Jos tarkotuksenne on myös oppia kieltä au pair vuotenne aikana en suosittele menemistä suomalaiseen perheeseen! Rohkeasti vain menkää ulkomaalaiseen perheeseen jossa ei osata sanaakaan suomea! Itse kirjoitin A:n enkusta ja päätin että kielitaitoni ei ole este lähteä au pariksi! Voin sanoa, että hyvin olen pärjännyt, kavereita löytänyt jne. Minun kohdallani ei varmaan olisi mtn tullut kielenopettelemisesta, jos olisin mennyt suomalaiseenperheeseen! Joten rohkeasti vain eteenpäin!! :D
Heille jotka harkitsevat suomalaiseen perheeseen menemistä!
Ensuosittele
181350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
musta tuntuu ettäö monet pelkäävät mennä perheeseen jossa puhutaan toista kieltä.. mutta mäkin voin sanoa jo tässä vaiheessa (3vk aupaurina olleena) että olisin katunut jos olisin mennyt suomenkieliseen perheeseen. tottakai vaikeeta on välillä enkä mä ruokapöydänääressä kauheesti vielä avaa suutani mutta huomaa että jo tässä lyhyessä ajassa kielitaito kehittynyt jonkin verran. pieniä väärinymmärryksiä tulee jatkuvasti, mutta eihän se haittaa. välillä mietin että eikö perheellä mene ikinä hermot muhun, mutta kyllä he ymmärtävät!
elikkä mäkin haluan sanoa kaikille, rohkeesti vaan ei-suomalaiseen perheeseen! enemmän haastetta ja tulee hyvä fiilis kun huomaa kehittyneensä!
Mie olin jenkeissa vuoden aupparina suomalaisperheessa. Englannin kielitaito kerttyi tosi mukavasti kun kavin kolmen lapsen kanssa kerhoissa, koulussa ja liikuntatapahtumissa. Jenkkilan kulttuuri on kumminkin niin erilaista kuin Suomessa, etta miusta oli tosi mukava olla suomalaisperheessa kun tavat olivat kumminkin jonkinverran tutut. Mie suosittelen myos suomalaisperheeseen menemista. Toita jouduin tekemaan ihan samaan tapaan kuin muutkin paikalliset aupparit eli tayspaivaisesti (ja valilla enemmankin), mutta oli ihanaa kun oli perhe joka ymmarsi kulttuurishokin ja jonka kanssa pystyi keskustelemaan helposti eri asiosta.
Mun mielestä suomalaisessa perheessä ei ole mitään vieroksuttavaa! Kyllä sitä kielitaitoa tälläkin tavalla kertyy, joskaan ei yhtä aktiivisesti kuin täysin vieraskielisessä perheessä. Sinuna en olisi noin kärkäs mielipiteissäsi, ennenkuin tiedät mistä puhut! :)
Itse olen täysin vieraskielisessä perheessä, jonka kieltä en kovin hyvin osaa (saksan kielisessä). Hyvin on menny pieniä värinymmärryksiä lukuunottamatta. Ja vanhempien kanssa voin aina varmistaa asian englanniksi.
En edes ajatellut meneväni suomalaiseen perheeseen, ei pelkästään kielen takia, mutta olen muutamia tarinoita kuullut kuinka suomalaiset äidit ulkomaille ovat hirviöitä. No ehkä vähän liioiteltua, eikä tietenkään kaikki mutta mitä omassa tuttavapiirissä on kokemusta.
Joillekin on kuitenkin helpompaa lähteä (usein) ensimmäistä kertaa pitkäksi aikaa yksin ulkomaille, jos perhe on suomalainen (ainakin toinen vanhemmista).
Eli ei voi noin vaan jyrkästi mennä sanomaan, että ei kannata mennä suomalaiseen perheeseen. Joku ei välttämättä mene au pairiksi kieltä oppimaan vaan esim hakemaan muita kokemuksia ja työkokemusta..
Sanoinkin että omalla kohdallani ei olisi mtn tullut kielenopettelemisesta jos olisin mennyt suomalaiseen perheeseen ja kirjoitin myös jos tarkoituksena on mennä kieltä opiskelemaan niin kannattaa valita ulkomaalainen perhe! Mutta jos tarkoituksena on hakea vain työkokemusta/kokemusta niin on sitten eriasia missä perheessä silloin haluaa asustella!
perheessä vuoden aupparina, ja voin sanoa, että ei se kielitaito mulla ainakaan hirveästi kehittyny. Oon sen verran ujo, että en uskaltanu erehtymisen pelossa puhua enkkua, ku suomellaki pärjäs.
