Tuli vähän luettua ATM-blogeja. Monessa oli puhe seksistä, puhetaidoista, rohkeudesta lähestyä naisia, luonteen kiltteydestä ja luotettavuudesta, ehkä jopa yhteensopivuudesta. Mutta en nähnyt yhtään suoraa viittausta ATM:n kykyyn välittää, joko ystävistä tai naisesta. Olen itse kunnolla masentunut, joten ehkä tämä koskee vain mt-ongelmaisia - jos niin on, niin sanokaa suoraan.
Hyvät ATM:t, välitättekö ystävistänne? Siis onko suhteenne tasapainoinen niin että välitätte toisistanne suunnilleen yhtä paljon? Oletteko koskaan varmasti välittäneet yhdestäkään naisesta? (oletan että kykenette erottamaan ihastumisen aiheuttamisen "tykkään susta koska näen sut tykkäämässä musta"-tunteen välittämisestä - enkä nyt puhu rakkaudesta, vaan jostain vähän yleisemmin esiintyvästä).
Omista ihastumisistani, joista on poikinut suhde, on vain yhteen on liittynyt tunnetta & käyttäytymistä mitä voisi kutsua välittämiseksi.
Moneen on liittynyt ainakin vähän toisen henkistä vahingoittamista, koska on vain luullut välittävänsä. Eli sitä on ollut kiltti, mutta sitten saattanut vähän kilahtaa kun joku juttu ei mene kuten toivoisi.
Jos ATM kykenee välittämään naisesta tai jopa myös ystävistään, niin silloin en näe mitään estettä sille, etteikö naista voisi joskus löytyä. Ihan totta. En sano, etteikö siihen voi mennä pitkäkin aika, paljon energiaa jne, ja joskus ei onnikaan ole kohdalla. Mutta kyllä tämä on se kriittinen tekijä ja en tätä viestiä olisi kirjoittanutkaan, ellen olisi sitä mieltä, että aika monet ATM:t on niin lukkiutuneita ajattelemaan että sen sijaan että ongelma olisi siinä, että heidän hyviä ominaisuuksia ei arvostettaisi tarpeeksi, niin he ajattelevat enemmän lämpöä, mitä he voisivat toiselta saada, kuin mitä heillä on antaa toiselle. Eli eivät tunne itseään hyvin.
Tilanteet tietenkin elää. Jollekulle terapia voi auttaa riittävästi. Minulla 'suhteellisen aito' suhde osui erittäin hyvään elämänjaksoon. Nyt kun olen mennyt alas rytisten, sain todeta että viime ihastuksessa olin taas vain huijannut itseni luulemaan välittäväni. Onneksi toinen huomasi sen. Nyt olen päättänyt että kunnes tulee seuraava hyvä jakso, teen naisille palveluksen pysyessäni heistä erossa - vaikka sitä ei tulisi koskaan. Kyllä, on olemassa naisia jotka eivät ole vielä oppineet erottamaan hyvää huonosta. Mutta tarvitseeko juuri minun olla se, joka saa heidät lopulta oivaltamaan?
Hyvät ATM:t, välitättekö ystävistänne? Siis onko suhteenne tasapainoinen niin että välitätte toisistanne suunnilleen yhtä paljon? Oletteko koskaan varmasti välittäneet yhdestäkään naisesta? (oletan että kykenette erottamaan ihastumisen aiheuttamisen "tykkään susta koska näen sut tykkäämässä musta"-tunteen välittämisestä - enkä nyt puhu rakkaudesta, vaan jostain vähän yleisemmin esiintyvästä).
Omista ihastumisistani, joista on poikinut suhde, on vain yhteen on liittynyt tunnetta & käyttäytymistä mitä voisi kutsua välittämiseksi.
Moneen on liittynyt ainakin vähän toisen henkistä vahingoittamista, koska on vain luullut välittävänsä. Eli sitä on ollut kiltti, mutta sitten saattanut vähän kilahtaa kun joku juttu ei mene kuten toivoisi.
