Tavattiin aivan sattumalta kesän alussa mun kotikaupungissa. Kumpikin oltiin lomalla, ihastuttiin. Oltiin viikko yhdessä kuin paita ja peppu. Hän palasi kotiinsa, minä jäin tänne 500 km päähän. Viime viikkoon asti tavattiin kerran tai kaksi kuussa.
Yhteiset hetket olivat ihania, niin ihania kuin toisiinsa ihastuneiden ihmisten yhteiset hetket vain voivat olla. Juteltiin kaikesta, paitsi välimatkasta ja sen vaikutuksesta suhteen tulevaisuuteen, sillä se taisi olla liian kova pala purtavaksi kummallekin. Tiedettiin, että tällaista etäsuhdetta olisi edessä vielä muutama vuosi. Silti.. Oltiin yhdessä ja lähekkäin.
Pikkuhiljaa kaikki muuttui. Nainen muuttui kerta kerralta hieman etäämmäksi, kunnes ei enää halunnutkaan olla vieressä eikä halunnut kosketusta, puhumattakaan seksistä.
Epäilykseni alkoivat herätä jonkin aikaa sitten. Nainen otti puhelimensa mukaan suihkuunkin, kun kävin siellä viimeksi. Ja yrittäessäni soittaa iltaisin, hän monesti textailee takaisin "ystävä on kylässä, soittelen huomenna" - niin niin, kymmenen aikaan illalla - niin mun mielestä asiassa ei ole enää epäselvyyttä. Naisella täytyy siis olla toinenkin mies testattavana, joku joka asuu paljon lähempänä. Joku helpompi suhde, tai ainakin hätävara.
Tosin.. Ei me koskaan olla sovittukaan, että seurustelisimme. Ei suoraan, mutta rivien välistä kumpikin antoi kyllä ymmärtää niin.
Nyt toisesta ei ole kuulunut mitään kahteen päivään. Eilen illalla kirjoitin tekstiviestin, ja kyselin ihan neutraalisti kuulumisia, mutta ei ole vastannut takaisin.
Se taisi olla siinä; taisi sittenkin olla vain kesäromanssi. Toivottavasti jää viimeiseksi kesäromanssiksi, mutta ainakin taatusti jää viimeiseksi etäsuhteeksi. Joskus ne toimivat, mutta minun kohdallani eivät kuitenkaan.
Nyt... Parempi odottaa hetki ja kysyä naiselta suoraan, kunhan hän ensin osoittaa edes hieman elonmerkkejä. Miksi tyytyä huonoon suhteeseen kun pärjää hyvin ilman suhdetta?
Yhteiset hetket olivat ihania, niin ihania kuin toisiinsa ihastuneiden ihmisten yhteiset hetket vain voivat olla. Juteltiin kaikesta, paitsi välimatkasta ja sen vaikutuksesta suhteen tulevaisuuteen, sillä se taisi olla liian kova pala purtavaksi kummallekin. Tiedettiin, että tällaista etäsuhdetta olisi edessä vielä muutama vuosi. Silti.. Oltiin yhdessä ja lähekkäin.
Pikkuhiljaa kaikki muuttui. Nainen muuttui kerta kerralta hieman etäämmäksi, kunnes ei enää halunnutkaan olla vieressä eikä halunnut kosketusta, puhumattakaan seksistä.
Epäilykseni alkoivat herätä jonkin aikaa sitten. Nainen otti puhelimensa mukaan suihkuunkin, kun kävin siellä viimeksi. Ja yrittäessäni soittaa iltaisin, hän monesti textailee takaisin "ystävä on kylässä, soittelen huomenna" - niin niin, kymmenen aikaan illalla - niin mun mielestä asiassa ei ole enää epäselvyyttä. Naisella täytyy siis olla toinenkin mies testattavana, joku joka asuu paljon lähempänä. Joku helpompi suhde, tai ainakin hätävara.
Tosin.. Ei me koskaan olla sovittukaan, että seurustelisimme. Ei suoraan, mutta rivien välistä kumpikin antoi kyllä ymmärtää niin.
Nyt toisesta ei ole kuulunut mitään kahteen päivään. Eilen illalla kirjoitin tekstiviestin, ja kyselin ihan neutraalisti kuulumisia, mutta ei ole vastannut takaisin.
Se taisi olla siinä; taisi sittenkin olla vain kesäromanssi. Toivottavasti jää viimeiseksi kesäromanssiksi, mutta ainakin taatusti jää viimeiseksi etäsuhteeksi. Joskus ne toimivat, mutta minun kohdallani eivät kuitenkaan.
Nyt... Parempi odottaa hetki ja kysyä naiselta suoraan, kunhan hän ensin osoittaa edes hieman elonmerkkejä. Miksi tyytyä huonoon suhteeseen kun pärjää hyvin ilman suhdetta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla 100km:kin oli liikaa.
En jaksa olla niin kaukana toisesta.
Tahtoisin tavata "kevyemmin" arki-iltoinakin eli iltakävelyn tai leffan tms merkeissä.Kun toinen asuu 100km päässä, se ei ole mahdollista.
Lopetin suhteen vaikka mulla ei ollut uutta miestä katsottuna. Välimatka on liian pitkä. Vaikka muuten mies olikin kiltti ja ihana.
Mulla sama juttu.. Oltiin "yhdessä" koko kesä jka välimatkaa 300 kilsaa. Ja nähtiin joskus pari viikkoa sitten viimexi.. Nyt ei kuulunu mitään viikkoon vaikka kirjotin pari textaria sille... Tänään se soitti sitten kun auto piiputtaa.. Ei vaan ehdi kuulemma nähdä ainakaan kuukauteen kun on niin kiirusta hänellä kuulemma.. Emmä enää jaksa tommosta leikkimistä isolla miehellä...
Hej, minä tiedän miltä sinusta tuntuu, olen käynyt aivan saman läpi nyt kesällä. Minä en luvannut itselleni mitään, että tämä "suhde" olisi kestänyt, mutta kun kaikki oli "hyvin" minun mielestä niin ei ollut syytä ajatella mitään toista ihmistä. "Sokea pöllö kun olin". Mutta nyt olen tullut sellaiseen tulokseen, että pidän kaikki, ystävät ja pidän turpani kiinni, ei nykyään saa luottaa edes varjoonsa. Hyvää jatkoa......
>>>Nyt... Parempi odottaa hetki ja kysyä naiselta suoraan, kunhan hän ensin osoittaa edes hieman elonmerkkejä. Miksi tyytyä huonoon suhteeseen kun pärjää hyvin ilman suhdetta?
tiiän miltä tuntuu ku on paljon välimatkaa.mulla ja mun ex:sällä oli 300 kilsaa välimatkaa,no eka meidän suhde toimi tosi hyvin ja hän kävi meillä ja minä niillä ja sitten ku oltiin oltu melkein 8 kuukautta yhdessä,niin se ei enää vastannu puhelimeen eikä teksiviesteihin.seuraavana päivänä se oli laittanu fb:hen sinkku ja silleeii.seuraavana päivänä sillä lukikin jo "parisuhteessa" olin vaa sille et mitä toi oikein meinaa...illalla sit kuulin kaverilta et se oli pettäny mua monesti ja ei tuntunu yhtää kivalta ;;(