Ajattelin kertoa hyvin epämukavasta olotilasta.Se on sellainen kun ei osaa olla enää onnellinen,eli ei usko enää rakkauteen,ei halua seksiä miehen kanssa.yms.
Sellainen olotila syntyy kun on tarpeeksi kauan ollu yksin,on yhdenyön juttuja,seksisuhteita.On liikaa pettämistä,vedätystä,selkään puukotusta.
Yhdenyön jutuista "ylenee"seksisuhteisiin,sit tulee pudotus alas.Ei pysty enää mihinkään.Kun aina tulee näpeille.Ei luota enää kehenkään.Siitä seuraa se että ei pysty olemaan enää onnellinen.
Miksi en halua oikeaa suhdetta?No haluan,mutta kukaan mies ei halua yli nelikymppistä yksinhuoltajaa.Olen lukenu kilometrikaupalla keskusteluja,joissa on tullu hyvin selväksi,mitä yh-äideistä ajatellaan.
Ne sanat syöpyy takaraivoon ja jo pelkästään se saa minut luovuttamaan jo etukäteen.Miehet ajattelee:helppo nakki,sitä pannaan ei muuta.Sen kanssa elämä on yhtä helvettiä,lapset on hirveitä tai vievät kaiken huomion,yh-mutsit on juoppoja ja mielenterveysongelmaisia,ne on läskejä valaita ja makaavat vaan sohvalla ja mussuttavat suklaata,ne on hyväksikäyttäjiä ja vie vaan miehen rahat...ja tätä rataa.
Mikään näistä ei päde minuun,paitsi se että olen masentunut,monestakin syystä ja kyllähän tällaiset jutut alkaa masentaa.
Jos joku mies haluaisikin tutustua "ihan oikeasti"en luottais enää pätkääkään ja nää jutut kaikuis pääsäni koko ajan.
On ihan sama mennäänkö sänkyyn pian tai monen viikon päästä.Pääasia että seksiä saa ja sit akka joutaa suksia helv...mitä kiinostavaa siinä enää muka on?
Ja vaik ei se jättäis,en osais olla onnellinen kuin puoliksi,sillä pelkäisin koko ajan milloin se jättää.En kestä yhtään että tekstariin ei vasta tai puheluihin ei vastata.Tarvii vaan yksi tai muutama sellainen vastaamattomuus, niin se on takuulla lopun alkua.Ei kiinnosta enää.Olen sen nähny niin monta kertaa.
En pysty ollenkaan katsomaan mitään sinkkuäidille sulhanen tai rokkarille morsian tyyliin ohjelmia.Katsoin pari viimeistä jaksoa 20 vs 40.Oikein sydäntä raastoi katsoa kuinka rakastunut tämä 48v nainen oli.Hän oli valtavan kaunis ja herttainen sekä tyyni.
Ne viimeiset treffit oli ihan kamalaa katsottavaa,kuinka he söivät siellä akvaariossa,ja jäivät katselemaan huopien alle kaloja ja tietty tekivät ties mitä.Voi että miten julmaa.
Tiesin että se mies ei ota sitä naista kun se on liian "vanha"Se oli vaan vedätystä,et katsojat luulee kun kaikki oli niin ihanaa,senhän se valitsee.Ja niimpä,valinta osui nuorempaan.Kyl täytyy sanoa että sydäntä kouristi katsoa kun tää vanhempi upea nainen käveli tyynen rauhalliseti pois.Hänen sydän särkyi takuulla.
Se olen saanut itsekin kokea.Olen liian vanha.Aika on ajanut ohitseni.Ja näistä ohjelmista vielä.En voi ymmärtää miten ne miehet ja naiset deittaa monen kanssa,sitten arvostellaan selän takana kaikkia.Kaikki on niin pinnallista,mikään ei ole aitoa enää.
Ei ole ihme että tää nykyaika on menny sellaiseksi,et koko ajan etsitään vikoja,arvostellaan,deitataan ja dumpataan.Jos olis aidan takana vielä parempaa.Tai sit mikään ei niin kuin riitä enää,kyllästytään.Ai et ei televisio muka vaikuta ihmiseen,ei varmaan?
Joten en voi katsoa ärsyyntymättä tai itkemättä.Jos jossain ohjelmassa on sutinaa,suudelmia,oikeaa rakkautta,seksiä,käännän päätä pois.En vaan voi enää katsoa.Ja sitähän on,joka sarjassa.Pitää kai katsoa enää vaan luonto-ohjelmia tai pikkukakkosta.
Mitä tästä eteenpäin?En tiedä.Ehkä sekoan lopullisesti,tai jotain?
On hirveä tunne,kun ei usko enää rakkauteen.Kun ei voi ottaa edes lemmikkiä kun perheessä on allergiaa.
Sellainen olotila syntyy kun on tarpeeksi kauan ollu yksin,on yhdenyön juttuja,seksisuhteita.On liikaa pettämistä,vedätystä,selkään puukotusta.
Yhdenyön jutuista "ylenee"seksisuhteisiin,sit tulee pudotus alas.Ei pysty enää mihinkään.Kun aina tulee näpeille.Ei luota enää kehenkään.Siitä seuraa se että ei pysty olemaan enää onnellinen.
Miksi en halua oikeaa suhdetta?No haluan,mutta kukaan mies ei halua yli nelikymppistä yksinhuoltajaa.Olen lukenu kilometrikaupalla keskusteluja,joissa on tullu hyvin selväksi,mitä yh-äideistä ajatellaan.
Ne sanat syöpyy takaraivoon ja jo pelkästään se saa minut luovuttamaan jo etukäteen.Miehet ajattelee:helppo nakki,sitä pannaan ei muuta.Sen kanssa elämä on yhtä helvettiä,lapset on hirveitä tai vievät kaiken huomion,yh-mutsit on juoppoja ja mielenterveysongelmaisia,ne on läskejä valaita ja makaavat vaan sohvalla ja mussuttavat suklaata,ne on hyväksikäyttäjiä ja vie vaan miehen rahat...ja tätä rataa.
Mikään näistä ei päde minuun,paitsi se että olen masentunut,monestakin syystä ja kyllähän tällaiset jutut alkaa masentaa.
Jos joku mies haluaisikin tutustua "ihan oikeasti"en luottais enää pätkääkään ja nää jutut kaikuis pääsäni koko ajan.
On ihan sama mennäänkö sänkyyn pian tai monen viikon päästä.Pääasia että seksiä saa ja sit akka joutaa suksia helv...mitä kiinostavaa siinä enää muka on?
Ja vaik ei se jättäis,en osais olla onnellinen kuin puoliksi,sillä pelkäisin koko ajan milloin se jättää.En kestä yhtään että tekstariin ei vasta tai puheluihin ei vastata.Tarvii vaan yksi tai muutama sellainen vastaamattomuus, niin se on takuulla lopun alkua.Ei kiinnosta enää.Olen sen nähny niin monta kertaa.
En pysty ollenkaan katsomaan mitään sinkkuäidille sulhanen tai rokkarille morsian tyyliin ohjelmia.Katsoin pari viimeistä jaksoa 20 vs 40.Oikein sydäntä raastoi katsoa kuinka rakastunut tämä 48v nainen oli.Hän oli valtavan kaunis ja herttainen sekä tyyni.
Ne viimeiset treffit oli ihan kamalaa katsottavaa,kuinka he söivät siellä akvaariossa,ja jäivät katselemaan huopien alle kaloja ja tietty tekivät ties mitä.Voi että miten julmaa.
Tiesin että se mies ei ota sitä naista kun se on liian "vanha"Se oli vaan vedätystä,et katsojat luulee kun kaikki oli niin ihanaa,senhän se valitsee.Ja niimpä,valinta osui nuorempaan.Kyl täytyy sanoa että sydäntä kouristi katsoa kun tää vanhempi upea nainen käveli tyynen rauhalliseti pois.Hänen sydän särkyi takuulla.
Se olen saanut itsekin kokea.Olen liian vanha.Aika on ajanut ohitseni.Ja näistä ohjelmista vielä.En voi ymmärtää miten ne miehet ja naiset deittaa monen kanssa,sitten arvostellaan selän takana kaikkia.Kaikki on niin pinnallista,mikään ei ole aitoa enää.
Ei ole ihme että tää nykyaika on menny sellaiseksi,et koko ajan etsitään vikoja,arvostellaan,deitataan ja dumpataan.Jos olis aidan takana vielä parempaa.Tai sit mikään ei niin kuin riitä enää,kyllästytään.Ai et ei televisio muka vaikuta ihmiseen,ei varmaan?
Joten en voi katsoa ärsyyntymättä tai itkemättä.Jos jossain ohjelmassa on sutinaa,suudelmia,oikeaa rakkautta,seksiä,käännän päätä pois.En vaan voi enää katsoa.Ja sitähän on,joka sarjassa.Pitää kai katsoa enää vaan luonto-ohjelmia tai pikkukakkosta.
Mitä tästä eteenpäin?En tiedä.Ehkä sekoan lopullisesti,tai jotain?
On hirveä tunne,kun ei usko enää rakkauteen.Kun ei voi ottaa edes lemmikkiä kun perheessä on allergiaa.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ihan ensimmäinen asia, älä katso niitä viheliäisiä ohjelmia. Käy mielummin kirjastosta pino hyvältä vaikuttavia kirjoja, kahlaa läpi, uppoudu johonkin niinkuin silloin joskus kun oli kirjojen ahmimisiässä.
Telkkarista katsoen oma elämä saattaa näyttää tyhjältä, eikä nähdystä jää mitään omaan käyttöön. Kirjaan voi syventyä, voi pysäyttää ja merkata vaikka tärkeäksi kokeman lauseen tai ajatuksen muistiin, ja jatkaa taas.
Lukeminen on hyväksi.
Toinen juttu.
Tuo että olet liian vanha ja menettänyt uskosi parisuhteisiin. Kuinka niin? Olet kyllä kirjoittanut pitkän selostuksen tunteestasi, mutta jos tiivistät mittakaavaa pelkästeen tähän päivään, etkä ounastele sinne jonnekin tulevaisuuteen, josta kellään ei ole takuita.
Oletko ajatellut, voisitko vaihtaa kokonaan maisemia? Mikä pitelee sinua kiinni siinä missä olet, voisitko pakata reppusi ja lähteä etsimään uutta auringonnousua?
Mulla on ikää aika paljon, mutta mun lähtemistä rajoittaa alakouluikäiset lapset. Olen siis yksinhuoltaja minäkin, miesten suhteen jokseenkin kyynistynyt. En vaan ole käynyt ruikuttamaan, vaan kerään henkistä pääomaa itselleni. Ajatukseni on, että jos joku tietty mies ei ymmärrä hyvän = minun päälle, hän se häviää siinä. Tietysti haluaisin parisuhteen, olisi niin ja niin ihanaa varmaankin rakastaa ja olla rakastettu, mutta kun. Se tie on jo nähty.
Kasvatan lapseni, hankin uuden mieluisamman ammatin. Kuvittelen saavani vielä töitä, jos en tällä paikkakunnalla, niin jossain muualla.
Luen, opiskelen toivottavasti tulevan kotimaani kieltä, olen tyynin mielin. Jos jotain on tullakseen, se tulee.
En väheksy itseäni, mutta se varmaan johtuu siitä, etten peilaa itseäni telkkarista. Sinun asenteesi tuntuu lievästi masokistiselta. Varmaan sulla on profiili nettitreffeilläkin, ja sä katkerana katselet, kun miehet etsivät nuorempaa, vaikka sinä olisit ihan loistava.. Hei come on, sekään ei ole oikeaa elämää. Ei, vaikka se siltä vaikuttaisikin.