Jos ATM kykenee välittämään naisesta tai jopa myös ystävistään, niin silloin en näe mitään estettä sille, etteikö naista voisi joskus löytyä. Ihan totta. En sano, etteikö siihen voi mennä pitkäkin aika, paljon energiaa jne, ja joskus ei onnikaan ole kohdalla. Mutta kyllä tämä on se kriittinen tekijä ja en tätä viestiä olisi kirjoittanutkaan, ellen olisi sitä mieltä, että aika monet ATM:t on niin lukkiutuneita ajattelemaan että sen sijaan että ongelma olisi siinä, että heidän hyviä ominaisuuksia ei arvostettaisi tarpeeksi, niin he ajattelevat enemmän lämpöä, mitä he voisivat toiselta saada, kuin mitä heillä on antaa toiselle. Eli eivät tunne itseään hyvin.
Tilanteet tietenkin elää. Jollekulle terapia voi auttaa riittävästi. Minulla 'suhteellisen aito' suhde osui erittäin hyvään elämänjaksoon. Nyt kun olen mennyt alas rytisten, sain todeta että viime ihastuksessa olin taas vain huijannut itseni luulemaan välittäväni. Onneksi toinen huomasi sen. Nyt olen päättänyt että kunnes tulee seuraava hyvä jakso, teen naisille palveluksen pysyessäni heistä erossa - vaikka sitä ei tulisi koskaan. Kyllä, on olemassa naisia jotka eivät ole vielä oppineet erottamaan hyvää huonosta. Mutta tarvitseeko juuri minun olla se, joka saa heidät lopulta oivaltamaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
väärässä.
Kyllä sitä lämpöä varmaan löytyy mutta kun ihmistä ei huomioida niin se lämpö kylmenee ja ihminen alkaa vaikuttaa tunteettomalta.
Tietysti jos ei välitä itsestään ei voi välittää toisista mutta myös kyllä jos toiset eivät välitä sinusta niin on hyvin vaikea oppia välittämään takaisin.
Tuo sinun kirjoituksesi on kovin yksinkertainen ja taas yrittää sälyttää syyn näiden ihmisten harteille aivan kuin he eivät olisi valmis tarjoamaan lämpöä ja välittämistä vaan odottavat sitä vain itse.
Sitä mitä ei koskaan saa ei sitä myöskään koskaan osaa antaa.
Ei kannata mennä liian pikaisiin johtopäätöksiin sen suhteen mikä oli kirjoitukseni tarkoitus.
Voi olla, että kenelläkään niistä, joiden kirjoituksia luin, ei ole ongelmia välittämisen kanssa. Minähän vaan sanoin että aloin miettiä asiaa koska en nähnyt sitä missään mainittavan. Ehkä sitä ei mainittu koska se oli kaikille itsestäänselvyys ja todellisuudessa minä itse olen se todellinen ATM, kaikki ne muut ovat sentään vähän ylempänä.
Mutta, kirjoitukseesi.
Puhut siitä, ettei ihmistä huomioida. Kuka ei huomioi? Yleensä sitäkö että jos on syntynyt tunne-elämältään viileään perheeseen geeneillä, mitkä on kaukana ideaalista, niin todennäköisyydet siihen, että joku ATN kiinnostuisi itsestä olisi huonot? Vaikka ajattelisi, että osa ATN:nista päätyy jonkun KTM:n kylkeen, niin eiköhän niitä jää melkoinen määrä jäljelle kuitenkin? Ja näiden pariutumattomien ATN:ien (fiksujen sellaisten) luulisi kyllä ymmärtävän, kun eikö luulisi heidänkin kokevan ihan tuota samaa pettymyksiin tottumista?
Jos ajatellaan jotain sellaista ATM:ää, joka ihan oikeasti välittää ystävistään, jolla ei ole kliinisiä mt-ongelmia (toisaalta jos tosissaan miettii DSM-IV:tä, kaippa kaikki estyneisyydet sun muut voitaisiin nykypäivänä diagnosoida - eli ehkä määritelmällisesti mt-ongelmat olisi osa ATM:yttä), joka on saanut pakit edes 20:ltä naiselta peräkkäin, niin joo, alan ymmärtämään että lämpimänkin ihmisen olemus voisi muuttua niin paljon, että mahdollisuudet pienenisi paljon.
Mutta onko kaikki tai edes suurin osa ATM:sta tosiaan tällaisia? Sinulla on varma mielipide, mutta perustuuko se faktoihin yhtään enempää kuin minunkaan arveluni.
