Miksi niin monet ulkomaalaiset miehet tekevät joko sirkusnumeron tai ongelman naimisiin tai kihloihin menemisestä? onko muilla vastaavia kokemuksia?
olen tavannut niin arabeja kuin etelä-eurooppalaisiakin, jotka ovat suunnilleen ensimmäisen tapaamisen jälkeen valmiita ryntäämään naimisiin tai kihloihin, mitä järkeä? miksi kihlautumisesta tai avioliitosta pitää tehdä jokin mieletön sirkusnumero heti?? että hyvä kun saa heti koukutettua jonkun siihen hetkeen ja elämäntilanteeseen sopivan naisen, suuremmista tunteista, luonteista ja yhdessäolon kestosta viis? varmasti sekin tietysti vaikuttaa, että perheet hyväksyy tutustumisen ja seurustelun tuolloin paremmin mutta on se nyt kumma, jos ei voi tutustua ilman kihlasormuksiakin..
Eikö kihlautumisen ja naimisiin meno (ainakin Suomessa) pitäisi olla kaunis, kahden ihmisen asia jotka ovat tunteneet hieman pidempään kuin pari päivää tai viikkoa, rakastavat toisiaan ja tietävät ettei tunteet lopu ja haluavat olla pidempäänkin yhdessä?? näin minä sen olen käsittänyt, enkä ajatuksistani suostu luopumaan.
En myöskään ymmärrä niitä miehiä, jotka jostain syystä pelkäävät niin paljon kihlautumista/naimisiin menoa, että kieltäytyvät pitkänkin vakavan seurustelun jälkeen tai pistävät odottamaan vuosikausia, mitä järkeä? eikö avioliiton pitäisi olla myös luottamusta ja yhdessäoloa, ei vankila johon sormus koukuttaa?
olen tavannut niin arabeja kuin etelä-eurooppalaisiakin, jotka ovat suunnilleen ensimmäisen tapaamisen jälkeen valmiita ryntäämään naimisiin tai kihloihin, mitä järkeä? miksi kihlautumisesta tai avioliitosta pitää tehdä jokin mieletön sirkusnumero heti?? että hyvä kun saa heti koukutettua jonkun siihen hetkeen ja elämäntilanteeseen sopivan naisen, suuremmista tunteista, luonteista ja yhdessäolon kestosta viis? varmasti sekin tietysti vaikuttaa, että perheet hyväksyy tutustumisen ja seurustelun tuolloin paremmin mutta on se nyt kumma, jos ei voi tutustua ilman kihlasormuksiakin..
Eikö kihlautumisen ja naimisiin meno (ainakin Suomessa) pitäisi olla kaunis, kahden ihmisen asia jotka ovat tunteneet hieman pidempään kuin pari päivää tai viikkoa, rakastavat toisiaan ja tietävät ettei tunteet lopu ja haluavat olla pidempäänkin yhdessä?? näin minä sen olen käsittänyt, enkä ajatuksistani suostu luopumaan.
En myöskään ymmärrä niitä miehiä, jotka jostain syystä pelkäävät niin paljon kihlautumista/naimisiin menoa, että kieltäytyvät pitkänkin vakavan seurustelun jälkeen tai pistävät odottamaan vuosikausia, mitä järkeä? eikö avioliiton pitäisi olla myös luottamusta ja yhdessäoloa, ei vankila johon sormus koukuttaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Veljeni kihlautui 3kk seurustelun jälkeen, naimisiin menivät vuoden sisällä, ensimmäinen lapsi tuli viiden vuoden kuluttua häistä. (Suomi-Suomi pari)
Sisareni kihlautui seitsemän vuoden surustelun jälkeen, naimisiin menivät kahden vuoden kuluttua kihlauksesta, ensimmäinen lapsi tuli siitä kahden vuoden kuluttua. (Suomi-Suomi pari)
Minä jotain siltä väliltä, eli ehkä lähempänä "keskivertoa". Mutta miksi kaikkien pitäisi olla "keskiverto"?? Me kaikki kolme sisarusta olemme edelleen naimisissa, jokainen sitoutui siinä tahdissa kuin itsestä ja puolisosta tuntui ja homma näköjään toimii joka taholla.
