Minä vielä tän kerran. Mua hirvittää kun ihmisillä on välillä niin vastenmielisen rienaava puhetyyli uskosta. täälläpäin maailmaa usko koetaan niiiiin vaikeeksi ja muka niin yksityiasiaksi . ollaan olevinaan niin hienotunteisia vai ehkä vaivaantuneita kun tulee puhe uskosta. Se on sellanen juttu kuiteskin uskon et joka iikalle tulee päivä jolloin seisoo itsensä jumalan edessä. Silloin ei ylimielinen asenne enää autakaan ja ihminen huomaa olevansa niin pieni niin pieni. Ylimielinen viisastelija on helppo olla mutta jos uskaltaa rohkeasti kohdata oman elämän-kuolemanpelkonsa ja raadollisuutensa niin Jumala ehkä hiipiikin ajatuksiin. Jospa siellä jossain sittenkin...Itsellänikään ei ole ns.seurakuntayhteyttä mihinkään suuntaan ja yksinäinen uskova onkin heikoilla. Rukoileminen toisten kanssa varsinkin ja rukousvastausten odottaminen avaa sydäntä Herralle. jos jättää raamatunluvun, rukoilemisen, toisten uskovien tapaamisen niin huomaa pian olevansa uskosta tosi kaukana. Ei ystävyyssuhteet ihmisiinkään itsestään hoidu. Kokeilkaa rukousta. Omaa hiljaista puhetta Jumalalle. ois kiva jos joku jotenkin kommentois välillä eikä vaan lukasis.
ois kiva kirjottaa
23
677
Vastaukset
- sekopallo
Näinhän se menee. Ihmisillä on välistä niin käsittämätön asenne elämään. "Mähän en mihinkään uskontoon rupee!", "Mähän teen elämälläni mitä haluun!", "Sitte ku mä kuolen niin mut vaan haudataan ja mä sitte mätänen siellä mullan alla". Aika surullista. Kannattaisi alkaa ihan oikeasti miettiä, mihin on menossa kuoleman koittaessa. Ja tähän ei kelpaa vastaukseksi "Siis hei, enhän mä kuole, mä oon joku mikälie Teräsmies!". Kyllä se kuolema koittaa jokaiselle joskus. Nyt vähän nöyrää asennetta! Minne Sinä olet menossa?
- nuoria
kirjoituksenne on niin naivia, ei pahalla vaan siltä vaikuttaa.
Olen evlut vanhemmista, käynyt rippikoulun ja myöhemmin pohtinut onko uskoa, jeesusta, jumalaa. Kirkkoon kuulun kun pienelllä paikkakunnalla kirkosta eroaminen saattaa olla kohtalokasta yritystoiminnan kannalta, joten se uskovan hyvyydestä.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen varmempi olen ettei jumalaa ole olemassa, täysi mahdottomuus.
Elämässäni olen kokenut varsin vaikeita aikoja enkä koskaan ole kokenut mitään apua tai tunnetta ylhäältä. Kyllä se on niin että itse kaikki pitää tehdä, ei siinä rukous tai jumala lennähdä jostakin.
Uskoanne Jumalaan voisitte verrata joulupukkiin, kun aikuistuun niin käsittää asioita ja ymmärtää mikä perustuu toteen, ja mikä on vailla todellisuutta. Neuvoisin lukemaan tiedejulkaisuja ja pohtimaan todellisuutta.
Se jos lohdun satte uskosta johonkin niin pitäkää hyvänänne, mutta älkää tuomitko muita, sillä ette voi tietää totuutta vaan uskotte johonkin, vaikka joulupukkiin. - sekopallo
nuoria kirjoitti:
kirjoituksenne on niin naivia, ei pahalla vaan siltä vaikuttaa.
