Kertokaahan kenen mielestä
1. Sinkkuus on tylsää ja saisi jo loppua
2. Oikeestaan sinkkuus on ihanne tila, ei kiiretä lopettaa sinkkuutta
3. Jotain muuta, kerro mitä
Itse olen ehdottomasti kohdan 1 kannalla. Valitettavasti vain sopivan miehen löytäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Tarjontaa on, mutta mies joka on niin henkisesti kuin fyysisesti "oikea", löytäminen ei olekkaan yhtään helppoa.
Kyssäri jatkuu, kertoisitko vielä jos osaat suurimman syyn miksi sinä et ole löytänyt sopivaa naista/miestä?
Minä olen alkanut epäilemään että keksin tekosyitä. "Löydän" jotain sellaista vikaa jokaisesta ehdokkaasta, joka estää edes yrittämästä mitään vakavampaa.
Taidan tarvita miettimistuokion sen suhteen mitä oikeasti haluan.
Pelastakaa mun päivä ja kertokaa että tekin olette yhtä epävarmoja siitä mitä haluatte.
1. Sinkkuus on tylsää ja saisi jo loppua
2. Oikeestaan sinkkuus on ihanne tila, ei kiiretä lopettaa sinkkuutta
3. Jotain muuta, kerro mitä
Itse olen ehdottomasti kohdan 1 kannalla. Valitettavasti vain sopivan miehen löytäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Tarjontaa on, mutta mies joka on niin henkisesti kuin fyysisesti "oikea", löytäminen ei olekkaan yhtään helppoa.
Kyssäri jatkuu, kertoisitko vielä jos osaat suurimman syyn miksi sinä et ole löytänyt sopivaa naista/miestä?
Minä olen alkanut epäilemään että keksin tekosyitä. "Löydän" jotain sellaista vikaa jokaisesta ehdokkaasta, joka estää edes yrittämästä mitään vakavampaa.
Taidan tarvita miettimistuokion sen suhteen mitä oikeasti haluan.
Pelastakaa mun päivä ja kertokaa että tekin olette yhtä epävarmoja siitä mitä haluatte.
Vastaukset 11
Vanhimmat
3. olen huolissani. Olen yksinäinen mutten tiedä osaisinko enää tässä vaiheessa edes olla kenenkään kanssa, joten jatkan elämääni saatanallisessa ristipaineessa.
ei minun pitänyt jäädä tänne, käväistä vain, ja nyt taas alkaa tulla kiinnostavia avauksia. Pahuksen Aikuinen akka =(
3) Ei tämä sellainen ihannetila ole, jossa haluaisin ihan loppuelämäni olla, mutta ei minulla kyllä ole kiirettäkään mihinkään. Viihdyn yksin ja silloin kun haluan seuraa niin tarjolla on ystäviä. Kun syksy tästä kunnolla pääsee vauhtiin niin vapaailtoja tai -viikonloppuja ei paljon ole. Rakastan matkustamista ja olen haluton kompromisseihin, eli jos en saa mieleistäni matkaseuraa niin mieluiten matkustan yksin. Eli on vaikea löytää tilaa seurustelulle, ja olisi epäoikeudenmukaista toista osapuolta kohtaan pitää häntä jemmassa vain niitä iltoja varten, kun minua huvittaa ja minulla on aikaa olla yhdessä.
Ideaalitilanne olisi suhde, jossa asuttaisiin lähekkäin mutta erillään, ja toinenkin olisi kiinnostunut osaksi samoista asioista, osaksi ihan erilaisista (ettei kaikkialla tarvitsisi kulkea yhdessä), ja hän olisi sen verran elämää nähnyt ettei pilaisi omaa aikaansa esim. turhalla mustasukkaisuudella.
Sellainen osuu kohdalle jos on osuakseen, ei ole kiirettä hakea. Mutta ihastumisen/rakastumisen tunnetta kaipaan, se tekisi syksyn ja talven paljon siedettävämmäksi. Se ei kuitenkaan ole oikea peruste lähteä rakentamaan mitään vakavampaa.
"ja olisi epäoikeudenmukaista toista osapuolta kohtaan pitää häntä jemmassa vain niitä iltoja varten, kun minua huvittaa ja minulla on aikaa olla yhdessä."
Mitä jos sillä toisella osapuolella olisi omaa ohjelmaa niin paljon että hän kokee että tuollainen järjestly nimenomaan sopii hänelle?
Mistä ihmeestä kaikille on iskostunut päähän malli että suhteen pitää olla sellaista 24/7 kainalossanyhjäämistä. Oman kokemukseni valossa sellainen tekee ihmisistä riitaisia idootteja kun ei ole tilaa hengittää omaa ilmaa.
Toisaalta sitten jotkut systeemit joissa hankitaan aina uusi kumppani ja koetaan sarjoittain huonoja kokemuksia on taas niin typeryyttä ettei tosikaan, eikä koskaan opita tuntemaan edes pintapuolisesti kulloistakin kumppania.