Sisareni ja veljeni sanovat, että jokainen tehköön niinkuin hyvältä tuntuu, ei asiaan ole mitään nyrkkisääntöä tai sivullisilla mitään sanomista. Eli näin Suomessa.
..on 3 kuukauden tiivis seurustelu hieman eri asia, kuin joku heti tutustumispäivänä kosiminen tai viikko "tutustumisen" jälkeen! eihän tuossa ole mitään järkeä?? että sormukset pois vaan jos kyllästyy sitten? mistä joku voi edes tietää haluavansa olla tietyn tyypin kanssa loppuelämän kun ei noin vähässä ajassa voi oikeasti toista tuntea edes. En näe tuossa mitään järkeä, että suunnilleen todetaan että "olet kiva nainen mennään kihloihin" höh höh, missä järki ja tunteet... Ja nimen omaan puhuin ulkomaalaisista, suomalaisista ei ole kukaan kiintynyt saati kosinut noin nopeasti. Eri asia sitten, jos vaikka olisi viettänyt 3 kuukautta tiiviisti, koko ajan yhdessä asuenkin koko ajan paljon puhuen ja selvitellyt asioita toisesta, menneisyydestä ja siitä mitä tulevaisuudessa haluaa, nuo asiat ei vaan ihan päivässä yleensä selviä.
Etenkin ulkomaalaisista nuoret ovat tehneet kihlauksesta sirkuksen että kysyvät koska on mahdollista heti huomennako (ja kokemattomat) haluaisivat heti rynnätä naimisiin tai vähintään kihloihin (eivät osaa ajatella sitä eroamista vaikka olisivat aiemmin kokeneet jonkin eron jne. ja onhan sormuskin turhan kallis huvikseen ostettavaksi?)
Vanhemmat ulkomaalaiset sen sijaan ovat olleet hieman innottomampia, hitaampia ja taitavasti vältelleet puhumasta avioliitosta ja todenneet etteivät koskaan halua naimisiin tai ehkä tulevaisuudessa ja jos on sattunut mitään edes kysymään avioliittoon liittyvää niin heti se olen ollut minä, joka on sitä "vaatinut" kun on sattunut jotain vain kiinnostuksesta kysymään, todella hölmöä.
Katsos kun joissakin kulttuureissa kihlaus on käytännössä sama kuin Suomessa seurustelu, siis koeaika siitä tullaanko toimeen vai ei. Nämä kihlaukset on myös yhtä helppo purkaa kuin meillä laittaa seurustelusuhde poikki. Näissä kulttuureissa myös naiset ovat innokkaita menemään kihloihin ja naimisiin nopeasti, ei vain miehet.
Suomessa ei välttämättä mennä nopeasti kihloihin, mutta sänkyyn kyllä mennään vaikka heti ekana iltana tuntemattoman kanssa. Se tuntuu suomalaisen mielestä ihan normaalilta tutustumisvauhdilta... Jotenkin suomalaisen mielestä seurustelu/kihlaus on vakavampi asia kuin seksi, monessa muussa maassa on toisin päin.
mutta eikös näissä etelä-euroopan kulttuureissa joissa on uskonto tärkeämpi (katolisuus) niin sänkyyn pitäisi hypätä vasta naimisiin menon jälkeen eikä kihlauksen? kuten muslimeillakin? melkein yhtä naurettavaa kuin mainitsemasi ekojen treffien jälkeen sänkyyn hyppy, mutta silti näyttää nykyään olevan yleistä, suositumpaa pelkkä kihlaus kuin sallimuksena sänkyyn? missä ne vanhat "katoliset" säännöt joita väittävät noudattavansa mutta vain kiertoteitse.
Mielestäni on ihan naurettavaa kihlautua jos ei tunne toista kunnolla, samoin on naurettavaa hypätä sänkyyn ekojen treffien jälkeen, kumpikin tyhmää.. Missä kaikki tavallisuus, romanttisuus ja normaalius?? eikö kosia pitäisi sitten ja vielä yllättäen eikä vain todeten että haluaa kihloihin, kun on tutustunut toiseen kunnolla ja alkaa harkita seurustelua yms? että ensin tutustuminen, kaveruus, seurustelu, mahdollinen kihlaus ja naimisiin meneminen, miksi pitää hypätä asioiden edelle? en ole tottunut moiseen.
