Itse löysin taas elämänilon, kun erosin. Elin vuosia liitossa, jossa mies mustasukkaisena vahti jokaista menoani, luki säännöllisesti tekstiviestini, kalenterini yms. Niin kauan meillä meni "hyvin", kun tein kuten hän halusi. Lopulta tilanne kävi sietämättömäksi ja katsoin paremmaksi ottaa ja lähteä. Nyt elän kahdestaan tyttäremme kanssa, ja seison tukevasti omilla jaloillani! Olen onnellinen :)Miettikää ihmiset haluatteko elää huonossa, rakkaudettomassa liitossa vai nauttia taas elämästä ja huomata miten ihanaa elämä oikeastaan on?! Olkaa itsekkäitä, meillä on vaan tämä yksi elämä...
Ihanaa syksyä kaikille!
Ihanaa syksyä kaikille!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kiva kuulla, että olet nyt onnellinen. Vaikka päätös ei liene ollut helppo sinullekkaan.
Itse olen myös tilanteessa, jossa jo vuosia olen miettinyt eroa. Vain kaksi lastamme ovat saaneet minun siirtämään päästöstäni. Mutta nyt alkaa olla takki tyhjä, en enää jaksa elää rakkaudettomassa liitossa. En edes lasten tähden. Sitä paitsi vanhempi (10 v.) lapsistani taitaa vaistota tunteeni, sillä hän on muutamaan otteeseen sanonut, että muutetaan pois. Hän kai näkee, ettei äiti ole onnellinen.
Aina kun mieheni on poissa kotoa, olen kuin eri ihminen, iloisempi ja jaksan lastenkin kanssa touhuta jotain. Kun mies on kotona, olen ihan maassa ja pinna on tiukalla. Lapsetkin siitä kärsivät varmaan, kun äiti on aina huonolla tuulella. Vielä se päivä tulee, jolloin minäkin otan sen ratkaisevan askeleen ja toivottavasti tulen vielä onnelliseksi. Ja kenties saan vielä rakkauttakin...............
Eroa nyt ihmeessä jos puolisosi kanssa ei rakkautta ole! Kyllä on hirveää kuunnella että ollaan yhdessä lasten takia!! haloo! kyllä tehdään lapsille oikein karhunpalvelus, oikein sääliksi käy lapsia ja myös vanhempia. Ei mitään järkeä. Kaikki kärsii. Oletteko miettineet minkälaisia lapsista tulee....
Vaikka kuinka olisi tuohtunut siitä, että muilla on elämän suhteen muitakin vaatimuksia kuin ukonkuvatus ja katto pään päällä, pitää edes yrittää ilmaista ajatuksiaan selvästi. Eli: missä ei ole mitään järkeä? Miksi käy sääliksi lapsia ja vanhempia?
Kyllä jokainen on sen puolisonsa ihan itse valinnut. Jos täällä nyt kerjää sääliä ja oikeutusta teolleen, asiat eivät todellakaan ole mallillaan. Pitäisi kuulla myös sitä toista osapuolta.
Ehkäpä valittaja on antanut aihetta ukon käytökseen? Naisten sanansäilä ainakin pirullisuudessaan hakee vertaistaan.
Ainakin hän rehellisesti myönsi olevansa itsekäs, mitä nykyisin naiset tuppaavat olemaan.
'Lasten takia' on kyllä huonoin syy pysyä surkeassa suhteessa mitä voi olla. Aliarvioit lapsiasi, jos luulet että he eivät tunne/huomaa, ettei aikuisten suhteessa ole kaikki kohdallaan. Itse asiassa teet lapsillesi vain karhunpalveluksen jäämällä suhteeseen, josta kaikki kärsivät. Oletko tullut ajatelleeksi, että käytät lapsia vain tekosyynä, kun kyse onkin siitä, ettet jaksa/pysty/osaa itse irtaantua suhteesta? Tsemppiä kuitenkin!
En ole ollut naimisissa enkä eronnut mutta tiedän miltä lapsesta tuntuu olla sellaisessa perheessä, jossa vanhempien välit eivät ole kunnossa. Perheväkivaltaa kun kokee ja näkee monta vuotta ymmärtää kyllä lapsikin, että ero olisi paras ratkaisu koko perheelle. Vasta nyt kun on kaikki lapset lähteneet kotoa, ovat vanhempani hiukan paremmassa sovussa... väkivaltaa ei enää ole mutta en tiedä rakkaudestakaan. Ei vanhempien ero tarkoita välttämättä sitä, että lapsi ei enää näe jompaa kumpaa vanhempaa... se voi tarkoittaa parempaa elämää vanhemmille ja lapsille. Mut mun vanhemmat eivät eronneet, vaikka niin lapsena toivoinkin. Yhdessä ovat vieläkin ja nyt ajattelen, että niin on hyvä, mutta vain siksi, että heidän välit ovat parantuneet. Miettikää tarkaan ennen kuin eroatte ja älkää ajatelko lapsen puolesta. Jos lapsi on tarpeeksi vanha, hänen mielipidettään voi kysyä.