Noiden kahden väliin jää jotain todellakin, jotain jolla on puolensa ja joka voi toimia. Joten turha ähistä vaan avaa silmäsi :)
palstalla olen saanut kuulla olevani itsekäs, kylmä ja piittaamaton, kun tuollaisesta suhteesta haaveilen. Varsinkin kun olen lisännyt, etten halua lapsia enkä miestä jolla on edellisestä liitostaan pieniä lapsia. Ja kun en kuulustellut ex-kumppaniani siitä, kenen/keiden kanssa hän mahdollisesti oli tapaillut/seurustellut/sekstaillut sinä aikana, jonka olimme erossa (siis eronneet, ei vain erillään toisistamme) niin olin kylmä, välinpitämätön ja kyvytön rakastamaan. Se taisi olla Parisuhde-palstalla sanottua. Ainakin siellä elää ihanne, jonka mukaan parisuhteessa ollaan mahdollisimman tiiviisti ja *kaikki* pitää jakaa keskenään: menneisyys, menemiset ja tulemiset, sähköpostit, tekstiviestit, sivuhistoria.. Uhh..
kaiken jaettavan syndrooman, jota esiintyy yhden kaverini suhteessa. Nainen oli jopa mustasukkainen minun kanssani käydystä ruokaravintolaillallista parisuhteen ensimmäiset 5-7 vuotta. Sitten ilmeisesti kaverini oli jossain vaiheessa saanut puhuttua järkeä, kun nainen yhtenä kertana sanoi, että voitte käydä kahdestaan. Aika kauan meni! Muuten en tavannut kaveriani KOSKAAN ilman, että nainen ei olisi ollut mukana. Siis ihan uskomatonta meininkiä. Kuitenkin tämä tyyppi oli kaikkein uskollisimmasta päästä eli ihan paradoksaalista meininkiä. Minä en olisi kestänyt viittä vuotta tuollaista. En olisi kestänyt viittä päivääkään.
Minusta tuon tyyppinen orjallinen sitouttaminen on tyypillistä huonolla itsetunnolla varustetuilla naisilla, jotka näkevät kaikkialla uhkia. Tai sitten sairaalloisen mustasukkaisilla miehillä. Tosin en tunne ketään miespuolista, joka olisi sairaalloisesti mustasukkainen. Onneksi.
Minusta on olennaista jakaa yksi ainoa asia.
Luottamus.
Yleisön mieliksi en tässä vastauksessa käytä sitä kolmikirjaimista, mutta koska nyt viiteryhmäni on mikä on, haluan samalla kysyä, tuntevatko muut kohtalotoverit samoin.
Eli siis tämä "sinkku"-käsite. Olenko ainoa, jonka mielestä se ei istu ollenkaan tähän tilanteeseemme? Trendikkäät sarjat ja lehdet opettavat, että sinkkuus on suhteiden välinen tila, jossa voi pitää vapaasti hauskaa, tapailla mielenkiintoisia ihmisiä ja antaa asioiden kehittyä omalla painollaan.
Sen sijaan jos vuodet vierivät identtisinä toinen toisensa jälkeen, ei tapaa ketään eikä yhtikäs mitään tapahdu, ei liioin ole minkäänlaista teoreettista potentiaaliakaan sille, että tapahtuisi... Kun katsoo tavallisia ihmisiä ja heidän elämäänsä "sinkkuina", eikö olisi aika törkeä loukkaus heitä kohtaan käyttää TÄSTÄ samaa käsitettä? Vähän kuin kutsuisi itseään yhteiskuntakriitikoksi, kun Perä-Hanurilan sanomat on kerran julkaissut koirankakkavalituksesi yleisönosastollaan. Siksi "vanhapoika"-termi tulisi elvyttää uudelleen - tätä iloista joukkoa kuvatessaan kun se ei millään muotoa olisi edes epäkorrekti, ennemminkin eufemismi.
Sinkkuus on siis "3. Jotakin muuta" - käyttökelpoinen ja toimiva käsite kuvaamaan parisuhteettomien ihmisten suurta enemmistöä, mutta jota en kuitenkaan halua käyttää itsestäni em. konnotaatioiden vuoksi.
"3. Jotain muuta, kerro mitä"
Tahtoisin säilyttää elämäni jokseenkin nykyisellään mutta maustaa tätä fiksulla seuralla, hellyydellä ja seksillä huomattavasti enemmän kuin mikä nyt tilanne on. Mitään pariutumisviettiä minulla ei ole kovin vahvasti enää, mutta ... niin. Noi tarpeet pitäis saada tyydytettyä jonkun oikeesti sielullisesti terveen ja kunnioitettavan naisen kanssa.
Olkoot se sitten vaikka suhteen nimellä, mutta en välittäis luopua omasta ajastani liikaa tai sit tästä rennosta olemisesta ja omista jutuistani. En koe sinkkuutta kamalana muttei tää velvoitteideni keskellä kyl mitään ikuista orgasmiakaan ole. Tahtoisin "lomailla" välillä ja viettää nimenomaan laatuaikaa naisen kanssa.
Tällä hetkellä sinkkuus on minulle se turvallisin vaihto-ehto. En pidä kiirettä. Eihän tämä ihanne tila ole. Suurin syy on itsessäni. On tuo rima noussut vähän liian ylös. On hyvä, että asian tiedostaa.
