Miten pian olette hankkineet

Meillä odotellaa esikoista, mutta seurustelua on takana nyt sen 1v 5kk ja kihloissa oltu sen 1v 2 kk. ja toivottavasti jatkuu viel vauvan syntymän jälkeen. meillä vauvaa yritetty kuitenki jo vuoden.

Aloimme seurustelemaan huhtikuussa 06,ja ekan kerran tavattiin joskus 05 vuoden lopuilla, taisi olla lokakuu:) Ja eka lapsemme syntyi 07/07 ja toinen syntyi 06/08 :) Me ei turhia aikailtu, mentiin naimisiinkin 11/07. Olemme tällä hetkellä kolmekymppisiä:)

Elikkäs, meillä esikoista yritellään ja yhteistä eloa on takana nyt reilu neljä vuotta. Asiaa on kypsytelty kauan ja nyt on meillä se oikea hetki. Mutta jos teistä todella tuntuu että olette valmiita lyhyenkin suhteen jälkeen niin antaa mennä vaan!:) Kaiken lähtökohtana ja perustana on kuitenkin teidän toimiva parisuhde. Jos olette nyt jo valmiita siihen, että ette enää koskaan saa olla vaan ihan kahdestaan vaan elämäänne tulee mukaan uusi ihminen niin mikäs siinä:)

Kerettii seurustella pari kuukautta ja sattu vahinko. Eli kumpikaa ei lasta halunnu mut päätettii pitää ko sellanen oli tulossa. Kuitekii suhde päätty eroon kun lapsi oli reilun vuoden. Lapsi on nyt 7v.

Meillä edettiin aika nopeaa vauhtia. Kun tapasimme mieheni kanssa, niin minä olin 18 vuotias ja mieheni 19 vuotias. Heti tuntui, että tässä tämä elämänkumppani nyt olisi.

Olimme olleet kuukauden yhdessä, kun vuokrasimme yhteisen asunnon samana päivän menimme myös kihloihin. Kolmen kuukauden yhdessä olon jälkeen aloimme puhua lasten hankinnasta ja rupesimmekin tuumasta toimeen.

Yritimme lasta noin vuoden. Tämän vuoden aikana tuli kaksi kaksi keskenmenoa, ennen kuin esikoisemme sai alkunsa.

Häitä juhlittiin, kun olimme olleet yhdessä hieman vajaan vuoden. Valitettavasti mieltä painoi vielä toinen keskenmeno, jonka sain vain viikkoa ennen häitä. Onneksi näistä selvittiin yhdessä ja lapsen menetyksen pelkokin laantui raskauden viimeisellä kolmanneksella.

Vuosi ja neljä kuukautta esikoisen syntymästä näki kuopuksemme päivänvalon.

Nyt ollaan oltu yhdessä vajaa viisi vuotta, josta naimisissa vajaa neljä vuotta. Ja yhdessä jatketaan, jos lupaus pitää, niin kunnes kuolema erottaa.

Tavattiin lokakuussa 07, yhteen muutettiin helmikuussa 08 ja nyt odotetaan esikoista. Minä 37 ja mies 32.

Meillä odotetaan nyt ensimmäistä yhteistä. Nopeasti kaikki tapahtui. Puolitoista vuotta ollaan nyt tunnettu ja tammikuussa on laskettuaika. Meille vauva sai tulla kun oli tullakseen ja se tulikin sitten aika pian, parin kuukauden jälkeen ehkäisyn poisjättämisestä. Mies on 32 ja minä 27.
Toivon ettei nopea eteneminen suhteessa tule olemaan aihe ongelmille...

Aloimme yrittää lasta vuoden ja kuukauden seurustelun ja tuntemisen jälkeen. Ja nyt ollaan kohta vuosi yritetty. Ikää minulla 36 v, ja miehellä 41 v. Olemme tällä välin myös menneet naimisiin.

Aviomiehen kanssa oltu yhdessä vajaa 7 vuotta, reilu vuosi naimisissa. Yhdessä asuttu 6,5 vuotta.

Lapsia alamme yrittämään varmasti n. vuoden päästä, meillä ei siis vielä ole.

Me olemme myös sitä sorttia, joka on matkustellut ympäri maailmaa, bilettänyt ja opiskellut korkeakouluissa ja vauvakuumeiltu on jo vuosia mutta niiden aika on vasta tulevaisuudessa.

