Keskustelkaapa kanssani seuraavasta aiheesta:
Olen nuori, räväkkä ja sosiaalinen nainen. Olen ollut neljä vuotta naimisissa minua kuusi vuotta vanhemman "perusmiehen" kanssa. Lisäksi meillä on ihana parivuotias poika.
Mieheni on kaikkea, mitä nainen voi kohtuudella mieheltä vaatia: hauskannäköinen, kiltti, loistava isä, huomaavainen, ymmärtäväinen ...mutta melko tylsä, tasainen kotihiiri. Miehessäni ei siis ole juurikaan särmää, eikä hän saa minua tuntemaan oloani erityiseksi, seksikkääksi tms.
Itselläni on jäänyt nuoruuden menovaihe melkolailla elämättä ja tämän lisäksi olen viime vuodet omistautunut tunnollisesti äidin ja vaimon rooleihin.
Kaipaisin hurjasti vaihtelua arkeen: henkisesti vaativaan työhön, kodin hoitamiseen, lapsen ja miehen tarpeiden täyttämiseen! Mies ymmärtää tämän hyvin, ja järjestää minulle tilaisuuksia rentoutua ystävieni kanssa.
Muutaman kerran viihteellä ollessani minua on tietenkin imarrellut muiden miesten, -ja mikä ettei naistenkin, huomio ja siitä lähtien minulla on ollut työ ja tuska pitää itseni kurissa, ts. estää itseäni tekemästä mitään tyhmää muiden miesten kanssa. Olen puhunut asiasta myös mieheni kanssa, mutta vähän kaarrellen. Hän ymmärsi minua tässäkin, ja kehoitti minua hankkimaan tarvitsemani huomion ja ihailun jotenkin turvallisesti. ?!
Antakaapa neuvoja, miten pääsen tästä huomiontarpeesta/pettämisajatuksista eroon ennen kuin mitään todella tapahtuu???
Olen nuori, räväkkä ja sosiaalinen nainen. Olen ollut neljä vuotta naimisissa minua kuusi vuotta vanhemman "perusmiehen" kanssa. Lisäksi meillä on ihana parivuotias poika.
Mieheni on kaikkea, mitä nainen voi kohtuudella mieheltä vaatia: hauskannäköinen, kiltti, loistava isä, huomaavainen, ymmärtäväinen ...mutta melko tylsä, tasainen kotihiiri. Miehessäni ei siis ole juurikaan särmää, eikä hän saa minua tuntemaan oloani erityiseksi, seksikkääksi tms.
Itselläni on jäänyt nuoruuden menovaihe melkolailla elämättä ja tämän lisäksi olen viime vuodet omistautunut tunnollisesti äidin ja vaimon rooleihin.
Kaipaisin hurjasti vaihtelua arkeen: henkisesti vaativaan työhön, kodin hoitamiseen, lapsen ja miehen tarpeiden täyttämiseen! Mies ymmärtää tämän hyvin, ja järjestää minulle tilaisuuksia rentoutua ystävieni kanssa.
Muutaman kerran viihteellä ollessani minua on tietenkin imarrellut muiden miesten, -ja mikä ettei naistenkin, huomio ja siitä lähtien minulla on ollut työ ja tuska pitää itseni kurissa, ts. estää itseäni tekemästä mitään tyhmää muiden miesten kanssa. Olen puhunut asiasta myös mieheni kanssa, mutta vähän kaarrellen. Hän ymmärsi minua tässäkin, ja kehoitti minua hankkimaan tarvitsemani huomion ja ihailun jotenkin turvallisesti. ?!
Antakaapa neuvoja, miten pääsen tästä huomiontarpeesta/pettämisajatuksista eroon ennen kuin mitään todella tapahtuu???
