Haluan jakaa teidän kanssa tämän... olen niin onnellinen kun olen ottanut avioeron. Virallisesti se astuu ensi viikolla voimaan eli harkinta-aika on ummessa ja päätös oli niin oikea. En tietenkään tätä kenellekkään suosittele mutta sen suosittelen että ihan kaikkea sitä ei ihmisen tarvitse kestää ja kärsiä! Ja siitä tuli mieleeni, että se: kaiken se kestää ja kaiken se kärsii -lorurimpsu pitäisi kirjoittaa uusiksi ja hiukan nykyaikaistaa. Ei tartte kaikkea kestää rakkauden.
Onnellinen olen myös siitä että tässä taannoin olen kohdannut jotain uskomattoman ihanaa, unelmien kumppanin, juuri sen ihmisen joka on minulle isossa kirjassa suunniteltu, sitähän ei voi tietää onko se tarkoitettu loppuiäksi vai hetkeksi mutta jotain ihanan kaunista tämä on.
Elämä on kuulkaapas ihanaa ja voimia ja viisautta kaikille jotka suunnittelee eroa, taistelee vielä sen eteen tai muuten vain asiaa miettivät. Muistakaa että jokainen elää oman elämän, älkää kuunnelko liikaa toisten neuvoja, niitä riittää päätä sekoittamaan. Sielua ja sydäntä kuunnellen nenu ylös ja eteenpäin:o)!
Onnellinen olen myös siitä että tässä taannoin olen kohdannut jotain uskomattoman ihanaa, unelmien kumppanin, juuri sen ihmisen joka on minulle isossa kirjassa suunniteltu, sitähän ei voi tietää onko se tarkoitettu loppuiäksi vai hetkeksi mutta jotain ihanan kaunista tämä on.
Elämä on kuulkaapas ihanaa ja voimia ja viisautta kaikille jotka suunnittelee eroa, taistelee vielä sen eteen tai muuten vain asiaa miettivät. Muistakaa että jokainen elää oman elämän, älkää kuunnelko liikaa toisten neuvoja, niitä riittää päätä sekoittamaan. Sielua ja sydäntä kuunnellen nenu ylös ja eteenpäin:o)!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Täällä toinen onnellinen erottuaan huonosta suhteesta, jossa kyllä puhuttiin ja puhuttiin, mutta siinä sitä sit junnattiinkin.
Tässä uudessa suhteessa olen onnellinen (varmaan joku kommentoi, että kyllä se arki siihenkin tulee, mutta se on sen ajan asia sitten)
Tällä avioeropalstalla ei näytä saavan olla onnellinen eron jälkeen uudessa suhteessa.
Toivottavasti kirjoituksesi piristäisi muitakin!
(vain onko niin, ettei toisen onnea hyväksytä?)
Onhan se mukava lukea onnellisia tarinoita ja kyllä minä onnen hyväksyn. Mutta ehkä on niin, että minä en vain ymmärrä tuollaista onnea ja rakkautta. Omalle kohdalle sellaista ei koskaan tule ja omat ajatukseni onkin, että suurta rakkautta ja onnea on vain elokuvissa ja kirjoissa. Elävässä elämässä se on kaikkea muuta. Ilmeisesti en ole koskaan sellaista suurta rakkautta kokenut. Ehkä se siellä vanhainkodissa minua odottaa. Nyt on vain keskityttävä näiden lasten kasvattamiseen.
Olen lukenut kirjoituksiasi, ja sinulla on oikea asenne elämään. Elät ja annat toistenkin elää omalla tavallaan.
Toivottavasti eräänä päivänä, ennen sitä vanhainkoti-ikää saadaan lukea, että nyt iski sellainen suuri rakkaus sinunkin kohdallesi:-)
Jos ennen vanhainkoti-ikää tuollainen ihme tapahtuu niin voitte olla varma, että kerron siitä. En todellakaan kätke onneani vaikka vanha sanonta kuuluu, että kel onni on se onnen kätkeköön. Minä en tosiaan usko, että tässä iässä enää mitään suuria tunteita voi tuntea kun elää niin jalat maassa kuin minä elän. Järki on syrjäyttänyt tunteet varmaan vuosia sitten.
Suuren suuri halaus sinulle. Usko Wilma... pää voi olla pilvissä ja jalat samaan aikaan maassa. Ikää katsomatta! Minä toivon myös että kohtaat jotain ihanaa.. ei sen tarvitse jalkoja alta viedäkkään mutta luottamuksesi arvoisen onnen sinulle toivon.
