä on valinnan vapaus, on meillä myös vastuu teoistamme ja valinnoistamme. Ei kukaan kiellä olemasta oma itsensä, ellet käyttäydy tuhoavasti. Mitenkä valehteleminen, manipuloiminen ja pettäminen toisi meille lisää hyvää oloa ja onnellisuutta?
Onko seksi todella kuin huume, että tarvitaan aina lisää ja lisää, uusia ja uusia ulottuvuuksia? Miten sitten pitkässä onnellisessa parisuhteessa molemmat osapuolet voivat olla keskenään oikein tyytyväisiä myös seksiinsä? Tuskin, monikaan pari vuosien saatossa lähtee kimppakivaan tai kokeilee kovin eksoottisia paikkoja/asentoja yms...Luulen, että heidän seksi on ollut alusta saakka aikatavalla samanlaista, ehkä jotain pientä säätöä on voinut kuivoihin tulla, mutta perusjutut samat. Ja kun suhde toimii kaikin puolin hyvin, toimii seksikin. Eli en usko, että sitä uutta siihen seksiin aina pitää saada, kenenkään.
No, luuletko, että voisin vietellä ystäväni vaimon , jos hän on onnellinen omassa parisuhteessaan? Luuletko todella? Kyllä vieteltävät henkilöt ovat väärin perustein sitoutuneet. Tietoisesti tai tietämättään väärin perustein. Kyllä uskottomuus lähtee aina siitä ihmisestä, joka siihen ryhtyy, hän on väärässä parisuhteessa tai teeskentelee onnellista. Jos on onnellinen ja ehdottomasti uskollista lajia, olen 100% varma ettei mikään mies tai nainen saa sellaista pettämään, ei millään poppakonstilla tai rahalla tai lupauksilla paremmasta. Ja jos taas henkilö on parisuhteessa jossa vuoroin-vieraissa-järjestelmä toimi, niin sehän ei ole uskottomuutta. Se on rehellisyyttä kumppaniaan kohtaan. Ja se rehellisyys puuttuu monessa parisuhteessa ja juuri siksi, ettei kumppani hyväksy toista omana itsenään vaan rakastaa omaa ihannettaan ja vaatii kumppaniaan vastaamaan tätä ihannetta. Jos seksiä ja rakastelua ei sidottaisi niin tiukasti yleisesti vain tyypilliseen parisuhteeseen, niin kyllä moni uskaltaisi varmasti jo parisuhdetta solmiessa sanoa, että haluan suhteestamme vapaan parisuhteen, jossa vuoroin-vieraissa-järjestelmä on hyväksytty. Mutta harva näiden arvojen yhteiskunnassa uskaltaa itsensä leimata "huoraksi" tai "häntäheikiksi". Puhumattakaan, jos tosiaan hyväksyy vasta kypsempänä itsessään ne piirteet ja kumppani ei sitä tee. Aika harva voi asian kumppanilleen kertoa, eikö totta? Olen sitä mieltä, että asennemuutos tältä osin oikeasti auttaisi ne oikeasti sydämestään uskolliset ihmiset löytämään toisensa ja se poistaisi paljon täysin turhaa uskottomuutta ympärillämme.
nykyajan uudesta addiktiosta eli seksiriippuvuudesta? Siihen pätee sama sääntö kuin alkoholiin. Eli voi olla absolutisti, kohtuukäyttäjä, runsaasti käyttävä tai alkoholisti.
En luule sinun tekevän, vaan kiepautin asetelmat ylösalaisin vertauskuvallisesti.
Avoin avioliitto tuli suomeen 70 luvulla. Moni sitä on kokeillut ja moni sellaisessa elää nykyäänkin. Lienee vaan vähentynyt. Samoin huomaisin että asenteet seksiin ovat tiukentuneet eikä suinkaan väljentyneet sitten 70 luvun. Olen vähän hämmästynyt, sillä odotin juuri päinvastaista.
Huoran tai häntäheikin maine haittaa ehkä pienillä paikkakunnilla. Itse olen tavannut näitä leimaamisia vain erittäin räikeissä tapauksissa sekä ahdasmielisissä uskonnollissa piireissä ja ns. kriminaalien maailmassa.
Meillä on hiukan vääristynyt kuva parisuhteesta, jossa motto on "koskaan et muuttua saa". Ei anneta tilaa toisen kehittymiselle ja uudistumiselle - ei hyvässä eikä pahassa. Hyvä parisuhde joustaa, oma minuus ei ole uhattuna vaikka toisesta kehittyy jotain muuta kuin odotti. Ikävä kyllä ainoa tie hyvään suhteesen on kuitenkin rehellisyys. Kun ei uskalleta puhua, niin sitten lähetään tälle selkään puukottamisen tielle, josta harvoin hvyää seuraa. Eli heiteään lapsi pesuveden mukana pois.
