Mitä lääkkeeksi kun esimies kiusaa

Eli alkuaikoina sait osaksesi tiuskintaa ja idiootiksi haukkumista, mutta et enää? Jos asia on näin, niin olet jo paremmalla puolella. Tämä ei ole mikään puolustus, mutta jos tullessasi töihin kukaan ei ollut sinun perehdyttäjäsi, kukaan ei ottanut siitä silloin vastuutakaan. Olivatko työkaverit silloin kyynärpäitä myöten työssä? Kun kenelläkään ei ollut vastuuta asiasta, kukaan ei ehtinyt sinua opastaa. Tekemälläkin voi oppia, nimimerkillä kokemusta on, mutta kyllä työnantajalla on vastuu perehdyttämisestä. Jos perehdyttämistä ei anneta, on turha tulla alleviivaamaan sinun virheitäsi. Tiuskiminen sekä idiootiksi haukkuminen on ollut selvää epäasiallista käyttäytymistä. Varsinkin esimiehen suorittamana haukkuminen on erityisen törkeää. Esimiehen tehtävänä on olla tukemassa ja motivoimassa työntekijäänsä. Tässä asiassa hänellä on vielä tekemistä.

Nyt siis esimiehesi muistuttaa sinua alussa tekemistäsi virheistä. Voit sanoa hänelle, että olet jo ottanut opiksesi niistä ja jos hänellä on tapauskohtaisesti vielä jotakin selviteltävää jostakin, niin selvitetään nyt. Tässä haastat esimiehesi ottamaan oikeasti kantaa asiaan ja pyydät häneltä neuvoja, miten hän olisi viisaimmin asian hoitanut. Jos ja kun asia on käsitelty, voit vielä sanoa, että tähänhän ei tarvitse sitten enään palata, kiitos.

Toivottavasti asia hoituu mahdollisimman pian. Nyt kannattaa ottaa asiat esille ja selvittää mahdollisimman perusteellisesti. Jos tilanteen annetaan jatkua kovin pitkään, asian hoitaminen mutkistuu ja klikit välillänne vain lisääntyvät.

Semmoselle esimehelle kalossin kuva takapuoleen opiksi. Huono maine esimiehen kautta leviää varsin nopeasti.

http://www.hs.fi/keskustelu/post!reply.jspa?messageID=1710486

Se onkin vaikea kysymys. Ei tule muuta mieleen kuin vaihtaa työpaikkaa. Tiedän omasta kokemuksestani. Ei siinä auta valittaa mihinkään ei kukaan ole kiinnostunut yhden ihmisen asioista.

Omassa työpaikassanikin on esimies, joka suhtautuu kaikin mahdollisin tavoin halveksuvasti alaisiinsa. Hän etsimällä etsii moittimisen aihetta alaistensa tekemisestä, ja jos hän ei sitä mitenkään onnistu löytämään, hän keksimällä keksii jotakin mitä naurettavampaa asiaa, josta akkamaisen tapaansa pääsisi nalkuttamaan. Ei hän työhön tullessaan koskaan tervehdi alaisiaan vaan nokka pystyssä keikistelee hyytävän kylmä katse kasvoillaan ohitse, ellei sitten satu katsomaan ihan johonkin muuhun suuntaan, kun alainen tulee vastaan. Kun jotkin uudet työntekijät ovat hänen tavoistaan tietämättömänä tulleet tervehtineeksi häntä, on hän vastaukseksi vain tuhahdellut tai kohautellut olkapäitään.

Se nyt ei olen työn ja sen tekemisen kannalta merkittävä asia että tervehtiikö joku vai ei, tai miten hän tervehdykseen vastaa, mutta tietenkin outo käytös luo tietynlaista kielteistä ja epäilevää ilmapiiriä. Alaiset luonnollisesti ihmettelevät, että mistä moinen käytös johtuu. Se tietysti herättää epäilyksen, että onko omassa työsuorituksessa mahdollisesti jotakin sellaista vikaa, että on tullut suorastaan halveksituksi. Ainakin nuoremmat työntekijät ovat kokeneet asian tavallaan stressaavanakin ja jollakin tavalla keskittymistä häiritsevänä. He kun ovat nykyaikaisessa palvelualan koulutuksessaan saaneet aivan erilaiset opit siitä mitä on hyvä käytös palvelutyössä ja miten työyhteisön hyvää ilmapiiriä ja henkistä työhyvinvointia pidetään yllä. Heille on vaan täytynyt sanoa, että meidän johtajatar on vaan meidän johtajatar, ja hänen kakaramaisuutensa saa jättää aivan omaan arvoonsa. Nyt hekin ovat jo oppineet takanapäin naureskelemaan sille miten meidän esimies, hänen keikarillinen korkeutensa rouva keikaritar, käyttäytyy.