Kukaan ei välittänyt minusta, joten lakkasin itsekin välittämästä itsestäni vaientaakseni mitättömyydestä kummunneen pahan olon ja samalla tulin lakanneeksi välittämästä muista.
En oikein tiedä mitä sanoa, kun en tiedä sinusta ja taustoistasi mitään. Mutta yleensä kai asiat menee niin, että jos ihminen pitää itsestään riittävästi, niin ennen pitkää löytyy joku joka pitää itsestä. Minä pidän nykyään itsestäni vähemmän mitä silloin, kuin oli vielä vähemmän syytä pitää itsestäni.
Jos nuorena kukaan ei ole ollut kiinnostunut ja yritystä oli, niin ehkä olit sitten masentunut? Silloin sen ymmärtää. Jos on rumuutta, lihavuutta, niin niiden vaikutuksesta ei ole tietoa. Mutta itsellänikin on aspergerin syndrooma joten en itsekään mikään magneetti ollut! Tai sitten itsellä on vain käynyt edes vähän tuuria, eikä kyse ole ollut mistään attribuuteista. Mistäs sen tietää. Oma vahva tuntuma on kuitenkin, että itsessä ei ole ollut juuri mitään vetävää mutta huonoja puolia ihan riittävästi.
Olet mielestäni osunut hyvin tärkeällä tavalla asian ytimeen Tissiposki. Tämä osoittaa melkoisen hyvää itsereflektiokykyä sinulta. Kunpa moista löytyisi muiltakin, jotka mt-ongelmiensa kanssa kamppaillessaan sattuttavat itseään ja tielle osuvia naisiaan/miehiään olivatpa nämä sitten ystäviä tai kumppaneita.
Olen vuosia ollut ystävä muutama sellaiselle ihmisille, jotka tuntuvat karkottavan ihmisiä toisensa perään luotaan pois ja sitten etsivät (luonnollisesti) tähän syitä myös itsensä ulkopuolelta. Maailma kääntyy pahaksi paikaksi ja muut ihmiset ikäviksi julmureiksi. Samalla voi alkaa vedota myös näihin ATM-teorioihin ja vetää itsensä entistä pahemmin lokaan. Kaiken mouhkaamisen keskellä on vaikeaa huomata millaista käyttäytymistä kohdistaa muihin ja kuinka raskasta heillä voi olla, kun toisen puhe aina lopulta keskittyy itseen ja kaikki muiden teot tulkitaan jollain tapaa satuttaviksi, sillä itsestä tuntuu koko ajan pahalta.
Jos on vaikeaa olla itsensä kanssa, on vaikeaa olla toiselle aidosti läsnä. Vastapuolen kannalta on vaikeaa olla ihmisen kanssa, joka arvioi sekä itseään, että muita jatkuvasti negatiivisesti ja syyttää sinua joko suoraan tai non-verbaalisin vihjein siitä, ettet tee kuitenkaan välitä tarpeeksi. On vaikeaa saada epävarma ihminen ottamaan välittämistä vastaan, sillä hän järkeilemällä (l. negatiivisen ajattelun kautta) kyseenalaistaa sen. Ja lopulta on yllätys yllätys vaikeaa aidosti välittää, sillä tuntuu ettei itse ole suhteessa tarpeeksi, sillä ei ole osoittanut seksuaalista kiinnostusta. Tämä satuttaa aivan helvetisti.
Sen sijaan sellaisten ihmisten kanssa, joiden itsetunto on kutakuinkin kunnossa, on helpompaa tässä suhteessa. Toisaalta tämä ei mitenkään aseta ystävyyssuhteita eri arvoisiksi. Jos olet kaveripoika, ei se merkitse sitä, että olisit alempitasoinen. Jos naisiin kohdistuvan vetovoiman perusteella arvioidaan, on itselläni ainakin ollut sekä ATM:ä, että YTM:ä ystävinä enkä ole huomannut retkahtavani keneenkään heistä. Siksi he ovatkin kaverimiehiä ja minulle erittäin tärkeitä.