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hanki turvallinen sivusuhde. Sen loputtua haluat taatusti pysytellä uskollisena miehellesi loppuelämäsi ajan.
miten niin sen loputtua? ittellä oli useamman vuoden ajan rinnakkaissuhde. ei tullut selville. nyt se sivusuhde on pääsuhde, ja ainoa sellainen. kestänytkin jo sen verran kauan, että luotan että näillä mennään eikä enempiä tarvita. paranee vain, vaikka arkikin kuvioon astunut.
aiemmasta suhteesta riittää nettiin kirjoitettavaksi, että se oli täys p..a jota ei ois pitänyt tapahtuakaan.
Tyypillinen nykyajan ilmiö. Kaikki on hyvin mutta ei ymmärretä pitää siitä huolta. Hoh hoijjaa. Petä ja kerro se miehelle ja toivottavasti hän jättää sinut jotta noin kivan oloinen mies saa ansaitsemansa naisen.
Kysyit mielipidettä ja täällä on riski saada suora vastaus: Olet ihan typerä.
Asetu miehesi pöksyihin ja mieti hyväksyisitkö itse moisen. Ja arvaa epäilläänkö sinua jo? Ja se jos mikä on pitemmän päälle piinavaa sun miehestä ja tilanteita tulee hänellekkin eteen. Pettäminen on halpamaisin huonon itsetunnon muoto eikä ikinä petetyn syy. Karaiseppa nyt itsesi aikuiseksi ja heitä moinen höpöttäminen.
Exäni jätti minut juuri tuosta syystä. Hän halusi olla villi ja vapaa. Tapasimme kun hän oli nuori ja häneltä jäi sitten vissiin se bilekausi kokematta. Nyt sitten annettiin miehelle kenkää ja muutenkin henkisesti pahoinpideltiin nämä viime kuukaudet mm. ei seksiä, ei huomionosoituksia, ei mitään, pelkkää kylmyyttä. JA kirjoittajalle...ihan oikeasti. Kumpi sinulle on TODELLA tärkeämpää? Kuinka itsekäs sitä oikein voikaan olla...itse en lähtenyt toisiin naisiin vaikka en seksiä saanut yli kuukauteen. Moni olisi jo mennyt. Mutta minä rakastin ja kunnioitin naistani yli kaiken.
Oletpas pitkään joutunut olla ilman! Jopa yli kuukausi!
Meillä on ollut puolenkin vuoden taukoja eri syistä eikä kyllä kummallakaan ole käynyt mielessäkään käydä vieraissa.
Olin itse paininut saman ongelman kanssa monet vuosikymmenet, kunnes eräänä ravintola iltana kohtasin Hänet!Heti ensi tahdeista asti askeleemme sopivat yhteen, juttu luisti ja sängyssäkin synkkasi.
Kyllä se on sitä kuuluisaa kahden ihmisen välistä kemiaa!!!
Vaikea sanallisesti selittää se on TUNNE, ettei halua ketään toista oman kumppanin lisäksi.
Vain etsimällä/kokeilemalla löytää!
ja haet ongelmaan apua. Ymmärrän kun on kotosalla pienen lapsen kanssa jne, niin sosiaaliset suhteet on jääneet vähemmälle. Sitten on yhtäkkiä kuin varsa kesälaitumella ja tulee helposti ylilyöntejä. Tunnet varmaan jääneesi jostain paitsi ja kurot nyt umpeen?
Olette hieman arkeutuneet miehesi kanssa. Koet että hän ei saa sinua enää syttymään ja tuntemaan itseäsi halutuksi. Saatko itse miehesi tuntemaan itsensä halutuksi ja sinut jännitykselliseksi ihmiseksi? Oletko varma siitä?
Huomion hakeminen muualta syö vain teidän parisuhdetta ja kumppanin herättely mustasukkaisuuden avulla ei toimi halutulla tuloksella. Nyt kun vasta leikittelet ajatuksilla, suuntaa ne pois pettämisestä. Ainoat todelliset vaihtoehtosi on joko pitää parisuhteesi miehesi kanssa tai luopua hänestä pettämisen seurauksena. Älä luulottele itsellesi että voisit pitää miehesi ja saada vähän extraa rinnalle, et onnistu pettämään niin ettei miehesi siitä saisi joskus tietää. Vaikkei miehesi jättisikään sinua, menettäisit hänen kunnioituksensa varmasti. Kaiken sen hyvän mistä nyt voit suhteessasi kuitenkin nauttia.