Mutta nyt ois sit suunnitelmissa lähteä täysin englannin kieliseen perheeseen, ku toi kielitaito on nyt kuitenkin himpun verran parempi, ku vuos sitten. Jospa nyt sitten oppis puhumaan oikeen sujuvasti=)
et sitten kenenkään muun kanssa juttele kun perheen ? ite oon puolisuomalaisessa perheessä mutta käytän silti englantia päivittäin.
En kyllä tullut tänne kieltä oppimaan, joten en välittänyt minkämaalaiseen perheeseen päädyn, tärkeämpää oli kemioiden toimiminen.
Itse olin myös puolisuomalaisessa perheessä, jossa lapsi ja toinen vanhemmista puhuivat suomea. Niinpä siinä kävi niinkin typerästi, että kaikki asiat tuli hoidettua suomeksi ja perheen toista kieltä (espanjaa) ei tullut puhutuksi yhtään, vaikka tarkoitus oli sitäkin vähän oppia. Oli vaan jotenkin niin paljon helpompi selvittää käytännön asiat suomeksi kuin vieraalla kielellä... Nyt jälkikäteen harmittaa, että olisi vaan pitänyt avata suunsa ja vaikka nolatakin itsensä, niin olisi espanjakin paremmin tarttunut. Kielenoppimisen kannalta ei suomalainen perhe ole paras vaihtoehto, mutta muuten en mene asiaan mitään sanomaan.
Olen samaa mieltä! Itse lähdin saksalaiseen perheeseen jossa vanhemmat puhuivat minun kanssa englantia ja poika jota hoidin puhui pelkkää saksaa! :) Itse en osannut lähtiessäni saksaa sanaakaan ja englantia keskinkertaisesti. Parhaiten oppii kieltä jos uskaltaa lähtee eri kieliseen perheeseen.
Menin aikoinani Saksaan ummikkona paikallisen kielen suhteen eli en ollut koskaan kieltä opiskellut. Alussa puhuin äidin ja isompien lasten kanssa englantia ja pienimmille sitten ne sanat mitä pikku hiljaa opin. Niin pian kuin pystyin puhumaan niin eikun vaan saksaksi ja jos jotain ei ymmärtänyt tai itse osannut sanoa niin sitten laitoin englantia sekaan. Jos tuolloin olisin ollut suomalaisessa perheessä niin en olisi saksaa koskaan oppinut, sillä minulla ei ole hyvä kielipää. Kaiken kukkuraksi englantikin parani, kun alussa oli sitä pakko puhua koko ajan.
Toisella kerralla minulla oli suomalais-saksalainen perhe, jonka yhteinen kieli oli saksa. Yleensä lapsen kanssa puhuin suomea, koska se itse halusi, mutta äidin kanssa reilusti yli puolet ajasta saksaa, vaikka olikin suomalainen. Perheen isän kanssa monesti iltapalalla istuttiin ja juteltiin paljon, ja saksaksi! Kyllä siellä kielitaito karttui, etenkin kun siellä tehtiin erilaisia asioita kuin eka perheessä sekä tietysti puhuminen nopeutu ja ei miettynyt enää etukäteen miten jonkun sanoisi vaan tuli rohkeus puhua vaan. Nykyisin puhuisin mieluimmin saksaa kuin englantia, vaikka työssä joudun päivittäin puhumaan englantia.
Jooh.
Kuten monet ovat kuvailleet au pair aikaa:
"Mykkana sisaan ja mykkana ulos. Vuosi tuli oltua, en ymmratanyt mita sanoivat ja tarkoittivat, ja koko ajan oli paha mieli kun tuntui ettei osaa sanoa mitaan eika ymmarra. Ja perhe piti idioottina kun en osannut puhua"
Lisaksi mahdollisuus on kaiken maailman epamiellyttaviin vaarinkasityksiin ja kulttuurishokkeihin.
mulla lienee sit ollu aika ruususet kuvitelmat ja hyvä tuuri oman perheen kanssa,mut en oo ikinä kuullu noin kurjaa tiivistelmää kenenkään au pairin vuodesta. Ite oon huonolla kielitaidolla perheessä joka ei puhu suomee,kukaan ei oo vielä pitäny idioottina ja tiukan paikan tullen turvaudun englantiin,jos en ymmärrä.
