Hei
Kopioin tämän narsistien tuki ry:n sivuilta, koska se mielestäni sopii tänne. Kateuden verkosto
Saattaa myös olla, että työpaikalla jotkut joutuvat kokemaan minävaurioiset salatun puolen, mutta jäädessään havaintoineen ja mielipiteineen vähemmistöön eivät usko omia päätelmiään. Syntyy monien sosiaalisten pelien verkosto, jossa pesii henkinen väkivalta.
Vaikka työilmapiirikyselyitä tehdään, negatiivisiin tuloksiin ei useinkaan puututa. Kuvitellaan, että toteaminen riittää korjaamaan tilanteen. Usein työilmapiiri kartoituksen jälkeen vain huononee, sillä sairasta työyhteisöä on aika vaikea parantaa.
”Ilmapiiritutkimuksissa tulee esiin lapsenomaisia odotuksia. Ihmiset eivät aina tajua, mitä työpaikalta voidaan odottaa. Työpaikalla on hyvä viihtyä, mutta työpaikka on kuitenkin ensisijassa työn tekemistä varten, ei mielihyvän saamista varten. Ei työssä voi aina olla hyvä mieli ja karamelli suussa, joskus on raskastakin. Ei kuitenkaan tarvitse alistua minävaurioisen oikkujen kohteeksi.”
”Töissä tarvitaan selkeitä toimenkuvia ja sääntöjä siitä, mitä keneltäkin odotetaan. Myös käyttäytymissäännöt ovat tärkeitä. Monilta puuttuvat alkeellisimmatkin käytöstavat. Työpaikalla tulee puhua työasioita ja kunnioittaa toisia. Ei esimiehen tehtävä ole koko ajan pönkittää alaistensa itsetuntoa, eikä alaisen esimiehensä itsetuntoa”, muistuttaa Liisa Keltikangas-Järvinen vanhoista perushyveistä, jotka pyrkivät unohtumaan. Sitä paitsi selkeät säännöt ovat hyvä suoja minävaurioisen mielivaltaa vastaan.
Minävaurioinen jakaa mielipiteet
Tyypillistä on, että minävaurioisen johtajan alaiset antavat hänestä täysin toisistaan poikkeavan kuvan. Osa pitää esimiestään suurenmoisena, osa taas ahdistuu. Ilmapiirikartoituksessa molemmat ääripäät korostuvat, mutta keskiarvo on kohtalaisen hyvä.
”Jos mielipiteet jakautuvat selkeästi kahtia ja tulee voimakas kasautuma molempiin ääripäihin, on se usein oire sairaasta työympäristöstä. Neuvoksi annetaan kuitenkin huonosti voiville työntekijöille hakeutua hoitoon, vaikka vika ei ole heissä vaan ilmapiirissä.”
Kun enemmistö voi hyvin, lähdetään siitä, että työilmapiiri on kunnossa ja arvostelijoissa on vikaa. Heillä on henkilökohtaisia ongelmia ja he ovat hoidon tarpeessa. Todellisuudessa tilanne on näin vain siinä tapauksessa, että huonosti voivia on hyvin vähän. Jos tulee useampia tällaisia ryppäitä, saattaa se olla merkki siitä, että ne jotka eivät pelaa esimiehen peliä, voivat huonosti.
”Koska minävaurioinen johtaja osaa aina puhua asiat parhain päin, ei ongelmaan pääse helposti puuttumaan. Joskus auttaa selkeiden pelisääntöjen laatiminen. Näin estetään esimiehen mahdollisuus toimia omavaltaisesti. Kenenkään ei tarvitse olla kiusattavana, mutta toisaalta työntekijän on sopeuduttava monenlaiseen kuvioon.”
Solidaarisuus on paras suoja
Minävauriota on vaikea diagnostisoida. Sille ei ole psykologisia testejä. Minävaurio ei myöskään tule esiin työhönottohaastatteluissa. Sosiopaatin kyky manipuloida ulottuu sinnekin.
”Rekrytoinnissa auttaa työhistorian selvittäminen. Koska minävaurioinen on lyhytjännitteinen ja polttaa helposti siltoja takanaan, hän on usein vaihtanut työpaikkaa moneen otteeseen. Siksi kannattaa selvittää lähtöjen todelliset syyt”, kehottaa Liisa Keltikangas-Järvinen.
Jos johtajana on sosiopaatti, paras keino on työntekijöiden keskinäinen solidaarisuus. Se kuitenkin yleensä ensimmäisenä häviää. Rikkonainen työyhteisö, jossa jokainen tavoittelee omaa etuaan suorastaan ruokkii minävaurioista nousemaan esimieheksi ja toisaalta myös tuomaan johtajassa esille tällaisia luonteenpiirteitä.