Ei tasan ole profiilia.Reilu kaksi vuotta sitten oli,ja tapsin sellaisen miehen,et rakastuin päättömästi.Kun näin hänen kuvan,niin tiesin että hänen takia itken monet itkut.
Hän oli minua nuorempi,mutta hänellä oli lapsi,joten oletin hänen olevan jolain lailla kypsä ja vastuullinen.Hän tapasi ja piti minun lapsista.Heillä synkkasi.Minäkin tapasin hänen lapsen ja hän oli aivan ihana.Antoi silittää itseään uneen tuli syliin ja sanoi että tykkää minusta.Ja minä sanoin että tykkkään sinusta tosi paljon.
Olin niin rakastunut ja onnellinen.Mut kyykäärme tuli paratiisiin.Hän teki minulle hirveät oharit.Annoin sen anteeksi,mut se kaiversi reiän luottamukseen.
Ja en viitsi kertoa miten se jatkui,se oli hirveä soppa,kestin ihan liikaa ja liian kauan.Pinnani on loputon,jos rakastan miestä.
Tää oli viimeisin stoori,jolloin olin onnellinen.Häntä ennen noin puoli vuotta kävi ihan samoin.Miehellä oli lapsi,meillä oli monta syvällistä keskustelua,seksi upeeta,kivaa yhdessä.Sit tuli tekstarilla päin näköä:tästä ei tule mitään,ei sun kannata minuun rakastua.
Voi fuck!Sit yritin parin viikon päästä vain 3v minua nuoremman kanssa.Hän on eronnut,lapsia,erittäin keskustelutaitoinen ja kiinnostava persoona.Hän kävi kerran kahvilla,näki lapseni.Minä kerran hänen luona,ei seksiä,ei edes suudelmaa.Yritin olla niin cool,nyt en mokaa.
Ja läps,ei häntä kiinnosta,viikon päästä tulee sentään puhelu,et ei tekstarilla tällä kertaa.
Niin et mieti, kahden ja puolen vuoden aikana kolme läpsäystä.Masennuin täysin.Tänä keväänä tutustuin yhteen aivan ihanaan persoonaan.Olimme viikonlopun yhdessä ja se on elämäni paras viikonloppu,mitä on ikinä ollut.
Senhän tiesinkin että ei siitä ollu tarkoituskaan tulla oikeaa suhdetta,mut sain näpeille tosi lujaa.Nyt pidän itseäni tosi tyhmänä ja naurettavana.
Ehkä sit olen ihan pelkkä pelle,sen olen oppinut et ihmisiin ei voi luottaa.Se sattuu.
oli sellaista tai ei, ei merkkaa niinkon yhtään mitään.
Kävisikö sulle sellainen ajatus, että kaivat ylös sen opin, mikä noista jutuista sun pitää oppia. Ihminenhän tekee samat virheet aina uudelleen ja uudelleen, ajetaan samaan asetelmaan niin monta kertaa, että oivaltaa sen jujun, mikä on opiksi otettava.
Mulla on viiden vuoden aikana ollut tasan yksi sellainen suhde, johon olen lähtenyt täysillä, ja josta tulee läps läps päin näköä just silloin kun alan päästämään tunteita peliin. En osaa irrottautua, enkä pääse kiinni. Kukaan muu ei ole osunut kohdalle niin että olisi mennyt tuosta ainoasta humusta ohi. Mulle tulee mieleen tuota sun tekstiä lukiessa, että sä edelleen lähdet liian täysillä liian nopeasti. Mahtuuhan sun muutamaan vuoteen parikin sellaista juttua, josta sanot, että se on ollut parasta sun elämässä. Miten voi olla montaa parasta aikaa tai ihmistä? Irtoaako sun jalat liian nopeasti maankamaralta?
Ehkä ennen irtosi,nyt ei irtoa ollenkaan,olen läksyni oppinut.
En ole niitä ihmisiä,jotka rakastuu vaan kerran.
Olen rakastunut elämäni aikana 5 kertaa.
Rakastuin lasteni isään ensisilmäyksellä,oltiin yhdessä(valitettavasti 15 vuotta)en takuulla kerro mitä kaikkea pahaa tapahtui.Pahis en ollut minä.
Näistä miehistä rakastuin kolmeen.Minä rakastun ensitapaamisella.Tiedän vaan että nyt on menoa,enkä välitä vaaratekijöistä,rakastunut ihminen on sellainen,sokea.
Rakastun sellaiseen ihmiseen joka tietää mikä on masennus,raskaat kokemukset ja asiat elämässä.Mies joka osaa keskustella ja kuunnella.Kaikesta,ihan kaikesta.
Myös seksistä.Käydään läpi mikä tuntui hyvältä,mitä haluaa,mitä ei halua.Osaa sanoa oikeat sanat oikealla hetkellä seksin aikana.Osaa olla myös hellä seksin jälkeen.Hänellä ei ole kiire nousta pois.Suihkuun,kotiin,tai käy nukkumaan.
Ja hänellä on aikaa minulle.Mikään ei mene sen edelle.Hän pitää pienistä asioista.Juo kuohuviiniä kanssani,keskustelee,katsotaan elokuvaa,syödään yhdessä,kuunnellaan musiikkia.Tai vaan ollaan ja nautitaan läheisyydestä.Se riittää minulle.Se on minulle onnea,sitä se minulle merkitsee.
Ja sellaisia miehiä on vähän.Exä ei tehnyt mitään näistä ja nyt tiedän mitä haluan,pieniä asioita.Välittämistä.Minua kammoksuttaa työkaverini tyyli.Hän haluaa kaiken.Luksusta.Matkoja,kallita koruja,mies maksaa kaiken.Ja sit sillä kehutaan töissä Yäk.
Kerran hän leuhki kun sai kallit korut joululahjaksi.Silloin läväytin takaisin.Sanoin että minä sain joululahjaksi jotain mitä ei rahalla saa.Hän sanoi pilkallisesti:no mitä se oli?
Vastasin et vietin piip -nimisen miehen kanssa joulupäivän.He juteltiin ja meillä oli ihana yö.Et oli ihanaa kun hän on minun kanssa,et minulla on miesystävä.Että olen kerrankin onnellinen.(hän oli se joka jätti tekstarilla)
Hän tuntee tän miehen ja on muhinut muutaman kerran sen kanssa.
Ja ai et sitä otti päähän.Hän katsoi halveksivasti,mitä ihanaa tuossa nyt oli,ei kukaan voi rakastua noin pian.
Minä en estä tunteitani,en katso ikää,ne on numeroita.Jos saan henkisen yhteyden mieheen,on fyysitä kemiaa,ikä ei siinä paina.Ehkä olen sit outo.
Et tää minun nimimerkki ei tarkoita että seksuaalisesti kokenut,on se sitäkin.Vaan sitä että olen käyny monet kerrat mankelin läpi,raskaita pahoja asioita.Nähnyt elämää toiselta puolelta,sellaisia asiota joita toiset eivät koskaan näe elämässään.
Ja sit se,et olen kyllä tilannu kirjoja.Nytei saa nauraa,olen kiinnostunut henkisistä asioista eli rajatiedosta.Uskon enkeleihin,yksisarvisiin.Nää kirjat liittyy näihin aiheisiin.Atlantis,violetti liekki,löydä sisäiset voimavarasi,feng sui....
Minulla on tarot-kortit ja löydä sisäinen jumalattaresi-kortit.Eli olen siis "hurahtanut"Ei kai siin mitään pahaa ole,jos saan tällä tavoin ajatukset jonnekkin kauniiseen,satumaiseen,viisuksiin,menneeseen aikaan.
Kun olen lukenu Agatha Christiet,erotiikkakirjat,runokirjat,ruoanlaittokirjat... niin nyt on henkisyyden aika ilmeisesti.
on luettu ja perehdytty fiktioon, niin olisiko faktan aika?
Ymmärtääkseni kaikenmaailman huuhaseen uppoutuminen vie ihmisen herkästi realiteeteista. Mitä herkemmän, sen kauemmaksi. Ilmeisesti sä olet sellainen eteerinen humanisti, joka imee puoleensa kaiken maailman ongelmaiset?
Miksi kenenkään pitäisi....alistua jonkun idioottimiehen stereotypian vuoksi olemaan ilman rakkautta yms.?Miksi miehille annetaan tämä valta..miksi yhteiskunnassa on kaikki vielä tänäkin päivänä päin persettä.
Olen aivan samassa tilanteessa aloittajan kanssa, nostan hattua että jaksoit edellisen kirjoittaa.
Meilla on olevinaan kaikki hyvin verrattuna muihin maihin kyllä se täälläkin se patriarkaalinen asenne vielä on voimissaan sukupolvesta toiseen.Feministi en silti ole.
se, että unohtaa kaiken epämiellyttävän kuten epäonnistuneet suhteet ja tv-ohjelmat, joista ei jää mitään hyvää ajatusta itselleen. Sinun pitäisi suojella omaa psyykettä ja tehdä sellaisia juttuja, jotka kohottavat mieltä. Kuuntelet jotain mukavaa musiikkia, jos tykkäät musiikin kuuntelusta tai harrastat liikuntaa omin ehdoin sillä tavalla, mistä itse tykkäät. Sinun täytyy suojella itseäsi kaikilta keskusteluilta, joissa haukutaan ihmisiä. Ei sellainen auta mihinkään, että itseään kiduttaa. On miehiä, jotka käyttävät naisia hyväksi, mutta elämä opettaa heitäkin jossain vaiheessa. Ei sellainen peli vetele. Keskity itseesi ja rakasta itseäsi ja lähimmäisiäsi. Muutta muista tää - suojele itseäsi.
Rauhoitu ystävä hyvä!
Kyllä meitä miehiäkin on joille naiset tekevät samoin. Itse olen mies, joutunut eroamaan pari vuotta sitten ja muutaman lapsen yksinhuoltaja. Alkuvuodesta tapasin ihanan tuntuisen naisen (ja saattaa olla vähän sinunlaisesi kirjoittamasi perusteella), vietimme ihanan viikon yhdessä, hän tuli luokseni, hänelläkin yksi pienempi lapsi ja pari lähes aikuista. Hän oli minua muutaman vuoden vanhempi, mutta sillä ei ollut minulle väliä. Sovittiin sitten, että seuraavaksi minä ja lapset vierailtaisiin hänen luonaan. Puhuttiin usein puhelimessa (hän asui vähän kauempana). Ja sitten, kaksi päivää ennen lähtöä sinne kaikki oli ok puhelimessa, mutta päivää ennen lähtöä tuli tekstiviesti, jossa sitten kerrottiin, että ei tarvitse tulla...
Kyllä siinä vähän itkua väänsin. Pari tuntia meni että sai itsensä kasattua kokoon. Sitten soitin hänelle, hän ei olisi edes halunnut ensin puhua kanssani ja oli vielä ihmeissään kun en ollut vihainen vaan ainoastaan surullinen ja pettynyt. Kiitin häntä mukavasta ajasta. Oman surun lisäksi harmitti vietävästi, kun oli tullut jo lapsille sanotuksi, että menemme hänen luokseen ja sitten piti lapsille sanoa, että emmepäs menekään.