Nythän tässä pitää varovainen olla kun kohta nuolet sinkoilee ympäriinsä. Taitaa nuorimmainen jäädä päiväkotiin ja ruokaostokset tekemättä kun en uskalla kylille lähteä nuolien pelossa. Tai sitten soitto naapurin tytölle, menokaapit kaapista ja eikun menoksi. Eihän sitä koskaan tiedä.
Tuo luottamus se onkin varmaan aika vaikea kysymys jos uusi suhde joskus ilmestyy. Pystynkö luottamaan toiseen ihmiseen? Aikaisemmassa liitossani olin luottanut täydellisesti ja koskaan ei edes tullut mieleen että toinen voisi luottamuksen pettää.
Jos kuvittelee löytäneensä elämänsä ihanimman ihmisen ja on onnesta sekaisin, niin matka ei voi olla kuin alaspäin siitä lähtien. Veikkaanpa, että parin vuoden kuluttua on uusi eroprosessi edessä, jos sinnekään asti päästään, sillä ihmisillä on yleensä tapana viisastua aikaisemmista virheistään.
Kuule, olet ihan oikeassa. Mutta, pitääkö eronneen ihmisen elää loppuelämä yksin vain siksi että: tää menee kuitenkin pieleen?? Herran pieksut sentään.
Taitaa olla niin että uuden kumppanin turvin on niin helppo jättää kaikki entinen ja astua onnen huumaan sen kummempaa miettimättä. Arki se tulee eteen joka suhteessa ja samat ongelmat toistuvat kun ei anna itselleen aikaa miettiä mikä meni pieleen. Jos oikesti haluaa suhteesta eroon on viisasta tehdä se ilman kolmatta osapuolta, Harvoilla vain on rohkeutta tehdä näin vaan valitaan se helpoin tapa.
Niimpä niin. Mutta on ihmisiä jotka tekevät sen eron itselleen selväksi jo naimisissa oloaikanaan. Jonkun mielestä valitettavaa ja onkin varsinkin jos ei kerro kumppanilleen ajatuksiaan eroharkinnasta. Mutta minusta se on sitä taistelua avioliiton eteen, että ei heti lähde kun tulee alamäkiä ja työstää monia vaihtoehtoja ja miettii sitäkin jo naimisissa olleessaan, että mitäs eron jälkeen. Onko nyt kuitenkin parempi vai ei. Ja jatkaa ja jatkaa ja yrittää ja yrittää, ymmärtää ja käy peilin edessä ja kurkkaa sen taaksekkin ja syyttää itseään ja itkee ja taistelee jne... Mutta kun tulee tilanne eteen että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero niin se on todellakin helpotus se viimeinen päätös jos vaihtoehtoja on pyöritellyt etukäteen. Äh, vaikea selittää!
Et merkkari ehkä suoranaisesti minulle tuota kommenttia varmaan tarkoittanut mutta olen ihan samaa mieltä että uuden suhteen turvin jne.
Mutta, mutta aina ei ole näin. Jos on valmis uuteen suhteeseen ja on käsitellyt sen vanhan (ok, jollain se kestää vuosia ja toisella ei) niin antaa palaa.
Asian vierestä.. mutta minulla ärsyttää kun ihmiset kuulevat että tuli avioero niin yleensä sitä kauhistellaan ja päivitellään. Ennen kuin kauhistelette niin miettikää... se eropäätös on ollut sille ihmiselle sairaan vaikea ja todennäköisesti ei mikään "turha juttu". Ei koskaan voi tietää mitä perhehelvettiä joku joutuu kokemaan vaikka päällisin puolin kaikki on ok. Olkaa sen eronneen ihmisen tukena, ystävänä ja kuuntelijana.. se on todennäköisesti tehnyt elämänsä vaikeimman päätöksen.
Puheripuli iski:o)... Tutustun lähes päivittäin työni puolesta uusiin ihmisiin ja kun kysytään sukunimeä sanon että nyt tämä mutta tuotapikaa se ja se. No, toki ihmiset onnittelee että oi oletko menossa naimisiin. Sanon että ehei... mutta kyllä erostakin voi onnitella!!! Ja tätä en muuten olisi sanonut vuosi sitten kun olin tuskasta turtana, joten paranemaan päin ja huumorilla jaksaa. Kaikille edelleen voimia ja jos se ero tulee niin muistakaa että elämää ON sen jälkeen, se on vaan erilaista;o)
Elämä opettaa, ja joskus on vaaleanpunaiset lasit riisuttava. Samaa mieltä olen merkkarin kanssa. Jos ei kykene entistä suhdetta reilusti ilman kolmatta lopettamaa ..on mahdottomuus saada uutta suhdetta "reilusti" toimimaan... vanhat möröt ..ne ei ole kivoja. Minkä taakseen jättää, edestään löytää ja vaaleanpunaiset lasit on pakko ottaa päästä pois.