”Itsekkyys ja keskinäinen kilpailu ovat lisääntyneet työyhteisöissä. Ei ole ollenkaan harvinaista, että jokainen kilpailee jokaisen kanssa ja on kateellinen kaikille. Kaipaan lähes kadonnutta solidaarisuutta ja talkoohenkeä. Näiden puutteesta saattavat löytyä myös lisääntyneen burn-outin oleellisimmat syyt.”
Minävaurion tuntomerkkejä
* Osaa vakuuttaa ja omaa runsaasti viehätysvoimaa.
* Kerää ympärilleen ihailijoiden joukon.
* Haistaa tuulen ja on nopea takinkääntäjä.
* Kertoo suuria suunnitelmia tulevaisuudesta.
* Manipuloi taitavasti toisia sujuvasanaisuudellaan.
* Muuntaa totuutta ja keksii tekosyitä omaksi edukseen.
* Sanat ja käytös ovat ristiriidassa keskenään.
* Tarve korostaa itseään saadakseen huomiota.
* Tunteeton, säälimätön ja vastuuton.
* Syyttää toisia epäonnistumisistaan.
* Käyttää henkistä, jopa fyysistä väkivaltaa saadakseen tahtonsa läpi.
* Vakuuttaa toiset rehellisyydestään, vaikka valehteleekin.
* Vaikuttaa avoimelta ja suoralta, vaikka on kaikkea muuta.
Kopioin tämän narsistien tuki ry:n sivuilta, koska se mielestäni sopii tänne. Kateuden verkosto
Saattaa myös olla, että työpaikalla jotkut joutuvat kokemaan minävaurioiset salatun puolen, mutta jäädessään havaintoineen ja mielipiteineen vähemmistöön eivät usko omia päätelmiään. Syntyy monien sosiaalisten pelien verkosto, jossa pesii henkinen väkivalta.
Vaikka työilmapiirikyselyitä tehdään, negatiivisiin tuloksiin ei useinkaan puututa. Kuvitellaan, että toteaminen riittää korjaamaan tilanteen. Usein työilmapiiri kartoituksen jälkeen vain huononee, sillä sairasta työyhteisöä on aika vaikea parantaa.
”Ilmapiiritutkimuksissa tulee esiin lapsenomaisia odotuksia. Ihmiset eivät aina tajua, mitä työpaikalta voidaan odottaa. Työpaikalla on hyvä viihtyä, mutta työpaikka on kuitenkin ensisijassa työn tekemistä varten, ei mielihyvän saamista varten. Ei työssä voi aina olla hyvä mieli ja karamelli suussa, joskus on raskastakin. Ei kuitenkaan tarvitse alistua minävaurioisen oikkujen kohteeksi.”
”Töissä tarvitaan selkeitä toimenkuvia ja sääntöjä siitä, mitä keneltäkin odotetaan. Myös käyttäytymissäännöt ovat tärkeitä. Monilta puuttuvat alkeellisimmatkin käytöstavat. Työpaikalla tulee puhua työasioita ja kunnioittaa toisia. Ei esimiehen tehtävä ole koko ajan pönkittää alaistensa itsetuntoa, eikä alaisen esimiehensä itsetuntoa”, muistuttaa Liisa Keltikangas-Järvinen vanhoista perushyveistä, jotka pyrkivät unohtumaan. Sitä paitsi selkeät säännöt ovat hyvä suoja minävaurioisen mielivaltaa vastaan.
Minävaurioinen jakaa mielipiteet
Tyypillistä on, että minävaurioisen johtajan alaiset antavat hänestä täysin toisistaan poikkeavan kuvan. Osa pitää esimiestään suurenmoisena, osa taas ahdistuu. Ilmapiirikartoituksessa molemmat ääripäät korostuvat, mutta keskiarvo on kohtalaisen hyvä.
”Jos mielipiteet jakautuvat selkeästi kahtia ja tulee voimakas kasautuma molempiin ääripäihin, on se usein oire sairaasta työympäristöstä. Neuvoksi annetaan kuitenkin huonosti voiville työntekijöille hakeutua hoitoon, vaikka vika ei ole heissä vaan ilmapiirissä.”
Kun enemmistö voi hyvin, lähdetään siitä, että työilmapiiri on kunnossa ja arvostelijoissa on vikaa. Heillä on henkilökohtaisia ongelmia ja he ovat hoidon tarpeessa. Todellisuudessa tilanne on näin vain siinä tapauksessa, että huonosti voivia on hyvin vähän. Jos tulee useampia tällaisia ryppäitä, saattaa se olla merkki siitä, että ne jotka eivät pelaa esimiehen peliä, voivat huonosti.
