Minä ja pitkäaikainen miesystäväni olemme tunteneet toisemme ala-asteelta lähtien. Jo silloin olimme hyviä ystäviä mutta tiesin hänen pitävän minusta. Itse en lämmennyt asialle silloin, en yläasteellakaan mutta lukiossa alkoi ihmeellinen sutina ja sitä on kestänyt tähän päivään asti.
Hän aloitti pitkäaikaisen seurustelun todella nuorena , minä en. Monesti olimme samassa kaveripiirissä ja hän laiminlöi tyttöystäväänsä monesti takiani. Minulle hän oli pitkään söpö ihailija jota pompotin mieleni mukaan. Olin itsekäs ja epäkypsä paskiainen.
Lukion lopulla kuitenkin aloin näkemään hänet uusin silmin. Hän oli juuri eronnut pitkäaikaisesta suhteestaan mutta minä sen sijaan olin kurjassa suhteessa tyypin kanssa joka ei välittänyt minusta paskan vertaa ja kohteli minua huonosti. Aloimme tuohon aikoihin liikkua taas yhdessä ihan kaverimielessä ja hän sanoi minulle kuinka ansaitsisin paljon parempaa ja tiesin sen. Hän lohdutti minua kun silloinen poikaystäväni loukkasi minua tuhannen kerran ja oli monesti vihainen katsoessaan sivusta miten minua kohdeltiin. Kuitenkin välitin ensimmäisestä rakkaudestani niin paljon että suljin silmäni kaikelta ja en uskaltanut lähteä suhteesta. Kuitenkin olin kiinnostunut miesystävästäni ja annoin välillä ymmärtääkkin jotain. Hänkin sanoi miltei suoraan että ottaisi heti paikkansa poikaystävänäni jos sen sallisin vaikka hän tuolloin tapailikin jo toista naista.
Jäin kuitenkin surkeaan suhteeseeni ja miesystäväni pettyi pahasti ja taisi olla hieman turhautunut ja suuttunutkin. Välimme viilenivät ja yhteydenpito väheni.
Noista tapahtumista on jo pari vuotta ja sinä aikana olemme nähneet satunnaisesti. Kun jätin poikaystäväni ja aloin tapailla uutta miestä niin miesystäväni närkästyi saadessaan tietää asiasta. Hän tunsi tämän tyypin entuudestaan. Sen jälkeen alkoi yölliset/känniset puhelinsoitot joissa miesystäväni halusi nähdä minut. En suostunut näkemään häntä keskellä yötä ja muistutin että hänellä on tyttöystävä ( sama jota hän tapaili silloin kun yritti saada minut eroamaan kusipää poikaystävästäni).
Nyt pari kuukautta myöhemmin olen miettinyt häntä ja tajuan kuinka paljon hän on tehnyt eteeni ja kuinka paljon välittänyt. Niinpä kerroin hänelle viestissä todelliset tunteeni kaikkien näiden vuosien jälkeen ja hän oli kuin puulla päähän lyöty. Hän kyseli innoissaan minulta että mistä nyt tuulee ja flirttaili kanssani ja vastasi tunteisiini vaikka on varattu. Tuon ihanan päivän jälkeen en ole kuitenkaan ottanut yhteyttä enkä tietenkään oleta että hänkään ottaa koska on varattu. Tulen vain hulluksi että olen tuhlannut aikaani typeriin tyyppeihini vaikka hän on ollut vierelläni koko nuoruuteni. En tiedä mitä tehdä. En voi tehdä mitään!!! En tiedä saanko enää koskaan tilaisuutta olla hänen kanssaan. Elämä on perseestä.
Tässä on teille kivulias pieni rakkaustarina joka minun tuurillani jää tähän. Helevetti.
Hän aloitti pitkäaikaisen seurustelun todella nuorena , minä en. Monesti olimme samassa kaveripiirissä ja hän laiminlöi tyttöystäväänsä monesti takiani. Minulle hän oli pitkään söpö ihailija jota pompotin mieleni mukaan. Olin itsekäs ja epäkypsä paskiainen.
