Eli varmaan loppuun kulunut aihe mutta kysympä silti =) Mitä pidätte pettämisenä... suutelu, pusuttelu, haliminen, tanssiminen, yhteydenpito, sänkyyn meneminen... Vai mikä? Ja missä tilanteessa noista/muista lemppaisitte pihalle...
Pettäminen, mitä se on?
ms-08
12989
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kavereiden pusuttelu ja jotkut hilpeät humalasuukot ei minua häiritse.. Olen itsekkin humalassa aikamoinen pusuttelija ihan miehille ja naisillekkin, että enpä voi siitä toisellekkaan suuttua.
Tanssiminen kavereiden kanssa ihan jees.. jonkun random baarityypin kanssa aika outoa, mutta ei eroa tulisi.. outoa vaan. Perinteiset "baaritanssi" pepun puristelut toki on suotavaa jättää pois.. mutta en jättäisi senkään takia.. ellei ihan tapa tulisi.
Yhteydenpito tottakai ok.. näen hämäränä jos se täytyy minulta salata, että jos on minulla tiedossa tämä yhteydenpito niin aivan rauhassa vaan..
Sänkyyn menoa en katso. Ekan kerran voin antaa anteeksi jos selvästi kadutaan (mutta siihen ei pidä turvautua, että voi käydä kokeilemassa kerran koska annan anteeksi), mutta toinen kerta menee jo liiallisuuksiin ja laukkuja ruetaan pakkailemaan.
Halaukset ei häiritse sitten millään tavalla.. riippuu tietenkin halauksesta.. kyllä siitä näkee jos menee yli. Itsekkin halailen suunnilleen kaikkea mikä liikkuu ja on mukava.. että eipä edelleen voi valittaa.
"suutelu, pusuttelu, haliminen, tanssiminen, yhteydenpito, sänkyyn meneminen... Vai mikä? Ja missä tilanteessa noista/muista lemppaisitte pihalle... "
Kaikista noista.
Perustelu: henkilö joka suutelee, pusuttelee tai halailee vääriä ihmisiä, menee kyllä ennenpitkää sänkyynkin niiden kanssa.
Miksi odottamaan lopullista niittiä, kun voi lähteä aikaisemminkin?
Eikö sun pitäs ite tietää?
Kohtele puolisoasi niin kuin haluaisit itseäsi kohtelevan...paitsi ellei ole huora.
Kunnioita puolisoasi, jos rakastat. älä tuota toiselle tarkoituksella pahaa mieltä.
Jos epäröit, oletko pettänyt vai et. Silloin olet jo.
mä itse tiedänkin mitä sallin itseltäni ja kumppaniltani mutta siinäpä se ongelma onkin kun kumppanini on poikennut yhteisistä säännöistä ja pirun pahalta tuntuu. Olen päättänyt antaa uuden mahdollisuuden, toivottavasti en tee elämäni virhettä... Itse en siis ole pettänyt, olen petetty.
Samoin kävi meille...keskusteltiin alussa pettämisestä ja oltiin kumpikin samaa mieltä, sovittiin pettämisen rajat...mutta se ei kai sitten koskenutkaan häntä.
Hän jätti minut aiemmin jo kolme kertaa...flirttaili, tanssi hitaita miesten kanssa kun en ollut paikalla, jakeli puhelinnumeroaan, soitteli ja viestitteli salaa...(jäi useasti kiinni)kun kysyin, sanoi vaan että ei väliä eikä minun tarvinnut tietää.
lähes joka ilta, kun oltiin sängyllä vierekkäin, laitteli salaa viestejä...koskaan en saanut katsoa mitä ja kelle. käänsi puhelimen minusta poispäin.
vietti öitä miesten kanssa kapakoissa, meni pari kertaa jatkoillekkin heidän luo ja kerran vietti yhteistä hotelliyötäkin...jätti minut mitään kertomatta tai selittämättä.
Jatkettiin kuitenkin koska rakastin häntä....ennenkuin tuli viimeinen niitti.
Halusi heti suhteen alussa naimisiin, kehui minua kaikille.
Sanoin, mikä ihmeen kiire meillä on? ollaan tään ikäisiä ihmisiä ja kumpikin on lapset tehty...halusi miehen heti arkielämäänsä. sanoin, voin mennä kihloihin ja joskus muuttaa yhteen tai rakentaa talon...