Mutta kyllä silti uskon, että vielä löytyy minullekin sopivaa seuraa. Turha sitä on lannistua, eihän sitä kaikki ole toisilleen luotuja. Mutta etsimistä varmasti vaikeuttaa jos on jo valmiiksi toivosta luopunut. Ja menneet ovat menneitä eikä kukaan ihminen voi mitään toisten tekemisille. Ja kun rakastuu, on aina otettava riski siitä, että toinen ei ajattelekaan samoin. Sitä pitää vaan osata olla avoimin mielin ja olla valmis vastaanottamaan myös se pettymyt. Mutta jos toisen tuntee vasta viikon tai kuukauden ei toista voi vielä syvällisemmin tuntea ja toinenkaan ei minua voi tuntea kovin hyvin ellei ole pitempään yhdessä ja tässä tutustumisvaiheessahan nimenomaan sitten pitää tulla esille, onko tuo toinen ihminen nyt se, jonka kanssa haluaa todella olla. Ja jos tulee sellainen tunne, että ei halua, niin sittenhän toinen ihminen on vain rehellinen jos sen sitten myös kertoo.
Pahempaa olisi, jos jatkaisi kanssani vaikka ei kokisi minua oikeaksi kumppaniksi, sillä se tuottaisi sitten myöhemmin vielä suuremman surun.
Eli et voi voittaa jos et ole valmis ottamaan riskiä häviämisestä. Mutta älä lannistu! Jos et ota riskejä, et myöskään saavuta mitään. Yritä tuntea itsesi ja mieti miksi rakastut niin nopeasti. Itse olen myös sellainen persoona, että rakastun harvoin mutta nopeasti jos se sellainen kohdalle sattuu ja sitten kun näin käy, en myöskään millään jättäisi tätä ihmistä, niinpä minä olen yleensä ollut se, joka on joutunut jätetyksi...
Vai kolme 'läpsäystä' kahden ja puolen vuoden aikana.. HAH! Kokeilisitpa joskus olla mies. Joku beta-uros. Eli normaali keskiverto Suomi-Mies. Tuo sun kokema on pelkkää paperia sen rinnalla, mitä miehet saa kokea jo nuorena. Hyljeksintää ja halveksintaa naisten taholta. Sen jälkeen ei mikään tunnu enää miltään.
Uskon kyllä että miehillekkin on käyny niin.Mut yksi onnellinen tarina on vielä kerrottava.Nimittäin tää viides rakastamani mies.Hänen kanssa oli yhdenyön juttu.Ja rakastuin häneen heti.Hän oli tavan persoona.Pitkätukkainen rokkimies.Hän soitti sähkökitaraa ja akustista myös.Hän oli ihan velho siinä,mutta todella vaatimaton.
Kun tapasin hänet,selvisi et hän asuu minua vastapäätä,20m päässä,ihan hassua.Mentiin hänen kämpälle,hän esitteli kitaransa ja siliteltiin hänen marsua.Sit tultiin meille,paistoin perunoita ja kananmunia.Syötiin ja juteltiin tuntikausia.Olin ihan lumoutunut.Loppuhuipennus on mieletön yö....
Olin ihan taivaissa,vaihdettiin numeroita.Kävin hänen luona parin päivän päästä ja hän oli hieman vaisu.Arvasin,et tää on lopun alkua.Hänen piti tulla seuraavana päivänä luokseni,mut ei vastannu puhelimeen.Sit hän soitti et on kavereiden kanssa kaupungilla.Hän tuli yli tunnin myöhässa.
Silloin tieisn mitä hän meinaa.Kun oltiin syöty(siksi pyysinkin häntä käymään)hän sanoi ne sanat jota pelkäsin.Mutta hän on ainut selkärankaisin näistä miehistä.Hän sanoi että halusi kertoa kasvotusten,ei puhelimessa.Minä hajosin,se oli kamalaa.
Meinasin päättää päiväni,siitä tuli soppa josta meille tuli riita.Minua ahdisti se vielä enemmän.Mut sitten me sovittiin se ja meistä tuli ystävät.Me tultiin eräätkin kerrat baarista kotiin samaa matkaa.
Hän tuli usein meille ja naureskeltiin väsyneinää laskuhumalassa mitä tyhmimmille vitseille ja jutuille.Hän on siitä ihana,että hän osaa keskustella.Oli aihe mikä vaan.Aika kuluu kuin siivillä.Keskustelutaito on tärkein ominaisuus miehessä.Ja samanlainen huumorintaju.
Aina ei tarvitse puhua syvällisiä,pitää välillä osata nauraa.
Kerran menin baarireissun jälkeen hänen luo,Silloin puhuttiin siitä,minun tunteista häntä kohtaan.Sanoin että rakastan sinua vieläkin mutta ymmärrän sinun kantasi ja arvostan ystävyyttämme.Sanoin että sydämessäni on aina paikka sinulle ja sitä kukaan ei vie.
Sanoin,et anna minun olla hetki onnellinen,tulla sun viereen.Me riisuttiin melkein alasti.Minun piti luvata etten ala tekemään mitään temppuja ja lupasin.Meillä ei ollu seksiä sen yhden yön jälkeen.Ja se olis pilannu ystävyyden.
Me juteltiin kaikkea kipeetä,lähinnä niitä minun painajaismaisia kokemuksia.Silloin kerroin hänelle asian jota ei edes äitini tiedä eikä kukaan muukaan.Se veti hiljaiseksi.Hän piti kädestäni kiinni ja muutama kyynelkin siinä tipahti,minulta.Tällä hetkellä asian tietää eräs toinenkin mies,joka sanoi minulle niin kauniisti,että itkin.
Sitten läksin kotiin,olo oli hyvä.Kun tapaan hänet,minulla on monta päivää hyvä olla.Hän sanoo aina:nähdään...
Hän ei kävele koskaan juttelematta minun ohi, jos nähdään jossain kaupungilla tai baarissa.
Hän on varattu tällä hetkellä,mutta on jutellu pari kertaa vaikka nainen on siinä.Ei tietenkään tuntikausia,viimeiset kuulumiset.
Kerron hänelle kaiken,koska luotan.Hän on ainut ihminen johon luotan.Ehkä minut onkin vain tarkoitettu miehelle ystäväksi.En saisi
sekoittaa tunteita ja seksiä siihen.
Aika julmaa.Olen seksuaalisesti sinut itseni kanssa,ja viimeisen päälle tunneihminen.On tosi raskasta,kun en koskaan saa vastarakkautta.Vain ohikiitävän hetken.Ja nyt en uskalla/usko enää siihenkään.
-----------------------------------------------
Kerro mulle jotain uutta tänään
sano ettei meitä ole
sano että kaikki päättyy kuitenkin
vaikka nehän ei usko millään
mennään sinne missä kaupunki vaihtuu
metsiin pimeisiin
loputtomiin mä olen vaeltanut ja sinuakin
väsyttää.
Nuku pikkuinen,nuku tähti helmassa
päivänpaisteen
nuku pikkuinen,nuku tähti helmassa
laakson varjojen
nuku pikkuinen,nuku virta helmassa
meren tyrskyjen
nuku pikkuinen,nuku talvi helmassa
kesän kukkien.
Kerro mulle jotain rauhoittavaa
joka aaveet karkoittaa
sano ettei ne saa mua lankeamaan
epäjumaliin uskomaan
mä tiedän en voi sua omistaa
vain pienen hetken voin koskettaa
paikoillaan ei pysy tuulet vaikka huudetaan
ja pulloon laitetaan.
Nuku pikkuinen....
-Olavi Uusivirta-
Kiitos kuitenkin kaikille kannustavista sanoista ja ymmärryksestä.Minua pelottaa aina kirjoittaa keskustelusivuille,koska pelkään et joku hyökkää päälle ja halveksii,arvostelee.
Silleen on käynytkin,ja siitä ei sen enmpää.
Olen moniulotteinen ihminen,välillä aikuinen välillä ihan lapsi ja tyhmä.En aina malta ajatella.Sit siedän huonoa käytöstä miehiltä ihan liikaa.Yks mun kaveri sanoi että olen ongelmamagneetti,vedän puoleeni kaikkia ongelmaisia miehiä.Myös naisiakin.
Yhden ihmisen pelastin alkoholismin kynsistä,sit näitä miehiä olen kuunnellu ja ymmärtäny.Siinä käy vaan minulle huonosti koska he eivät juurikaan arvosta sitä,eivätkä minua.He pitivät minusta,mutta eivät rakasta.Tää piip-niminen mies sanoi:"voisin rakastaa sinua vaikka kuinka paljon".Pikkasen huono kaiku sanalla:voisin.
Mut kuitenkin olen eläny aika värikästä elämää,tavannu ihania miehiä.En pysy olemaan heille vihainen,vaikka syytä olisi.
Rakastan muita,en itseäni.Ja voi kyynel sulle nainen(ei millään pahalla),mielestäni rajatieto on nyt minun pelastus,minulla on jalat maassa,ei ole tarkoitus mennä mihinkään kokouksiin tai liittyä johonkin porukkaan.
Mut aion kyllä lukea ne kirjat,kävi miten kävi.Ja nyt katson korteista,miten ne chakrat menee....?Olen saanu tarot-korteista kuoleman,hirttäytyminen ja kohtalonpyörä.Mut ei ne tarkoita pahaa.Ne tarkoittaa näitä vaikeita aikoja ja nyt koittaa uusi aika.Kun vaan löydän sen sisäisen voiman joka on kadonnu kauan sitten.
Minä kiikun koko ajan reunalla,haluan suhteen,en halua,uskon,en usko,juu ei juu ei.Ehkä ei pidä ajatella koko asiaa.Mut ihmistä ei ole luotu olemaan yksin.On niin katkera kalkki,kun jää yksin.No nyt se usko meni taas.
kirjoitat järkevästi.....eihän sitä niin äkkitutustumalla voi tietää muuta kuin tunteista, jotka vievät joskus aikamoista vauhtia....toiseen tutustuminen vaatii tosiaan aikaa....
eiköhän meistä eronneista monet ole hakemassa äkillistä lohtua tilanteeseensa, ja silloin odotukset toisen suhteen on suuret koska läheisyyden puutekin on niin suurta....
ja kannattaako sitä heti jälkikasvua tuoda mukaan kuvioihin, voisko sen aatella niin, että nautitaan nyt toisistamme, jos kemiat toimii....ei sen kummempaa....
ja jos on pitempään (kuukausia jo) menny kivasti, sitten vasta alkaa odotella jotain muuta......?
helppo sanoa tietty, mulla vasta ero tulossa voimaan eikä vielä kokemusta äkkirakastumisista sen jälkeen.....
No,siis on ehkä sattumaa,nää rakastumiset reilun kahden vuoden aikana.Tutustuin siihen kitaristiin 6v sitten.Olen tavannu ja tutustunu muihinkin,mutta nämä miehet kolahtivat minuun ensitapaamisella.En suinkaan rakastu ihan jokaiseen.Kohtalo vaan jostain syystä kuljetti heidät eteeni ja elämääni.Ehkä se halusi opettaa tai rangaista minua,tartuin vaan hetkeen ja kohtalooni.En koskaan laske sellaista miestä käsistäni,josta tajuan heti että nyt on menoa.Vaik olkapäällä istuva piru kuiskaa,varo vaan kohta itket,kerran,toisen ja kolmannenkin kerran.Kuukausia suret,etkä unohda häntä koskaan.
Sen "profiilimiehen"käytän mielummin sanaa vesimies,kanssa meni kyllä niin,et ei me heti lapsia esitelty.Vasta sen oharijutun jälkeen.Hän mietti kauemmin oman lapsensa kanssa,ajattelin että hän kyllä sit sen tekee kun aika on kypsä.
Siin meni melkein kolme kuukautta.Ja rakastuin tähän tyttöseen myös.Hän oli kuin isänsä kuva.Fiksu,tarkkanäköinen,suorapuheinen.Iloinen,hellyydenkipeä, tunteellinen.Koska tykkään lapsista ja varsinkin tytöistä,ei ole ihme että tykättiin toisistamme.Ne harvat kerrat mitä nähtiin.
