Olen uskova kristitty ja edellytän myös kumppaniltani sydämen uskoa (jota ei tosin välttämättä tarvitse olla vielä tutustuessa). Pitäisikö asia todeta rehellisyyden nimissä mahdollisimman pian vai onko se vähän samanlainen juttu kuin yh-äitien lapset, joista ei välttämättä kannata mainita heti kättelyssä, ettei toinen turhaan säikähdä? En ole mikään päällekäyvä hihhuli, vaikka olenkin näkemyksiltäni konservatiivinen. Pelkään antavani itsestäni väärän käsityksen, jos kerron heti uskostani, mutta teenkö väärin jos pidän niin tärkeän asian salassa mahdollisimman pitkään?
Uskosta kertominen
???
13714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Että mainitse asiasta! Tosin itseeni se ei paljoakaan vaikkuttaisi, koska pidän kyseisen asian jokaisen omanaan. Tosin jos olet ristiretkeä tekemässä, niin sitten kannattaa harkita uudestaa?? Mutta muuten en uskoisi sillä olevan suurta vaikutusta!
Saatat jopa löytää silloin paremmin itsellesi sopivaa seuraa. Uskontoa, politiikkaa ja urheilua ei kannata jättää yllätykseksi.
...kertoa, näinhän tiedät suoraan onko hän sinulle sopiva,,,jos säikähtää asiaa niin ei sitten ollut sinulle tarkoitettu henkilö...ja mitä häpeämistä yksinhuoltajalla on muka lapsistaan....minä kyllä kerron anakin heti ja sitä paitsi kaikesta muusta voisin mailmassaluopua,mutten omista lapsistaniYksinhuoltajuuden olen omasta vapaasta tahdostani valinnut.parempi yksin lasten kanssa kuin huonossa suhteessa miehen kanssa..
Todellakin parasta maailmassa on omat lapseni ja en kertaakaan ole jättänyt mainitsematta asiasta kenellekään,vaan ylpeänä kertonut heistä!
Ja mitä uskoon tulee,niin mielestäni tosissaan uskossa olevan ihmisen ei tarvitse miettiä kertooko vai ei! Se on osa elämää ja silloin on uskonsa tunnustanut eikä sillä leikkimään ala.
Ja usko olkoon jokaisen oma asia,käännyttäjät tekevät hallaa sille seurakunnalle missä näitä epärehellisin mielin meneviä miehiä (tässä tapauksessa)onkaan!
Kannattaa kertoa, koska jos vaadit "sydämen uskoa" oman uskontosi mittapuussa niin tiedän jättää sut suosilla väliin koska oma vapaa tahtoni ei halua tollasta vaatimusta. Nimenomaan kriteerit on syytä heittää aikaisin arvioitavaksi jotta näkee millaisen muurin takana toinen on ja onko muuri omien arvojen kannalta oikeassa kohdassa.
Tosin toi "Ei tarvi välttämättä olla vielä tutustuessa" kuulostaa hiukan lohdullisemmalta. Mutta oletko itse valmis yhtälailla avaamaan itsesti vaikkapa sille filosofis-eettiselle pakanuudelle jota itse edustan, harkitsemaan sen näkemyksiä järkevänä mallina olemisesta. Koska jos suunta on vain sinulta toiselle ilman kaksisuuntaisuutta asiassa on se pohjimmiltaan kätkettyä käännyttämistä. Vaikka itse pystyisin elämään sopusoinnussa ja harmoniassa vaikka toinen eri katsannossa olisi niin jos sinä vaadit asiaa X niin minä vaadin vastaavuutta oman näkemykseni suhteen; "porkkanoita potuista".
Et tekisi väärin vain minua kohtaan vaan tekisit väärin myös itseäsi kohtaan pimittäessäsi tuota koska jos asia lopulta muuttuisi sinulle kynnyskysymykseksi ("edellytän myös kumppaniltani sydämen uskoa"- kuulostaa ehdottomalta!) koska näkemyksemme ovat niin erilaiset repisi se suhteen rikki ja minun näkökulmastani aivan tarpeettomasti jolloin kokisin varmasti surua ja tuskaa sen takia että olen menettänyt muuten hyvän kumppanin ei-järkevästä syystä joka ei riippunut minusta ja siitä mitä koen oikeaksi.