Mutta kihlautumisemme viivästyi...(halusin kihloihin) en saanut sitä luottamusta mitä kaipaan, koska hän petti...käytti hyväkseen, tein yksin hänen muuton, kymmeniä kuormia, eikä yksikään hänen lapsistaan kehannut kantaa edes omaa nalleaan. Tein yksin hänen uuden asunnon remontin...hän jopa palkkasi vahtimaan minut hänen lapsiaan jotta pääsee viettämään öitä miesten kanssa...(silloin en vielä uskonut tai tiennyt) odotin öitä hänen peiton alla tulevaksi kotiin...
lopulta otti netin kautta uuden itselleen yllättäen. ja jätti minut.
Sai miehen toiselta paikkakunnalta (tosin ruma sairaseläkkeellä oleva juoppo) Mutta rakastaa tätä mielettömästi...suoraan eka treffeiltä muutti naiseni luo asumaan, on aikaa olla yhdessä ja sai samantien lastenvahdin. on asunut hänen luonaan jo 3 ½ kuukautta, naisystäväni olisi jo 4 viikon seurustelun jälkeen mennä hänen kanssa naimisiin. menivät lähes heti kihloihin, ottivat samanlaisen tatuoinnin päivämäärineen, naisellani toisessa rinnassa. ja nyt ovat menossa naimisiin.
Kaikki tämä tapahtunut 3 ½ kuukaudessa.
Naiseni käyttäytyy tämän juopon kanssa täysin päinvastoin kuin meidän seurustelun aikaan...en tiedä MIKSI??? Eikä petä.
Minä annoin anteeksi hänen käytöksensä, monta kertaa...ja hän oli se joka jätti.
Halusin elää loppuelämäni hänen kanssaan...lupasin elämästäni hänelle 40 vuotta.
Olin auttavainen ja kiltti, urheilullinen ja komeaksikin kehuttu...mutta mikään ei riitä.
Olin onnellinen kun olimme aina yhdessä...
En katunut että jatkoimme. vaikka pelkäsin, että milloin taas...luottamus kärsi.
Mutta...kuitenkin jäin yksin...parempi voitti.
Pahalta tuntuu...en voinut koskaan enkä voi hyväksyä toisen pettämistä. mikään ei voi olla pahempaa tai loukkaavampaa toista kohtaan kuin sen pettäminen, ja ehkä vielä olla hyvillään ja kehuskellakkin sillä. hyi helevetti.
Toivottovasti sulla menee paremmin jatkossa hänen kanssaan.
Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, JOS oikeesti RAKASTAA kumpikin toista, silloin ei voisi toista pettää... miksi menettää kaikki?
En haluaisi tätä olotilaa kellekkään...
Kuuntele sydäntäsi...mutta älä mene siihen itse mukaan että alkaisit pettää vuorostaan, kostoksi häntä, se ei johda loppujen lopuksi kuin eroon...
Jaksamista sulle.
en aio todellakaan katsella kuin tämän yhden kerran puolisoni toilailuja... Jos se ei mennyt nyt perille että mä olen tosissani niin ei se mene silloin ikinä... Kerran saa anteeksi mutta toista kertaa ei. Ei kukaan ihminen ole sen arvoinen että antaa satuttaa toistamiseen näin... Ei mulla ole tarkoitus alkaa kostamaan koska en usko että se toisi mulle helpotusta tähän oloon eikä muillekkaan... Ainakin mä voin katsoa hyvillä mielin peiliin ja olla vieläpä tyytyväinen mitä siellä näen... =)
Hyvä.
Minäkin voin katsoa peiliin hyvillä mielin, itse en ole ainakaan tehnyt mitään väärää.
ja kovasti... Mä en kyllä ymmärrä niitä jotka voivat elää kaksoissuhteessa, miksi jos sitä haluavat niin ei yksinkertaisesti lähde kävelemään... Ei mulle ainakaan merkkaa niin paljoa kulissit ja yhteinen materiaali että tähän jäisin kärvistelemään vain sen takia, niinkuin monet tuntuvat tekevän. On se rehellinen ja uskollinen rakkaus kumminkin sitä jotain =)) Taidan katsoa vieläkin kaikesta huolimatta liian vaaleanpunaisten lasien läpi =)
Niin...naisystävänikin iski uusia koko ajan salaa, silloinkin vaikka olin paikalla, eromme jälkeen 5 eri miestä on jo tullut kertomaan minulle...piti pilkkanaan, vaikka sanoi että rakasti minua ja kehui kaikille samaan aikaan. tuntuu olo niin arvottomalle...olin niin sinisilmäinen kun rakastin...en halunnut uskoa.