Olen evlut vanhemmista, käynyt rippikoulun ja myöhemmin pohtinut onko uskoa, jeesusta, jumalaa. Kirkkoon kuulun kun pienelllä paikkakunnalla kirkosta eroaminen saattaa olla kohtalokasta yritystoiminnan kannalta, joten se uskovan hyvyydestä.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen varmempi olen ettei jumalaa ole olemassa, täysi mahdottomuus.
Elämässäni olen kokenut varsin vaikeita aikoja enkä koskaan ole kokenut mitään apua tai tunnetta ylhäältä. Kyllä se on niin että itse kaikki pitää tehdä, ei siinä rukous tai jumala lennähdä jostakin.
Uskoanne Jumalaan voisitte verrata joulupukkiin, kun aikuistuun niin käsittää asioita ja ymmärtää mikä perustuu toteen, ja mikä on vailla todellisuutta. Neuvoisin lukemaan tiedejulkaisuja ja pohtimaan todellisuutta.
Se jos lohdun satte uskosta johonkin niin pitäkää hyvänänne, mutta älkää tuomitko muita, sillä ette voi tietää totuutta vaan uskotte johonkin, vaikka joulupukkiin.Juu voihan se olla että kirjoitukseni antaa minusta epäkypsän kuvan ja itse asiassa melko nuori vielä olenkin. Siksipä voisinkin antaa tähän vähän väliin osoitteen vanhemman ja oppineemman henkilön näkökannan tarkasteluun.
http://www.tomhimanen.org - uskomattomat
sekopallo kirjoitti:
Juu voihan se olla että kirjoitukseni antaa minusta epäkypsän kuvan ja itse asiassa melko nuori vielä olenkin. Siksipä voisinkin antaa tähän vähän väliin osoitteen vanhemman ja oppineemman henkilön näkökannan tarkasteluun.
http://www.tomhimanen.orgEdellisen viestin linkin kirjoittaja(tomhimanen) on pahasti kompastunut rappusissa. Kaikki perustuu olettamukseen mitä mikin tai kukin on tai saattaa olla. Ei hän voi sitä tietää, arvelee eli uskoo ja vetää siitä johtopäätökset.
Edelleenkään itselläni ei ole mitään havaintoa Jumalasta tai muista ihmeteoista, mutta tiedän istuvan tuolilla tätä kirjoittaessani.
Tulen kyllä katsomaan em. ihmeteon tms kun ilmoitatte milloin ja missä tapahtuu. Selkeä konkreettinen havainto pitää sitten myös olla. - teukkis89
uskomattomat kirjoitti:
Edellisen viestin linkin kirjoittaja(tomhimanen) on pahasti kompastunut rappusissa. Kaikki perustuu olettamukseen mitä mikin tai kukin on tai saattaa olla. Ei hän voi sitä tietää, arvelee eli uskoo ja vetää siitä johtopäätökset.
Edelleenkään itselläni ei ole mitään havaintoa Jumalasta tai muista ihmeteoista, mutta tiedän istuvan tuolilla tätä kirjoittaessani.
Tulen kyllä katsomaan em. ihmeteon tms kun ilmoitatte milloin ja missä tapahtuu. Selkeä konkreettinen havainto pitää sitten myös olla.Öö, mitä oikeastaan yrität selittää? Himanen määrittelee tiedon varmasti korrespondiksi informaatioksi suhteessa todellisuuteemme. Hän päättelee Decartesin teoreemaan vedoten, että hän voi olla varma ainoastaan olemassaolostaan (nimen omaan ajattelevan minän, ei koko ruumiin, joka myös yleensä mielletään minäksi), joten hän päättelee tietävänsä ainoastaan olevansa olemassa. Sen jälkeen loppu onkin enemmän tai vähemmän perusteltuja arvauksia eli uskomuksia.