... hyvin kirjoitettu! Tässä yksi joka jahkaa eron ja jatkamisen välillä kohta kolmatta vuotta...
Mieti miksi.
Minä mietin ja yritin kuusi vuotta ja nyt kun olen jokin aika sitten eronnut en harmittele mitään muuta niin paljon kuin sitä, että miksi pitkitin eroa. Varsinkin jos yksin yrittää parantaa suhteen niin ei se toimi, valitettavasti. Suunnaton määrä voimia sulle, päätät mitä hyvänsä mutta älä uhraa yhtä elämääsi liialliseen miettimiseen.
Just joo. Toi on tollasta nykyajan hömpötystä, heti kun pääsee eroon edellisestä, niin on jo uusi kiikarissa. Kummallista kun toiset eivät osaa elää yksinään, vaan pitää aina olla joku siinä vieressä!Ei se onnea tuo sulle se uusikaan kohde, vaan onnesi on riippuvainen itsestäsi. Löytyikö se uusi kohde kentiesn ravintola Königin lihatiskiltä!?
Ei taida olla siitä kyse ettei osaa olla iteksiää ja ottaa "jonkun". Sulla ei ole vaan käynyt flaksi jotta tietäisit miltä toisesta voi tuntua. Voi jessus että ihmiset on kateellisia ja "tyhmiä".
Tommonen ajattelumaailma on niin syvältä ettei uutta suhdetta voisi aloittaa ennenkuin "olet vuosikaudet rypenyt itsesäälissä ja käsitellyt erosi vaikkei siinä olisi mitään käsittelemistäkään enää mutta kun ne ihmisten katseet ja puheet"
Heittäkää katkeruus ja kateus romukoppaan. Ei se noin mene ettei ihminen voisi aloittaa uutta suhdetta jos hyvältä tuntuu olkoon sitten erosta kk tai viisitoista vuotta. Silloin kun ihminen lähtee toisen luota pois alkaa harkinta-aika mutta sitä on vapaa ja eronnut eikä vasta sitten kun se on virallista! Pettäminen onkin sitten ihan eri juttu.
Samapa se mitä sinä ajattelet, mutta kantani on realistisempi kuin sinun tai aloittajan. Ja kyse ei ole flaksin käymisestä, kyllä tuolla kaupungilla ja yökerhoissa ottajia piisaa, mutta toinen juttu on, että huolinko.
Säälittävä totuus on se, että eronneet ja yh-äidit pyörivät kaupungin menomestoissa jo kolmatta kierrostaan, kun yksin ei osata olla. Se on mielestäni enemmänkin epäitsekästä touhua. Tiedän monia akkoja, kun ero tulee, niin ollaan heti juoksemassa kaksilahkeisten perässä ja pyritään täysillä uuteen liittoon vaiikka millä keinoin. Mutta näitä tallaisia akkojahan riittää riittämiin ja tiedät sen itsekkin. Oletko itse kenties yksi niistä? Ja jos on yh-äiti, niin on lapsellekkin aika rankkaa, kun siinä kotona on kohta pyörimässä joku muu äijä kuin oma isä.
Kyllähän tollasille luuskille löytyy puolustajia, tiedän sen, mutta olenpahan mielipiteeni sanonut. Ei kaikkea aina tarvitse hyväksyä ja ymmärtää. Itse en vaan ymmärrä sellaisia akkoja, sorry vaan. Esim. sinkkuäidille sulhanen on niin perseestä oleva ohjelma kuin vaan voi olla.
muiden puheista!
Ota onnestasi kaikki irti.Kerranhan täällä vain eletään!!!!!!
Ooo.. ompas täällä hyviä viestejä, huh hoh ja heh..!
Kiitos "älä välitä", niin olenkin ja en välitä. Toivon vain että niitä aamorin nuolia saisi muutkin kuin Wilma, kaikki VAPAAT.
Päivän naurut... siz siz..En tarvinnut lihatiskiä, laastaria tai jotain vain... Noo, se siitä... en provosoidu, sori!
Eipä tule ero voimaan automaattisesti kyllä se ihan itse pitääpi hakea, jos on harkinta-aikana sellaiseen tulokseen päätynyt. Kirjoituksestasi päätellen olet harkinta-aikasi käyttänyt "viisaasti" yleisimpään suomalaisen naisen tyyliin baareissa roikkuen. Ei muuta kuin uutta matoa pyydykseen, onnea ja menestystä.