Se on aika aikaa kutakin. Tänään on näin, ehkä huomenna on toisin.
No ei ole ainakaan tylsää, koska silloinhan elämä olisi tylsää. (tai onhan se mahdollista, mutta ei elämä tylsyyden pitäisi riippua toisesta ihmisestä).
3
Otan kolmannen vaihtoehdon, sillä siksi se muuttui tämän kevään myötä kakkosesta.
KALENTERIONGELMAT
Aiemmin kalenterini oli ihan täynnä aamu kahdeksasta ilta kymmeneen ja 80% kaikista viikonlopuista oli bookattu kolmen kuukauden päähän täyteen, mutta nyt tilanne muuttuu oleellisesti tästä syksystä lähtien (tai muuttui jo tänä kesänä). Eli aikaa kenellekään ei olisi ollut 5-6 tuntia enempää viikossa eikä sellainen ole oikein toista kohtaan, jos toinen haluaisi panostaa asiaan. Toisekseen jostain tuntemattomasta syystä viime keväällä jonkin tason pariutuminen alkoi kiinnostaa.
Minulla on todennäköisesti paljon menoja varsinkin nyt talvella, mutta viikonlopuista vain puolet on bookattu jouluun saakka ja nyt on huomattavasti joustavampi arkikalenteri iltojen suhteen eli voin joustaa kahtena tai kolmena päivänä melko hyvin. Eli tuota tekosyytä en voi ainakaan enää käyttää, etteikö olisi yhtään aikaa. Tosin aikataulujen yhteensovittaminen voi olla kiireisen naisen kanssa vaikeaa, mutta ei se ainakaan minun joustavuudestani tämän hetkisen tilanteen vuoksi voi kiikastaa, ainakaan paljoa.
EI SOPIVAA, KUN EI OLE OLLUT OMAEHTOISTA KYSYNTÄÄ
Ihan oma valinta, kun on ollut muutakin tehtävää, jolla on ollut suurempi prioriteetti. Kysyntää minua kohtaan on ollut, no sanotaanko, että hyvin, hyvin paljon enemmän keskiarvoon nähden. Koska naisten taso on ollut poikkeuksetta hyvin korkea, niin sopivia yksilöitä olisi tuosta joukosta ollut varmaan 30-35% (naiset ovat keskimäärin parempaa laatua kuin vastaavat miehet ja toisekseen toimin sellaisissa segmenttipiireissä, jossa on lähinnä vain korkeatasoisinta tarjolla. Todella huonoja on ollut ehkä vain 2-4%, nekin lähinnä erittäin huonojen ulkoisten seikkojen pohjalta.). Tosin omat periaatteet naisen valinnasta ovat rajoittaneet valintaa, mutta on varmaan pakko joustaa vähän, koska muuten rajoitan kaikki parhaat vaihtoehdot käytännössä itseltäni pois ja sorsin näitä parhaita ehdokkaita valinnassa. Tai ainakin pitää miettiä miten voin noudattaa periaatteitani karsimatta automaattisesti parhaita vaihtoehtoja. Toisekseen vaihtoehtoiset metodit ovat olleet aika huonoja oman menestyksen osalta.
Paras vaihtoehto olisi sellainen, jonka ykkösharrastus olisi matkustaminen parhaalla hinta/laatusuhteella ja jolla ei olisi ennakkoluuloja vieraita kulttuureita ja ruokia vastaan tai muutenkaan mitään uutta vastaan eli Kirgizia (ei talvella...) voisi olla yhtä hyvä vaihtoehto kuin Madrid. Onneksi naiset yleensä ottaen ovat paljon ennakkoluulottomampi kuin miehet, joita pitää raahata/maanitella ulkomaille (tai ainakin tämä on kokemus noin 90%:sta miehistä, kyllähän he lähtevät mutta minulla ei ole sitä tarjottavana mitä naisella on...). Vapaa-aikaa on lisännyt myös kavereiden tiukka pariutuminen lapsettumisineen ja sitä kautta yhteisen ajan vähentyminen; parasta olisikin juuri järkevän naisen kiinnostus matkustamiseen (ei mitään kotimaan matkailua tai viinan hakemista Tallinnasta), sillä se ratkaisisi monta asiaa positiivisesti.
MUITA SYITÄ
Aika paljon on myös mennyt oman hannaamisen piikkiin. Olen antanut ymmärtää mutten antaa, kun en ole ollut valmis mihinkään 24/7 oman elämän tosi-TV:hen, jossa on kaksi toimijaa. Ymmärrysjuttua on pakko vähän muuttaa, jos jotain aion saada tapahtuneeksi.
Ja olen minä niitä vikojakin kaivamalla kaivanut. Kaikista ei ole löytynyt, joten sen on täytynyt olla tosi paha vika, kun ei näy edes päällepäin *naurua*. Tosin noista tulevaisuuden suunnitelmista en osaa sanoa mitään tarkkaa muuta kuin että valo näyttää vihreätä entisen punaisen sijaan.
Sinkkuus on parasta. ;)