Ja kun sanot tietäväsi, että istut tuolilla, uskot Himasen määrittelemän terminologian mukaan istuvasi, koska et voi olla varma todellisuutesi ja arvauksesi korrespondenssista. - 324gt23
teukkis89 kirjoitti:
Öö, mitä oikeastaan yrität selittää? Himanen määrittelee tiedon varmasti korrespondiksi informaatioksi suhteessa todellisuuteemme. Hän päättelee Decartesin teoreemaan vedoten, että hän voi olla varma ainoastaan olemassaolostaan (nimen omaan ajattelevan minän, ei koko ruumiin, joka myös yleensä mielletään minäksi), joten hän päättelee tietävänsä ainoastaan olevansa olemassa. Sen jälkeen loppu onkin enemmän tai vähemmän perusteltuja arvauksia eli uskomuksia.
Ja kun sanot tietäväsi, että istut tuolilla, uskot Himasen määrittelemän terminologian mukaan istuvasi, koska et voi olla varma todellisuutesi ja arvauksesi korrespondenssista.väärin kirjoitetut sivistyssanat ja semanttinen kikkailu tee ajanhukka-kotitarvepseudofilosofiasta yhtään mitään muuta kuin ajanhukka-kotitarvepseudofilosofiaa.
- 6+7
Niin kun on heikko mieli ei tohdi edes kuolla. Joutuu kehitteleen kaiken laisia utopioita että eihän hän oikeasti kuole. Se vain sattuu oleen niin että kyllä se on loppu kun kuolema korjaa. En kuvittele eläväni ikuisesti missään olomuodossa.
- 20+7
sekopallo kirjoitti:
Juu voihan se olla että kirjoitukseni antaa minusta epäkypsän kuvan ja itse asiassa melko nuori vielä olenkin. Siksipä voisinkin antaa tähän vähän väliin osoitteen vanhemman ja oppineemman henkilön näkökannan tarkasteluun.
http://www.tomhimanen.orgkyseisen linkin asia on kiteytettävissä lyhyeen muotoon.
Höpö höpö - teukkis89
324gt23 kirjoitti:
väärin kirjoitetut sivistyssanat ja semanttinen kikkailu tee ajanhukka-kotitarvepseudofilosofiasta yhtään mitään muuta kuin ajanhukka-kotitarvepseudofilosofiaa.
Turhaa pään aukomista. Argumentoi, tai pidä turpasi kiinni, homo.
- pena-erkki
20+7 kirjoitti:
kyseisen linkin asia on kiteytettävissä lyhyeen muotoon.
Höpö höpövahvoja perusteluja, 20 7! (o.0)b
- minä vain
kauniisti kirjoitit.on totta että yksin ilmna seurakuntaa tai uskon ystäviä,usko vaatii oman rauhoittumisen raamatun ja rukouksen äärelle.
mutta tämä onkin toisaalta ihanaa uskoa.olemme läsnä Jeesuksen kanssa siinä kahden kesken. tämä on tosi tärkeää mutta yhtä tärkeää on olla uskovia ystäviä ja seurakuntayhteys jotta saadaan jakaa ajatuksia ja kasvaa yhdessä.siinä pääsemme myös jakamaan sen mitä olemme jeesuksesta oppineet tuntemaan ja ehkä pääsemme antamaan oman siemenemme uskosta eteenpäin.yksi oikea sana voi pelastaa jonkun päivän tai jopa elämän kun se tulee oikeaan aikaan, sellaiselle henkilölle joka ei vielä ole löytänyt uskoa elämään ja jeesukseen.jeesus on rakkaus ja on varmaa että se kolkuttaa jokaisen sydämmeen jossakin elämän vaiheessa.kiitetään siitä- elämään uskon
mutten Jumalaan. On helppo havaita elävänsä.
- mattimaija
"Mua hirvittää kun ihmisillä on välillä niin vastenmielisen rienaava puhetyyli uskosta."
Jospa vain koet rienaukseksi sen kun joku on eri mieltä kanssasi?
"täälläpäin maailmaa usko koetaan niiiiin vaikeeksi ja muka niin yksityiasiaksi."
Eikö se sitten ole yksityisasia?