..jotka taistelevat eroon avioliitosta ja hehkuttavat posket hohtaen uutta onnea ja autuutta. On niitä ihmisiä jotka ovat lukeneet mittansa täyteen koko parisuhdetunnesaastaa. Kuulun eittämättä tähän jälkimmäiseen. Kun omien mokailujen jälkeen on läpikäynyt oman puolison mokailut, ja avoimin mielin ja syvällisesti lähtenyt tutkimaan tätä parinmuodotuksen onnellisuuteen liittyviä ajatusmaailmaa, onkin alkanut inhottaa. Kaava toistaa itseään kuin rikkinäinen gramofoni, toinen vouhottaa uutta onnea ja vapauden kaipuuta, toinen jää yksin hetkeksi ja löytää uuden - ehdottomasti paremman onnen. Loppujen lopuksi uusi onni rakkeaakin samoihin ongelmiin kuin entinen. Rakkaus on kadonnut, tai sitä ei ehkä ollutkaan nyt ihmetellään. Hyi helvetti näitä onnesta ja uuden rakkuden onnesta vouhottavia kirjoituksia. Minusta on tullut kyyninen, en halua mitään oksettavaa uutta rakkautta, en intohimoa, en kiihkeää rakastelua. Halveksin jokaista kirjoitusta, jossa kaksoisuhde kukoistaa. Halveksin onnen kailottajia heidän tyhmyytensä tähden. Minun puolestani naikaa, erotkaa ja sotkekaan niin paljon elämässännen kuin tahdotte, minä ainakin tajusin ettei rakkaus ole saanut mitään hyvää aikaiseksi, ellei sitten avioreolapsia niihin lueta. Minä en lue.
vai pahoin tuon katkeruutesi kanssa?
Ei voi kuin päätään puistella näitä todella ikäviä kommentteja lukiessa...tältä palstalta on turha hakea mitään positiivista. Paitsi jos on jätetty tai petetty osapuoli niin sitten kyllä löytyy sympatiaa.
Älkää tuomitko ihmisiä, kun ette voi tietää kaikkien avioerojen taustoja ettekä syitä, mitkä johtivat eroihin.
Eläkää ja antakaa toistenkin elää. Peace :)
Onnea sulle uuden rakkauden johdosta! Älä välitä noista kyynisten kommenteista vaan nauti onnestas niin kauan kuin sitä kestää.
Mulle kävi samalla lailla. Erosin - ja jo harkinta-aikana tapasin ihmisen, jota oon hakenut koko elämäni. Emme mene naimisiin varmaan koskaan emmekä yritäkään hankkia lapsia. Meillä on hurjasti sitä lämpöä ja läheisyyttä, mitä mulla ei avioliiton viime vuosina ollut ollenkaan. Enkä tarkoita nyt seksiä (tietty sitäkin on) vaan sitä yhteenkuulumisen tunnetta -en etsi enkä halua enää ketään muuta.
Kyynisille sanoisin, että kumppanin voi löytää muualtakin kuin jonkun baarin tiskiltä ja vakava suhde lähteekin yleensä eri kuopista silloin kun ei ekalla tapaamisella mennä sänkyyn.
Älkää olko ilkeitä meille uusonnellisille - meitä se ei hetkauta, mutta te pilaatte vaan oman päivänne negatiivisilla ajatuksilla ;)))
Onnellista syksyä kaikille!
..että koko elämäs hakenut? Ja ajan kuluessa kaikkesi teet avioeron eteen. Lämpä ja läheisyys ja sielun epätasapaino. Tuo lässytys on täyttä paskaa. Olisit valinnut paremmin eka kerralla. Vai valitsitko omasta mielestä sen paskan, mistä olet mielestäsi kärsinyt?
Kiitos ja onnea sullekkin! Niin teenkin, näitähän riittää pilvin pimein näitä kommentoijia ja komentajia siitä että milloin on lupa onnellisuuteen ja uuteen rakkauteen ja vihjailut siihen että samat virheet toistuu. Daapadaa ei se välttämättä niin mene. Uuden onnen kanssa on tehty selväksi ettei entisiä virheitä toisteta vaan tehdään itse ihan omat!
No joo, aivan sama..... koska aika onnellisuudelle on NYT ! Kippis sille ja Rakkaudelle, muista piittaamatta...
vapaus, sielujen sympatia, läheisyys ja sun muuta paskaa.