Avopuolisoni petti minua n. puoli vuotta sitten. Itse suhteen alussa(olin vielä toisessa suhteessa kiinni) petin tätä nykyistä. Tästä omasta pettämisestä reilut 3 v.
Minusta on tullut aivan järjettömän mustasukkainen. Heti meinaa kiehua päässä jos mies lähtee baariin, ja varsinkin jos hän lähtee kaverin kanssa, jonka kautta tämän naisen löysi, siis jonka kanssa hän petti minua. (toivottavasti saitte selvää.)
Koetan luottaa mieheeni, mutta en tiedä miten se onnistuu. Hän on puoli vuotta ollut aivan "kiltisti" mutta minua pelottaa aina kun hän lähtee jonnekkin juomaan.
Tilanne tuli päälle taas tänään, kun ollaan sovittu miehen kanssa että jos hän lähtee baariin, niin hän pitää kännyä päällä(silloin kun hän petti oli kanssa baarissa ja laittoi kännyn pois päältä). Noh sitten tänään hän soitti että on baarissa. Ok, sanoi että mun pitäisi soittaa kun työni loppuvat. No soitin, ja ei vastausta. 20min soitin putkeen, ei mitään. Noh, pirut heräsi päässä, ja lähdin jossain transsissa kävelemään baariin jossa mies oli(kertoi sen puhelimessa), siellä hän istui kavereidensa kanssa, ja yksi kaveri kuuli suoraan kun sanoin että lähdetään heti. Miestäni nolotti kuulema.
Loppumatka kotiin menikin hänen huutaessaan hullua minulle. Iski hän raivoissaan kätensä vielä tolppaan. Juu. Eli tässä näin. Ei voida puhua kun hän on niin raivoissaan, hullua kyllä edelleen hokee.
En ole itse tällainen ollut koskaan, mutta pettämistapauksen jälkeen, en tiedä. Jos olisin joku ulkopuolinen niin näkisin varmaan selvemmin että ei tämä normaalia ole. Mutta mikä voisi olla ratkaisu? Voiko vaan olla että en täysin pysty koskaan luottamaan mieheeni? Haluaisin, mutta tuntuu että asia ei ole minun käsissäni. Ei varmasti miehenikään jaksa tällaista pitkään, jos hän on todella pahoillaan teostaan, ja ei aio uusia sitä, niin voi varmaan olla vittumaista kun toinen ei usko millään.
Vielä se että rakastetaan toinen toistamme kovasti. Tämä on ainut asia joka suhdettamme jäytää.
Minusta on tullut aivan järjettömän mustasukkainen. Heti meinaa kiehua päässä jos mies lähtee baariin, ja varsinkin jos hän lähtee kaverin kanssa, jonka kautta tämän naisen löysi, siis jonka kanssa hän petti minua. (toivottavasti saitte selvää.)
Koetan luottaa mieheeni, mutta en tiedä miten se onnistuu. Hän on puoli vuotta ollut aivan "kiltisti" mutta minua pelottaa aina kun hän lähtee jonnekkin juomaan.
Tilanne tuli päälle taas tänään, kun ollaan sovittu miehen kanssa että jos hän lähtee baariin, niin hän pitää kännyä päällä(silloin kun hän petti oli kanssa baarissa ja laittoi kännyn pois päältä). Noh sitten tänään hän soitti että on baarissa. Ok, sanoi että mun pitäisi soittaa kun työni loppuvat. No soitin, ja ei vastausta. 20min soitin putkeen, ei mitään. Noh, pirut heräsi päässä, ja lähdin jossain transsissa kävelemään baariin jossa mies oli(kertoi sen puhelimessa), siellä hän istui kavereidensa kanssa, ja yksi kaveri kuuli suoraan kun sanoin että lähdetään heti. Miestäni nolotti kuulema.
Loppumatka kotiin menikin hänen huutaessaan hullua minulle. Iski hän raivoissaan kätensä vielä tolppaan. Juu. Eli tässä näin. Ei voida puhua kun hän on niin raivoissaan, hullua kyllä edelleen hokee.