Vuosien mittaan olen kuitenkin onneksi nähnyt erilaisia puolia eri ihmisissä ja nähnyt, kuinka erilaisia vaiheita mies voi käydä läpi myös noiden typerien markkina-arvoluokitustensa osalta. Ennen vetovoimaisesta naismagneetista voi tulla mt-ongelmien ja vaikean tilanteen myötä hyljeksitty ja vetovoimaltaan vähäinen baarin kännikala, kun taas yksinäisiä iltoja toisensa perään vietellyt "luuseri" bongaa elämänsä naisen ja muuttuu näin ystävänaisenkin näkökulmasta huomattavasti valovoimaisemmiksi, kun ei tarvitse enää kuunnella jatkuvaa maailmantuskaa ja masennus/muiden ongelmien lievityttyä ihminen tuo enemmän esille hyviä puoliaan. Ja tällä en edelleenkään tarkoita, että hylkisin ystäviäni, joilla menee huonosti, mutta kuvaan vain vaikutuksia yleiseen habitukseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Tämän vuoksi ottaa niin päähän tällainen ATM-luokittelu, johon ihmiset sitten jumiutuvat ja alkavat ohjelmoida koko ajatteluaan sen mukaan. Esimerkkinä tästä mielenkiintoisen harhaisilta vaikuttavat havainnot ruokakaupoissa ja muualla ;).
Esimerkiksi kognitiiviseen psykoterapiaan hakeutuminen voisi kannattaa. Toivon että tätä kehoitusta ei koettaisi halventavana, sillä näen jokaisen hyötyvän itsensä tutkiskelusta ammattiauttajan avulla. (Käyn itsekin psykologilla).
Kiitos kehuista.
Koska tuossa kolmannessa pätkässä mainitset seksin niin ymmärrän että olet ollut halukas suhteisiin jonkun hyvin negatiivisen kanssa mutta siitä ei sitten ole tullut mitään? Itselläni on vain kerran kokemusta tytöstä, joka oli YTN tai ainakin aika lähellä ja hänen kanssaan oli tuo ongelma joten sikäli tuttu. Luulen että hän tapasi minua koska oli yltiösosiaalinen ja nuorena piti kokeilla kaikkea, jopa ATM:iä :) Mikä oli sinun syysi?
En tiedä mikä sinulla oli mielessäsi kun sanoit että on ihan ok olla kaveripoika. Minusta on selvää että ei se ainakaan vähennä ihmisen potentiaalia seurusteluun jos on vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Omalla kohdallani asia on vain niin, että oli syy masennus tai mikä vaan niin sitä vaan saa huomata ettei itseä hirveästi kiinnosta toisten asiat. Välillä kyllä olen joskus kysellyt, mutta ystävieni kiinnostus minun asioihini tuntuu paljon aidommalta ja mm. se saa minut vihaamaan itseäni.
Ehkä kerroit tuosta että 'luokitus' voi muuttua elämän mittaan siksi että ihmiset yleensä muistaisivat että usein muutos on mahdollinen.
Kuulostat kyllä hyvältä ystävältä, juuri sellaiselta kuin omani. Pitkään tuli jatkuvasti vaan avauduttua ja avauduttua, ilman että sanoivat poikkipuolista sanaa. En tiedä oliko se oikea ratkaisu mutta silloin kyllä ei ehkä nähnyt muutakaan vaihtoehtoa. Tuppasi ajattelemaan, että jos eivät jaksa niin heidän kuuluu se sanoa. Kai he olisivat voineet nyt ainakin terapeutille patistella.
Jos saisin vähän avautua, niin toivon että vaikka nyt näyttää aika synkältä tulevaisuus joka suhteessa, että jaksaisi olla tukena ihmisille silloin kun kykenee ja ehkä joskus silloinkin kun tuntuu että ei kykenisi. Ongelmana tosin on, että minun on vaikeaa tunnistaa milloin tekisin sitä vähentääkseni itsevihaa ja milloin aidosta halusta auttaa ihmisiä. Mutta kai sitä voisi ajatella niin, että tuskin minä kovin helposti päädyn yhtäkkiä niin paljoa auttamaan, että joutuisi ihan katumaan ;)
Minusta jätit mahdottomaksi tajuta, millaisista ruokakauppahavainnoista puhuit? Tarkoititko jonkun negatiivisen ystäväsi havaintoja? Siis olet varmaan samaa mieltä, että ihmiset luokittelevat toisiaan kategorioihin koska se nopeuttaa ajattelua, mutta että fiksu ihminen ymmärtää että kyseessä on vain epätarkka vedos.