Mut ymmärrän senkin.Tyttö oli niin pieni,että kärtti aina:milloin neiti X tulee käymään?Ja isänsä kun velloo taistelussa:haluan tavata,en halua,juu ei juu ei,mitä nyt oikein teen?
Mies harvensi tapaamisia entisestään,minun kanssa.Tyttöä en enää nähnyt,sain vain terveisiä häneltä.
(Sen toisen miehen lasta en tavannut,eikä hänkään minun.Heistä kyllä puhuttiin.Varsinkin hänen,sillä lapsessa oli harvinainen vaarallinen ja vaikea sairaus.Juu,en minä nyt haluakaan muistaa niitä kaikkia puheita,antaa olla.)
Hän näki lapsiani useammin,mut he ovat sen verran vanhempia,että ymmärsivät kun selitin,mikä ihmeen suhde tää oikein on?Puhuin heille et tälleen ei sais tehdä,tiedän et se mies leikii pahan kerran.Et ottakaa opiksenne,ei näin ikinä saa antaa satuttaa itseään.
En yleensä hajoa lasten edessä,mut pari kertaa on tullu niin yllättäen tekstarit päin näköä,et hajoamista ei ole voinut estää.Toinen tytöistä tuli silittelemään,et älä itke.On hirveää ja noloa et lapset näkee miten äiti ei oikein pärjää elävässä elämässä.
Mut toivon että he ovat oppineet paljon,minun kodissani ei saanut nauraa,huutaa,itkeä,olla yleensäkään olemassa.En tienny rahankäytöstä mitään,enkä elämästä muutenkaan.Tulin maalta pahaan kaupunkiin ja olen kaiken oppinu kantapään kautta.
Olen ainakin yrittäny kaikkeni,meillä huudetaan ja riidellään,itketään ja nauretaan.Rahankäytöstä on välillä "gestapokoulutusta"
En silti tiedä.On aina se tunne et kaikki on minun vikaa,olen syyllinen.Jos olenkin aiheuttanu pahaa lapsilleni,pilannut heidänkin elämän.
Niin joo,minun pitäis jätää nää aamumeetingit ja mietteet.Olen niin syvyyden syövereissä,pelkkää pimeyttä aukenee eteen.
Mut tänään ostan niitä kiviä.Sain ne kirjat ja Atlantiksesta aukesi upea maailma eteeni.Olen aina himonnu sitä violettia kiveä ja nyt tiedän sen tarkoituksen.Ostin pari viikkoa sitten ruusukvartsin kun silmäni vaan upposi siihen ja se kivi halusi tulla mukaani.Luin että ruusukvartsi on rakkauden ja huolenpidon kivi,no ilmankos.....
On itseasiassa tosi hyvä et tilasin ne kirjat.Aina kun alkaa ahdistaa voin paeta niihin.Niiden kautta saa kosketusta takaisin luontoon,joka meiltä on niin kateissa.Pieniin asioihin.Kun en tarvii mitään suurta ja mahtavaa.Haluan vaan sellaista mitä rahalla ei saa.Sellaisia asioita.
Oikeastaan tähän sopisi runoni mielikuvituspoikaystävästäni.Se kertoo pienistä asioista,all the small things.
Kristian
Tässä pohjattomassa ikävässä
olen keksinyt mielikuvitusystävän.
Hän on Kristian.
Kun olin lapsi,
muistan hämärästi julisteen
naapurin teinitytön seinällä.
Sieltä katsoi suomalainen laulaja,Kristian.
Sillä oli tummat,pitkät,kiharat hiukset.
Tyttö soitti minulle nauhuristaan jotain
Kristianin kappaletta.
Ääni oli silkkaa hunajaa.
Siksi kai haluaisin vieläkin miehen
jolla on pitkät hiukset?
Olen alkanut kuvitella,
minkälainen Kristian olisi?
Hän kyllä rakastaisi minua tosi kovin.
Kävelisimmne niityllä ja poimisimme kukkia.
Istuisimme järven rannalla iltaan saakka.
Hän veisi minut kuutamouinnille.
Lojuisimme sängyssä puoleen päivään.
Hän ei haluaisi millään pukea päälleen.
Hänellä ei olisi koskaan kiire pos luotani.
Hän soittaisi minulle joka päivä,
vastaisi viesteihini.
Hän pyyhkisi kyyneleeni pois,
kun katsomme surullista elokuvaa.
Hän laulaisi minulle yöllä,
kun en saa unta,
tai kun herään ahdistavaan painajaiseen.
Leipoisin Kristianille pullaa,
joisimme kahvia ruusukuvioisista kupeista,
sellaisista jotka mummollani oli.
Rakastaisin Kristiania sydämen pohjasta.
Taidan olla vieläkin se lapsi,
joka katsoi sitä julistetta.
Olen jäänyt aika paljon rakkauta vaille.
Todellista rakkautta.
Onkohan sitä edes olemassa?
Kirjoitus oli totista vuodatusta. Toi viimeinen lause "ponkaisi" mua hauskasti silmään. Se oli piste iin päälle! Se ei jotenkin sopinut kuvaan ollenkaan, tai sit se oli parasta kaikesta! Tsemppiä elämääsi...perästä tullaan.
Minuakin estää lähtemästä lapset.Toinen aloitti lukion,toinen yläasteella vielä.Pelkään ihan suunnattomasti sitä aikaa,kun he lähtevät.Minulla ei ole enää mitään.Ei mitään.Ei siihen enää montaa vuotta ole.
Olen kova haaveilemaan,mutta en uskalla toteuttaa mitään.Välillä olen niin tympääntynyt elämääni,että ajatukset on todella pelottavia.Esim.olen useat kerrat miettiny tätä.
Menen pankkiin,nostan kaikki säästöni,ostan liput jonnekkin todella kauas.En sano kenellekkään mitään et lähden,en ota oikein mitään edes mukaan.Kun olen siellä jossain,hankkiudun porukkaan jolta saa huumeita,ja otan sitä liikaa.Kuolen yksin jossain kaukana,niin et kukaan ei löydä ihan heti.
Tai sitten vähän parempi.Muutan Lontooseen.Olen kerran käynyt siellä ja tuntui että olen tullut kotiin.Sit perustan pikku putiikin jossa myyn vetyjä ja atomeja.Lontoossa saa kaiken maailman ruokaa,mut näitä siellä ei ole takuulla.Tosin ongelma tulee siinä,et miten saada niitä lihiksiä,kun niitä tekee vain yksi leipomo.Se tekee maailman parhaat lihikset.
Ainakin lähden vetämään nykysestä työstäni,se on varma.Kun elää yksin tulee toimeen pienelläkin palkalla.Haluaisin olla kosmetologi ja meikata naisia,miksei miehiäkin...olen meikannu pari kertaa.
Empä tiedä.Ehkä otan sen kissan.Itse en ole niin allerginen.Sit hommaan aikuisten lelukaupasta leluja joka lähtöön,eiköhän niillä pärjää.
Kuuntelen kyllä musiikia tosi paljon.Olen löytäny Mike Oldfieldin uudestaan.Ja Mando Diaon.Herranjestas et ne taitaa tuon motown-tyylin.All my senses on kuin minun elämästäni(varmaan monen muunkin)
Mut vaikka tekisin mitä,tää toisen ihmisen kaipuu valtaa mieleni aina.Joka paikassa näkee pareja,nuoria,vanhoja.Kerran näin töissä yhden todella vanhan parin.Ne käveli käsikädessä,juttelivat kaikkea.Kun mies jäi osastolle,vaimo antoi suukon ennen kuin lähti.
Se riipaisi tosi syvälle,kyyneleet pyrki silmiin väkisin.Sit tuli mieleen et jos toinen heistä kuolisi,miten kova tuska toisella on.Kun on eläny yhdessä vuosikymmeniä ja toista ei enää ole.Kyllä tää elämä on niin vaikeaa ja julmaa.
---------------------------------------------
Mä kuuntelen kaupungin huminaa
siellä ihmiset kulkee polkujaan
niinkuin muurahaiset valtateitään vaeltaa
mut minne ne menee,minne ne menee
sinä olit minulle kuin sisko
mä sanoin sen jo vuosia sitten
ovet on auki maailmaan,mene vaan
mä jään vielä katsomaan,ikkunaan.
Ja sinä olit niinkuin eilenkin
kuvina ja silmien lumeina
seinille varjoja heijastin
tässä on dinosaurus
tässä on krokotiili
niinkuin silloinkin
kun kelloissa viisarit liikkui hitaammin.
Mitä mä lauluja kirjoitan
mun pitäis tehdä oikeita töitä
mitä mä pelkään kuolemaa
kun elämää en oo vielä nähnytkään
lähempää.
Ja sinä olit niinkuin eilenkin....
-Olavi Uusivirta-
si
ehtii sanoa et jos puhut miehille tuollaisia,ei ole ihme että olet yksin.En tasan puhu,en kenellekkään.
Kolmelle miehelle näistä olen puhunu,ensin olen kuunnellut ovatko he lintuja vai kaloja?Linnut puhuu tavallista pula pulaa,kalat puhuu minun kieltä.Että näin.
Osut mielettömän lähelle! Ei, en ole kokenut täysin vastaavaa, mutta jotakin samaa tunnistan itsessäni ja elämässäni. Epätoivoinen halu uskaltaa, uhkarohkea heittäytyminen tilanteeseen ja lopulta karvas pettymys kun mistään ei tulekaan mitään. Raskasta.
Yritin pohtia kokemaan sinun kokemustesi ja ajatustesi kautta. En toki väitä, että tuntisin sinut. Enhän tiedä edes hammasharjasi väriä. Pyydän nöyrimmästi anteeksi, mikäli oikaisen pohdinnassani. En pyri tarjoamaan vastauksia. Haluan vaan sinun tietävän, että toivoa on.
Lähellä olemisen tunne riittää minullekin. Ainakin joskus. Rakastelu on kaunis asia, jota en vaihtaisi pois mistään hinnasta, mutta toisinaan kaikki muu on paljon voimakkaampaa. Henkinen yhteys, täydellinen luottamus ja lupa uskaltaa voivat humalluttaa paljon rajummin kuin pelkkä fyysinen läheisyys. Mutta sellaisen ihmisen löytäminen tuntuu toisinaan mahdottomalta.
Oikeastaan minusta tuntuu siltä, että sinun pitäisikin puhua miehille kaikesta tästä. Jos eivät ole tarpeeksi miehiä sitä kestämään, niin eivät silloin ansaitse sinuakaan. Ehkä koko saavin kaataminen niskaan voisikin toimia varmistuksena ja ensimmäisenä testinä ehdokkaan luotettavuutta ja tavoitteita mittaamassa? Jos säikähtää puheitasi, niin on mitä luultavimmin vain sitä vailla. Tai, taitavat kaikki miehet olla seksiä vailla - ainakin jossakin määrin. Ja eihän siinä mitään pahaa ole. Seksi on kivaa.
Kirjoituksesi luovat mielikuvan naisesta, joka on ikäänkuin valloitus miespuolisille olennoille. Jos yh-äiteys ja ikä sinua arveluttavat, niin ulkonäkösi lienee vetovoimainen. Kauneushan on kuitenkin katsojan silmässä, mutta mitä on miehen silmässä, joka haluaa vaan kertapanon ja sitten poistuu muille laitumille? Rakkauden kanssa sillä tuskin on mitään tekemistä. Ja kurjintahan silloin on jos toinen on mitä palavimmin rakkauden pauloissa. Kamala kuvio ja niin usein totta.