"nykyajan uudesta addiktiosta eli seksi riippuvuudesta?" Ehkäpä historiankirjoihinkin olisi hyvä joskus uppoutua. Suomenkielessä sana addiktio on uusi, mutta siihenpä se uutuus loppuukin. Kun edelleen olen täysin vakuuttunut siitä, että genotyyppi määrää käyttäytymistämme ainakin puolet siitä minkä fenotyyppi tekee, niin ilmiö on ilmanmuuta ikiaikainen. Meitä on ollut ja tulee aina olemaan ihmisiä, joilla ovat suuremmat seksuaaliset tarpeet ja ihmisiä, joilla ovat pienemmät seksuaaliset tarpeet. Nyt tälläkin addiktio sanalla "leimataan" aktiivisemmat yksilöt "seksijuopoiksi", sama linja jatkuu. Jos et käyttäydy kuten gaussinkäyrän keskikohta edellyttäisi, olet pihtari tai "seksijuoppo". Pihtaria ei tarvitse hoitaa, eihän se ketään kiusaa, eläkööt omissa nurkissaan. Nämä juopot pitäisi kaikki saada hoitoon, kun käyttäytyvät "epänormaalisti". Eihän pihtarin perimän leviäminenkään ole samanlainen ongelma kuin "seksijopon", sillä luonnossa (minkä osia mekin olemme) aina aktiivisimmat yksilöt saavat eniten jälkeläisiä ja siten sen tyyppinen geeniperimä monistuu jälkeläisissä.
Ympäristön paine on lienet se tekijä, miksi avoimenliiton yleisyys on kertomasi mukaan hiipunut. Muutokset tapahtuvat aina hitaasti ja uuden asian edessä monesti otetaan askeleita taaksepäin välillä. Silti edelleen uskon, että kun aikaa kuluu ja tietty geneettinen perimä monistuu, monistuu, monistuu...niin, olemme valmiit hyväksymään myös seksuaalisesti aktiivisemman kumppanin kuin itse ja löytämään parisuhteessa onnellisen tasapainon. Ja itselleen sopivan kumppanin löytämisessä joskus tulevaisuudessa auttanee myös henkilökortti, jossa on henkilön geenikartta.
Ihminen on iso nisäkäs. Mies käyttäytyy ison nisäkkään tavoin. "Sivistyksemme ja kulttuurimme" ei sitä pystykoskaan peittämään kokonaan. Isot nisäkäsurokset keräävät ympärilleen lauman, useita naaraita, joiden kanssa lisääntyä. Ainoa poikkeus on ihminen ja niissäkin vain tietyt uskonnot.
Luontoemo on antanut miehelle tehtäväksi levittää siemeniään. Mies haluaisi lauman, haaremin, monta naista. Naiselle luontoemo on antanut tehtäväksi sitoutumisen jälkikasvuun. Mies haluaa naista, nainen haluaa lapsia - ikiliikkuja, joka vie geenikapulaa sukupolvasta toiseen eteenpäin.
Pettäminen on vain ihmisen keksimä ongelma. Miehen kuuluukin metsästää naista, etsia uusia edullisia geenikombinaatioita.
Nainen kuvittelee, että mies on kuin nainen, että miehen unelmat ovat samoja kuin naisen. Eivät ole. Mies kalistelee sarviaan, mittelee typerillä kilpailuilla ja koristelee itsensä menestyksellä vain saadakseen naista. Mitä menestyneempi mies, sen todennäköisemmin rinnakkaissuhteita. Vain hissukat tyytyvät yhteen. Sellaisenko geenit sinä haluat lapsellesi?
Mitkään tasa-arvo argumentit eivät muuta luontoemon lakeja, yksikään 60-luvun hengen vasemmistonainen ei pysty muuttamaan tätä asiaa.
Yksi nainen ei vain riitä!
Tosin olen sitä mieltä, että menestys on huono mittari. Tai sitten se täytyy ajatella laajemmin kuin esimerkiski ammatillisena tai taloudellisena menestyksenä. On aivan yhtä todennäköistä, että työtön matalapalkkainen duunari pettää kuin toimitusjohtaja. Mutta jos on pidetty ihminen, ystäviä paljon ja sosiaalinen, niin ammattitaustasta ja omaisuuden määrästä riippumatta mies ei aika suurella todennäköisyydellä tyydy vain yhteen naiseen.