Lukion lopulla kuitenkin aloin näkemään hänet uusin silmin. Hän oli juuri eronnut pitkäaikaisesta suhteestaan mutta minä sen sijaan olin kurjassa suhteessa tyypin kanssa joka ei välittänyt minusta paskan vertaa ja kohteli minua huonosti. Aloimme tuohon aikoihin liikkua taas yhdessä ihan kaverimielessä ja hän sanoi minulle kuinka ansaitsisin paljon parempaa ja tiesin sen. Hän lohdutti minua kun silloinen poikaystäväni loukkasi minua tuhannen kerran ja oli monesti vihainen katsoessaan sivusta miten minua kohdeltiin. Kuitenkin välitin ensimmäisestä rakkaudestani niin paljon että suljin silmäni kaikelta ja en uskaltanut lähteä suhteesta. Kuitenkin olin kiinnostunut miesystävästäni ja annoin välillä ymmärtääkkin jotain. Hänkin sanoi miltei suoraan että ottaisi heti paikkansa poikaystävänäni jos sen sallisin vaikka hän tuolloin tapailikin jo toista naista.
Jäin kuitenkin surkeaan suhteeseeni ja miesystäväni pettyi pahasti ja taisi olla hieman turhautunut ja suuttunutkin. Välimme viilenivät ja yhteydenpito väheni.
Noista tapahtumista on jo pari vuotta ja sinä aikana olemme nähneet satunnaisesti. Kun jätin poikaystäväni ja aloin tapailla uutta miestä niin miesystäväni närkästyi saadessaan tietää asiasta. Hän tunsi tämän tyypin entuudestaan. Sen jälkeen alkoi yölliset/känniset puhelinsoitot joissa miesystäväni halusi nähdä minut. En suostunut näkemään häntä keskellä yötä ja muistutin että hänellä on tyttöystävä ( sama jota hän tapaili silloin kun yritti saada minut eroamaan kusipää poikaystävästäni).
Nyt pari kuukautta myöhemmin olen miettinyt häntä ja tajuan kuinka paljon hän on tehnyt eteeni ja kuinka paljon välittänyt. Niinpä kerroin hänelle viestissä todelliset tunteeni kaikkien näiden vuosien jälkeen ja hän oli kuin puulla päähän lyöty. Hän kyseli innoissaan minulta että mistä nyt tuulee ja flirttaili kanssani ja vastasi tunteisiini vaikka on varattu. Tuon ihanan päivän jälkeen en ole kuitenkaan ottanut yhteyttä enkä tietenkään oleta että hänkään ottaa koska on varattu. Tulen vain hulluksi että olen tuhlannut aikaani typeriin tyyppeihini vaikka hän on ollut vierelläni koko nuoruuteni. En tiedä mitä tehdä. En voi tehdä mitään!!! En tiedä saanko enää koskaan tilaisuutta olla hänen kanssaan. Elämä on perseestä.
Tässä on teille kivulias pieni rakkaustarina joka minun tuurillani jää tähän. Helevetti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei.
Luin tekstisi ja näin ulkopuolisin silmin tuli sellainen tunne, että mitäs jos sinä vain ihastuit tuohon mieheen, kun huomasit hänen alkaneen seurustelemaan jonkun kanssa ja koska viimein tajusit, että hän on ns. seissyt rinnallasi ja tukenut vaikeina aikoina? Siis oletko ihan varma, että rakastat häntä..?! Vai onko niin, että rakastaisitkin häntä vain ystävänä?
Mielestäni kyllä olet käyttäytynyt hieman lapsellisesti, niin kuin itsekin kerroit tuosta pompottamisesta. Mutta neuvoisin sinua ensin selvittämään tunteesi häntä kohtaan ja olisiko jopa pieni tauko yhteydenpidosta paikallaan, jotta saat tunteesi selkiinnytettyä? Toisten suhteisiin ei kyllä kannattaisi sotkeentua... Jokainen tyttöystävä haluaisi olla se numero 1. miehensä elämässä. Ja tekstistäsi päätellen sinä vaikutat olevan numero 1. tuolle miehelle.
Jos oletetaan, että tästä kaverimiehestä tulisikin sinun poikaystäväsi, niin oletko valmis kestämään myös sen, että mahdollisen eron tullessa, ystävyytenne on luultavammin mennyttä?
Toivottavasti tästä nyt oli apua tilanteeseesi.
Jatka vain rauhallisesti elämääsi. Hän tulee sieltä, jos niin on tarkoitettu. =)