Ehkä sinun tosiaan kannattaa miettiä rauhassa mitä oikeasti haluat. Jos sen saaminen tuntuu mahdottomalta - tai ei edes juuri kiinnosta - niin voisit rakentaa oman salaisen maailmasi kirjoittamalla kaiken sellaiseksi kuin sen toivoisit olevan. Tekstiisi ei kukaan pääse sinua satuttamaan. Ajatuksiasi ei kukaan voi oikeasti loukata. Sinä osaat kirjoittaa herkästi ja avoimesti. Kirjoita itsellesi pysyvä rakkaus. Anna sen hyväillä sinut uneen ja herättää sinut suudelmin. Turvaa siihen kun on raskasta ja tuntuu toivottamalta. Lataa siihen odotuksesi, toiveesi ja unelmasi. Uskalla avata haaveesi ja salaisimmatkin unelmat.
Ja jos loukatuksi tuleminen pelottaa, niin pidä teksti piilossa. Sehän on vain sinun eikä kenenkään muun.
Sinä olet rakkautesi ansainnut...
voi miten kauniisti kirjoitit.En siis oikeasti pysy sanomaan mitään tuohon,sillä kyyneleet peittävät näkökykyni.
En halua kehua,mut tuo ulkonäköasia pitää hieman paikkansa.Lisäksi olen hieman mystinen ja etäinen ja se vetää miehiä puoleensa,siis en ole tyrkky vaan lähinnä Mona Lisa.
Naisilta olen saanu maistaa kateutta ulkoisesta olemuksestani,on ihan suoraan sanottu jos mitä.Myös työpaikkakiusaamista ja simputusta parilta esimieheltä.Jo amiksessa opettaja vihasi minua,soitti kotiini ja haukkui.Kun se teidän tyttö on sellainen "neiti".En ole mikään jumalainen kaunotar upealla vartalolla,mutta jotain minussa on.Minun silmät ovat kuulemma tuliset ja eloisat.Johtuukohan se sitten siitä.
Ja luulempa niin että miehet haluaa valloittaa,sit ne pelkää et joku toinen vie minut häneltä.Tai että olen petollinen ja pelaan peliä selän takana.Mikä on ihan väärä luulo.
En ole koskaan pettäny,minua on ja paljon.Jos rakastan miestä,palvon häntä kuin jumalolentoa.Ääääää,en tiedä.Pääni on niin puhki tästä jos,ehkä,vissiin,kai se on sit niin.
Nyt luen vielä tuon viestisi uudelleen,se oli niin kaunis.Itken kunnolla.Olen aamulla tosi herkkä ja itken milloin mistäkin.Esim.sain äsken kulla että minulla on selässä nivelrikkoa,tämän ikäisenä!!!!!!!!!!!!On totta että olen herkkä ja kaikkea en kestä.
Tulen lukemaan viestiäsi ja monta muutakin vastausta moneen kertaan ja yritän ottaa niistä opikseni.Kiitos kaikille viisaista sanoista.
Kiva jos sanoistani on sinulle tukea. Tällainen asia ei ole helppo käsiteltävä ja näin ventovieraana saattaa hosua väärään suuntaan. Rohkaistuin kuitenkin palautteestasi niin, että jatkan tätä ihan rekisteröidyn nimimerkin voimin. Jos siis sallit...
Toiselle herkkä hetki on aamu ja toiselle se on yö. Itse elän yössä herkimmilläni. Jopa niin hauraana ja voittamattomana, että aamulla kadun kaikkea sitä mitä olen yön huumaavina tunteina. Oletkohan sitten aamuihminen vai unisena herkkä - hieman ennen heräämistä?
Naisten kateutta en ole kokenut, mutta hituisen pikkuisen kateuden murusen tunnen sisälläni kokemustasi lukiessa. Miltähän tuntuisi olla niin viehättävä, että herättää kateutta? Vaikka ei sekään taida mitään herkkua olla. Kolikolla kun tuppaa aina olemaan vähintään se toinen puoli.
Miesten valoittamishaaveet ovat varmaan osittain totta. Toisaalta mies voi myös hakea hyväksyntää ja halutuksi kokemisen tunnetta. Ja sitten kun toinen oikein haluaa, niin juostaan karkuun kun nainen on liian dominoiva. Kummallisia otuksia. Pelaamista on varmasti mukana puolin ja toisin, mutta ei kai senkään tarvitsisi olla loukkaavaa ja toista tuhoavaa. Eihän.
Pettämisestä, seksistä ja yhden illan jutuista vielä sen verran, että tapasin tänään mielettömän hurmaavan, hyvännäköisen ja suorastaan haluttavan ihmisen. Ja luonnollisesti hän oli tilaisuudessa partnerinsa kanssa. Mietin sitten keskustelumme jälkeen sinun kirjoituksiasi. Yritin samaistua. Pakotin itseni pohtimaan tarpeita ja ihmisen perimmäisiä haluja. Vaikeaa, mutta avartavaa.
Olisin voinut rakastua - tai ainakin tulisesti ihastua - tuohon ihanaan ihmiseen. Ulkonäkö teki varmasti temppunsa. Asukin oli kaikkea muuta kuin huomaamaton. Mutta kaiken kruunasi hänen vilpittömältä tuntunut kiinnostuksensa ja viaton keskustelun avaus. Ilmassa ei ollut sähköä eikä lupausta jostakin. Silti olisin ollut valmis lähtemään tämän ihmisen matkaan jos hän olisi niin ilmaissut.
Hullua, ajattelet varmaan. No, en minä ehkä olisi siihen yhden yön juttuun heittäynyt. Tai en usko että uskaltaisin. Mutta ainakin olisin voinut viettää aamuyön tunnit herkän keskustelun merkeissä. Seksikin kävi toki mielessäni. Useastikin. Jopa nyt. Mutta päällimmäinen tunteeni on henkinen yhteys tähän ihmiseen. Ei siis syvä rakkaus tai edes hullu ihastus.
Lupauksista ja mahdollisuuksista huolimatta poistuin paikalta. Olen nyt omassa vuoteessani ja kirjoitan tätä sinulle. Miksikö? Ehkä siksi että haen vastinetta kokemallesi. Ehkä siksi että tämän henkilön kumppani oli ... niin ... olemassa. En minä olisi halunnut pettää ketään. Olisin vain hetkeksi halunnut kokea sen mikä nyt jäi kaipaamaan ikuisesti.
Jos siis ulkonäkösi vetää puoleensa magneetin lailla, niin ehkä kaikki kohti tulevat eivät olekaan kankeita naisenkaatajia. Tokihan mies tilaisuuteen tarttuu - ainakin joskus - mutta mukana voi olla ripaus muutakin. Pysyvää, turvallista ja rakastavaa ei välttämättä heti löydy, mutta jossakin tuolla se odottaa. Tahdon uskoa niin. Uskotko sinäkin?
Niin, ja se tekemättä jättäminen saattaa tosiaan satuttaa enemmän kuin tekeminen. Kipu vain on erilaista. Jatkuvaa, nakertavaa, murentavaa ja lopulta kylmettävää.
Nauti aamuisesta herkkyydestäsi ja uskalla olla juuri sitä mitä olet. Elämä on liian lyhyt teeskentelylle.
Kirjoitin äsken tosi pitkän vastauksen ja kämmäsin sen bittitaivaaseen.Toivottavasti tää ei tule kahteen kertaan,kun en tajua näistä konejutuista mitään ja kämmin jatkuvasti.
Niin,ymmärrän täysin tunteesi, ja sen että mies on varattu,se harmittaa.Hyvä,älyllinen ja syvällinen keskustelu on seksikästä, kuin esileikkiä.Se johtaa upeaan seksiin,täyttymykseen.Näin se vaan on.
Olet varmasti saman tyylinen ihminen kuin minä,mutta paljon fiksumpi.Oletko muuten neitsyt?Minä olen,neitsyt on sellainen herkkä pohtija.Uskon horoskooppeihin aika vakaasti.Nää miehet on ollu vaaka(2),oinas(2),vesimies.Ei,ei ja ei.Hankalaa,hankalaa,vaikeuksia.
No,se siitä.
Kyl se minun aamuherkkyys tulee vaan siitä,et kun ei ole mitään syytä herätä,en jaksais taas uutta päivää.Sitten tulee kaikki kipeet muistot mieleen.Suren toistuvasti ystäväni lapsen kuolemaa.Siitä on jo 7 vuotta.Keväällä se on pahinta,koska hänen synttärit olivat silloin ja sitten hän kuoli auton alle,koulutiellä.
Nyt siihen kevääseen tuli uusi murhe,kun eräs teinityttö hyppäsi junan alle.Hän oli samassa urheiluseurassa kuin omat tytöt.Se vie ajatukset omiin lapsiin,jos heille käy jotain pahaa?Naapurini teinipoika jäi auton alle lauantaina,hän ei onneksi kuollut.
Ne pahat muistot aktivoituu kun jotain samankaltaista tapahtuu,näen televisiosta tai luen jotain.En kestä ollenkaan lapsiin kohdistuvia rikosjuttuja,lapsien kuuluu elää onnellisena,pois maailman pahuudesta.Lapsen kuolemaa en kestä ajatella,menettämistä.
Tälläkin hetkellä olen naisten kateuden alaisena,työpaikalla on eräskin vinoilija,juorukello ja pomottaja.Sit baarissa naen ne nyreät katseet,,joskus tullaan sanomaan päin näköä jotain.Sit kun en juo baarissa,ne katseet näkee vielä herkemmin.Tunnen hirveästi ihmisiä ja kerran tuli hirveä riitatilanne kun juttelin yhden tutun miehen kanssa.
Hänen tytär on ollu hoidossa masennuksen takia,hänellä on vaikea avioliitto.Ollaan niistä puhuttu eräätkin kerrat.Vaimon ystävät olivat juhlimassa synttäreitä ja näkivät kun me juteltiin.No minuthan leimattiin valkyriaksi joka yrittää viedä sen miehen.Kyse ei ollu ollenkaan siitä,mut menepä se selittämään kuudelle humalaiselle naiselle.
Kerran yksi nainen uhkasi heittää minut terassilta saimaaseen, kun kuulemma flirttasin hänen ystävän miehelle.Kävelin vaan ohi ahtaassa paikassa ja vedin mahaa sisään,sillä se mies oli kuvottava,juoppo suorastaan.Niin yritin muka viedä sen,todellakin.Siis naurettavaa.Ja näitä juttuja riittää.
Töissä naiset puhui kerran kuinka yksi 70v mies oli löytäny nuoruuden rakastetun,he elävät nyt vihdoin onnellisena yhdessä.Minun tarvii siis enää odottaa 25 vuotta,et jos joku näistä rakastetuista tupsahtaa takaisin elämääni.Ei paha.
Mut en voi elää ilman seksiä.Yhdenyön jutuilla sitä saa,ne repii vaan minut rikki.Seksisuhde vielä enemmän.Mut oma vika.
Seksikkäin ääni on vetoketjun avaaminen,se tekee väreitä koko vartalon lävitse.Sen jos kuulen,paluuta ei ole.
On vaan pakko tuntea toisen ihmisen alastoman ihon lämpö ja tuoksu.Kuunnella kiihtyvää hengitystä.Antaa,ottaa ja saada.Pysäyttää aika.Ja kadottaa koko muu maailma,tuntikausiksi.Vain me kaksi,tässä ja nyt.
Nyt häivyn ulos rannalle.Hengitän syystuulta.Suljen silmät,tuuli tuoksuu haikealta.Kesä on mennyt.Mutta se tuoksuu omenoilta,sieniltä,lehdiltä........Sen kosketus hyväilee hiljaa kasvojani,minä elän.Elämä on hetken ihan kivaa.