”Koska minävaurioinen johtaja osaa aina puhua asiat parhain päin, ei ongelmaan pääse helposti puuttumaan. Joskus auttaa selkeiden pelisääntöjen laatiminen. Näin estetään esimiehen mahdollisuus toimia omavaltaisesti. Kenenkään ei tarvitse olla kiusattavana, mutta toisaalta työntekijän on sopeuduttava monenlaiseen kuvioon.”
Solidaarisuus on paras suoja
Minävauriota on vaikea diagnostisoida. Sille ei ole psykologisia testejä. Minävaurio ei myöskään tule esiin työhönottohaastatteluissa. Sosiopaatin kyky manipuloida ulottuu sinnekin.
”Rekrytoinnissa auttaa työhistorian selvittäminen. Koska minävaurioinen on lyhytjännitteinen ja polttaa helposti siltoja takanaan, hän on usein vaihtanut työpaikkaa moneen otteeseen. Siksi kannattaa selvittää lähtöjen todelliset syyt”, kehottaa Liisa Keltikangas-Järvinen.
Jos johtajana on sosiopaatti, paras keino on työntekijöiden keskinäinen solidaarisuus. Se kuitenkin yleensä ensimmäisenä häviää. Rikkonainen työyhteisö, jossa jokainen tavoittelee omaa etuaan suorastaan ruokkii minävaurioista nousemaan esimieheksi ja toisaalta myös tuomaan johtajassa esille tällaisia luonteenpiirteitä.
”Itsekkyys ja keskinäinen kilpailu ovat lisääntyneet työyhteisöissä. Ei ole ollenkaan harvinaista, että jokainen kilpailee jokaisen kanssa ja on kateellinen kaikille. Kaipaan lähes kadonnutta solidaarisuutta ja talkoohenkeä. Näiden puutteesta saattavat löytyä myös lisääntyneen burn-outin oleellisimmat syyt.”
Minävaurion tuntomerkkejä
* Osaa vakuuttaa ja omaa runsaasti viehätysvoimaa.
* Kerää ympärilleen ihailijoiden joukon.
* Haistaa tuulen ja on nopea takinkääntäjä.
* Kertoo suuria suunnitelmia tulevaisuudesta.
* Manipuloi taitavasti toisia sujuvasanaisuudellaan.
* Muuntaa totuutta ja keksii tekosyitä omaksi edukseen.
* Sanat ja käytös ovat ristiriidassa keskenään.
* Tarve korostaa itseään saadakseen huomiota.
* Tunteeton, säälimätön ja vastuuton.
* Syyttää toisia epäonnistumisistaan.
* Käyttää henkistä, jopa fyysistä väkivaltaa saadakseen tahtonsa läpi.
* Vakuuttaa toiset rehellisyydestään, vaikka valehteleekin.
* Vaikuttaa avoimelta ja suoralta, vaikka on kaikkea muuta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan niskakarvat nousee pystyyn kun ajatteleekin ihmistä. Miten saa muut vakuuttuneeksi siitä, että toinen on minävauroinen? Kaikki merkit viittaavat siihen ja itse on jo saanut tuntea nahoissaan sen, mitä tapahtuu, kun ei tanssi toisen pillin mukaan. Keinot alistaa toinen ovat niin sairaita ja epäasiallisia, että niihin on varmaan muiden vaikea uskoa. Kiusatun mielenterveyden kyseenalaistaminen on sekin tällaisen ihmisen lempipuuhaa.
Tunteeton, säälimätön ja vastuuton ovat ominaisuuksia, jotka pistävät pelkäämään narsistista ihmistä. Tuntuu, että mikään tapa kostaa tai alistaa toista ei ole liian raakaa tällaiselle ihmiselle. Pelot tuntuvat välillä niin epärealistiselta, että tosiaan epäilee jo omia tuntemuksiaankin. Kun on valehdeltu ja käännetty takkia tilanteessa kuin tilanteessa, työpäivät tulevat totuuden ja tarun välimaastossa seilaaviksi uniksi. On hankalaa elää tilanteessa, jossa itse ei aina tiedä, mikä teko tai sana saa toisen raivon partaalle.
Neuvohan on ollut, että juokse pakoon niin lujaa kun pystyt, mutta tilanne voi mennä sellaiseksi, että ei jaksa juosta. Menee vain kyyryyn ja toivoo, että seuraava hyökkäys ei ole niin paha, tai että sitä ei edes tule. Tekee hyvää päästä välillä kauas tällaisesta ihmisestä. Kaukaa näkee tarpeeksi lähelle, eli pystyy irrottamaan itsensä ja tunteensa tilanteista, eikä kilometrien päässä pelota niin paljon kun siinä lähellä. Kun pysyy tarpeeksi kauan kaukana ja turvassa, uskaltaa ottaa sen ensimmäisen askeleen ja juosta pakoon..ja lujaa.