Itse en edellytä kumppaniltani uskonnolta tai ateistista suuntausta X vaan hyväksyntää itselleni sellaisena kuin olen, karvoineen, kavioineen ja sarvineen päivineen ja samaa tarjoilen takaisinkin enkä tukehdu "enkelisiipien höyheniin".
ajattelemattumuutta. Mutta kysymykseen. Kyllä tuo täytyy kertoa ihan heti. Niinkuin YH-äitiyskin pitäisi kertoa. Muutenhan se on peittelyä, jos ei ihan suoraan valehtelua. Uskossasi oleminen on suuri rajoite sinusta kiinnostuneelle ihmiselle, koska yksinkertaisesti asetat uskosi joka tapauksessa sen toisen ihmisen edelle ja jos sitä ei kerro, se on valehtelua.
Hei sisko/veli!
Uskon, että tää on johdatusta että löysin sun viestisi :)
Rukoile, että Jumala antaa sulle tilaisuuden kertoa luontaisesti uskostasi.
Toisaalta taas, mieti myös, miten kerrot uskostasi. Raamattu sanoo, että Jla on rakkaus, joten, kerro uskostasi rakkaudella :)
Luultavasti koet halvveksuntaa (kuten täälläkin halveksunnan huomaa) mutta muista, mitä Raamatussa puhutaan lopun ajoista.
Onnea ja siunausta ja ennen kaikkea Johdatusta kumppanisi etsintään !! :) Muista etsiä ensiksi Jumalan valtakuntaa, sen jälkeen sulle kaikki annetaan!
Jep. Kyllä tämä hihhuliosasto kannattaa jättää taviksilta rauhaan ja päinvastoin.
Vastaat vaan rehellisesti kun asioista sinulta kysytään. Kyllä kumppanin on parempi antaa muodostaa kantansa sinusta tekojesi ja toimintasi mukaan. Ei uskossa elävän kannata salailla uskoaan, muttei sen enempää sitä muillekaan tuputtaa. Kyllä kumppanisi kysyy uskostasi jos hänellä tarvetta siihen on. Kaikenlainen etukäteen tuputtaminen ja salailu nimenomaan on pahempaa ja epäluottamusta herättävämpää.
Kirjoitin aloitusviestini nopeasti hetken mielijohteesta, ja huomaan käyttäneeni monia huonoja sanavalintoja. Ensiksi tahtoisin selventää, ettei tarkoituksenani ole varsinaisesti salata mitään vaan pitää uskomiset omana tietonani siihen asti, kunnes asia tulee luontevasti esille tai tilanne siihen "pakottaa". Jos esim. joku mies toisi selvästi ilmi, ettei hän ole uskova, kertoisin olevani itse uskova ja edellyttäväni samaa myös kumppanilta. En myöskään missään nimessä alkaisi minkäänlaiseen suhteeseen kenenkään kanssa tai esim. suutelisi ketään tai osoittaisi muutenkaan selvää kiinnostusta ennen kuin uskon asiat on puhuttu selviksi.
Tätä on vaikea selittää ulkopuolisille, mutta pelkään karkottavani juuri kohderyhmääni kuuluvia uskovia, jos mainitsen heti alussa olevani uskova. Kristittyjä on niin monenlaisia, ja eri ryhmillä on oma kielenkäyttönsä joka on joissain tapauksissa hyvin paljastavaa. Jos joku esim. kertoo "tehneensä uskonratkaisun", sanavalinnan perusteella on ilmiselvää että hän edustaa aivan liian erilaista kristillisyyttä kuin itse edustan. Käsitteet uskova, uskovainen, uskossa oleminen jne. ei myöskään kuulu luontevaan kielenkäyttööni - käytän niitä täällä vain siksi, että ulkopuoliset ymmärtäisi edes suunnilleen mistä puhun.
