Minua pyydetiin ja vaistoni sanoi heti että jos tuollaista pyydät et ole sitä itse.
Kuinkas kävi......minua kohtaan ei oltu uskollinen ja onneksi ymmärsin luottaa vaistooni ja en ollut uskollinen.
Mitä opin......aina kun tilaisuus, älä jätä käyttämättä sitä:D
Kuinkas kävi......minua kohtaan ei oltu uskollinen ja onneksi ymmärsin luottaa vaistooni ja en ollut uskollinen.
Mitä opin......aina kun tilaisuus, älä jätä käyttämättä sitä:D
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö toinen voi pyytää olemaan uskollinen? Vai tarkoititko että siitä ei saa edes keskustella?
Mielestäni uskollisuus tulee omasta halusta ja tahdosta. Ei tavallaan kestä ajatusta itsestään pettämässä toista. Eli sinä et ole halua olla uskollinen, et vaikka pyydetään?
Toiselle voi esittää toiveen, oletko uskollinen? Silloin toinenkin tietää, että se on tärkeä asia minulle ja arvostan kovasti sitä, että toinenkin haluaa olla uskollinen samoin kuin itse olen.
Olen joka tapauksessa uskollinen, vaikka toinen ei sitä olisikaan, se ei muuta minun tahtoani. Näm asiat kyllä pitäisi puhua juurta jaksain selväksi, että mitä kumpikin tarkoittaa uskollisuudella ja millainen merkitys sillä on.
Olis oltava rohkeutta ottaa myös toisenlainen näkemys vastaan, kuunnella oikeasti mitä sanotaan. Siitähän ne yhteiset rehelliset pelisäännöt luodaan. Pahin este rehellisyydelle on tukkia sen toisen suu vaatimalla, uhkaamalla tai uhoilemalla. Ei varmasti toinen uskalla avata itseään, vaan ehkä sitten myöhemmin tilaisuuden tullen lähtee sille pettämisen tielle - ehkä ihan turhaankin.
mielestäni pyydetä sehän on itsestäänselvyys.
Kirjoittaja tarkoitti varmaankin sitä.
Jos joutuu parisuhteessa pyytämään uskollisuutta niin mihin sellainen parisuhde perustuu lopulta?
Jos joutuu pyytämään uskollisuutta, niin silloinhan ei ole edes luottamusta toista kohtaan. Ja jos ei ole luottamusta, niin mitä säilyttämisen arvoista sellaisessa parisuhteessa on? Kyllä hyvässä parisuhteessa luottamus ja uskollisuus ja rehellisyys ovat itsestäänselvyyksiä, ei niitä pitäisi kenekään joutua pyytämään.
suhteen alussa kun keskustellaan tai jutustellaan että mitä suhteelta halutaan, niin voiko sanoa näin että "minulle riittää, että olet uskollinen, et lyö etkä käytä henkistä väkivaltaa".
Nuo itsestäänselvyydet ovat parisuhteen ansoja. On niin paljon kaikkea, mitä itse pitää selvänä mutta toinen onkin ymmärtänyt toisin, ja hänen itsestäänselvyydet ovat toisenlaisia. Eikä ne selviä kuin puhumalla.
Jos toinen pyytää "olethan minulle uskollinen" (uskon että aika tavallista suhteen alussa?), kysyisin heti, mitä hän sillä tarkoittaa. Kieltämättä se pitää sisällään joko pelon pettämisestä (toisaalta toisella on oikeus pelkoon ainakin alkumetreilla ja hänen täytyy oppia luottamaan! Ehkä häntä on pettetty?) tai piiloitetun vaatimuksen.
Tavallista on myös vaatimukset ja uhkaukset "olet sitten uskollinen tai ...", "jos petät se on kerrasta poikki". Nämä estävät tehokaasti aiheesta keskustelun.
Jo näilläkin palstoilla moni yrittää määritellä, mitä milloinkin pidetään pettämisenä. Miksi siis niistä ei voi kahdestaan puhua niin, että oikeasti tiedetään, missä toisen raja menee.
Toista ihmistä ei voi määräillä eikä pakottaa, voi vaan esittää toiveen. Kertoa, mikä pelottaa eniten, mitä ei toivoisi tapahtuvan. Voiko luottaa toiseen, ettei niin tule käymään. Jos toinen ymmärtää ja lupaa, sitten luotetaan.
Olen tavannut miehiä, joille "pettämistä" oli kaikki oma tekemiseni. Koko ajan olisi pitänyt kertoa mitä teki, kenen kanssa, mitä puhuttiin, ei siunaamaa rauhaa milloinkaan. En voi kuvitella suhdetta, jossa on tukahduttava kontrolli toisiinsa - minusta se ketoo epäluottamuksesta eikä suinkaan luottamuksesta, että ollaan niin "avoimia".