Onko turhaa kouluttaa harrastelijoita?

valmistavia kouluja vai näitä erilaisia opistoja, joita on maa puolillaan?

Ammattiin valmistavaan koulutukseen ei tarvita omaa rahaa sen enempää kuin muillakaan aloilla. Opiskelupaikkaa ei myöskään voi rahalla "ostaa" vaan sisään pääsee vain valintakokeiden kautta. Ammattiin valmistavasta koulutuksesta myös saa sen paperin, jolla voi (ehkä) todistaa olevansa jotakin.

Kansanopistoissa ja kansalaisopistoissa taas opiskellaan omalla rahalla eikä siellä kukaan kysele, aiotko ammattilaiseksi vai oletko vain harrastelija. Sieltä ei kuitenkaan saa minkäänlaista paperia, millä voisi todistaa yhtään mitään. Sen voi todistaa, että on osallistunut kurssille, mutta eihän sillä mikään ovi vielä aukene.

Minä olen sitä mieltä, että ammattiin koulutetaan ehkä liikaa taiteilijoita. Kansanopistot ja kansalaisopistot taas saavat minun puolestani tarjota opetusta niin paljon kuin maksavia asiakkaita riittää. Ne ovat hyviä ponnahduspaikkoja oikeasti lahjakkaille tuleville ammattitaiteilijoille ja antavat samalla harrastuksen iloa ja elämään sisältöä harrastelijoille.

jotka taidekouluissa opiskelevat haluakaan ammattitaiteilijoiksi. Mutta ajattelepa kuinka asiantunteva näyttelyissäkävijä tai taiteenostaja hänestä tulee!

Saanevat siis sijoittaa rahansa taideopintoihin, jos haluavat!

On aivan pakko kertoa tähän väliin pari sanaa koulutuksesta.

Pyrin aikanaan Taidekoulu Maahan. Maksullisen pääsykoekurssin edetessä, katselin ihmeissäni kurssin säälittävää keskivertotasoa ja olin aivan varma että tulen valituksi. Viimeisenä päivänä jaoimme tunteita muiden kurssitovereiden kanssa - "nyt alkaa sitten se jännitys; Miten käy?". Kurssitoveritkin vielä sanoivat, että "helppoahan sulla kun pääset varmasti läpi." Oli kieltämättä helppo yhtyä ajatukseen, vaikken sitä ääneen myöntänytkään.

Sitten koitti se päivä kun valittujen nimet julkistettiin puhelinvastaajan välityksellä. En voinut uskoa korviani. Kuuntelin viestin uudestaan ja aina vain uudestaan läpi.

Pääsykoetöitä hakiessani päätin kysyä rehtorilta miksi en tullut valituksi, kertoi hän vastaukseksi vain sen, että työni olivat vaikuttavia, mutta en sopinut heidän hakemaansa ryhmään. What?!

Se pääsykoekurssi jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Uskoni taideoppilaitoksiin on sen jälkeen romahtanut täysin. On näköjään vain yhdyttävä isäni mottoon: "koulut ovat niitä varten, jotka eivät muuten osaa, ja ne opettaa jotka ei itse osaa."

Mutta en voi myöskään ymmärtää miksi kollegoillani on valtava tarve luetella kaikki mahdolliset taideopinnot ja kurssit CV:sään. ...Tai siis ymmärrän hyvin; on vain pakko olla todisteita siitä, että on ainakin koulutuksensa perusteella oikeasti taiteilija ...vaikkei sitä ehkä ihan heti ensi silmäyksellä töiden perusteella uskoisikaan.

Kävin myöhemmin visuaalisen markkinoinnin opinnot, (johon minut valittiin rehellisesti hakemukseni perusteella). Kurssilla kolme henkilöä kahdesta kymmenestä olivat selkeästi oikealla alalla, loput vain epätoivoisesti opiskelemassa jotain sellaista, johon henkilökohtaiset paukut eivät riittäneet. Silti hekin saivat tutkintotodistuksen, mutta se ei silti tee heistä ammattilaisia. Ei ainakaan hyviä ammattilaisia.

Taidekouluissa voi kyllä hioa taitojaan ja keskittyä harjoitteluun, mutta nollasta ei kenestäkään saa tehtyä lahjakkuutta. Itseopiskelulla ja "työkokemuksella" voi päästä uralla eteenpäin aivan samalla tavalla. Todisteeksi ammattitaidosta tarvitaan vain työt - ei CV:tä.