Hätiköiminen tai hätiköimättä jättäminen ovat aina pariskunnan omia päätöksiä, itse tietenkin puollan tätä omaa linjaani, että tutustutaan oikeasti toiseen ja eletään yhdessä elämää ja kerätään kokemuksia, kasvetaan --> sitten hankitaan lapsia.

Parisuhde on kuitenkin mielestäni se perheen perusta, tälle pohjalle on hyvä rakentaa.

Mutta hyvin voi pärjätä myös vaikka vahinkolaukauksen isän kanssa, eihän sitä koskaan tiedä.

Olin 19v ja mies 23v,kun tavattiin.
Puoli vuotta ja kihloihin, silloin oli tasan 20v.
Siitä 1,5kk ja yhteisestä päätöksestä, kalenterista laskien duunattiin esikoinen, joka syntyi reilua kuukautta ennekuin täytin 21v.
Kuopus syntyi siitä vasta 2v4kk päästä, eli kun olin 23v.
Naimisiin menimme, kun lapset olivat 5v ja melk 3v. Olin silloin 26 ja mies 30.
Nyt olen 35 ja mies 39 ja yhdessä elellään edelleen.
Lapsia ei ole tehty enempää.

Seurusteltiin n.6kk, sitten muutettiin yhteen, parin kk jälkeen kihloihin ja lapsi laitettiin alulle alle 2vuoden seurustelun jälkeen. Suhde jatkuu edelleen hyvin, toivottavasti koko loppuelämän.

Kahden viikon jälkeen muutettiin yhteen, toisista menkoista tulin raskaaksi. Vauva syntyy lähiaikoina, marraskuussa tulee vuosi yhteiseloa täyteen ja joulukuussa vuosi avoliitossa elelyä.

Kummastakaan ei ole paljastunut toiselle mitään sellaista, mitä ei tiiviin ekan kahden viikon aikana olisi jo ehditty käydä läpi keskustellen :)

Seuraava projekti olisi lähivuosina talon rakentaminen :)

tavattiin miehen kanssa helmikuussa 08, vauva syntyi heinäkuussa 08. yhteen muutettiin huhtikuussa. ollaan kolmekymppisiä.

Kuukauden päästä ensitapaamisesta raskaana, toisista menkoista. Ehittiin kuitenki mennä kihloihin ennen ku tein testin. Toinen lapsi
tuli heti perään. Pojat ny 1v9kk ja kohta
9kk. Naimisiin mentiin ennen toisen synty-
mää.

Me mieheni kanssa muutettiin yhteen 2vk kuluttua ensi tapaamisesta ja lasta alettiin yrittämään 3kk kuluttua, minä olin silloin 25v ja mieheni 22v. Nyt on kaksi lasta 6-vuotias ja 2-vuotias ja yhteiseloa 7 vuotta takana. Aika nopsaa toimintaa, mutta tuntui oikealta ja tuntuu edelleen. Rakkautta on paljon ja seksikin luistaa =) Mitäpä sitä miettimään, jos siltä tuntuu..

Eipä taideta mahtua standardiin, vastanneisiin. Ikää meillä oli 21 ja 24 v, kun saatiin se esikoinen ja yhdessä oltiin oltu seitsämän vuotta, joista naimisissa 3 v. Kohta ollaan oltu yhdessä 18 vuotta, joista naimissa 14v. ja nyt meillä on ikää 32 ja 35 vuotta. Lapsia kaksi. Suhde on ekan lapsen jälkeen on kestänyt n. 12v.

tunsimme 2kk kun tulin vcahingossa raskaaksi(oma tyhmyys)..päädyimme(mieheni päätyi)aborttiin..tulin uudelleen vahingossa raskaaksi(e-pillerit petti)kun olimme olleet yhdessä 1,5v. nyt olemme olleet yhdessä reilu 4v, meillä on 2v poika ja vähän nyt olisi sellanen olo että mies olisi antamassa periksi toiseen lapseen:)
Mutta kyllä voin sanoa että mitä enempi ollaan tunnettu, sen parempi, joskus minua hävettää sanoa kauanko ollaan oltu yhdessä, kun kuitenkin meillä on jo oma koti ja lapsia ja lainaa ja ohhoh:)