"ollaan olevinaan niin hienotunteisia vai ehkä vaivaantuneita kun tulee puhe uskosta."
Täytyy myöntää, että vaivaantunut olo tulee, jos huomaa juttelevansa uskovan kanssa. Ei sellaiselle mielellään kerro asioita niin kuin ne ovat. Ehkä pitäisi mutta jokin säälin tunne sen estää.
"Se on sellanen juttu kuiteskin uskon et joka iikalle tulee päivä jolloin seisoo itsensä jumalan edessä."
Oletko miettinyt sitä mahdollisuutta, että sitä päivää ei tulekaan?
"Jospa siellä jossain sittenkin..."
Tai jospa ei...
"Itsellänikään ei ole ns.seurakuntayhteyttä mihinkään suuntaan ja yksinäinen uskova onkin heikoilla."
Pitää paikkansa. On työlästä omin päin uskotella itselleen asioita ja pitää uskomusta yllä.
"Rukoileminen toisten kanssa varsinkin ja rukousvastausten odottaminen avaa sydäntä Herralle."
Rukousvastauksia ei vain ole koskaan havaittu. Sen takia ajatellaankin, että rukouksiin ei välttämättä vastata heti ja sitten kun vastataankin, vastaus voi tulla aivan muussa muodossa. Ja niin voi aivan minkä vain tulkita rukousvastaukseksi.
"ois kiva jos joku jotenkin kommentois välillä eikä vaan lukasis."
Tässäpä sitä nyt sitten oli. Noin yleisesti ottaen suosittelisin kurkistamista sieltä pienistä rukousympyröistä vähän laajemmalle. jumaluudesta kannalla, että Hän myötäilee aina omaa tasoamme.
Ehkä näin on loogista, koska kuitenin kaiken lähde on Jumala.- Hanna
Kirjoittelen melko usein näillä foorumeilla ja saan myös vastaukseksi puolesta ja vastaan. En häpeä uskoani tippaakaan, vaikka asun pienellä paikkakunnalla. Pelastus Jeesuksessa Kristuksessa ja iankaikkinen elämä taivaassa Jumalan luona on niin valtavaa ja elämän tärkein juttu, että sitä ei kannata pitää vakan alla ja hävetä. Antaa ihmisten puhua ja suhtautua miten tahtovat. Sielunrauhaani ei järkytä moiset ateistien ja "tämän maailman viisasten" hölynpölyt. Jeesus Kristus on Herrani ja Hänessä on vapaus, totuus. Usko kantaa ajassa ja iankaikkisuudessa!
- riittalisa
Olen kirjoitellut vasta viikon verran tällaisille palstoille. Koen olevani uskovana hyvinkin vajaa ja vaillinainen mutta uskossa Jeesukseen haluan riippua ja lähimmäisiäni kohdata. Jotenkin vaan surettaa kovin joidenkin ihmisten todella aggressiivinen suhtautuminen uskoviin. Suurin osa uskovaisista on kuitenkin kipuillut samojen epäluulojen kanssa ennen uskoontuloaan. Kyllähän itseänikin kovasti ärsytti uskovaiset kun olin nuori. Ehkä uskovaisten pitäis olla enemmän ihmisiä. Siis ei tietenkään muuttaa näkemyksiään toisten mieliksi vaan rauhallisesti pysyä vastaanottamaan se loanheitto mikä tulee ja jatkaa keskustelua. Pahojen sanojen takana on kuitenkin usein asianomaisen paha pettymys uskoviin tai rukouksen voimaan. Voi meitä pieniä ihmisiä. Uskovan voima on myös se ettei itse hikeenny vaikka vähän hiostetaankin.Ja pitäs jaksaa pikäjänteisesti sietää ja osoittaa itse olevansa luotettava. mitäpä siitä ihmissuosiosta. Sekin loppupeleissä haihtuu kuin tuhka tuuleen eikä kestä Jeesuksen loppuarvioinneissa. Rukoillaan toistemme puolesta!