Ihan oikeasti yhdessäkin on ihan tarpeeksi tekemistä. On sitäpaitsi aika upeeta kun joku oikeasti rakastaa ja saan olla siinä rakastettuna.
En voisi ottaa vastaan sitä jos tietäisin satuttavani naistani. Miehelle on luotu myös taito tuntea ja joillekin miehille ymmärrys että valintoja täällä tehdään monessa muussakin asiassa kuin seksissä.
Jaa, että iso nisäkäs... Kuinkahan isosta lähdetään liikeelle - kissoista? Koirista? Tiikereistä? Orangeista? Norsuista?
Mitenkä muuten selität ne kulttuurit, joissa naisella on useampi mies? Joko yhtäaikaa tai peräkkäin?
Samoin selitä se, miksi naiset eivät tahdo enää tehdä niitä lapsia, jos se joku geenipakko. Miksi syntyvyys vähenee elintason noustessa? Miksi me naiset nautimme nyt seksistä huomattavasti enemmän kun ei ole enää raskauden pelkoa?
Tästä ei taida olla tutkimustietoa, mutta arvellaan - onko näillä siemenlingoilla lopulta sitä jälkikasvua enemmän kuin sitoutmiskyvykkäillä miehillä? Minä epäilen. Kenekä naisen kannattaa synnyttää lapsia ja hoitaa niitä sitten yksin koska hänet hylätään. Nyt naiset saavat valita lastensa isän, ei tule niin paljon vahinkolapsia tehtyä näille siemenlingoille.
Tämän päivän "menestyminen" tarvitsee kovaa ja kylmää luonnetta. Nyt psykopaattiset luonteenpiirteet ovat eduksi kovassa kilpailussa. On kyettävä käyttämään ihmisiä hyväkseen ja tallottava niitä jalkoihinsa. En usko että se on mitenkään edullista edes lajillisessa mielessä tulevaisuudessa. Joten en halunnut lapsillenikaan sellaisia "geenejä" enkä kasvattanut sellaiseen arvomaailmaan.
Kummalista että niin moni mies unelmoi samaa kuin minäkin - rakastetuksi tulemisesta, rehellisestä ja avoimesta suhteesta. Harva haluaa saada jatkuvasti vaihtuvia ja epärehellisä kumppaneita....
LESBOKSI!
miksikäs muuten?
ihan tota samaa. Miksi pitää pettää ihmistä jonka kanssa kuitenkin haluaa elää ja olla. Sitten ollaan kyllä itekmässä kun toinen meinaa lähteä. Se on myös ihmeellistä että miksi nämä ns. kakkoset roikkuu näissä salasuhteissa ja vielä sortuvat kiusaamaan tätä ns. ykköstä. Pettäjähän se valehtelee kummallekin.
äiti lapsilleni, enkä halua luopua perheestäni, vaikka meillä ei vaimoni kanssa ole ollut enää nuorimman lapsen alkuunpanon jälkeen mitään yhteistä vuoteessa. Ei pelkästään seksin puute ajanut minua etsimään uutta suhdetta, vaan paremminkin läheisyyden ja hellyyden puute. Yli 10 vuotta yritin aina välillä puhua, mutta vaimon mielestä ei suhteessamme ollut mitään vikaa, hän viihtyi omien sanojensa mukaan vallan mainiosti.
Minulla on nyt ollut yli 2 vuotta rakkaus/keskustelu/seksisuhde, ilman sitä en jaksaisi kotona suorittaa, suorittaa ja suorittaa...
teorioita. Yksi on sellainen, että on olemassa ryhmä miehiä, jotka eivät vain pysty sitoutumaan. He alkavat jo vuoden päästä naimisiin menosta liukumaan ja eriytymään liitosta. Kun tulee suhteen ulkopuolisia mielenkiintoja. Tällaisille nainen on kiva lisä elämään muuten kiireisen elämän lisäksi. Jos naisesta tulee taakka tai hän alkaa viedä liikaa aikaa, hiipuu mielenkiinto seksiin. Ja silloin se ulkopuolinen seksi alkaa kiinnostaa.
Ymmärrän sinua, vaikka nainen olenkin ( ja pitäisi tietysti tuomita petturimiehet alimpaan helvettiin). Olen melkolailla vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Ystävänäni on naimisissa oleva mies. Olen itsekin naimisissa eikä ole mitään aikomusta erota. Siksi olemmekin sopineet että olemme ystäviä jotka sillointällöin laajentavat ystävyytensä erotiikankin alueelle. Järjestely on toiminut jo pitkään ja ainakin meille tuntuu sopivan hyvin.