Olen pahoillani kokemastasi surusta ja tuskasta. En osaa kuvitellakaan miltä tuollainen tuntuu. En ole joutunut kokemaan vastaavaa. Sen täytyy raastaa sinua. Ei ole ihme, että koet elämäsi raskaana ja aamut toivottomina. Minulla ei oikeasti ole mitään hätää tuon rinnalla. Ja silti aamuiset suihkuhetkeni ovat toivottomuutta täynnä.
Elämä ilman seksiä on tyhjää. Sen myönnän ja allekirjoitan. Mutta kun nuo yhden yön jutut ovat niin hurjia. Jännittäviä. Pelottaviakin. Haikeita. Täynnä odotusta. Kuin syksyinen tuuli. Minä en ole koskaan harrastanut seksiä ihmisen kanssa, jota en tunne perinpohjin - tai ainakin todella hyvin. Ajatuksena juttu on tosi kiehtova. Millaista kaikki mahtaa olla täysin vieraan ihmisen kanssa. Yhden yön suhteet eivät kuitenkaan ole olleet minun juttu.
Ei niin ettenkö olisi niitä joskus kaivannutkin, mutta eipähän ole osunut kohdalle. Kerran oli todella lähellä. Se oli kesäisen lämmin vappuaatto. Lähdimme hänen kanssaan ravintolasta hänen asunnolleen. Loppujen lopuksi päädyimme myös sänkyyn. Ei siitä mitään tullut enää siinä vaiheessa. Kahden liian humalaisen sekoilua. En muista hänen nimeään, mutta kasvot ovat yhä hämärästi muistissa. Juttu jäi siihen, joten lähellä oli mutta ei sitten kuitenkaan. Siitä olisi voinut tulla yhden yön juttuni vaan niin ei ollut minulle tarkoitettu.
En minä mikään seksipeto kuitenkaan ole, vaikka joskus tuntuu etten läheisyyden kaipuussani muuta ajattelekaan. Olen aika toivoton kaikissa peloissani ja sisäisessä kontrollissani. Vaikka sanotaankin, että naisille kaikki on niin paljon helpompaa. Ei ole elintä joka saattaa oikutella kesken ihanan rakasteluhetken. Herkässä tilanteessa on kuitenkin monta vaaraa ja satuttamisen mahdollisuus koko ajan ilmassa. Tutun ihmisen kanssa kaikki toimii kuitenkin upeasti. Koen väristyksiä sisälläni aina kun ajattelen niitä ihania hetkiä turvallisen kumppanin kanssa.
En usko että ihminen voi ihanampaa tuntemusta kokea. Herätä siihen että rakkain ihminen maailmassa kiehnää vieressä halukkaana ja himoissaan. Ja jos toinen on vielä aistillinen ja intohimoinen, niin ei ole ihme että heikottaa ja haluttaa. Kun vielä oppisimme hyväksymään itsemme ja toisemme ja luottamaan keskinäiseen sopimukseen, niin voisimme rauhassa sukeltaa intohimojen viidakkoon. Kaipaan niin kovasti. Vatsan suutelemista. Niskan hivelyä. Kielen leikittelyä. Sitä herkkää ihon kosketusta. Tahattomia kiemurteluja. Heittäytymistä. Kaiken muun unohtamista. Hetkeksi.
Fyysinen alastomuus kaiken henkisen alttiuden ohella vaikuttaa voimakkaasti elämässäni. Ei minulla alastomuuden suhteen juuri estoja ole - niin kuin olen saanut kuulla. Mutta voiko yhden yön jutussa osoittaa toiselle moista ilman leimautumisen pelkoa? Voiko kaksi vierasta ihmistä olla alasti niin henkisesti kuin fyysisestikin? Herkälle neitsyelle varmasti haaste. Tällaiselle hauraan vahvalle härälle suuri kysymysmerkki. Päättäväisyydessäni ja itsepäisyydessäni haluan sen kokea. Mutta en halua loukata. Loukkaantua. Kuolla.
Nautinnon tuottaminen toiselle toimii paljon monitasoisempana kanssakäymisenä, jossa luottamus ja toisen kehon tutkiskelu kohtaavat hyvänolon ja euforian. Yksi vahvimmista haaveistani on tuottaa toiselle niin pohjattoman syvä nautinto, että hän itkee onnesta. Huomaa, että tämä haaveeni menee edelle jopa omasta nautinnonhalustani. En tiedä miksi. Tuntuu vaan siltä, että minulle kaikkein tärkeintä on tuottaa toiselle nautintoa. Haluan vain yksinkertaisen selkeästi nähdä rakastamani ihmisen sellaisessa tilassa, jossa hän ei tunne mitään muuta kuin loputonta nautintoa ja hyvänolon tunnetta. Voiko sellaista kokea yhdessä yössä?
Syksyinen tuuli on haikeutta täynnä. Ja toivoa. Ja lupauksia. Itken kuutamoon. Kietoudun pimeään…
Kun kerroit olevasi yöihminen ja minulla on taas päivät vaikeita,niin tuli mieleen Mando Diao,taas jälleen.Heillä on sellainen laulu,never seen...tuo otsikko siis.Se on valtavan surullinen,ymmärrän sanat ja en ymmärrä.Mut siinä puhutaan jonkun naisen
unelmista joita suree,hän sokeutui tähtien loisteesta.Puhutaan peloista ,lääkkeistä,rakkaudesta,menetetystä sielusta,pimeydestä,ulvovista susista,irti päästämisestä.Kaikkea kipeetä ja niin tuttua.Youtubesta löytyyy,Mando Diao, never seen the light of day (acoustic)
Musiikki on asia josta saan voimaa,mut myös surua.On paljon lauluja jotka ovat kuin omaa elämääni,tulee surullinen olo.Toisaalta helpottavaa,joku muukin on tuntenut ja ajatellut näin.Elämä on vaikeaa,ihmissuhteet vaikeimpia asioita.Ja sit se kuolema ja menetys.
Minulla on paljon yhden yön juttuja,sillä muuten olisin ollut täysin ilman seksiä. Ja siihen en pysty.7kk ilman on yläraja.Tosin nyt suruni on sitä luokkaa että voi mennä ties kuinka kauan,olen ihan rikki.Keväästä saakka.
On ollu kännisuhauksia muutama,niitä vältän ja inhoan.Olen päässy muutaman kerran nautinnon huipulle ihmisen kanssa jota en ole ennen tuntenut.Yöllä seksi menee oikeaan suuntaan,kun aamu valkenee,siitä se lähtee.Menee myöhään iltapäivään,on päässyt taivaseen.Minä en ole hampurilainen jota haukataan kiireessä.Olen rosvopaisti jota kypsytellään pitkään.......
Mut sit on se kääntöpuoli,ihastun sellaiseen ihmiseen.Ja menee kauan,et unohtuu.Mut muutamasta olen saanut ystävän ja tutustunu paremmin jälkeenpäin.Tää muusikko oli se johon rakastuin.On yksi toinenkin ,heavybändin rumpali.Voisin melkein sanoa että rakastuin.Kyllä hänkin jotain tuntee.Viime talvena juteltiin aika kauan baarissa(huom.selvinpäin)Hänen piti lähteä,kaverit kinusi siinä koko ajan.Täysin yllättäen hän työnsi kätensä hiusteni sekaan,piti päästä kiinni napakasti ja suuteli.Ihan mielettömän kielarin.Jäin siihen yksin istumaan,katsoin vaan perään,hän kääntyi ja hymyili.Ihan kuin jossain elokuvassa.
En ole mikään baariluuta,9 vuoden aikana kyllä sielläkin ehtii käydä.Aika harvoin otan siellä mitään,sitä eivät ystäväni ymmärrä,eikä moni muukaan.Siihen on tietyt syyt.Minusta mikään ei ole kamalampaa kuin humalainen,kikattava,tyrkky nainen.Minä olen cool,haluan tutustua uusiin ihmisiin ja jutella järkeviä.
Ja ihan kamalasti olen saanu uusia tuttavuuksia,myös naisia.En vaan avaudu heille,kuten täällä.Saan heidät avautumaan,sillä tavoin saan huomion pois itsestäni.Monet muutkin ihmiset avautuu,tiedän mitä kamalampia asioita ja sairauksia.Tavallaan se on joskus taakka,tai onkin.Aina en jaksais kuunnella.
Siitä saan nyt maksaa.Kannan koko maailman tuskaa harteillani,ne ovat täysin jumissa.Selkäni katkesi tästä taakasta,siinä on nivelrikkoa.Minua särkee ja koskee 24/7.Olen sairaslomalla,syön kipulääkettä.Käyn fysikaalisessa.Raskas työ on tehny tehtävänsä,selkä tohjona.
Nyt olis vaan noustava täältä montusta.Rakkaudella on parantava voima,se ei vaan ole sattunut kohdalle.On totta että seksi tutun ja turvallisen ihmisen kanssa on perfect.Olen sen kokenut ohikiitävän hetken verran.
Vesimiehen kanssa olimme tekemisissä n.10kk,ja aivan alusta alkaen uimme aika syvällä,tai sitten lensimme taivaaseen.Siitä tuli tavallaan kilpailua,kumpi pystyy antamaan suurempaa nautintoa toiselle?Se meni aina vaan ylemmälle tasolle,toinen pisti aina paremmaksi.Pitää olla onnellinen että on kokenut sen,kerran elämässään.
Laitan ne laulun sanat ne on jotenkin niin koskettavat.Uppoudun musiikkiin aika täysillä,englantia on vaikeaa tulkita,tajuaa ja ei tajua.Mut kuuntelen millä äänenpainolla hän laulaaa ja ymmärrän lähes kaiken.
Saksa on vielä vaikeampaa.Pidän Tokio Hotelista.En voi tajuta mieten noin nuori voi laulaa tuolla tunteella.Kuuntelen sitä äänenpainoa,kun sanoista ymmäärrä kuin pari sieltä ja täältä.Esim.Rette mich on selkärankaa viiltävän kipeä ja herkkä.(hän on noin 16v siinä videolla,täytti 1.9-08, 19v,neitsyt hänkin,ilmankos on niin herkkä ja sielukas)
--------------------------------------------
She knows,that if she ever brakes free
that she would never seen the ligt of day
she`s been blinded by the stars
and dreams she grieved
and if they ever let go
she still is boud to all her fears
and medicine they forced her take.
On and on and on she goes
on and on she goes
But she would never ever find love
unless she takes all the fights
along with the northern light.
And they found her in the basement
facing these howling wolves
and nailing bees
what`s making an end to the little dreams
she had in there
and if she ever finds her way
they will hount her through the day
untill she breaks and becomes one of them.
On and on and on....
She knows,that if she never let go
that she would only loose her soul
there`s no way out of this hell.
-Mando Diao-
(saattaapi olla kirjoitusvirheitä)
Pitää kai täs jotenkin taas tätäkin päivää aloittaa,voimia sinulle sisko.
Ah, musiikki. Se merkitsee minullekin paljon. Haen musiikista tunnetta ja tunnelmaa. Sanoma tai tekniikka ei ole aina tärkeä. Siitä syystä musiikkimakuni on loppujen lopuksi aika väljä. Sekaan mahtuu niin klassista kuin heviäkin ja jokunen iskelmä. Minulle musiikki on mielialamusiikkia, joten en useinkaan kuuntele musiikkia pelkkänä taustamusiikkina. Paitsi autossa.