- välittää,
ihmisten mielipiteitä. Itse he niistä kerran tekevät tiliä.
"Mua hirvittää kun ihmisillä on välillä niin vastenmielisen rienaava puhetyyli uskosta."
Kevennykseksi pane Riku pelle seikkailemaa.
http://www.rikupelle.com/
rikupelle.com - ja ateisti
En pelkää kuolemaa, miksi pitäisikään? sehän tulee vastaan murehti sitä etukäteen tai ei. Jotenkin meni ohi tuo raadollisuus- sana, ei oo sen merkitys koskaan oikeen auennut... voisitko selittää tietämättömälle?
Monipuolisen uskonnollisen kasvatuksen olen saanut. Äiti ja hänen puolensa suvusta on maallistuneita kristittyjä ja isän puoli puoleksi ateisteja (kait?) ja kiihkouskovaisia. Kotihoitaja (ikää itsellä 2-6 vuotta) lestadiolainen, joka ei tuputtanut uskoaan, mutta kertoisiitä kyllä kun kysyin. Naapurin tyttöjen kanssa helluntaiseurakunnan pyhäkoulussa (ikävuosina 5-8), ev.lut.seurakunnan päiväkerhossa (5-6), ev.lut.seurakunnan iltapäiväkerhossa (7-9), lestadiolainen uskonnon opettaja, joka tuputti uskontoaan.
nyt täytettyäni 18 erosin kirkosta, kun (ateistinen) isäni ollut enää estämässä. Syy miksi en häneltä saanut lupaa kirkosta eroamiseen oli se, että leimaudut huonoksi ihmiseksi... einakin tässä lestadiolaisten täyttämässä kaupungissa >>> hankala saada töitä.
Pienenä uskoin jumalaan, mutta usko sammui ollessani 6 kun vanhempani erosivat ja turhaa rukoilin jumalalta apua (tajusin ettei jumala voi, eikä halua korjata vanhemieni liittoa, mutta pyysin voimia muulle perheelleni ja taakkaa itselleni kannettavaksi koska tiesin eron olevan vaikea meille kaikille), vaan eipä apua kuulunut. Lopullisesti käännyin ateistiksi 7 vuotiaana helluntaiseurakunnan pyhäkoulussa kun puheeksi tuli epäjumalat (allah ym. ym.) ja kysyin että mistäs täti tietää että meidän jumala on se oikea jumala, entä jos meidän jumala onkin se epäjumala ja allah oikea. Tästä seurasi että pyhäkoulun pitäjä leimasi minut syntiseksi, epäileväksi kakaraksi, jonka tulisi katua epäilyään ja sokeasti uskoa jumalaan, sillä jumala on oikean ja olemassa koska raamattu sanoo niin.
jo pienenä ihmetytti se kehäpäätelmä, että jumala on olemassa koska raamatussa sanotaan niin ja raamattu on jumalan sanaa. Eli siis jumala on olemassa koska hän sanoo niin?
Minä olen uskonut ja todella rukoillut. Jumala on kuollut.- kun jäi sanomatta
minulla on oma elämänkatsomukseni, enkä tarvi siihen mitään jumalaa sotkemaan kuvioita. Elän miten on itselleni parhaaksi, toteuttamalla lähimmäisenrakkauden periaatetta, jonka noudattaminen ei tule mistään raamatusta vaan se on mielestäni oikein. Kyllä "uskonnottomallakin" voi olla moraali toisin kuin monet uskovat väittävät.
voihan se olla aikaa ankeaa ajatella että kuoleman jälkeen ei olisi mitään ja että me olemme vain loppujen lopuksi hajoavaa biomassaa... mutta kun osaa ajatella muuten kuin mustavalkoisesti yhdeltä kannalta niin kun meillä on vain yksi elämä, niin eikö se tee siitä entistä arvokkaamman?