Itse en tarvitse mitään turhaa sormusta seurusteluun, naurettavaa jos jotkut tarvitsevat eivätkä ajattele edes naimisiin menoa, eikö jo sen sormuksen tulisi symboloida yhteenkuuluvuutta ja yhteen tuskin kuulutaan, jos ei tunneta kunnolla...
Vai johtuukohan tuo vain nuoruudesta, että niin monet ovat valmiita hyppäämään tuntemattomaan ja kihlaamaan täysin vieraan, toisessa maassa asuvankin??
Vastaan nyt omien kokemusteni pohjalta, voi mennä yleistiedollisesti täysin metsään.
Seurustelen itse arabin kanssa (ja tästä syystä vastaukseni koskee vain arabikulttuuria) ja hänen kauttaan olen tutustunut kulttuuriin ja heidän toimintaansa aika paljon. Näistä jutellaan paljonkin ja hänen sisaruksiensa toimintaa kotimaassaan on tullut seurattua sivusta. Ihan alkuun on vain todettava, että minusta tuollainen käytös jo Suomeen kotiutuneelta eri kulttuurista tulevalta kaverilta ja vielä suomalaista naista kohtaan on omituista... Joko mies on ulkokultaisen "uskonnollinen", kulttuuriaan ylitulkitseva yksilö tai silkka huijari. Jos näitä olet tavannut enemmänkin niin enpä tiedä... Pahoittelen. :)
"mutta eikös näissä etelä-euroopan kulttuureissa joissa on uskonto tärkeämpi (katolisuus) niin sänkyyn pitäisi hypätä vasta naimisiin menon jälkeen eikä kihlauksen? kuten muslimeillakin?"
Pitäisi. Henkilö, joka oikeasti uskoo ja haluaa toteuttaa aidosti tätä käytäntöä, ei harrasta seksiä kihlauksenkaan jälkeen. Mutta arabikulttuurissa esimerkiksi pari ei voi liikkua vapaasti yhdessä julkisilla paikoilla jos eivät ole kihloissa. Ennen kihlausta seurustelua on varmasti kaikissa maissa, mutta se tehdään salaa ja piilossa. Riippuen perheen ja ystävien vanhoillisuudesta, se salataan kaikilta.
"Mielestäni on ihan naurettavaa kihlautua jos ei tunne toista kunnolla.."
Avoimen seurustelun mahdottomuus muuttaa tämän asian. Kihlautuessaan he lupautuvat avioliittoon ja vuoden koeaikaan (kihlaus), jossa on tarkoitus oppia tuntemaan toinen lähemmin. Mutta vaikka tuossa joku vastasikin, että kihlaus on helppo purkaa, ei se ole mikään yleinen käytäntö. Kihlaus tapahtuu kuitenkin perheiden kesken, se ei ole kahden ihmisen välinen tapahtuma. Joten jos kihlaus purkautuu, sekään ei vaikuta vain näihin kahteen ihmiseen. Mutta jo ennen kihlausta arabikulttuurissa mies yleensä haluaa (jos on jotenkin aivot omaava) tuntea naisen jollain tasolla. Tämä on yksi syy siihen, miksi sukulaisten väliset avioliitot ovat yleisiä. Heidät mies on yleensä tuntenut lapsesta saakka, joten nainen ei ole täysin uppo-outo ja uusi tuttavuus.
Kaikenkaikkiaan arabikulttuurissa avioliitto on yleisimmin järjellä ja käytännöllisyydellä ajateltu asia kuin rakkaudesta syntynyt. Valitaan nainen maineen, suvun, koulutuksen, ulkonäön, käytöksen jne. perusteella. Jos siis perusasiat naisessa ovat kunnossa, niin kihlautuminen voidaan tehdä nopeastikin. Näiden kulttuurien miehillä harvemmin kihlautumiseen ja avioliittoon kuuluu niin voimakkaita "romanttisia" tai tunteellisia ajatuksia kuin meillä.