Ole hyvä vain. Voisin tämän toisen viestisi jälkeen kehua sinua vielä lisää. Vuosikausien ajan olen nimittäin toivonut, että havaitsisin miehissä enemmän kaltaisiasi tunneälykköjä. Joskus suomi24.fi yllättää positiivisesti :D.
Olet oikeassa arvuutellessasi, että olisin joskus yrittänyt säätää negatiivisesti ajattelevan, estyneen nuorukaisen kanssa. Kohdallani tällaisista tilanteista voisi itseasiassa puhua monikossa. Mieleeni nousee erityisesti tapaus, jonka seurassa jouduin jatkuvasti suojelemaan itseäni luhistumiselta. Lopulta aloin tuntea, etten taida itsekään olla minkään arvoinen, jos jatkan ihmisen kanssa, joka latistaa kaiken kauniin ajatteluvääristymillään. Voin suoraan myöntää, että koin itseni hänen kansaan yksinäiseksi ja epävarmaksi...lopulta aloin jopa miettiä olenko hänen silmissään naisena yhtään mitään. Juttumme päättyi siihen, että torjuin hänet suoraan erään kännisen kysymyksen jälkeen. Tämä ratkaisu alkoi kaihertaa minua hieman vasta siinä vaiheessa, kun hän oli löytänyt itselleen tyttöystävän.
Kirjoitat: "Luulen että hän tapasi minua koska oli yltiösosiaalinen ja nuorena piti kokeilla kaikkea, jopa ATM:iä :) Mikä oli sinun syysi?"
Paikkakunnalla jolla nuoruuteni jaksoin miestä etsiä (nykyäänhän olen jo luovuttanut) ei tarjonta ollut ehtymätöntä. Otos potentiaalisia uroita tuli jossain vaiheessa arvioitua kauttaaltaan kelvottomaksi. Esimerkkinä arviooni johtaneista syistä liian erilaiset elämänarvot (natsismi, rasismi jne.), yksinkertaisuus (jossain tulee raja vastaan, jos itse rakastaa keskustelemista), liian pahat mielenterveysongelmat, huumeiden käyttö jne. jne. Ainoa varteenotettava tarjonta tuli varattujen miesten suunnalta. On siis ollut pakko skipata säälittävimmät ja alkoholisoituneimmat samoissa piireissä pyörivät retkut eikä varattujen YTM-ehdokkaiden kanssa ole tietenkään lopulta tullut mistään mitään kestävää. On siis ollut pakko yrittää vielä niitä, joissa on jotain toivoa, vaikka estyneisyys onkin maailman luotaantyöntävintä miehessä. Valitettavasti. Toivo on sitten heidänkin kohdallaan mennyt ja nykyään ei tule vastaan ketään, sillä kuten kellonajasta näkyy, istun kotona dataamassa siinä vaiheessa, kun muut testaavat markkina-arvoaan entisissä kantabaareissani :). Voisin erääksi syyksi omaan epäonneeni mainita sen, etten itse ole yltiösosiaalinen enkä siis koskaan lähesty miehiä itse. Tämä mentaliteetti ei toimi enää tänä päivänä varsinkin, jos haluaa tasokasta seuraa ja nyt en puhu tällä palstalla loihdituista YTM:stä, vaan nimenomaan noista omista haaveistani.
Sanot että itseä ei kiinnosta hirveästi toisten asiat ja muiden kiinnostus tuntuu sen sijaan aidommalta. Tämä on kieltämättä melkoinen ydinongelma. Ihmiset rakastavat tunnetta siitä, että heistä ollaan kiinnostuneita ja jos itse tahdot olla kiinnostava, on sinun oltava aidosti innostunut ja kiinnostunut muista. Toki tympeällä ja välinpitämättömällä asenteella saa nalkkiin sellaisia naisia, joilla on huono itsetunto tai addiktio "haasteita" kohtaan. Ja on varmaan sanomattakin selvää, kuinka kiinnostavia jälkimmäiset ovat pariutumismielessä.