kuolemaa pelkäävät mielestäni vain ne joita on peloteltu helvetillä ym. vastaavalla. - lopputulokselta
kun jäi sanomatta kirjoitti:
minulla on oma elämänkatsomukseni, enkä tarvi siihen mitään jumalaa sotkemaan kuvioita. Elän miten on itselleni parhaaksi, toteuttamalla lähimmäisenrakkauden periaatetta, jonka noudattaminen ei tule mistään raamatusta vaan se on mielestäni oikein. Kyllä "uskonnottomallakin" voi olla moraali toisin kuin monet uskovat väittävät.
voihan se olla aikaa ankeaa ajatella että kuoleman jälkeen ei olisi mitään ja että me olemme vain loppujen lopuksi hajoavaa biomassaa... mutta kun osaa ajatella muuten kuin mustavalkoisesti yhdeltä kannalta niin kun meillä on vain yksi elämä, niin eikö se tee siitä entistä arvokkaamman?
kuolemaa pelkäävät mielestäni vain ne joita on peloteltu helvetillä ym. vastaavalla.ja varmasti tuolla tavalla voi elää hyvän elämän. Aloin miettiä miten oma kokemukseni oikeastaan eroaa tuosta. Uskonnollinen kotikasvatus, mummo pitämässä pyhäkoulua, isä lukee itsekseen Raamattua... Kuulun yhä kirkkoon, enemmän sattuman ja laiskuuden vuoksi kuin muuten. Kun muutin opiskelemaan, yritin siirtyä opiskelupaikkakunnan väestörekisteriin, mutta opiskelijoiden kotipaikanmuutoksia alettiin hyväksyä vasta seuraavana vuonna, joten se sai jäädä. 13-vuotiaana koin kriisin jonka vuoksi rukoilin hartaasti koko mielelläni viikkokausia, mitä tai ketä tahansa. Tuloksena ei muuta kuin kahdeksan vuoden tyhjyyden tunne ja masennus, kunnes päätin kiskoa itseni ylös tai lopettaa. Tässä sitä yhä ollaan...
En ole luopunut uskonnoista, käsittääkseni uskonnollinen tarve kuuluu ihmisyyteen, on oleellinen osa elämän kokonaisuutta. Jos jotenkin pitää määritellä, nimitän itseäni yleensä (agnostiseksi) panteistiksi. Mutta olen lähes iloinen etten tullut eronneeksi kirkosta, sillä olen oppinut ottamaan siitä sen mitä on saatavissa. Otan rituaalini sieltä missä niitä valmiiksi tarjotaan, ja pienellä eläytymisellä ehtoollisella harjoitettavasta jumalansyönnistä saa värisyttävän "makaaberejä säväreitä". Siitä ehkä olisi sopivampaa puhua jossain goottifoorumilla ;) - AnnaIida
kun jäi sanomatta kirjoitti:
minulla on oma elämänkatsomukseni, enkä tarvi siihen mitään jumalaa sotkemaan kuvioita. Elän miten on itselleni parhaaksi, toteuttamalla lähimmäisenrakkauden periaatetta, jonka noudattaminen ei tule mistään raamatusta vaan se on mielestäni oikein. Kyllä "uskonnottomallakin" voi olla moraali toisin kuin monet uskovat väittävät.
voihan se olla aikaa ankeaa ajatella että kuoleman jälkeen ei olisi mitään ja että me olemme vain loppujen lopuksi hajoavaa biomassaa... mutta kun osaa ajatella muuten kuin mustavalkoisesti yhdeltä kannalta niin kun meillä on vain yksi elämä, niin eikö se tee siitä entistä arvokkaamman?