Jos siis kertoisin olevani uskova, antaisin oikean viestin sille enemmistölle joka ei ymmärrä kaikkia sanan vivahteita mutta samalla karkottaisin osan siitä vähemmistöstä jota pyrin tavoittamaan. Sen tarkka selittäminen, millainen uskova olen, ei myöskään ole toimiva ratkaisu - tiukat kriteerit karkottaa pois useimmat niistä jotka ei ole "tosissaan" uskovia (vaikken edes edellytä sellaista) ja muista jotka ei niitä kriteereitä täytä, vaikka monen usko kaipaisi vain pientä hiomista.
Osa ei-uskovista on myös avoimia uskon asioille, kunhan asioiden antaa edetä luonnollisella painollaan. Päällekäyvä uskon esiintuonti heti kättelyssä karkottaa suuren osan heistä tehokkaasti, koska se antaa hyvin vääränlaisen vaikutelman siitä millaista uskoa edustan ja miten elän uskoani todeksi.
Kaikkein mieluiten toivoisin uskon asioiden tulevan luonnostaan esille, samoin kuin livenä tutustuessa. En edusta sellaista kristillisyyttä, jossa uskosta tehdään joku numero, sellainen asia joka täytyy saattaa joka ikisen työkaverin, naapurin ja serkun kummin kaiman tietoon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Uskoni selviää muille luontevasti, kun kerron ettei tapaaminen silloin ja silloin sovi koska menen kirkkoon, joku huomaa Raamatun pöydälläni tms. Silloin uskon asioista on myös luonteva puhua, kun olen jo tullut jonkun verran tutuksi. En ole mitään käännyttäjätyyppiä, mutta jos joku tahtoo tietää uskostani ja näkemyksistäni enemmän (kuten aina joskus käy), kerron mielelläni.
Toivottavasti tämä selvensi asiaa.
Pyydän vielä lopuksi anteeksi yh-äideiltä, jos olen loukannut heidän tunteitaan kömpelöllä vertailukohdallani. Tarkoituksenani oli vain antaa toinen esimerkki tilanteesta, jossa kaiken kertominen ei välttämättä johda toivottuun lopputulokseen kenenkään kannalta: Onhan tunnettua, että moni mies hylkää suoralta kädeltä kaikki yh-äitien ilmoitukset. Menetys ei kuitenkaan ole yksin naisen, joka jää yksin lastensa kanssa, vaan myös miehen, jolta ehkä jää saamatta ihannekumppanin lisäksi tämän upeat lapset.
Sillä ideologinen tai uskonnollinen vahva sitoutuminen vaikuttaa niin paljon ihmiseen, että sen salaaminen ei ole hyväksyttävää.
Voithan melkoisen alussa mainita esimerkiksi sen, että olit sunnuntaiaamulla kirkossa tai olet menossa!
Valtaosa väestöstä ei kuitenkaan ole uskovia ja yhä suurempi osa ei kuulu mihinkään uskonnolliseen ryhmittymään eikä aio.
Hyvinkin avoinmielisenä ateistina sanon, että mikäli kriteerinäsi kumppaninvalinnassa on identtinen maailmankuva verrattuna omaasi (tai karkeammin sanottuna, vaadit kumppaniltasi uskoa samoihin myytteihin joihin itse uskot), et ole etsimäni kaltainen henkilö. En voi sanoa erityisemmin pitäväni ihmisistä, jotka väittävät tietävänsä asioita, joita ei jo niiden luonteen takia voi tietää (esim. mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, ja mistä maailmankaikkeus on saanut alkunsa). Vielä vähemmän pidän näiden uskomusten pakottamisesta muille.
Olet selkeästi suhteellisen verbaalinen henkilö, pystyt esittämään asiasi haluamallasi tavalla. Olen vakuuttunut, että olet kykenevä kertomaan uskostasi niin hienovaraisesti, ettet pelottele etsimäsi kaltaisia uskovaisia pois. Pyytäisin sinun molempien osapuolten aikaa säästääksesi tekeväsi sen mahdollisimman aikaisin.