Tuosta luokituksen muuttumisesta oman sosiaalisen pikku yhdyskuntani silmissä kerroin juuri siksi, että se luokitus voi muuttua radikaalisti ja aina voi kiipiä ylöspäin kohti korkeampaa haluttavuuspotentiaalia. Varsinkin jos on mies. Sama pätee varmasti naisiinkin, mutta meidän kohdallamme mikään elämäntilanne ei taida olla sellainen, että aivan kaikki miehet kaikkoaisivat ympäriltä. Ja toisaalta ainakin itsestä tuntuu, että vaikka iän myötä sellaiset miehissä arvostetut statustekijät, kuten itsevarmuus, koulutustaso, kiinnostavissa harrastuksissa saavutettu menestys jne. lisääntyvät, ei tällainen kehitys naisessa vedä miehiä lainkaan puoleensa :(.
Luulen että omien ystäviesi joukossa saattaa olla juuri itseni kaltaisia naisia, jotka kuuntelevat loputtomasti mitä tahansa avautumista ja vasta viimeisenä keinonaan usuttavat kääntymään ammattiauttajan puoleen. Kyseinen ratkaisu kun on melkoinen tabu nuortenkin miesten keskuudessa. Itse en oikein osaa pitää huolta omista rajoistani ja päädyn jokaisen epätoivoisen tukihenkilöksi. Luulen kuitenkin ainakin kirjoituksestasi päätellen, että itse osaat avautua niin mielenkiintoisella ja fiksulla tavalla, että ystävänaisesi eivät oikeasti ole koskaan kyllästyneet kuuntelemaan.
Ruokakauppahavainnoilla viittasin erääseen ketjuun tällä palstalla, jossa joku arvioi kaupan YTM-myyjän katsoneen ja palvelleen häntä epäystävällisesti oman alemman tasonsa vuoksi. Anteeksi siis epäselvyyteni.
Olen kyllä samaa mieltä noista kategorisoinneista - luonnollistahan se on. Ihmisen työmuistikapasiteettikin on niin rajallinen, että lokerointi ja yleistäminen helpottaa ainakin näennäisesti elämää ja arvioiden tekemistä. Säälittäviä piirteitä tämä inhimillinen toiminta kuitenkin saa usein siinä vaiheessa, kun luokitus alkaa kertautua ja valaa mielen sisälle sairastuttavan vankkoja, negatiivisia ajatusrakennelmia.
Ps. Harvoin sitä tosiaan vahingossa niin paljoa auttaa, että kaduttamaan rupeaisi. Itse suhtaudun nykyään muiden murheiden kuuntelemiseen empaattisella tutkijan otteella ja olen huomannut niiden, joita vuodesta toiseen olen lohdutellut, tukevan nykyään minua. Nykyäänhän näillä miehillä menee hyvin ja itse olen elämän katkeroittama vanhapiika ;).
Nyt alkaa menemään jo yli tuo kehuminen. Mutta saat anteeksi koska ymmärrän että täällä meikäläinenkin voi tuolla saralla loistaa...
Etkö kelpaa eronneille miehille? Etsiikö ne kaikki nuorempaa? Noin muuten ymmärtää että usko haaveiden toteutumiseen on siinä määrin jo hiipunut että ei jaksa ihmeellisesti panostaa.
Yksi vanha tuttu vähän yli 50v mt-ongelmainen nainen kerran itki sitä että kaikki miehet oli olleet vaan seksin perään eikä kukaan ollut rakastanut (ei niin että hän olisi luullut kaikkien rakastavan vaan niin että katui kaikkea seksiä ilman rakkautta). Ehkei sinun tapauksessasi ihan näin pahasti ollut, mutta tuollainen jää mieleen... surullista, eikä itse haluaisi muistua kenenkään uuden mieleen tuollaisena..
En tiedä pitäisikö kirjoittaa tästä vai ei... mutta ei tarvitse kommentoida välttämättä. Joskus olen miettinyt että olenko homo, kun seksihalut on olleet niin vähäiset suhteessa pelkoihin etten koskaan ole lähtenyt yrittämään yhden yön suhdetta. Jos nyt joku kiinnostuisi, minun on vaikeaa kuvitella, että saisin sellaisen naisen mukaani, joka saisi minut rentoutettua tarpeeksi. Ja ajatus että olisi humalassa silloin tuntuu brutaalilta. Ehkä sitä pitäisi kuitenkin yrittää, että tietäisi sitten miltä sekin tuntuu. Mutta mistä motivaatio jos on aika varma että ei tunnu hyvältä.