kuolemaa pelkäävät mielestäni vain ne joita on peloteltu helvetillä ym. vastaavalla.Täytyy vain vastata tähän että itse olen Jumalaan uskova, mutta en mäkään pelkää kuolemaa. Miksi pelkäisin? Silloinhan mä juuri pääsen näkemään Jumalan kasvoista kasvoihin, kuten on luvattu. :D En kyllä halveksi elämääkään eikä mua ole koskaan peloteltu sen paremmin kuolemalla, helvetillä kuin Jumalallakaan. Itse vain yksinkertaisesti luotan siihen, että on rakastava Isä joka huolehtii musta kun mä sitä tarvitsen. Ei Jumala ole mikään automaatti, jolta voi pyytää jotain rukoilemalla ja sitten saa vastauksena mitä halusikin... Mutta eipä mikään mun sanoma voi kenenkään mieltä muuttaa tai ketään käännyttää. Sen tekee Jumala ja jokainen ihminen omalta osaltaan itse.
Opiskelen yliopistossa ja teidän kyllä tieteen saavutukset, mutta mikään uusi tieto ei voi saada mua luopumaan uskostani. Mikä on sellainen tieteen julkaisema tulos mikä voisi mitätöidä Jumalan? Mulle Jumala on antanut rauhan, jollaista toivoisin kaikille niillekin ihmisille, jotka tuntevat tulleensa petetyksi, jätetyiksi, unohdetuiksi ja hylätyiksi. - AnnaIida
Jumalan olemassaolosta vielä... Ei Jumala ole olemassa vain koska Raamattu sanoo niin. Jumalan olemassaolo ei riipu meistä ihmisistä. Hän on aina ollut ja tulee aina olemaan, emmekä me voi saada hänestä selville kuin jotain pienen pieniä pilkahduksia. Juuri siksi puhutaan uskosta :D
On ikävää kuulla että olet kokenut uskon ja uskonnon noin kielteisenä. En kuitenkaan jaksa uskoa että olisit 7-vuotiaana kääntynyt ateistiksi? Ja jos olet, niin siitä on kyllä toivottavasti oma ajattelusi kehittynyt ja persoonallisuutesi sekä identiteettisikin muuttunut. Milloin olet viimeksi ollut tekemisissä jonkun Jumalaan uskovan seurakuntalaisen kanssa? Usein kielteisesti uskoviin suhtautuvat eivät oikeasti ole edes keskustelleet jonkun uskovan kanssa... Samoin kuin vaikkapa kielteisesti homoihin tai muslimeihin suhtautuvat eivät tunne yhtäkään tähän ryhmään kuuluvaa. En silti halua mitätöidä omaa elämänkatsomustasi, olet varmasti päätynyt omaan ratkaisuusi pitkän ja kivuliaan pohdinnan kautta. Hyvää syksyn jatkoa. - :)
AnnaIida kirjoitti:
Täytyy vain vastata tähän että itse olen Jumalaan uskova, mutta en mäkään pelkää kuolemaa. Miksi pelkäisin? Silloinhan mä juuri pääsen näkemään Jumalan kasvoista kasvoihin, kuten on luvattu. :D En kyllä halveksi elämääkään eikä mua ole koskaan peloteltu sen paremmin kuolemalla, helvetillä kuin Jumalallakaan. Itse vain yksinkertaisesti luotan siihen, että on rakastava Isä joka huolehtii musta kun mä sitä tarvitsen. Ei Jumala ole mikään automaatti, jolta voi pyytää jotain rukoilemalla ja sitten saa vastauksena mitä halusikin... Mutta eipä mikään mun sanoma voi kenenkään mieltä muuttaa tai ketään käännyttää. Sen tekee Jumala ja jokainen ihminen omalta osaltaan itse.
Opiskelen yliopistossa ja teidän kyllä tieteen saavutukset, mutta mikään uusi tieto ei voi saada mua luopumaan uskostani. Mikä on sellainen tieteen julkaisema tulos mikä voisi mitätöidä Jumalan? Mulle Jumala on antanut rauhan, jollaista toivoisin kaikille niillekin ihmisille, jotka tuntevat tulleensa petetyksi, jätetyiksi, unohdetuiksi ja hylätyiksi."Mikä on sellainen tieteen julkaisema tulos mikä voisi mitätöidä Jumalan?"