Miltä sinusta tuntuisi jos miehesi tulisi kertomaan sinulle, että hänen tekisi mieli välillä muita naisia muttei haluaisi sinua pettää? Olisitko yhtä ymmärtäväinen ja auttaisit miestäsi itsetunnon kohotuksessa? Entä jos selviäisi että ymmärryksestä ja vastaantulemisestasi huolimatta miehesi olisi silti pettänyt sinua, kuinka paljon kunnioittaisit vielä miestäsi sen jälkeen?
Baarissa miehet saattavat pitää sinua pantavana, mutta oma miehesi pitää sinua paljon arvokkaampana, kuin nättinä baaripanona. Jos miehesi sinut jättää (tai menetät hänen kunnioituksensa), huomaat ettei se että miehet baarissa pitävät pantavana tunnukaan enää miltään.
Sinun pitäisi ensin pystyä nöyrtymään sen verran että voisit myöntää itsellesi, ettet itsekään ole miehesi silmissä kiihkeä seksipommi joka saa miehesi tuntemaan itsensä adonikseksi. Et voi sellainen olla, kun oma suhtautumisesi mieheen on laimentunut. Kaikki heijastuu toisiinsa. Mies näkee sinusta, ettet samalla tavalla syty hänestä ja se tarttuu myös toiseenkin suuntaan.
Tämän myöntämisen jälkeen ymmärrät että oikeasti kaipaisitte vain pirteyttä omaan suhteeseenne ja te voitte sitä lähteä taas yhdessä herättämään. Se on itseasiassa mukavaa aikaa, eikä aiheuta pettymystä (niinkin monesti vieraan kanssa käy). Sen tunteen pystyy herättämään kun päättää niin ja tekee aloitteita. Toinenkin innostuu ja kohta niitä aloitteita ei tarvitse edes miettiä kun suhde on taas piristynyt. Sitten vaalikaa sitä ja piristäkää taas aika-ajoin :)Kaikki kääntyy selkeämmäksi heti kun uskallat irroittaa otteesi niistä baaripanoajatuksista.
Kiitos sinulle ajatuksia herättävistä sanoistasi!
Niinkuin sanoit, arkeutuminen on tosiasia meillä(kin). Olen yrittänyt koko suhteemme ajan huomioida, yllättää ja huomata miestäni monin eri tavoin ja olen yrittänyt lähes päivittäin puhua yhteisen ajan, vaikkapa pienen miniloman, ravintola/leffaillan puolesta, mutta en saa miestäni innostumaan. Valitettavasti hänen mielestään on ihan hyvä näinkin.
Seksielämä on meillä ollut aina ihan tyydyttävää ja vireää, osittain senkin takia, että olen nähnyt melko paljon vaivaa sen eteen. Mielestäni erityisesti parisuhteessa kuuluu pitää huolta omasta ulkonäöstään ja varmistaa kumppaninsa mielenkiinnon säilyminen. On vähän surullista nähdä jatkuvasti oma rakkaansa sohvalla reikäiset kalsarit jalassa tukka likaisena. Vaikka sitä kai se suhteen arkipäiväistyminen osaltaan on. Ja edellisestä huolimatta pidän miestäni vetovoimaisena. Hän ei vain saa minua tuntemaan itseäni sellaiseksi. =(
Pidämme molemmat miehemme kanssa paljon muutakin pettämisenä kuin pelkkää seksiä. Tämän takia seksi vieraan miehen kanssa tuntuu toteutettuna kaikesta huolimatta todella kaukaiselta. Pelkkä intiimimpi tanssiminen, koskettelu ja suutelukin olisi jo liikaa.
