Erossa mutta saman katon alla...

EI TOIMI EI PÄTKÄÄKÄÄN. Usko mua. Muuta vaikka veneen alle mielummin.

Ja jos nyt se toinen vedättää pesänjakoa niin puolen metrin luu kurkkuun sille ja heti.

Siis en ymmärrä sosiaalipuolen toimintaa, kun pistivät asumaan lasten takia tuohon 20.metrin päähän. Nyt häiritsee minua jatkuvasti, vaikka ei lapsia luokseen otakaan, ei edes yhtä kerrallaan. Tulee ronskisti vaan sisään mistä pääsee, ja ainahan sitä joku kolo löytyy. Eikä lapset kehtaa olla isältään avaamatta. Poliisiakaan on vaikea pyytää, kun ei mitään varsinaisesti tee. Kun ei ole koskaan tehnyt, niin ei tee nytkään. Sama lahna. Eli yritä toimia.

pari kuukaitta tuli erään entisen kassa asuttua eron jälkeen saman katon alla.mutta tilanne oli sen verran erillainen että meillä ei lapsia ollut.ei vaan saanut asuntoa.kyllä meillä pelas mutta siinä oli tunteet kyllä kadonnut jo jonkun aikaa sitten.tehtiin selvät peli säännöt ja edettiin niiden mukaan.ei se tuottanut minkäänlaista tuskaa ja nykyään ollaan erittäin hyviä ystäviä

Meillä ollaan jo kuukausi asuttu, ja toinen mokoma vielä edessä.

Todella ahdistava tilanne, varsinkin kun tietää, että exällä jo uusi kumppani, itsellä siipi täysin maassa. Lapsen vuoksi yritän jotenkin jaksaa.

Asuin 6kk saman katon alla vaikka mitään yhteistä ei ollut muuta kuin lapsi.Nukuttiin eri huoneissa,tunteet oli kuolleet varmaan molemmilta.Se oli aivan hirveätä,ei saanut puhua erosta tai isäntä hermostu aivan hirveästi ja lapsi kai siinä eniten kärsi.Hain ensin asuntoa läheltä että lapsi sais jatkaa samassa koulussa,mutta en saanut.Odotin että lukukausi loppuu ja aloin etsimään kauempaa mutta eihän sitä niin vain saanut.Sitten vihdoin ja viimein sain asunnon,aloin valmistamaan lasta,tutustuttiin uuteen kouluun ja lapsi alko hyväksymään eron ja muuton,kaikki oli hyvin.Alku kesän valmistin uutta kotia mutta eihän se niin helppoa ole kun ei ole rahaa,en halunnut viedä lasta kesken eräseen kotiin.Vanhasta kodista en saanut viedä muuta kuin henkilökohtaiset tavarat,ne oli kuulema ukon,enhän minä ollut pystynyt varattomana ostaan mitään,(asuttin avoliitossa).Sitten kun olin lapsen kanssa lähtemässä niin ukko päättikin että lapsi ei lähde mihinkään.Lähdin yksin kun en jaksanut enään riidellä,kirjat ja osoitteet muutin,myös lapsen.Käytiin sitten lastenvalvojan luona yrittämässä tehdä elatus-sopimusta,eihän siitä tullut mitään kun ukko ei halunnut lapsen muuttavan mihinkään,(meillä yhteishuoltajuus).Sossussa olivat samaa mieltä,tein kuulema väärin kun muutin lapsenkin paperit muka ilman isän lupaa,väitti että ei ollut tiennyt mitään koko erosta???Nyt lapsi asuu isänsä luona,kirjat ja osoite on minun luona.Odotetaan oikeuteen pääsyä,siinä voi mennä kuukausia.Kaipaan lasta aivan hirveästi,itken aina kun soitan sille.Viikonloput lapsi on ollut minun luona,sunnuntait on aina kova paikka kun lapsi lähtee isänsä luo.Kylläpä tästä tuli pitkä juttu mutta yritän sinulle selittää että TEHKÄÄ ENSIN ELATUS-SOPIMUS ennen kuin muutat mihinkään.