Vaikea mitätöidä sitä, mitä ei ole koskaan todistettukkaan. Todisteiden taakka on perinteisesti ollut väittäjän eikä kysyjän harteilla. On vain ihmisten kirjoituksia ja tarinoita tuhansissa eri muodoissa tuhansien vuosien takaa jolloin ihmisen keskimääräinen AO oli varmaan jopa alle 80 joka lasketaan nykypäivänä sellaiseksi "välimaastoksi" normaalin ja kajahtaneen välillä, 70-60 alkaa olemaan jo lievää henkistä vammautumista vaikka noina aikoina varmaan perus maatyöläisen älykkyys.
Niin kehitys toimii. Vastaava normaali AO tänä päivänä on taas 180 (käyttäen vanhaa taulukkoa, uskoakseni tuo reference chart on muuttunut tässä jokin aika sitten pidemmäksi kaavaksi).
Tuohon toiseen viestiisi alempana:
"En kuitenkaan jaksa uskoa että olisit 7-vuotiaana kääntynyt ateistiksi? Ja jos olet, niin siitä on kyllä toivottavasti oma ajattelusi kehittynyt ja persoonallisuutesi sekä identiteettisikin muuttunut."
Ihmisen aivot kasvavat aina jopa 25 ikävuoteen saakka. Eiköhän siinä muutu kanta niin jumaliin kuin pokemoneihinkin.
Oma kantani on, että jokainen saa yhden mahdollisuuden ja se tulee käyttää hyvin. Täytyy elää niinkuin itse tahtoo eikä minkään taivaallisen herran tahdon mukaan, toisen oikeutta elää kunnioittaen. Uskontoja perustellaan usein moraaleilla, oikealla ja väärällä, mutta jos nämä lukee kirjasta niin nehän ovat jonkun toisen moraaleja eivätkä omia.
"Usein kielteisesti uskoviin suhtautuvat eivät oikeasti ole edes keskustelleet jonkun uskovan kanssa... Samoin kuin vaikkapa kielteisesti homoihin tai muslimeihin suhtautuvat eivät tunne yhtäkään tähän ryhmään kuuluvaa."
Omat isovanhempani ovat uskovaisia. Äitini kasvatettiin uskovassa perheessä jossa pelikortitkin poltettiin (olivatpa ne sitten pokeria taikka mustaa pekkaa varten) ja se taas ajoi äitini kokeilu kierteeseen joka johti lopulta jonkinmoiseen alkoholismiin sekä ketjupolttamiseen. Ompa kavereiden kanssa nuoruudessa kuulemma kiljuakin keitellyt.
Samassa taloudessa vietin oman lapsuuteni kesät, ja siellä luettiin raamatun tarinoita ja poltettiin pelikortteja vielä silloinkin. Armeijaa en käynyt loppuun ja siitä nostettiin oikein kunnon vanhanajan metakka. Itselläni on syyni suhtautua kielteisesti uskonnolliseen arvomaailmaan, mutta osaan toki katsoa laatikon ulkopuolellekkin eivätkä kaikki ole tällaisia mutta mitäpä siitä jaarittelemaan....jokainen eläköön kuten itse tahtoo, mutta toisia tulee kunnioittaa edustuspuolen kanssa.
Tunnen sekä homoja että ulkomaalaisia henkilökohtaisesti, ja he ovat monessa tapaa paljon luovempia ja suvaitsevampia toisia kohtaan, ja se tulee omakohtaisesti kärsitystä syrjinnästä ja luonteen kasvamisesta ajan mittaan. Eniten olen tavannut syrjiviä yksilöitä uskovien joukoista, koska siellä mennään raamatun oppien mukaan jossa sanotaan kuka on paha ihminen ja kuka ei.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801867Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181719- 161564
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201266En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121224Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61212hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121176Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää91160Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291151Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot91140