Vanha tuttu kysymys: voiko nainen ja mies olla vaan ystäviä?entä silloin kun suhde on lähtenyt liikkeelle "seksisuhteesta" tai tapailusta, mutta muutunut tai muuttumassa ystävyydeksi? Millainen ystävyys miehen ja naisen välillä on hyväksyttävää jos ainakin toinen on varattu?Ystävä jonka kanssa mennään saunaan -linjalla vai tekstareita/meseä joskus ok kun suhteessa? Mikä on ystävän "tarkoitus" jos "vaan" harvoin kysellään kuulumisia? onko kyse varalla pitämisestä, jos suhde kaatuu niin "ei jää tyhjänpäälle"?
Keskustelua aiheesta:)
Keskustelua aiheesta:)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei voi.Piste.Jompikumpi ajattelee kuitekin panemista.Ihan oikeesti.Jos ei mies niin sitte nainen.Ja jos ei mies ajattele seksiä,nii sillä viiraa päässä.Näin on.
Suurin osa kavereistani on aina ollut poikia/miehiä, harrastukset yhdistävät. Hyvien ystävien kanssa on tavallaan sisko-veli-asetelma, siis ei seksuaalisia merkityksiä. Kaverini eivät yritä iskeä minua. Minä olen varattu, jotkut heistä ovat itse varattuja, osa on homoja, ja aviopuolisoani lukuunottamatta olen seksuaalisesti enemmän naisista kiinnostunut.
Jokaisessa suhteessa täytyy kai sopia omat pelisäännöt, osa ihmisistä on liberaaleja ja osa konservatiiveja.
Aina siinä on myös seksuaalista viritystä ja mielenkiintoa, vaikka käyttäytymisen puolesta oltaisiinkin vain ystäviä. Mutta tunteet/ajatukset ja toiminnan on mahdollista pitää eri tasoilla, jos toinen on varattu tai haluton enempään. Useimmiten jompikumpi haluaa kuitenkin enemmän, ja kärsii.
Tottahan nainen ja mies voivat olla ystäviä,tietty.
Vittaan ed.kirjoitukseen.
Siis mitä? Kuinka paha kärsimys se nyt sitten on, että haluaa jotakuta, mutta ei saa?
Eiköhän sitä koko lailla jokainen tajua aikuiseksi kasvettuaan, että kaikkea ei vain voin saada, ja tyytyy siihen. Hyvä ystävyys on erittäin kelvollinen vaihtoehto sille, että pääsisi tyydyttämään halujaan kaikkien niiden kanssa, joita syystä tai toisesta tulee himoinneeksi.
Ystäviä voidaan olla, oli tilanne mikä hyvänsä - edellyttäen, että molemmat pitävät lähtökohtaisesti järjen päässään.
Ystävien kesken voidaan hyvin todeta, että halujakin on joskus ollut, mutta ystävyyden nimissä niistä on ennemmin tai myöhemmin luovuttu.
Sillä oikea ystävä ei ole sellainen, jota vain varmuuden vuoksi "pidetään". Se ei ole ystäyvyyttä.
Miksei voisi olla? Itse ainakin voisin olla ystävä miehen kanssa vaikka olisi ollut suhde joskus. En tietenkään kenen tahansa miehen kanssa, mutta sellaisen, josta oikeasta välittää eikä ole mitään taka-ajatuksia. Kyllä minä ainakin haluan tietää, että toisella on asiat hyvin. Jos kerran pelkkiä ystäviä ollaan niin saahan sitä olla varattu. No ystävän luona voi vaikka käydä kahvilla vaihtamassa kuulumisia ja voihan sen kumppanin tuoda mukana. Ystävän tarkoitus on se, että voi kertoa niin iloisia kuin hyviäkin asioita. Ystävää voi auttaa ja tukea, jos tarvitsee apua.
Ei voi.
Luulisin että suurimmalle osalle jonkin sortin parisuhteessa eläville ei ko juttu toimisi, ilman että ainakin jompi kumpi pahoittaisi mielensä. Ehkä toinen ei sitä näytä, mutta se saattaa kalvaa mieltä. Itselle tuo ei istuisi.
Kyllä voi.
Ihastun suurimpaan osaan mukavista miehistä, joiden kanssa minulla on jonkin verran yheistä ja helppo jutella, mutta ihastuksen mentyä ohi voi olla ystävä ihan ilman taka-ajatuksia.
Tällä hetkellä minulla on muutamia seurustelevia miespuolisia ystäviä, eikä seurustelu ihan hirveästi ole vaikuttanut väleihin. Tai siis, välit ovat aika samanlaiset kuin usein samansukupuolisten seurustelemaan ryhtyneiden kavereiden kanssa - seurustelun alussa seurusteleva hieman etääntyy ystävistään, mutta myöhemmin lähentyy taas.
Vaikea sitten sanoa, kuinka paljon sukupuoli sitten vaikuttaa etääntymisen määrään.
sitä yrittää selittää!
Siihen liittyy yleisesti jomman kumman kiinnostus, ihastuminen, rakastuminen toiseen osapuoleen.
Toki saa itseään pettää että kyseessä vain ystävälliset tunteet mutta se on vain mahdollista 0,1%.
