Melkein kymmenen vuotta sitten tapasin ihmisen, jonka kanssa kemiat ja keskustelu toimi täydellisesti. Silloin aika ja paikka oli väärä, ja asia jäi kesken. Ja koen, että itse lopetin jutun tylysti. Aika on kulunut ja olen huomannut että pitkä seurustelu ja toisen tunteminen ei voi tuoda tullessaan todellista kemiaa ja ajatukset palaa siksi entiseen yhä uudelleen. Tuntuu vaan että palaaminen toisenkin jo uudelleen rakennettuun elämään on typerää ja ehkä asioiden selvittäminen näin jälkikäteen on kuitenkin turhaa? Onko kellään kokemuksia tästä tai mitä ajattelette kannattaako asiat selvittää loppuun vaikka aikaa on kulunut jo paljon?
Kannattaako selvittää?
reikä repussa
41465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
selvittää! muuten kaivelee koko loppuiän.. trust me on this one!
selvittää, koskaan ei ole liian myöhäistä.
Tunne voi olla molemminpuolinen. Vanhainkodissa harmittaa ja kaduttaa se, minkä jätit tekemättä.
mutta kannattaa myös huomioida se, että et toisen elämään ehkä enää mahdu. Toinen ei välttämättä ilahdu yhteydenotostasi ja voi ihmetellä motiivejasi, mutta toisaalta voi olla iloinenkin. Kymmenessä vuodessa elämän painotukset, arvot jo odotukset ovat hiotuneet/muuttuneet. Sinä et ole sama, eikä hänkään ole sama ihminen kuin silloin. Hänellä voi olla suhde, jossa kemiat toimivat ja jossa hän on tyytyväinen.
Eli siis ota yhteyttä, mutta älä odota liikoja. Jos keskusteluyhteys toimii vieläkin, voit saada ystävän, mutta riittäisikö se sinulle? Suuttuisitko/pettyisitkö jos toinen ei haluisikaan enempää? Haluatko itse enemmän? Entä jos hän haluaisikin, mutta itse toteat kasvaneesi sittenkin eri suuntaan? Asioita kannattaa pohdiskella monelta kantilta, toiset ei välttämättä roiku ajatuksissaan jossain ideaalikuvassa, vaan siirtyvät eteenpäin ja eivät ehkä ajattele toista koskaan, niin kuin sinä kaivattuasi...