tapahtuipa kerran maaliskuussa tapasin sokkotreffeillä ihanan miehen kirjoittelimme kuukausia ja viestit kiihtyivät ja tunteet heräsi (minun siis) ja tapasimme se oli ihanaa ja seksi ah... kunnes sain tietää olevani toinen nainen ukkomies naimisissa jo 20v.yritin eroon en voinnut olin jo liikaa kiintynyt jatkoimme...salaa tapailimme varastettuja hetkiä onnea ja tuskaa...erosta ei puhuttu... vaan siitä hetkestä kunnes vaimo oli oveni takana...oli saanut tietää... häpeää...erosimme ja taas sorruin miksi en en pääse irti...aiheutaan pahaa mieltä itselleni ja ja muille tämänkö arvoista tämä on?
toinen nainen
minni
91943
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
etkö todellakaan saa muita kuin varattuja? etkö ole enemmän arvonen? eikö vaimo ole enemmän arvonen että ei tartte jakaa miestään jonkun akan kanssa joka ei hae täältäkään muuta kuin oikeutusta teolleen...you make me ick
Juuri tällainen tilanne palvelee miestä. Hänellä on oma vaimo ja kun se kyllästyttää, hän kääntyy puoleesi. Uskon, että mies nauttii seurstasi, mutta ei hänen edes tarvitse erota, koska tilanne on hänelle suotuisa, hänellä on molemmat naiset! Kyllä sinun kannattaa riuhtaista itsesi tästä irti ja kunnioittaa itseäsi niin paljon, ette enää sorru moiseen! Kylä niitä vapaitakin ihania miehiä löytyy! Tsemppiä sulle!
Olen ollu toinen nainen.Mulla on ollu toinen mies.Uskollisuuttakin olen kokenut.Olen tullut myös petetyksi.Elämä ei ole koskaan mustavalkoista.On suuri lahja,että saa tuntea.
Kaikki moralistit saavat jonain päivänä kyllä niellä "lausuntonsa".
Tosen naisen osa ei ole aina mitenkään säälittävä,vaan täynnä juhlahetkiä.Saa tavata aina puhtaan ,hyväntuoksuisen ja -tuulisen miehen mikavissa puitteissa;ravintolassa,hotellissa,matkalla...Ei lasten kitinää,ei kotitöitä,ei sohvalla makailua persettä raapien...Ja toisin kuin yleensä luullaan;ei näitä hetkiä toinen nainen miehen perheeltä varasta-mies tekee sen ihan itse!!!
Ihminen tarvitsee ihmistä.Kun itse olen sortunut pettämään miestäni,lasteni isää,on se ollut parempi vaihtoehto kuin hajottaa koko perhe ja viedä lapsilta ehjä koti.
Ei kannata tuomita toisia-eikä itseään.Elämä on elettäväksi.
Voimia ja siunausta mitä merkillisimpiin ihmissuhteisiin!!!
Kirjoitit mielestäni todella hyvin. Olin itsekin aiemmin "tuomitsija" ja hyvä selittämään miten kamalia ovat "ne toiset naiset"! "Ja minähän en varattuihin koske!" oli tunnuslauseeni vuosia, kunnes tapasin "elämäni miehen"-perheellisen kylläkin!
Suuri ja kaunis kiitos sinulle, oli mukava lukea viestisi. Tämän suhteen myötä olen oppinut ettei kaikki aina menekkään niin kuin olisi odottanut. En koskaan ennen ole niin totaalisesti ole ihastunut/rakastunut kun nyt, ja tunteet heilahtelevat laidasta laitaan totaalisesta pilvistä lentelyyn alas synkkään masennukseen. Totta kai se ideaali tilanne olisi vapaa mies/ kohtaa vapaan naisen mutta niin ei vaan ole tapahtunut tällä kertaa Maanantaina puhuimme pitkään ja hartaasti tilanteestamme, ja mies lähtee pois avioliitostaan ja vuokraa itselleen asunnon nyt vaan aika näyttää kestääkö nyt suhteemme niin sanotusti päivän valon vai.. ja sitten vielä on pelko takana että jos suhteemme edistyy niin mieshän on vaimoaan pettänyt jatkuuko sama meno sitten minun kanssani ja...kestänkö minä sen
Mulla on myös hetkiä, jolloin leijun vaaleanpunaisissa unelmissa... mutta myös niitä hetkiä, kun putoan sieltä ryminällä alas! Silloin ei itkulla olisi rajaa- jos siis osaisin itkeä... Ei ole helppoa, mutta ilmankaan ei osaa elää.
Tiedän tunteen. Itse törmäsin ihanaan mieheen ja ajattelin vain että tämän minä haluan. Kunnes kuulin että hänellä on vaimo ja pieni poika. Keljutti, mutta hillitsin itseni.. Kerran kysyin tuleeko hän luokseni yöksi, eikä toista kertaa tarvittu! Tapailimme usein, kunnes hän rupesi pelkäämään että salainen suhteemme paljastuu. Miehellä on perheensä, minä olen taas yksin... Tunnen itseni arvottomaksi...
niinpä niin, oli mukava huomata etten ole ainoa, jolla tilanne on tällainen. minä ja vanhempi mies, jolla kolme lasta ja oma yritys. mitään ei pitänyt tapahtua, mutta kesällä syttyivät omat tunteeni ja nyt miehenkin tunteet ovat syttyneet. en tiedä mitä teen, syyllisyys painaa, mutta varsinaisesti mitään ei vielä ole tapahtunut. hänen avioliittonsa on kaiketi karilla, ollut jo vuosia. seksistä ja rakastelusta puhumme usein, mitään ei vielä ole tapahtunut. kaikkea muuta sen sijaan. kerrankin voin sanoa läytäneeni sielunkumppanin, mutta tilanne on näin vaikea. kaikesta huolimatta rakastan häntä. ennen kuin olin näin syvällä, haaveilin joskus saavani itselleni saman tyylisen mihehn, mutta en enää. nykyään tahdon vain hänet. rakastan ja rakkauteni antaa voimaa meille molemmille. mutta kyllä tekee myös kipeää... :)
Olen myös oppinut, ettei elämä ole mustavalkoista. Mutta myös sen, että lopulta universiumi tasaa puntit niin hullulta kuin se kuulostaakin. Eli takaisin tulee rytinällä jissain kohtaa elämässä. Usein sitä siis koetaan elämän aikana tuota moneen suuntaan etenkin jos sille tielle lähdetään.
Aloittajalle tiedoksi, että ihan faktojen valossa salasuhteena alkaneet suhteet hyvin harvoin kestävät sitten kun saavat normalisoitua. Tämä on siis tutkittu juttu. Tietysti te saatatte olla poikkeus.