Olen kokeillut useaa musiikkityyliä, mutta hevi oli lopulta se joka kolahti minun makuuni. Syytä en osaa sen tarkemmin selittää. Ehkä kyse oli musiikin energisyydestä ja siitä sopivasta mollivoittoisuudesta mitä tyylilaji edustaa. Hevi ei siis koskaan ollut minulle niinkään asennemusiikki vaan puhtaasti tunnelmakysymys.
Musiikista tuli minullekin henkireikä oman elämäni iloissa ja suruissa. Pystyin musiikin avulla jakamaan ilon tunteeni ja kokoamaan murtuneen mielen pirstaleet. Siitäpä syystä LP-kokoelma hyllyssäni on kuin päiväkirja menneisyyteeni. Päiväkirja toimii edelleen. Olen taltioitu musiikkiini. Musiikki on minä ja minä olen musiikki. Se on kuin aikakone, joka odottaa seuraavaa matkaa. Mukana on paljon ihania muistoja. Myös tuskaa. Onnea. Rakkautta. Intohimoa. Syksyä.
Kiitos sinulle laulun sanoista. Ja Tokio Hotel -kommentista. Herätit minut ajattelemaan toista saksalaista artistia. Juli on minulle uusi tuttavuus, mutta kolahti välittömästi. Ensin se oli kuin yhden yön juttu. Sittemmin jäin koukkuun. Ja nyt haluan enemmän. Kokeile vaikka sellaisia kappaleita kuin Perfekte Welle, Geile Zeit tai Zerrissen. Ihaninta saksankieltä mitä olen koskaan kuullut. Ja minäkö kuvittelin, että tuo kieli on karkeaa ja rumaa. Sanoista en juuri ymmärrä, mutta tunteet puhuvat puolestaan. Kaunista. Upeaa. Ja oih, YouTubessa on videoita, joissa on tekstikäännökset. Sanomakin uppoaa minuun kuin huume.
Kuulostaa muuten aika hurjalta nuo sinun kokemukset. Nautinto. Ikuinen tuokio toisen kanssa. Huipulta huipulle. Kaikessa rauhassa. Onnellisuutesi on suorastaan käsin kosketeltavaa. Mutta että ihan vieraankin kanssa? Niin. Jos synkkaa ja kemiat pelaa yhteen, niin mikä ettei. En silti tiedä uskaltaisinko. Kun välillä tuntuu, että on parempi jättää tilanne ilmaan. Odotukseen. Lupaukseen. Mahdollisuuteen jostakin paremmasta.
Flirttihän on tavallaan samaa kuin odotus, eikö totta? Kahden ihmisen välistä leikkiä, joka sallii myös mahdollisuuden jostain tulevasta - olipa se tietoista tai alitajuista. Flirtti nostaa mielialaa, se saa sydämen hakkaamaan ja pistää tekemään uskomattomia asioita. Vai onko se sittenkään flirtti? Mitä jos kaikki seuraa siitä, että joku toinen ihminen on jollakin tavalla kiinnostunut minusta? Kiinnostushan lisää odotuksen tunnetta. On mahdollista, että se johtaa johonkin. Onko silloin ihan sama kuka on tämä ihminen, joka osoittaa kiinnostuksensa? Voiko se johtaa täyttymykseen ja aitoon kohtaamiseen?
Yksi juttu vielä. Lopetit edellisen viestisi kannustavaan kommenttiin. Viimeinen sana hyppäsi kuitenkin silmilleni: sisko. Minäkö? Olen toki imarreltu ja erittäin otettu tästä kunniasta. Kauniisti sanottu, mutta pelkäänpä ettei minusta ole siskoksi. Enkeli voisin olla. Ja syksyinen tuuli. Mutta muuten olen enemmänkin veli.
Aamu tulee pian. Mutta sitä ennen on yö. Ja yö on minun aikaani. Kuljen tuulessa. Annan sen viedä kuin täydellisen aallon. Unelmista tulee totta. Hyvää... tätä hetkeä. Tartu siihen kiinni ja uskalla unelmoida. Tähdet eivät sammu koskaan.
Menenkin hetikohta katsomaan Julia.Minun on pakko alottaa aamu Mando Diaolla.Kun kuuntelee lauluja 100 kertaa,niitä rakastaa aina enemmän.Nää jannut on ruotsalaisia.Olen bongannu ne n.5v sitten,sit ne katosi.Musiikkikanavilla heitä ei enää näkyny.Mut oikeesti,ne tekee levyjä edelleen ja ovat Ruotsissa ja varmaan muuallakin in.Miulla on heidä eka levykin,Hurricane bar.
Mut minä tarviin visuaalisen nautinnon,on pakko nähdä kuvaa.Se pitkä hoikka mies muistuttaa ulkoisesti erästä..........Hänen ääni on niin räävitön,raju,repivä,seksikäs.Ei pysty montaa sen biisiä kuuntelemaan.Tää toinen on "pehmeämpiääninen".
Kuuntelen joka aamu All my senses ja Sheepdog acustic,sit Never seen the light of day.
God knows ja Down in the past on niitä ekoja,joita näkyi silloin Suomessa,5v sitten.Ne on ihan motownia parhaimmillaan.Ja Goodmorning herr Horst on hassu.
Ehkä kukaan ei lämpene tälle musiikkityylille.Veljeni sanoi,kaikkea helv...sinäkin kuuntelet.No,makunsa kullakin.
Voin enää muistella niitä nautinnon hetkiä,sillä nyt minusta ei ole mihinkään.Pelko loukatuksi tulemisesta on tuonu minut tähän pisteesee.En uskalla enää.
Seksi on minulle kuin huumetta ja ilmaista terapiaa.On kamalaa,jos sekin nautinto otetaan minulta pois,kun pelkään.Otetaan,miten sen nyt sitten sanoisi?Yksi ystäväni kaataa miehiä kuin heinää.Hänellä se ei tunnu missään.Hän pyörittää viittä miestä ihan surutta.Yhteen hän on rakastunut,toiseen melkein.Mut silti piiri pieni pyörii.
En pystyis tuohon,olisin ihan palasina.Seksisuhteeseen en koskaan enää ala.Se on niin tunteita loukkaavaa.Tällä hetkellä en ala mihinkään.Kyllähän minua katsellaan ja jopa yritetään,en vaan nyt lämpene.
Kun ne kirjat tulisi.Korttejakaan en ole katsonu moneen päivään.Alan kai taas vajota masennukseen.En halua,mut sen ote on aika napakka.
Ei,nyt katson kortit.Ja tungen itseni väkisin ulos.Olen tavannu monia hyviä ystäviä tällä viikolla,mut olo löpsähtää muutaman tunnin päästä.Voi huokaus.
Noh,se sisko on tapani sanoa ihmiselle joka tuntee samoin.Minulla on sielunsisar,kohtalotoveri ja sisko.En siis halua ripustautua ihmisiin,olen vaan niin tunteellinen.Se on välittämisen ilmaisumuoto,se sana.
Keräsin eilen punaisia vaahteran lehtiä.Kun ne kuivaa painojen alla,viritän niistä taulun.Lauantaina ostan Urugualaista tumman violettia kiveä.Se näyttää jalokiveltä,mut oliko se jokin akaatti?En muista.Se vaan oli niin lumoavan kaunis.Ruusukvartsia minulla on jo.
Kivillä on kuulemma parantava voima.Et kaikilla kenellä on vuolukiviuuni tai takka,olkaa onnellisia.Vuolukivi on enmmän kuin vaan takka tai uuni.........
Onhan niitä hyviä asioita vaikka kuinka paljon.Mihin ne vaan unohtuu?Mihin katoaa se elämisen ilo ja riemu,eloisuus ja nauru,jota lapsilla on?
Mun tytär sanoi,äiti miksi et enää naura?
Siis kauheeta,en ole huomannutkaan.Leijun vaan niin ajtuksissani,että värit katoaa elämästäni.Haluan ne takaisin.
Minäkin pidän hevistä,mut livenä.Olen nähny 5 hevibändiä livenä tänä kesänä,ne on paikallisia,eikä ollenkaan pöllömpiä.Yksi mies laulaa kyllä niin sielun syvyyksistä,tajuton aaäni.
Minulle vaan nää hevibändit on vähän arka paikka.Just se kitaristi ja rumpali tulee väkisinkin mieleen.Ja sit on yksi joka osaa kaikkea,laulaa,soittaa rumpuja,kitaraa,säveltää,sanoittaa...
Pitkätukat ja musikaaliset ovat muuten seksuaalisesti aika uskomattomia..........huh,huh...värisyttää pelkkä ajatus.Siis ihan parhaita.
Kuin lukisin itse kirjoittamaani selostusta.
Olen 40v yh.Yh en ole omasta tahdostani.Saan paljon huomiota ja ulkoista olemustani kehutaan. Olen omasta mielestäni positiivinen ja ihan mukava ihminen. Silti minusta ei haluta muuta kuin seksiseuraa. En etsi lapsilleni isää tai perheelleni elättäjää.Haluaisin ihmisen, joka välittää ja haluaa herätä vierestäni. Olen niin hellyyden ja rakkauden kipeä, että välillä tuntuu etten halua herätä huomiseen päivään.Olen todennäköisesti koko elämäni yksin ja siihen on kai sitten totuttava. Itkettää.
Tiedän tuon tuskan,yritän lohduttautua tämän ketjun vastauksilla,hei en ole yksin!Monet ovat kokeneet samaa,miehetkin.
Mut kysymys kuuluu,MIKSI?Minkä ihmeen takia meille on käynyt niin?Elämä vaan on niin julmaa.Nainen on naiselle susi.Mitä mies on naiselle?ÖÖÖÖÖ.....piru?
Tänäänkin,siis tänäänkin olen surullinen.Kaipaan niin erään henkilön puheluita.Hänellä oli todella lumoava puheääni,kuinka hän naurahti,tunsin kuinka hän hymyili puhuessaan.Kaipaan häntä niin paljon,vaikka sain viettää hänen kanssaan vain viikonlopun verran unohtumatonta aikaa.Se muisto ei koskaan unohdu.
-vaikka unohtaisin oman nimeni,en unohda sinua.(Pariisin Kevät)
Olen keränny Euromarketin keräilymerkkejä,joilla saa ostaa kristallilaseja.Ostan shamppanjalasit.Sitä tuskan määrää,kun kannan ne lasit kassalle,vien kotiini ja katson niitä.Koskaan en saa tilaisuutta juoda niistä sen miehen kanssa.Vain yksi ainut mies tässä maailmassa on oikea siihen tapahtumaan.
Ne lasit joista silloin juotiin,niitä en käytä enää koskaan.Ne ovat liian kallisarvoiset.Shampanjalasit ja kuohuviini ovat minulle kaunis mutta niin kipeä muisto.
En edes tiedä miksi ostan ne lasit?Siihen on vaan jokin syy,mutta en tiedä vielä mikä se on.Kohtalo kertoo minulle sen joskus.Jokin ääni sisälläni vaan käskee minun tehdä niin.Ehkä käsittelen vaan suruani ja tuskaani niiden kautta.En tiedä.
Voimia sinulle.Jaan tuskani sinun ja kaikkien muidenkin kanssa.
------------------------------------------
Odotan kevyttä kättä hiuksiini
kuin veden pehmeä hyväily rantahiekkaan.
Odotan silmiä,jotka uskaltavat kohdata
katseeni,upota siniharmaasseen.
Odotan kättä,joka ottaisi sormeni
sormiensa lomaan,
kuin luottavaiseen rukoukseen.
Ja tietäisimme:
nämä kädet kohtaavat vielä huomennakin.
