Ajatuksena on että erotaan kun ei ole mitään yhteistä kuin lapset,ei siis olla lasten takia yhdessä.Mutta toisaalta uusien onnien kanssa ollaan yhdessä ja tehdään lapsia (herää kysymys miksi näin päin hyväksyttävämpää?).Ja kohta uusi "kierros".
Karmeudessaan tarkoittaa että on naisia ja miehiä joilla hyvinkin 3-4:n eri kumppanin kanssa jälkeläisiä,huh!
Miten on sukuuntuuko kansakunta tällä menolla?
Karmeudessaan tarkoittaa että on naisia ja miehiä joilla hyvinkin 3-4:n eri kumppanin kanssa jälkeläisiä,huh!
Miten on sukuuntuuko kansakunta tällä menolla?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse nautin tällä hetkellä uudesta onnesta ja olen sitä mieltä mieheni kanssa että tätä suhdetta "ei pilata" sillä että aletaan touhuamaan tähän veli- sisko-puolen- veljen siskopuolen siskoja ja äitipuolen lapsen velipuolia jne:-) lisää. Vaikka ihan hyvin voitaisiinkin tehdä ja eihän ne lapset tietysti mitään sinällään pilaa, ei toki. Mutta ajatuksena on se että kun kerran ollaan molemmat erottu ja muksut jo on niin hoidetaan ne kunnialla omilleen. Ja kun nyt on onni olla yhdessä sellaisen kanssa joka on "sielunveli" niin nautitaan tästä näin. Ilman uusia lapsia.
>Miten on sukuuntuuko kansakunta tällä menolla?
Ei. Geenipoolin kannalta on parempi, että vaihtelua tapahtuu.
...laskuissaan mukana?
Itselläni on kaksi lasta kahdesta eri suhteesta ja kummankaan isän kanssa en seurustele (molempien kanssa olin naimisissa tositarkoituksella). Kummankin kanssa monta vuotta yhdessä, sitten lapsi ja kas kummaa kumpikin löysivät uuden onnen. viimeisin lähti etsimään menetettyä vapautta, nyt omakotitalo, vauva tulossa... Ehkäpä vika minussa, mene ja tiedä... Nyt seurustelen ihanan välittävän miehen kanssa joka on ihana lapsilleni, mutta painin juuri näiden asioiden kanssa. Uskallanko tehdä hänelle lasta...? Mitä jos hänkin löytää uuden tai muuten lähtee? Sitten olen kolmen lapsen yh, kaikilla eri isät. Mikään ei takaa etteikö näin kävisi... mutta aina ei asiat ole itsestä kiinni. Toki voin jäädä yksin lapsineni ja "päästää" kumppanini vapaaksi etsimään äitiä tuleville lapsilleen, mutta mitäs jos tämä onkin se loppuelämäni kumppani?
Miksi ihmeessä jokapuolelle niitä lapsia pitäisi tehdä..uudessa kumppanuudessa voi olla kysymys parisuhteessa, jossa kaksi aikuista jakaa aikansa toistensa sekä kummankin lasten kanssa. Minä olen aikoinaan lapseni tehnyt eikä mikään tarve niitä enempää saada.
Uusi kumppanuus merkitsee lähennä onnea uuden ihmisen kanssa.
En ole mikään lisääntymiskone ja todellakin osaan arvostaa laatuaikaa toisen aikuisen kanssa.
mikä vika siinä vanhassa onnessa oli. Onneahan kesti jonkun aikaa ja päätyi eroon? Uuden kanssa voi jakaa vapaat viikonloput. Uuden kanssa voi aloittaa uuden elämän kun vanhan parisuhteen ryssi (ainakin oman vaimoni puolelta). Voi yrittää olla taas uskollinen kun tuli petettyä ja tehtyä vanha liitto mahdottomaksi.
degeneraatio on kovassa vauhdissa.
Parin sukupolven päästä ollaan olmeja.
Lainaan tähän pätkän laatulehdestä, eli Iltalehdestä,
"Maja rauhaisa
ENGLANTILAISET perheenjäsenet kuluttavat vuorokaudessa keskimäärin 34 minuuttia huutamalla toisilleen. Jos lapsia on enemmän kuin yksi, huutoa kuuluu tunnin verran. Yli puolet brittiläisistä teini-ikäisistä sanoo, etteivät he pidä vanhemmistaan."
Kuinkas sitten suu pannaan, kun on mun, sun ja yhteisiä lapsia?
Entiset riitelevät keskenään ihan kaikesta, iästä riippuen mistä, mutta aina jostakin.
Mahtaa olla helvetillinen kokemus joutua luopumaan lapsuudenkodista, omasta huoneesta ja omasta rauhasta?
Sanomattakin on selvää, että uudesta teko-isästä tai äidistä ei voi mitenkään pitää?
Välillä tuntuu, että tuon tutkimuksen minuuttimäärät ollaan huutamatta.