Niin, pitäisi olla aito kiinnostus, se on selvää. Esim. nyt olen tämän illan kuluessa jonkin verran miettinyt ihmisille neuvoja. Siihen jäi yllättäen koukkuun. Mutta livenä moinen tuntuu paljon feikimmältä, eikä toimi. Ja itsekunnioitus ei salli kenenkään heikkouksien tietoista hyväksikäyttöä eikä oikein tiedostamatontakaan enää. Ajattelen että jos masennuksen hoitokeinot kehittyy, niin sitten voi tilanne muuttua riittävästi.
Itse asiassa minulla on näitä kuuntelijaystäviä 2 ja he ovat pari. Ei muita ystäviä. Minulla ei ole hajuakaan miksi jaksoivat. Pitäisi varmaan kysyä. Epäilen suuresti että esitystapa olisi syy.
En ole ennen kuullut että status olisi enemmän sallittua nuoremmille naisille.
Kaupan myyjä pilkallinen- mahdollista, mutta varmaan hyvin harvinaista.
Et tunnu ottavan liian raskaasti tilannettasi, kadehdin. Nauran kyllä välillä itselleni, mutta enemmän ivallisesti kuin keveästi.
Eipä tuolla varmaan mitään tekemistä homouden kanssa ole, jos pelot latistavat seksihaluja. Voihan pelko latistaa muidenkin ns. perustarpeiden toteuttamisen, sillä se on kuitenkin melkoisen voimakas suojamekanismi. Nykyään tosin monessa tilanteessa turha ja tuhoavakin sellainen.
Kierteestä eroon pääsemiseksi en osaa sanoa mitä kannattaisi tehdä. Ehkä vaihtoehtoina ovat uskaliaat tutkimusmatkat tai sitten sen oikean ja turvallisen kumppanin odottaminen. On kuitenkin tilanteita, joissa jokainen vapautuu estoistaan ja peloistaan. Kunpa näitä tilanteita tulisi jokaiselle vastaan.
En itse jaksa ottaa turhan vakavasti omaa sinkkuuttani, sillä viimeinen toivoni eli juurikin nuo eronneet miehet ja heidän yrittämisensä on vasta edessä. Luulen että kelpaan heille erityisen hyvin, sillä näytän vuosia ikäistäni nuoremmalta, joten jättämällä tämän kauhean ikäni mainitsematta, on minullakin varmaan vielä saumaa. Eli ei muuta kuin ikäluokkani erobuumia odottelemaan...
Sorry että tuli avauduttua lähes vieraalle, mitä sitten jos siitä pari 'älykästä' kommenttia olisi tullut jos olisin sen omaksi otsikokseen laittanut.
Mutta kiitos nyt kun vastasit silti.
Hyvä että sulla on vielä mitä kohti tähdätä.
Tulet varmaan netin kautta etsinnän hoitamaan. Onnea etsinnälle.
...sitä mielellään vastaa, ei tarvitse kiittää :). Samansuuntaisia aatoksia on tuntunut btw. olevan monella muullakin tämän palstan miehellä. Liittyen tuohon halujen hiipumiseen ja estoihin siis.
En taida itse varsinaisesti tähdätä enää mitään kohti, kunhan uskottelen itselleni, etten vaipuisi masennukseen. Lähinnä taidan odottaa, että joku tulee ja hakee minut kotoa. Netin kauttahan en missään nimessä mitään etsintää uskalla hoitaa, vaikka monella ystävällä kyseisestä vaihtoehdosta on hyvinkin positiivisia kokemuksia. Ehkä parin vuoden jälkeen on itselläkin toinen ääni kellossa, kun yksin ei olekaan enää niin kivaa.
Toivotaan että saat mielesi kuntoon ja lisää toivoa. Nykyään ovat onneksi kaikenlaiset ratkaisukeskeiset menetelmät todella tehokkaita, jos niitä haluaa vain hyödyntää. Pitäisi varmaan itsekin kokeilla, ettei tulisi aina jumiuduttua vuodeksi kotioloihin ja välteltyä kaikenlaisia mahdollisuuksia...joista osa voi johtaa johonkin hyvään.
elämääsi. Eipähän tarvitse katua sitä, ettei yrittänyt, eikö niin...
ATM - Ass to mouth