Oli tunne että olin vain hyväksikäytetty ja hätävara...sanoinkin joskus että minulla on sellainen tunne...ei koskaan vastannut mitään.
Ja tässä nyt olen yksin...hän...onnellinen uuden kanssa.
puolitoista vuotta valui hukkaan...
lupasin koko elämän.
En oikein tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin.
Olisin minäkin halunnut kihloihin...mutta hänellä oli johonkin niin kiire...ja petti, usein.
Uuden kanssa meni lähes heti kihloihin ja olisi halunnut jo 4 viikon seurustelun jälkeen naimisiin...lähiaikoina kuulemma ovat menossa.
Jos hän ei olisi pettänyt minua...olisimme olleet jo kauan sitten kihloissa...
Minäkin halusin rehellisen ja uskollisen, luotettavan naisen...koska itse olen sellainen, niin vaadin myös toiselta samaa.
Ehkä vaadin liikaa...
Muuten meillä meni mukavasti ja oli hauskaa...
Seurustelun alussa sanoin hänelle, on yksi asia mitä älä tee minulle, älä petä.
Ja juuri se ainoa asia...johti eroon.
Olin kuulemma mustasukkainen.
Eihän mieskään ole mustasukkainen turhan takia, eihän siitä kukaan hyödy...mutta jos toinen antaa aihetta...ja vielä tarkoituksella ja salaa...ja aina joskus jotain tulee julki.
silloin tuntuu kuin olisi vaan...en keksi. mikä? olen sanaton...
Hän jätti minut 3-4 kertaa aiemminkin, aina sama syy...petti ja jätti, kertomatta koskaan mitään, soitti sitten muutaman päivän päästä...jatkoimme, koska rakastin häntä.
Hän sanoi rakastavansa minua...mutta eihän ihminen voi rakastaa toista jos jatkuvasti kuitenkin pettää.
Miksi? hän halusi soittaa ja jatkaa, kun mikään ei kuitenkaan muuttunut.
En tule koskaan ymmärtämään...
Kehui minua kaikille, jopa naisystävilleen oli kehunut seksielämäämmekin...ja silti petti.
Haki uutta miestä? Ei sattunut sopivaa kohdalle, palasi, koska olin tuttu ja turvallinen?
Vakipiip. ? Olivat työkaverinkin kanssa jutelleet joskus: on se hyvä kun on vakituinen, saa silloin kun haluaa...eikö minua muuhun tarvittu?
Nyt hänellä on arkielämässään se...kuvotus.
ps: ei kai haittaa että kirjotin.
... että on niitä jotka pettävät vaikka suhde olisi miten kunnossa tahansa, se vaan on niillä niin verissä eivätkä osaa lopettaa ja sitten taas niitä jotka tekevät sen kerran ja huomaavat mitä se tuo tullessaan ja oppivat siitä... Toivottavasti löydät kunnon naisen rinnallesi, sellaisen joka osaa arvostaa mitä sillä on... =)
Se, mikä ei ole erikseen sovittu sallituksi on kiellettyä ja pettämistä.
Ei mikään noista mainitsemistasi ole pettämistä, vaan se että poikkeaa sovituista/oletetuista lupauksista. Jos joku pari sopii, että muidenkin kanssa saa silloin tällöin hässiä niin ei seksi silloin ole heille pettämistä. Sen sijaan keskivertoparisuhteessa oletusarvo on, että näin ei sovi tehdä ja silloin seksi vieraan kanssa on pettämistä.
Ja nimenomaan niin päin, että sallitut asiat sovitaan ja mitä ei ole sovittu sallituksi on pettämistä. Ei siis toisinpäin, vaikka epärehellisille varmasti mielummin niin sopisikin.