Kuuntelisimme hiljaisuuden ääntä,
kun sydämet sykkivät samaan tahtiin.
(Löytyi runokirjastani,olen kirjoittanut sen n.17-vuotiaana.En tiedä kenen teos tämä on,mutta niin totta tänäkin päivänä,just tänään)
ei ihmistä ole tarkoitettu elämään.
Niin siinä vaan on käynyt kun rima on noussut yksinhuoltajuuden vuoksi liian korkeelle. Seksisuhteet on liian hankalia jos lapsia ei saa säännöllisesti jonnekin hoitoon, uuden ihmisen tuominen lasten eteen on pelottavaa ettei ne joutuis enää kokemaan menetystä.
Ikävät kirjoitukset yksinhuoltajista kannattaa jättää omaan arvoonsa. Uskon sen joukon olevan kuitenkin aika pieni joka niin ajattelee. Ne jotka meitä tuntee ei katso tarpeelliseksi tuoda mielipiteitään esiin.
Itse en ole vielä suostunut luopumaan toivosta vaikkei olekaan "haku päällä". En vaan enää etsi, tulee vastaan jos on tullakseen.
Oletko viestiketjun aloittaja todella kahden tapaamisen jälkeen päättömän rakastunut? Sellaista ihmistä ei kukaan uskalla tapailla, joka heti ripustautuu toiseen tuntematta tätä. Tällainen tunnemyrsky on itsekästä touhua eikä tosiasiassa liity kohteena olevaan mieheen -hän on uhrisi, jonka avulla yrität saada itsellesi mukavia rakastumisen tunteita.
Hokema "Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin" on surkeaa itsesääliä. Jos olet yh, olet jo elänyt toisen kanssa. Kukaan ihminen ei pysy ikuisesti rinnalla, viimeistään kuolema erottaa. Ihminen on aina yksin! Jokaisen on huolehdittava itsestään ja omasta onnellisuudestaan. Muuten ei ole toisellekaan mitään annettavaa.
Jokaista yh-äitiä kohtaan on (yleensä) isä, joka tapaa lapsiaan (joka toinen viikonloppu). Olisitko mieluummin tämän isän paikalla? Jos yh:na on niin kauheaa eikä sen takia saa miestä, voi lapset aina antaa muualle, esim. heidän isälleen.
Olin kolmen lapsen yksinhuoltaja 14 vuotta, josta loppuajasta 5 vuotta lasten isä oli kuollut. Koko yh-ajan seurustelin, miehet vaihtuivat joitakin kertoja, tuli ehdotuksia yhteen muuttamisesta... Miten olisin voinut ottaa vieraan miehen elämään kotiimme, minun ja lasteni kotiin! Nyt kun lapset ovat aikuisia, minulla on useita miehiä, jotka ovat ystäviä, täysi elämä töineen ja harrastuksineen sekä rakastaja. Jos sattuu tulemaan vastaan mies, jonka kanssa haluaisin sitoutua elämään yhdessä ja rakentamaan kestävää parisuhdetta, voisin kyllä harkita asiaa :) Mutta parisuhdetta ei tarvita onnelliseen elämään.
tulkinta että pitäisin yksinhuoltajuutta kamalana? Kaikki isät vaan ei tapaa lapsiaan ja siihen ei voi pakottaa. Enkä todellakaan sääli itseäni, kaikki vaan eivät ole yhtä itseriittoisia kuin sinä. Enkä halua lapseni eteen vaihtuvia isäpuoliehdokkaita.
En tarkoittanut sitä että yksinhuoltajana olisi niin kamalaa,että antaisin lapset isälleen.En IKINÄ!!!!!!!!!Lapsiani ei saa kukaan,he ovat ainut mitä minulla on.Pelkään jo nyt,miten pärjään yksin,kun he lähtevät.Sitten minulla ei ole enää mitään,ei mitään!
Tarkoitin,että monelle miehelle toisen miehen lapset ovat paha kynnys,lapseton mies ei taas välttämättä osaa olla lasten kanssa.Kyllä nyt sen tajuan ja huomannut olen näin olevan.En ole ihan pässi.
En luule että parisuhde olisi onni ja autuus.Olisi vaan kiva että olis edes joku.Jonka kanssa olla,tehdä pieniä asioita minun kanssa.Yksin olo kotona on kamalaa,jos lapset ovat kaksi viikkoa isällään,minun mieliala laskee kolmessa päivässä.Alan luisua alas,muutun lähes erakoksi.
Vaik olis kuin kaunis ilma,olis terassikelit tai ihan mitä vaan.En pysty edes kävelylenkille lähtemään.En viitsi tehdä ruokaa,en käy kaupassakaan edes.Joskus en viitsi edes pukea,olen yöpaita päällä koko päivän.Suihkuunmenoakin viiraan iltapäivään saakka.
Olen päättäny ottaa kissan kun jään yksin,etten pimahda ihan täysin,minulla ei ole allergiaa.Keinun kiikkutuolissa,kudon sukkaa ja kerron kissalle huoleni.Nukun sen kanssa ja se herättää minut aamulla kehräämisellä,kutittelee viiksillä,et mamma herää jo.Minulla on ollu kissoja joskus kauan sitten.Tiedän miten ne käyttäytyy.Ne osaa vastata jos niiltä kysyy jotain,kissankielellä tietenkin.
Et miten joku voi rakastua kahdella tapaamisella?Miten sitä yleensä rakastutaan,se vaan tulee eikä paljon kysele.Lasten isään rakastuin ensisilmäyksellä,oltiin yhdessä 15 vuotta.Et se voi johtaa vaikka mihin.
Joku rakastuu kerran elämässään,minä vähän useammin.En voi sille mitään jos lumoudun jonkun ihmisen kanssa jo yhdellä tapaamisella.On ollu vaikka kuinka monta keneen en ole rakastunut,kun mikään ei vaan natsaa.Osaan kyllä erottaa,mikä on rakastaminen mikä ihastumista.Moni on rakastunu minuun,mutta minä en tunne "mitään"
Minä itse tunnen tunteeni,erotan vihan ja rakkauden,ilon ja surun.Yön ja päivän.En minäkään sano kenellekkään:et voi rakastaa sitä miestä noin pian?Kyllä jokainen tuntee sydämessään tunteet,ihan itse.
En kuvittele,että mies on minulle elämän tarkoitus,tiedän mitä on asua saman katon alla.Tiedän kaiken mitä voi seurata kun asiat alkaa mennä pieleen.Olen nähny ja kokenu niin paljon pahaa,että luottamuksen miehiin olen kadottanut.On moni nainenkin puukottanu tosi pahasti,en luota naisiinkaan.
Olen varmaan sitten säälittävä,kun kärsin yksinäisyydestä.Minä kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä,se on ikäänkuin jokaisen perustarve.Seksiäkin jokainen normaali nainen haluaa.Minulle on mahdottomuus olla ilman.Näivetyn muuten ihan täysin.
Tunnen nyt itseni säälittäväksi ruikuttajaksi ja surkeaksi äidiksi.
Toiset ihmiset ovat tunteella eläviä,joku on viileämpi.Minä nyt vaan satun olen olemaan tällainen.Enkä aio muuttua kylmäksi ja timantinkovaksi.
Olen eläny värikästä elämää,lyhyttä onnea.Jumalattomia seksuaalisia kokemuksia,hirveää menettämisen tuskaa ja sydänsurua.Nyt on totaalinen tilt.Ja mietin vaan miten tästä eteenpäin.
On vaan vaikeaa kun ei pysty luottamaan ihmisiin kun pelkää sitä satuttamista jo etukäteen.Joo,en tiedä enää mitä tässä pitäisi sanoa,ainakin on paha mieli.
Kirjoitin/kirjoitan avoimesti,olen saanu tukea monelta ja yritän elää niiden mukaan.Mutta yksi negatiivinen juttu kyllä latistaa mieleni pitkäksi aikaa.Olen kyllä tottunu siihen mutta aina joka kerta se sattuu.Olen siis säälittävä.Niin kai se sitten on.
ole säälittävä. Sinuun yksinäisyys vaikuttaa vaan enemmän kuin toisiin. Itse olen jollain tavalla oppinut elämään tosiasioiden kanssa vaikka se olikin pitkä ja kivinen tie. Sun kirjoituksessa huolestuttaa se kuinka riippuvainen olet lapsistasi. He eivät voi olla sitä huomaamatta. Sinun tilanteessa hakisin itselleni nopeasti apua tai estät lastesi normaalin kehityksen itsenäiseksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi. Miten he voisivat itsenäistyä jos lopulta pelkäävät jättää sinua yksin kun huomaavat mikä vaikutus sillä on sinuun?
Heh,enhän minä sitä niille näytä.Kun he palaavat kotiin,olen ihan "normaalisti".
Ystäväni ja työkaverinikaan eivät tiedä toisesta minästäni mitään.Osaan esittää kaikille normaalia ja iloista ihmistä.Yksin ollessa annan itseni hajota kunnolla,sit pyyhin kyyneleet,vedän meikit naamaan ja esitän:olen ihan normaali,kuten kaikki muutkin ihmiset.Kukaan ei näe sisimpääni.
Taidat olla todella maahan lyöty,oli aika karmeeta
tekstiä. Surkeeta jos on totta,vai oliskohan itse-
säälin makua? Elämä ei taatusti luovuttamalla parem-
maksi muutu.
Kannattaa varmaan katsoa peiliin,ja sanoa sille iha-
nalle naiselle,että lakkaa ruikuttamasta. Elämä on
elämistä varten,ei sivustaseurattavaksi. Hyppää kyy-
tiin muru!
Yritän olla ruikutamatta.
Mut tässä minun tutlevaisuuden kuva:
Laulaa,hullu Amalia kamalia lauluja laulaa,
tai sitten sillä on siellä mies?
Ja ne laulaa,mielenvikaisia likasia lauluja laulaa,
ikivanhoja iskelmiä mitä lie.
Siellä se penkoo,kakkulapioita ,kapoita kirstusta penkoo,
lakanoihin on kauniisti kirjailtu A.
Ja välillä se itkee,sodassa kaatunutta,maatunutta
majuria itkee,
joka siletä jostain ei palannutkaan.
Kahvipöydässä sama homeinen pullakranssi,
josta homeen pois voi raaputtaa.
Särky helpottaa,tai sen unohtaa kun tanssii,
ja unelmiinsa nukahtaa.
-Leevi and the Leavings
Muutamat kirjoitusvirheet,sorry.......
Kamalaa,ei pitäis kirjoittaa kiireessä.Siis tuo laulu meni totaalisesti pieleen ja minua häiritsee se.Eli,korjaan:
Tanssii,hullu Amalia kamalia tansseja tanssii,
tai sitten sillä on siellä mies.
Ja ne laulaa,mielenvikaisia likasia lauluja
laulaa,
ikivanhoja iskelmiä mitä lie?
Siellä se penkoo,kakkulapioita kapioita
kirstusta penkoo.
Lakanoihin on kauniisti kirjailtu A.
Välillä se itkee,sodassa kaatunutta, maatunutta
majuria itkee.
Joka sieltä jostain ei palannutkaan.
Kahvipöydässä sama homeinen pullakranssi,
josta homeen pois voi raaputtaa.
Särky helpottaa tai sen unohtaa kun tanssii
ja unelmiinsa nukahtaa.
Leevi......
Kaikki mitä olen kirjottanut on totta,
minä en puhu puutaheinää.
Tää keskustelu alkaa mennä niille vesille,joilla en halua soutaa.
Käännän veneennokkaa toiseen suuntaan,kohti ääretöntä taivaanrantaa.
Adios amigo,on lähdön hetki jo,adios......