Ei suomalaisessakaan perheessä välttämättä oo mitään vikaa, mutta rohkea rokan syö ja tapauskohtasesti näitäki asioita on käsiteltävä:)
Oisko ollut tässä vaiheessa sitten hyvä vaihtaa perhettä, joka ymmärtää että toisen äidinkieli ei ole esim. englanti!
Ja jos lähtee au pairiksi niin ei kannata olla ensimmäisenä mielessä, voi ei tuleekohan väärinkäsityksiä kun en osaa kieltä tai nyt varmasti tulee kulttuurishokki. Todella harvalla varmaan näin käy! Rohkeasti vain kerran au pariksi haluaa ulkomaille!
niin se kulttuurisokki voi iskeä myös suomalaisessa perheessä, siltä ei yhteinen kieli suojele,jos kulttuuri on tosi paljon erilainen.
Olen aikalailla samaa mieltä. Kyllä sitä kieltä oppii paremmin jos on täysin ulkomaalainen perhe. Ei pysty vaikeissakaan tilanteissa suomea käyttämään tai jos unohtaa joitain sanoja. Se sitten pakottaa sinut sanomaan asian toisella tavalla ja se opettaa myös ja samalla oppii uusia sanoja jne. Suomeen nimittäin turvautuu aika helposti jos siihen on mahdollisuus!
Kaikkein parasta mennä paikalliseen perheeseen.
Au pair konkarina olen samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa.
Mun eka au pair perhe oli suomalainen, joka oli iso virhe kielen oppimisen vuoksi.
Paikallisessa perheessä oppii myös paljon paremmin paikallista kulttuuria, perhe-elämää, ym.
Ei kannata pelätä miten kielen kanssa tulee pärjäämään, rohkeasti vain, aina kommunikointi jotenkin sujuu ja sitten koko ajanhan sitä kieltä oppii. =)
Tsemppiä kaikille auppareille!
Kaikkein parasta mennä paikalliseen perheeseen.
Au pair konkarina olen samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa.
Mun eka au pair perhe oli suomalainen, joka oli iso virhe kielen oppimisen vuoksi.
Paikallisessa perheessä oppii paljon paremmin myös paikallista kulttuuria, perhe-elämää, ym.
Ei kannata pelätä miten kielen kanssa tulee pärjäämään, rohkeasti vain, aina kommunikointi jotenkin sujuu ja sitten koko ajanhan sitä kieltä oppii. =)
Muutenkin voin suositella tulevia auppareita malttamaan etsimään sopiva perhe, ettei välttämättä valitse heti ekaa ehdokasta.
Älkää olko liian sinisilmäisiä.
Kyselkää paljon eri asioita. Tutustukaa perheeseen, että tiedätte missä tulisitte seuraavat kuukaudet todella viettämään.
Olkaa rehellinen itsellenne ja miettikää oletteko todella valmis lähtemään siihen perheeseen, onko perheen lapsimäärä (ja ikä) varmasti sopiva sinulle, paikkakunta, työmäärä sekä muut ehdot.
Jaksaisitko sitä todella jokapäiväisessä arjessa?
Jos yhtään joku asia epäilyttää, älkää kiirehtikö, vaan etsikää toinen perhe, varmasti ajallaan tulee vastaan joku juuri teille sopiva perhe. =)
Tsemppiä kaikille auppareille!
Itse oon talla hetkella puoliksi suomalaisessas perheessa, aiti siis on suomesta. Mun enkun kielen taito on karttunut hirveesti, koska lapset ei pahemmin osaa eivatka viitsi puhua suomea, joten tulee rupateltua enkuksi. Mun mielesta on kuitenkin hyva, etta aiti on suomalainen, niin on saanut kertoa huolistaan tai ongelmista omalla aidinkielella.. ei siis ole syntynyt mitaan vaarinkasityksia yms.
Jos enkun taito on aivan rappiolla voi olla hyva menna suomalaiseen, tai ainakin puolisuomalaiseen perheeseen. Se voi olla vahan pehmeampi alotus hommaan!