Paitsi tietysti EX:lle, omille lapsille jotka jäävät ilman isän mallia,Ex:n, sukulaisille,erityisesti mummeille ja vaareille,
ystäville ja lukemattomille muille, jotka jäävät vihaamaan itsekkyyttäsi. Toivottavasti lapsesi saavat paljon irti siitä "rakkaudesta" mitä taas saat varmaan runsain mitoin.
Kaverini äiti tapasi aina vilkaista makuuhuoneeseen, että minkä värinen tukka sieltä tänään pilkistää.
Miksi annoit syytä tarkkailla menemisiäsi? Terve mustasukkaisuus muuten kuuluu asiaan.
Taidat olla niitä pervoja, joille ei pervoinkaan seura riitä kuin illaksi? (Lue TV:n chatteja!)
Rivoa syksyä sinullekkin, kunhan minimoit edes aiheuttamasi vahingot!
mun entinen haukkui syyttä, hakkasi... ja vaikka pyysin sitä kattomaan mun posteja, kännykän ym. ei tehnyt niin vaan jatkoi epäilyä ja pieksämistä. lopulta melkein tappoi mut ja sai 2kk ehdollista. oliskohan kannattanut erota ajoissa, kummankin kannalta??
Miten katkeraa jengiä?! Luoja... En ala itseäni ja päätöstäni tässä puolustelemaan sen kummemmin, kun että olispa miehellä ollutkin ollut aihetta mustasukkaisuuteensa, minä tyttö en ollut se joka kävi vieraissa! Olkaa katkeria ja kyynisiä, sillähän pääsee tosi pitkälle.. Mä ainakin nautin elämästä, olen sen ansainnut!
..ilonen syksyn toivottelija itse jätetty... Hyvä niin! Katkeraa syksyä sinullekkin!!! Itsehän näytät jo lukeneen TV:n chattejä. Etkö parempaa tekemistä keksi?! Hanki elämä!
Onni löytyy silloin kun elää elämäänsä niin että omatunto on puhdas. Ole onnellinen ja nauti elämästäsi, älä anna niiden ihmisten pilata oloasi, jotka viisaudessaan kykenevät sanomaan mitä sinun on elämälläsi tehtävä. Itse kamppailen saman ratkaisun edessä, kunhan saan siihen tarvittavat voimat....
Kiitos sulle sanoistasi! Toivotan sulle tsemppiä ja voimia! Nää on vaikeita asioita mutta itsestään löytää kummasti voimavaroja kuitenkin:)
Tämä nyt on aivan liiallista onnellisuuden ylistystä. Ettet vain valehtelisi itsellesikin?
Itse käyttäydyin noin eron jälkeen, kunnes tajusin, että ne euforiset tunteet eivät olleet ihan täyttä totta. Oli vain helskutin kivaa esiintyä ex-miehen, sen sukulaiseten ja kaikkien muidenkin silmissä olevinaan vapautuneena. Sitten tuli se aika, jolloin se entinen elämä piti elää ja tavallaan surrakin pois, vaikka ei sitä nyt mitenkään kaivannutkaan. Vasta sen jälkeen elämä normalisoitui...Nykyään kun ole nähnyt näitä "elämänilon" löytäjiä eron jälkeen, niin tekisi mieli ottaa hartioista ja ravistella se ihminen hereille. Elämä on kyllä ihanaa ja ienistä asioista voi löytää ilon, mutta tuosta "olkaa itsekkäitä"-toivotuksesta olen hiukan eri mieltä. Yksikään ihmissude ei tule kestämään, jos ajatusmaailma on tuollainen.
Eikös se eron aika ja se erosta toipumisenkin aika ole myöskin elämää? Ihan niin kuin ero jotenkin olisi elämää suurempi tai elämästä erillinen asia. Sitä samaa taaperrusta se on sekin. Jokainen kai joskus ryssii jonkun asian. Joku elämänkumppanivalinnan, joku parisuhteen, joku eron ja joku vaikka sitten yksinelämisen! Sellainen joka on ollut puolenkymmentä kertaa pitemmässä parisuhteessa voi ehkä jo tietää miten itse oaa olla yhdessä tai miten osaa erota mutta me muut ollaan kyllä täysiä mtöörejä.
Elämää se on eronjälkeinenkin aika. Ei aina parempaa eikä aina huonompaa mutta erilaista ja omaa elämää kuitenkin.
Elämää se on sekin, mutta on hyvin läpinäkyvää tämä suuren ilon ja autuuden esittäminen, kun on päässyt eroon ns. väärinvalitusta kumppanista.
Joskushan kuitenkin on täytynyt olla rakastunut, jos kerran on halunnut sitoutua tähän ihmiseen.
Sitten jos ja kun suhteet ryssitään, niin haukutaan se entinen puoliso tyyliin; se oli aina sitä tai tätä , se ei koskaan.....ja kaikki esitetään sitten niin, ettei itsessä ollut mitään vikaa ja nyt olen niin onnellinen että....
Ei se mene niin. Eroon tarvitaan aina kaksi, ja kuka niitä yltiöonnellisia ja valheellisia tarinoita jaksaa kuunnella???
Eroaminen on osa elämää, joskus vaikeeta ja joskus helpompaa, ei siitä tarvitse koko maailmaa rakentaa.