Mutta minusta on omituista, jos mies kovin vahvasti omaa kulttuuriaan toteuttaisi täälä. Oma miesystäväni on ikionnellinen siitä, että hänellä on mahdollisuus tutustua minuun kunnolla ja kokeilla jopa yhdessa asumista ennen päätöksiä avioliitosta. Häntä oikeastaan hieman pelottaa ajatus avioitumisestamme, koska suhteemme perustuu ensisijaisesti keskinäiseen rakkauteemme. Olen tosin muutenkin "hyvä" ehdokas, mutta länsimaisuuteni ja tosiaan nämä keskinäiset vahvat tunteemme saavaat hänet epäilemään, että onko järki vielä mukana vai käykö tässä hullusti. Järkevä valinta tuntuisi hänestä turvallisemmalta vaikkei naista niin hyvin tuntisikaan.
..on takuulla paljon, mutta tähän asiaan ei kiinnitetä niin paljon huomiota kuin näihin ihmisparkoihin, jotka on "naiiviuttaan huijattu" nopeisiin ratkaisuihin mamun kanssa. Siskollani on aivan toimiva perhe miehensä kanssa, vaikka naureskellen laskevatkin suhteensa keston esikoisensa iästä 9 kuukautta. Itsellänikin nopeiten lastentekoon painostava puoliso on ollut Suomesta, kuten myös nopein kihlautuminen ja avioliitto on ollut suomalaisen kanssa. Hyvin nopeasti toimivia suomipariskuntia on aivan lukematon määrä, mutta ne eivät vain yksinkertaisesti kiinnitä kenenkään huomiota.
"Kyllä ne suomalaisetkin." :D
Itse en tunne yhtään pikavauhtia avioitunutta tai lapsia tehnyttä suomi-suomiparia, mutta that's just me...
Yksi läheisimmistä naisystävistäni meni pikakihloihin viikon sisällä tapaamisesta. Me tuttavat olimme asiasta lähinnä pyörryksissä, mutta sulhanen (suomalainen) vain sanoi, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja hänestä vain "tuntui siltä" että nyt heti kihloihin! Pikapikaa oli myös mahtipontiset häät, mihin hääpuku roudattiin kovalla kiireellä Lontoosta asti. Avioliitto kesti 4v. ja aviomies pikarakastui uuteen naiseen ja ero ja yhtä nopea kuin alkuperäinen kihlauskin. Nyt on tyypillä jo komas pikakihlaus menossa... Ystävätär sen sijaan on elänyt kahdeksan vuotta avoliitossa ilman sormustenvaihtoja, hän sai kyseisistä seremonioista trauman. Pikaliitot eivät ole Suomessa "tapana", mutta näköjään on sellaisia ihmistyyppejä, sellaisia juhanipalmuja, jotka tällaista harrastavat.
...ja tämän takia on tietty ihan luonnollista, että afrot ja arabit ovat viikon sisään kosimassa.
"Miksi niin monet ulkomaalaiset miehet tekevät joko sirkusnumeron tai ongelman naimisiin tai kihloihin menemisestä?"
Toisin kuin suomalaiset naiset nämä miehet tietävät että mitä kauemmin seurustelu kestää sitä nopeammin Suomalainen nainen tajuaa totuuden heistä.
Tietysti jokainen suomalainen nainenkin "tietää totuuden" mutta kun ne tunteet sanoo toista.
Naiset seuraavat tunteitaan ja liian myöhään katkerana joutuvat toteamaan että olis pitänyt uskoa niitä muita ja järkeä.
Noh...naiset voivat kuitenkin osoittaa että eivät ole rasisteja menemällä naimisiin kyseisten miesten kanssa ja kärsiessään koko loppuelämänsä aviossa heidän kanssaan.
Todellisia maailmanparantajia, joista Suomi voi olla ylpeä! Ja niin...ei pidä yleistää. Ja naiset niin yrittävät "muuttaa" miehiään.