En ole itse tällainen ollut koskaan, mutta pettämistapauksen jälkeen, en tiedä. Jos olisin joku ulkopuolinen niin näkisin varmaan selvemmin että ei tämä normaalia ole. Mutta mikä voisi olla ratkaisu? Voiko vaan olla että en täysin pysty koskaan luottamaan mieheeni? Haluaisin, mutta tuntuu että asia ei ole minun käsissäni. Ei varmasti miehenikään jaksa tällaista pitkään, jos hän on todella pahoillaan teostaan, ja ei aio uusia sitä, niin voi varmaan olla vittumaista kun toinen ei usko millään.
Vielä se että rakastetaan toinen toistamme kovasti. Tämä on ainut asia joka suhdettamme jäytää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mun aviomieheni on pettänyt mua yli vuoden monen eri muijan kanssa, eli se alkoi heti kun oltiin menty naimisiin. Tämä kaikki tuli ilmi vahingossa vähän aikaa sitten. Mutta: edelleenkään me ei tämän kaiken jälkeenkään (9 vuotta oltu yhdessä) olla riidelty kertaakaan. Vaikeita aikoja ollaan eletty nyt,(On aikas kusetettu olo), mutta sivistyneesti keskustelemalla, yhdessä parkumalla , halaamalla ja pussaamalla, ja rehellisesti tunteista ja asioista puhumalla aletaan selvitä tästä hommasta. Raivoominen ja ylenpalttinen mustasukkaisuus eivät todellakaan auta mitään, päin vastoin!
Meidän suhteemme pelastava tekijä on mun epäitsekäs, vilpitön ja pyyteetön rakkaus mun miestäni kohtaan ja se, että olen sujut itseni kanssa ja omaan sen verran hyvän itsetunnon, että tämäkään karmiva asia ei itsetuntoani kaada. Mottoni on aina ollut se, että kukaan ei voi toista aikuista ihmistä omistaa, eikä määräillä hänen menoistaan ja tekemisistään, en toivoisi itsellenikään näin tehtävän. Annan edelleenkin mieheni kernaasti mennä (vaikka vähän ehkä V....aa). Tosin, ei häntä ole enää syvällisten keskustelujemme jälkeen enää pahemmin huvittanut mennä baareihin, katuu tekosiaan kyllä ihan tosissaan...Mutta, kaiken A ja O on fiksu, sivistynyt, asiallinen, rehellinen ja rauhallinen KESKUSTELU! Ei riitely!
Tiesin kyllä tämän, mutta se vaan on niin vaikeaa. Ei riitelyllä saa mitään aikaan. Mutta tiedoksi, vaikka äsken pyysin anteeksi moneen kertaan, ja kerroin miksi käyttäydyin miten tein, hän hermostui, iski meidän vuokra-asunnon seinää(kaksi reikää) ja hajoitti muutenkin paikkoja(en halua kertoa yksityiskohtaisesti).
Jotenkin en enää tiedä ollakko pahoillaan, vai vittuuntunut.
15v olin avioliitossa miehen kanssa, enkä juurikaan tuntenut mitään mustasukkaisuutta häntä kohtaan. Vaikkakin rakastin häntä. Olisi kai pitänyt, koska se avioliitto päättyi eroon hänen sivusuhteeseensä. Sen jälkeen kaikki suhteeni ovat olleen enemmän tai vähemmän mustasukkaisuuteni sävyttämiä. Tiedostan, että tuo 15v:sen avioliiton loppuminen varmastikin on osa tai aika suurikin syy nykyiseen mustasukkaisuuteeni. Inhoan tunnetta, joka on minulle erittäin vieras ja tuntuu, että kärsin siitä itse kaikkein eniten. Jotenkin tuntuu, etä paras varmaan tallaa tätä elämää ihan keskenään...ja ikävä todeta, että aika harvoin on nykyään tarvinnut olla turhaan huolissaan (eli mustasukkainen), koska aika kevytkenkäistä porukkaa on liikenteessä. Mistähän sen ihanuuden löytäisi, joka tälläisen huonolla itsetunnolla varustetun naisen vielä (ihana sellainen) korjaisi pois maailmalta...
pyyteettömine rakkauksines....
minä.. JOS minua petettäisiin pistäisin siihen suhteeseen lopun olisin kuinka rakastunut tahansa. Sanoit itse pettäneesi? jos minä mlöytäisin tosi rakkauden tai edes voisin ihastua johonkin en pettäisi missään nimessä... julma totuus kohdallani on että en saa sitä rakastumisen tai ihastumisen tunnetta... en voi ihastua... olen mies ja 100 % hetero...