Yksi entinen tuttuni oli joskus kauan aikaa sitten kesätyössä eräässä hämäläisessä hotellissa. Sen paikan johtajatar oli ollut aika lailla samanlainen. Hän suhtautui alaisiinsa todella halveksuvasti ja väheksyvästi, ja näytti sen mm. sillä että ei koskaan tervehtinyt alaisiaan eikä vastannut tervehdyksiin mitenkään. Sitten eräänä päivänä eräs hotellin ravintolan vakituisista työntekijöistä tervehti häntä töihin tullessaan, eikä johtajatar tietenkään vastannut mitenkään. Tähän kyseinen työntekijä reagoi kuittaamalla perään, että "Tule hyvä huomen takaisin, että voin antaa sen sivistyneemmille ihmisille". Tällöin, yllätys-yllätys, johtajatar purskahti itkuun! Sen perään hän sanoi tietävänsä itsekin, että hän on käyttäytynyt huonosti johtajan tehtävässä. Sen jälkeen johtajattaren käytös muuttui täysin ja siitä eteenpäin hän oppi osoittamaan asiallista käytöstä kaikkia alaisiaan kohtaan. Olihan ollut melkoinen tapaus!

Tämä ravintolan työntekijän tekemä temppu oli aika lailla iso riskialtis juttu. Jos johtajatar olisi ollut vielä suurempi idiootti, olisi se voinut johtaa vielä huonompaan kohteluun. Persoonallisuudeltaan todella häiriintyneitä esimiehiä ei todellakaan voi kouluttaa millään tavalla, mutta tällä hotellin johtajattarella oli riittävästi älliä ymmmärtää ja havaita virheet omassa käyttäytymisessäänn. Vastaavan tempun tekeminen muualla olisi aina aika lailla vaarallista, eikä sitä voi suositella toistettavaksi. On vaan yritettävä oppia nauramaan kaikille kakaramaisuuksille ja ajatella että typeryksethän ovat vain typeryksiä.

EI TYÖPAIKKAA KANNATTE VAIHTAA. MULLA SAMA TILANNE OLLUT JO 12 VUOTTA JA LAITOIN ASIAN TYÖSUOJELU VALTUUTETULLE.JA VIELÄ YKSI ASIATON KOMMENTTI NIIN SE MENEE TAAS KORKEAMMALLE TASOLLE EI KUKAAN JAKSA LOPUTTOMIIN MUTTA MINULLA ON LEHMÄN HERMOT.JAKSAMISTA SULLE KOHTALOTOVERI

Olin myös useamman vuoden työpaikassa, jossa jostain syystä jouduin pomon "hampaisiin". Viimeinen vuosi oli todella raskas, omalla kohdallani olin parisen viikkoa sairauslomalla, sitten vähän sen jälkeen viikon omalla lomalla ja sitten tein päätöksen irtisanoutua. Harkitsin myös työsuojeluvaltuutettua mutta voimavarani eivät siihen riittäneet.
En vieläkään pysty kohtaamaan entistä pomoani, halveksin häntä niin suuresti.
Tällä hetkellä olen työtön, mutta elämä on silti parempaa kuin silloin kun olin hänen kiusattavanaan.
Työstä pidin ja viihdyin siinä hyvin, muutenkin olen saanut entisiltä asiakkailta paljon palautetta että he kaipaavat minua kovasti, se sentään piristää.
Tulin tulokseen että elämällä on jotain muuta varattuna minulle, työpaikassa ei ole pakko olla jos ei viihdy.
Edelleen mietin ex-pomoni käytöstä, oli uskomatonta aikuiselle ihmiselle. En ole ainoa irtisanoutunut, työpaikan työntekijöiden vaihtuvuus on suuri edelleen.

...ja parille muulle naispuoleiselle työkaverilleni. Valitettiin ylemmälle taholle ja fudut tuli miehelle. Kannattaa valittaa, mutta mieluummin porukalla.