Fakta: toinen aina haluaa toista.......
me oltiin tuttavia, sitten tuli seksi kuvioon, sitten oltiin ystäviä - ja seksiä siinäkin, lopulta hoksattiin että hitto mehän ollaan ihan ihastuneita, nyt ollaan rakastavaisia.
jos toinen on varattu.. jaa´a, eipä oikein tiivis meininki onnistu, PAITSI jos varatun liitto todella vakaa. mutta helposti se sen ystävän kanssa enemmäksi menee, jos vähänkään mättää oman puolison kanssa. Ja varsinkin, jos niitä mättöjä alkaa puimaan sen vastakkaista sukupuolta olevan ystävän kanssa.
saunahommat nyt ei oikein tuu kyseeseen. ja kylläpä se voi olla sitä varalla pitämistäkin!
Olen ammatissa, jossa joudun olemaan paljon naispuolisten työtovereiden kanssa yhdessä (olen lääkäri ja esim. leikkaussalissa tai poliklinikalla hoitajat ovat lähestulkoon vain naisia). Ja useamman kanssa olen ystävystynyt ilman taka-ajatuksia, vaikka olenkin vapaa mies (eronnut yksinhuoltaja). Eli eihän tuossa mitään ongelmaa tarvitse olla. Onpa joukossa tietenkin muutama, josta saattaisi olla myös kumppaniksi sopivia, jos eivät olisi omalta osaltaan parisuhteessa. Mutta ei se estä olemasta ystävä.
Kun oma ero sattui kohdalle, oli tosi ihana, että oli töissä ihmisiä, jotka osasivat kuunnella ja tukea. Itse asiassa kamalan eron yhteydessä tuli näihin ihmisiin tutustuttua paremminkin kun itse oli niin aallonpohjalla ja he tukivat ja ymmärsivät.
Olen kylläkin nainen, mutta samoin työssäni kohtaan paljon miehiä. Olen lapsesta asti ollut enemmän miesten kanssa kuin naisten, joten minulle on luonnollista olla ystäväkin ilman takajatuksia. En osaa ajatella heitä miehinä vaan he ovat persoonia.
Ystävät eivät ole vain, ne ovat Ystäviä. Olen oppinut luottamaan heihin jopa enemmän kuin puolisoihini, joskin nyt on hyvä mies. Ystävyys sana on vedettu "lokaan" , koska sitä käytetään myös jostain seksisuhteista. Seksi ei mielestäni kuulu ystävyyssuhteeseen, vaan rikkoo sen vääjäämättä.
Puhun tykästymisestä mieluummin kuin ihastumisesta, koska jälkimmäinen on tullut ikäväkseni seksuaaliviriteiseksi. Ihmisistä saa tykätä ja pitääkin. Olen sanonut kaikille uusille tuttavuuksille että tykätä saa, mutta himoita ei. Jotkut mispuolisista ystävistäni ovat sanoneet, että on oikeastaan helpottavaa kun ei tarvitse pitää yllä sitä roolia koko ajan - seksiä, seksiä kaikkialla...
Ehkö kokemus auttaa ymmärtämään eron ystävien, kavereiden ja rakastettujen kesken.
mutta, jos jommallakummalla tai kummallakin on toista kohtaan tunteita, niin hankalaa se on.
Tosin seksisuhteesta alkanut ystävyys voi olla hankalampi juttu, kun silloinhan niitä tunteita on ainakin ollut mukana!
90%ssa tapauksista jompi kumpi on valmis johonkin muuhun kuin ystävyyteen.
myöntää, että en itse naisena ymmärrä mies/nainen kaverisuhdetta, varsinkaan jos on tiivistä yhteydenpitoa...mieheni paljastui siinä, että oli jutuissa naisen kanssa YSTÄVÄNÄ kuulemma, otin asioista selvää ja mitään muuta ei paljastunut kuin se, että nainen ei läsnäolostani edes tiennyt ja mies oli mun selkäni takaa kaveeramassa tätä ystäväänsä... että sillai...mies suuttui vieläpä mulle kun tahdoin naisen kanssa jutella...tosi kurja fiilis tollaisesta :(
voivat olla ystäviä. Silloinkin, vaikka taustalla olisi suhde/seksisuhde. Silloin, jos ihmisestä on tullut (pelkkä) ystävä, hän on mitä turvallisin seuralainen, paljon vaarallisempi on sellainen ex jota kohtaan on vihan ja katkeruuden tunteita; ne osoittavat, ettei kumppani ole päässyt yli exästään. Minulla on ystävinä pikaisesti laskettuna kolme exää: yksi asuu niin kaukana, että viestittelemme joskus, toinen asuu lähellä mutta tapaamme harvemmin kuin kerran vuodessa, ja kolmannen kanssa on yhteinen harrastus (jonka parissa alunperin tavattiinkin), joten sen merkeissä tulemme tapaamaan vaikka kuinka pitkään.
Tapanani ei ole saunoa ystävien kanssa eikä varsinkaan miespuolisten ystävien kanssa, joten miksi tekisin sitä näidenkään kanssa, mutta jos ja kun nähdään niin voidaan käydä kahvilla tms.