Noinhan se juuri menee, niin kuin kirjoitit. Karmeaa, mutta totta. Ja niin kallista sekä aineellisesti että henkisesti. Kuitenkaan "kukaan" ei halua puuttua. Jos joku työntekijä yrittää puuttua, alkaa sellainen savustus, että siitä harva selviää.
Kysymys kuuluukin: miksi niin moni suojelee tällaisia ihmisiä?
Niin, miksi suojelevat? Narsistillahan on hovinsa, jota kohdellaan sitten eriailla. Jos narsu on esimiesasemassa, hän voi suosia toisia tehtävien, työaikojen jne suhteen. Ja tosiaan työntekijöiden keskinäinen kilpailu antaa narsistille oivat aseet osoittaa, kuka on suosiossa ja kenet pitäisi savustaa ulos. Harmi vain kun narsun tukijat eivät tajua, että jos uhri lähtee, tilalle löytyy kyllä joku toinen. Entinen suosikki on pian epäsuosittujen listalla.
Ihmiset, jotka ovat valmiit vaikka "myymään mummonsa" päteäkseen työelämässä tukevat kyllä narsistin missiota tuhota yksi työntekijä alta pois. Näin raakaa on peli narsulassa.
Mahtaako monellekaan tulla mieleen sen ulossavustetun kiusatun myöhempi elämä ja tulevaisuus. Joillakin se on totaalisesti pilalla. Perästä kuuluu kiusatulle epäviralliset "hullunpaperit", vaikka lääkäri ei ole sellaisia kirjoittanut. Mutta mutta, pienempi paha se on kuin jäädä narsistin potkupalloksi. Täytyy vaan ajatella positiivisesti että kyllä hullu saa olla muttei tyhmä!
Tuttua asiaa kaikki edelliset. Töihin tulo ahdistaa tosi paljon. Uskon, että pelko estää ihmisiä asettumaan vastoin narsistia. Osa näkee mahdollisuutensa kun asettuvat heidän puolelleen.
En usko, että tällaisessa sairaassa työyhteisössä tapahtuu kovinkaan usein tervehtymistä. Ainut mahdollisuus on sairastuttavan narsistin poistuminen yhteisöstä. No, jos se on yrityksen omistaja niin se ei ole kovin todennäköinen vaihtoehto. Siis ohje 'juokse lujaa niin kauas kun pääset' on hyvä joskin vaikealta käytännössä tuntuva kun itsekkin tässä vielä ahdituksissani istun.
Luulen, että pelko on suurin syy miksi kiusatun puolelle ei tule juurikaan tukijoita. Näkeväthän he miten voi käydä. Ja moni heikoista kiipijöistä näkevät myös tilaisuutensa tulleen, tilaisuuden jossa terve työyhteisö antaisi huutia ja pitäisi tätä yksilöä sairaana, kiusatun sijasta, kuten normaalissa maailmassa olisi. Narsistit eivät kuitenkaan kaikilta osin ymmärrä mitä tekevät; heidän omat vallantarpeensa ja heikot egonsa ovat etusijalla. Heillä ei ole ylellisyyttä nähdä omaa toimintaansa ulkopuolisen tavoin. Narsismi on tavallaan erittäin surullinen häiriö: monet heistä ovat todella onnettomia, eivätkä vilpittömästi ymmärrä miksi sosiaalisissa suhteissa on kitkaa. Mutta kuten psykologiystäväni asian ilmaisi: säälittäviähän he ovat inhimillisellä tasolla mutta kun heitä ei vaan jaksa. Huvittavaa on kun narsistille kertoo hänen toimintansa hän usein kääntää juuri sen mitä itse tekee toisen syyksi. Projisointi on niin voimakasta, ettei voi kun ällistyneenä kuunnella. Jos narsistin saa suoraan kiinni, niin hän voi pokalla väittää, ettei edes muista mitä on tapahtunut. Narsisti myös kokee nämä suorat puuttumiset todella loukkaavina ja henkilökohtaisesti. Siinä mielessä taitaa olla turhaa käydä mitään keskusteluja heidän kanssaan. Narsisti ei juuri opi kokemastaan vaan läpi hänen elämänsä eri yhteyksissä löytyy toimimattomia ihmissuhteita missä toinen on aina se hullu ja mahdoton. Näin voimakkaasti hänen egonsa kieltää ne asiat joiden käsitteleminen voisi tuhota hänet. Säälittävää mutta ei heidän lähellään voi olla ja turha sitä yrittää, siinä vain itsensä murjoo. Narsisti pitää sinusta kun ihailet ja sitähän terve ihminen ei voi tehdä.
Tai jonkun tutun alalla työskentelevän hoitsun kautta,valtion virastossa saa samalla irtisanomisperusteen ja taas oli oikeassa