Tuntuu vain kummalta huomata kaipaavansa huomiota/hyväksyntää/ihailua kodin ulkopuolelta.. :-(
Haluaisin tuoda toistakin näkökulmaa asiaan. Jännitystä arkeen voi saada paljon muullakin kuin pettämisellä. Pettäminenhän ei edes ratkaise sinun ydinongelmaa: mielestäsi tylsää kotiarkea, jossa ette juuri käy missään ja mieskin on kotihiiri. Arki voi tuntua tylsältä muistakin syistä. Eihän välttämättä kaikki vika ole siinä tylsässä kotiarjessa. Entäpä työelämä? Onko sinulla toiveitasi vastaava työpaikka? Entäpä harrastuksesi? Muut ihmissuhteet? Monesti niistäkin saa uutta potkua ja piristystä, että itsekin innostuu niistä tylsistäkin asioista ihan uudella tavalla.
ulkonäön yllä pitoa. Siinä pitää kokeilla uusia juttuja sängyssä. Jos seksinne on vain oikeistolaista nainen on haluttava ja mies haluaa seksiä niin se ei toimi piste piste......
"eikä hän saa minua tuntemaan oloani erityiseksi, seksikkääksi tms"
Jos et itse tunne oloasi erityiseksi ja seksikkääksi ei sitä kukaan muukaan pysty saamaan aikaan kuin hetkellisesti.
Näin ollen olet tuomittu vaihtamaan miestä tietyin väliajoin saadaksesi sen kiksin. Älä tee lisää lapsia tai hanki yhteistä omaisuutta niin homma sujuu kivuttomammin tulevissa suhteissa.
Olen itsekin naimissa oleva nuori nainen, ja itselläni hieman samansuuntaista ongelmaa. Eromme on se, että minun aviomieheni on töidensä vuoksi todella paljon kotoa pois.
Tunnen, etten saa tarpeeksi läheisyytta, rakkautta ja seksiä mieheltäni...olosuhteiden pakosta, mutta kumminkin. Tilanne raastaa fyysisesti ja henkisesti.
Olen kuitenkin päättänyt kestää nämäkin vaiheet, koska olen luvannut tahtoa rakastaa miestäni. Eli luonteeni ei anna periksi pettää tai jättää, vaikka välillä vihaan miestäni hänen valinnastaan valita kyseinen ammatti, ja tätä läheisyyden puutetta todella vihaan.
Se huomio, jota ravintoloissa saa, on kuitenkin pinnallista ja "hetken huumaa", ei kestävää, eikä välttämättä edes aitoa. Kyllähän se vieraiden huomio hivelee, nauti siitä, mutta jättäisit ylittämättä rajan, joka voisi johtaa todellisiin menetyksiin.
Minulla on samanlaista päänvaivaa kuin sinulla! Itse olen vakaasti päättänyt olla ylittämättä tätä rajaa ja meillä rajaa kulkee siinä, että hitaita saa muiden kanssa tanssia baarissa, mutta siitä ylöspäin ei mennä. Eli edes suutelu ei ole hyväksyttävää.
Minulla sikäli ongelmaa lisää vielä se, että olen miesvaltaisella alalla töissä ja saan katseita lähestulkoon päivittäin. Saan näistä katseista ja joskus sanoistakin mielihyvää, mutta joskus mielikuvitus pääsee laukkaamana liiankin kovaa!
Baarissa en niinkään kiksejä saa kehuista, joita humalaiset kertovat aina seuraavalle ja seuraavalle vastaantulevalle naiselle. Töissä kuitenkin ihmiset ovat selvinpäin ja silloin katseet/sanat yleensä myös merkkaavat jotain.
Itse haaveilen paljon, mutta siinä tuskin mitään väärää on. :) Eikä se puolisoani voi satuttaa. Kaikillahan on omat fantasiansa.
täälläkin, mut tunteille ei mahda mitään. Äsken luin ketjua, jossa puhuttiin naisen ja miehen välisestä ystävyydestä, onko mahdollista...
En halua, että kyseisenlaiset ajatukset ja tunteen hallitsevat minua. Haluan päästä niistä jollakin keinolla eroon.
Kumma kyllä, tämä keskustelu ja ajatusteni kirjoittaminen on selkeyttänyt omia ajatuksiani ja vahvistanut tunnetta siitä, että nykyinen kumppanini on se, jota en halua missään nimessä loukata tai menettää. Tämä on sekä järjen että tunteen ratkaisu. Olen puhunut "ongelmastani" läheisille, jotta he voivat tukea minua asiassa. En mene nyt hyvään aikaan paikkoihin, jossa kyseisenlaiset ajatukset saavat lisäpontta vaan käytän kaiken energian ja tarmon arjen ja nykyisen suhteen piristämiseen. Muutakaan en keksi.
hyviä miehiä on vaikea löytää. Jos eroat ja alat elää hurjaa menovaihdetta huomaat kyllä ettei siinä ole mitään erityisen huikeaa. Sitten kun taas alat etsiä todella sellaista miestä jonka kanssa todella haluaisit olla loppuelämäsi niin se on huomattavasti vaikeampaa. Iän myötä nuo mahdollisuudet yhtä hyvän miehn löytämiseen vain kaikkoavat ja lopulta joudut vain tyytymään johonkin jos todella haluat seuraa vanhoille päiville. 40-50v tuo ongelma on pahimmillan kun osa miehistä vaihtaa nuorempaan eikä tollanen kokematon mieskään oikeen miltään tunnut.Kyllähän jokainen mies ukkoutuu mutta on se pitemmän päälle parempaa kuin yksinäisyys.
entinen tyttöni jätti minut kun halusi alkaa elää sitä bile-elämää...ja hän menetti todella rakastavan ja välittävän miehen. Ehkä hän jostan voi toisen löytää, mutta mieleestäni olin kyllä aikamoinen löytö. Niin oli kyllä hänkin. Kunpa vaih ihmiset tajuaisivat että ei se ruoho ole siellä aidan toisella puolella aina sen vihreämpää.
Tosin olen ollut poikaystäväni kanssa vasta pari vuotta, mutta jotenkin jo nyt tuntuu että kaipaan elämäämme jotain extraa, edes joitain huomionosoituksia ja merkkejä siitä, että elämämme käsittää muunkin kuin pelkän arjen: työt ja harrastukset.
Olen pitänyt itsestäni hyvän huolen ja kroppa ei ole retkahtanut suhteen myötä - päinvastoin. Töissä, baareissa jne. saan paljon positiivista kommenttia olemuksestani, mutta tuntuu että kotona se on kliseistä ja jollakin lailla "järkevää". Enkä usko sanoihin, vaan tekoihin. Toivon, että poikaystäväni edes joskus osoittaisi tunteensa jollakin teolla, toisi vaikka niitä hemmetin kukkia. Toisaalta hän pitää minusta tosi hyvän huolen ja pitää kotimme kunnossa on kiinnostunut sen ylläpidosta. Mutta romantiikka intohimo on hiipunut, jo näinkin lyhyen ajan sisällä.
Olen alkanut miettiä sitä, miten ihmiset aina haaveilevat tietynlaisesta miehestä, mutta lopulta päätyvätkin päinvastaisen kanssa yhteen. Tuntuu, että mulle on ainakin käynyt niin. Aikaisemmat seurustelusuhteeni ovat olleet täysin erityyppisten miesten kanssa. Tosin tällöin suhteessa on ollut toisia äärilaitoja kuten pettämistä jne. Valitsenko järjen vai tunteet..
Se on tietysti mitä elämältään haluaa, tasapainoisen tasa-arvoisen lämpimän parisuhteen, vaikka se olisikin vähän "tylsä", vai jonkun känniääliön puristelemaan persausta tai tartuttamaan tippuria...
Kyökkipsykologin mukaan ongelma on sinun itsetunnossasi, jolle kaipaat pönkitystä kodin ulkopuolelta. Sitä kannattaakin hankkia - aloitan mieleinen harrastus, käy kampaajalla, huomaa olevasi hyvä kielissä tms., mutta älä käyttäydy kuin isän huomiota vaille jäänyt pissishuora.